Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: u-päivä

Epävirallisena erotusdiagnoosina persoonallisuushäiriö

Recommended Posts

Vieras: u-päivä   
Vieras: u-päivä

Aika usein tullut vastaan tapauksia joiden kohdalla vaikea saada selvyyttä problematiikasta ja sen laajuudesta. Potilaalla voi olla määritelty jokin diagnoosikin, mutta usein leimataan helposti pers.häiriöiseksi jos omaa hoitomotivaatiota ei löydy. Minkälaisia kokemuksia muilla on? Onko yleistä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Eikö persoonallisuushäiriö ole tää romukoppa dg jonka alle voi heittää vaikka mitä. Kaiken hyvä päälle se antaa henkilökunnalle luvan suhtautua potilaaseen kielteisesti, koska " ei sille kuitenkaan mitään mahda"  ja " tää on nyt on tätä" .

Usein miten takaa paljastuu traumatisoituneita ihmisiä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Atarax   
Atarax

Persoonallisuushäiriöitä on useita erilaisia.

Liian usein vain leimataan jotenkin hankala tyyppi persoonallisuushäiriöiseksi, eikä tuo leima vesipesulla sitten lähde. Lisäksi erilaisissa kriiseissä ihminen käyttäytyy hieman poikkeavasti.

Suosittelen apuvälineeksi PDQ-4 -kyselytestiä, tuosta löytynee suomenkielisiä versioita. Tuo on ns. seula ja aika hyvä sellainen, ei liian herkkä. Sen käyttö vaatii kyllä hieman harjoittelua.

Meidän osastolla tuota käytetään jonkin verran. Psykologin testit kun ei akuuttivaiheessa ole ajankohtaisia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä   
Vieras: u-päivä

Onko PDQ-4:ssä mitään samaa kuin SCL-90:ssä vai onko kyseessä aivan erilainen testi? Itsellä SCL-90:n käytöstä tulotilanteessa aika hyviä kokemuksia. Tosin OPS:lla ei käytetä SCL-90 testiä ollenkaan. Vähän tuhdimmat tutkimukset käytössä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu   
Vieras: TheKarhu

Persoonallisuushäiriöitä on useita erilaisia.

Liian usein vain leimataan jotenkin hankala tyyppi persoonallisuushäiriöiseksi, eikä tuo leima vesipesulla sitten lähde. Lisäksi erilaisissa kriiseissä ihminen käyttäytyy hieman poikkeavasti.

Suosittelen apuvälineeksi PDQ-4 -kyselytestiä, tuosta löytynee suomenkielisiä versioita. Tuo on ns. seula ja aika hyvä sellainen, ei liian herkkä. Sen käyttö vaatii kyllä hieman harjoittelua.

Meidän osastolla tuota käytetään jonkin verran. Psykologin testit kun ei akuuttivaiheessa ole ajankohtaisia.

Minäpä taas kysyn tyhmiä: miksi tullessa on tärkeää tehdä kyselyjä tai seuloja? Jotta saataisiin osviittaa mahdollisesta diagnoosista? Jotta saataisiin puristettua yksilölliset oireet ja tilanne siihen muotoon, jota on helpompi käsitellä kuin koettaa ymmärtää mistä potilaan kokemusmaailmassa on kyse? Tähän nyt on monta kantaa ja myönnetään, että oma suhtautumiseni seuloihin ja testeihin (poissuljen tästä nyt psykologin testauksen) ja ylipäätään koko diagnoosijärjestelmään on vuosi vuodelta käynyt negatiivisemmaksi. Tottakai potilaalla pitää olla diagnoosi, sairauden nimi joka täyttyy kun tietyt oireet toteutuvat ja jotta tiedetään minkä nimistä tautia hoidetaan ja suurinpiirtein miten, ymmärrän tämän. Mutta melkoista yksilöllisyyden "muotteihin puristamista" se hyvin usein on. Kovin on moniammatillisella tiimilläkin orpo olo, jos ei ole diagnoosia mitä ihmetellä. Diagnoosin, ei potilaan hoitoa! Mutta niin kauan kuin julkisen terveydenhuollon piirissä työskentelee, tästä lienee turha valittaa. Lappuja kouraan ja eikun tutkailemaan ja pisteitä laskemaan!  :o terveisin Vastarannan Kiiski  :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Atarax   
Atarax

Persoonallisuushäiriöitä on useita erilaisia.

Liian usein vain leimataan jotenkin hankala tyyppi persoonallisuushäiriöiseksi, eikä tuo leima vesipesulla sitten lähde. Lisäksi erilaisissa kriiseissä ihminen käyttäytyy hieman poikkeavasti.

Suosittelen apuvälineeksi PDQ-4 -kyselytestiä, tuosta löytynee suomenkielisiä versioita. Tuo on ns. seula ja aika hyvä sellainen, ei liian herkkä. Sen käyttö vaatii kyllä hieman harjoittelua.

Meidän osastolla tuota käytetään jonkin verran. Psykologin testit kun ei akuuttivaiheessa ole ajankohtaisia.

Minäpä taas kysyn tyhmiä: miksi tullessa on tärkeää tehdä kyselyjä tai seuloja? Jotta saataisiin osviittaa mahdollisesta diagnoosista? Jotta saataisiin puristettua yksilölliset oireet ja tilanne siihen muotoon, jota on helpompi käsitellä kuin koettaa ymmärtää mistä potilaan kokemusmaailmassa on kyse? Tähän nyt on monta kantaa ja myönnetään, että oma suhtautumiseni seuloihin ja testeihin (poissuljen tästä nyt psykologin testauksen) ja ylipäätään koko diagnoosijärjestelmään on vuosi vuodelta käynyt negatiivisemmaksi. Tottakai potilaalla pitää olla diagnoosi, sairauden nimi joka täyttyy kun tietyt oireet toteutuvat ja jotta tiedetään minkä nimistä tautia hoidetaan ja suurinpiirtein miten, ymmärrän tämän. Mutta melkoista yksilöllisyyden "muotteihin puristamista" se hyvin usein on. Kovin on moniammatillisella tiimilläkin orpo olo, jos ei ole diagnoosia mitä ihmetellä. Diagnoosin, ei potilaan hoitoa! Mutta niin kauan kuin julkisen terveydenhuollon piirissä työskentelee, tästä lienee turha valittaa. Lappuja kouraan ja eikun tutkailemaan ja pisteitä laskemaan!  :o terveisin Vastarannan Kiiski  :P

Eipä tartte niin "mutu-tuntumalla" hakea. Eivätkä testit vie tila vuorovaikutukselta, toivottavasti.

Esim. depression tunnistamisessa testit ovat hyvä apuväline, ei sitten lähdetä hoitamaan sellaista "maanantai-päivän naistenlehti depistä", tunnetilaa.

Mun mielestä psykologin tutkimuksilla ei tänä päivänä ole niin merkitystä, sama tieto saadaan muutenkin esille. Joskus niitäkin tehtiin jotenkin rutiinina.

SCL-90:ssä (johon minä len törmännyt) ei muistaakseni ole persoonallisuutta kartoitavia kysymyksiä juurikaan. Siinä taitaa olla kuitenkin erilaisia osioita, mm. ahdistus, depressio, jokin yleinen oirekysely. On varmaan hyvä alkuvaiheessa...pitää perehtyä hieman tuohonkin

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: pakkotoiminto   
Vieras: pakkotoiminto

Aika usein tullut vastaan tapauksia joiden kohdalla vaikea saada selvyyttä problematiikasta ja sen laajuudesta. Potilaalla voi olla määritelty jokin diagnoosikin, mutta usein leimataan helposti pers.häiriöiseksi jos omaa hoitomotivaatiota ei löydy. Minkälaisia kokemuksia muilla on? Onko yleistä?

Totta, jos potilaalla ei ole hoitomotivaatiota, monesti hoitajilla alkaa olla käsitys, että potilas viihtyy osastolla jne. Joissakin tapauksissa osastolla viihtyminen on päivänselvä asia, mutta esim. ulkoisesti hyvävointiselta näyttävä masentunut saatetaan hoiturien toimesta luokitella pershäiriöiseksi. Tämä siis toki hoitajien keskuudessa, lekurit eivät tähän kahvipöydässä tehtyyn diagnoosiin kommentoi...

Voisin väittää, että meidän puljussamme ei lääkäreillä ole kiirettä vääntää diagnoosia ensimmäisen tai toisenkaan hoitojakson jälkeen, koska se ei olennaisesti vaikuttaisi hoitoon...lääkitään oireiden mukaan ja taitava( :P ) henkilökunta hoitaa, terapoi ja tutkii.

Diagnoosina on monesti "tarkemmin määrittämätön jne.." Lääkkeitä silti uskalletaan käyttää koko arsenaalia.

Näin meillä  :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu   
Vieras: TheKarhu

Eipä tartte niin "mutu-tuntumalla" hakea. Eivätkä testit vie tila vuorovaikutukselta, toivottavasti.

Esim. depression tunnistamisessa testit ovat hyvä apuväline, ei sitten lähdetä hoitamaan sellaista "maanantai-päivän naistenlehti depistä", tunnetilaa.

Mun mielestä psykologin tutkimuksilla ei tänä päivänä ole niin merkitystä, sama tieto saadaan muutenkin esille. Joskus niitäkin tehtiin jotenkin rutiinina.

Hyvä juttu jos eivät vie tilaa vuorovaikutukselta, harvemmin kai niin sentään on. Itse koen testit pääosin aika tukahduttavina, joiden antama informaatio on käytännössä hyödytöntä tai sellaista, joka on mahdollista selvittää mielekkäämminkin. Mutta taitaa olla niin, että julkinen terveydenhuolto psykiatrian osalta tarvitsee diagnoosijärjestelmää, testejä ja mitä tahansa, joka antaa yleistettävän, "tutun" käsityksen/ymmärryksen/pistemäärän/taudinkuvan koska muutoin oltaisiin niin sormi suussa ettei kehtaisi töihin mennä  ;)

Ja eipä siinä mitään. Mutta kuten joskus on tullut nähtyä, voi tilanne olla niinkin että hoitojaksolla kuluu valtaosa ajasta moniammatillisella porukalla diagnoosin pohdintaan ja pyörittelyyn ja itse potilaan asia jää tyystin kuulematta. Se on surku, onneksi niin ei ole täällä päässä nyt.

Psykologin testejä arvostan itse kovasti. Monasti ne asiat, mitä sieltä paljastuu, ovat toki pääpiirteissään olleet näkyvillä osasto-oloissa ja omahoitajalle eritoten. Mutta jotta potilaalla on mahdollisuus jatkossa saada oikeanlaista apua, on hyvä että tämän tilanne on mustaa valkoisella tutkittuna. Eikä testausta varmaan rutiinina olekaan järkeä tehdä, enemmänkin jos tilanne on epäselvä tai testaus sinänsä hyödyttää potilasta jollain tapaa jatkossa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Testit on hyvä apuväline poliklinikka työssä kun käydään potilaan tilannetta hieman pidemmällä tähtäimellä läpi. Osastohoidolla taas tavoitteet ja keinot on hieman erilaiset

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä   
Vieras: u-päivä

Tiedän et SCL-90:ssä ole juurikaan persoonallisuutta kartoittavia kysymyksiä. Mut sen tarkoituksenahan on antaa jonkinlaista informaatiota ja suuntaa hoitoon ja hoidon suunnitteluun. Ei kai kukaan niitä orjallisesti tuijota. Kysymyshän on vähän samasta asiasta kuin BDI, Audit´in, Mini-mental ja muiden vastaavien kyselylomakkeiden käytöstä. Tosin tällähän ei ollut viestiketjun aiheen kanssa mitään tekemistä. :-X

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: nightingale   
Vieras: nightingale

Eikö persoonallisuushäiriö ole tää romukoppa dg jonka alle voi heittää vaikka mitä.

Just sama romukoppa. Tosin sillä erotuksella että sinne voi heittää kaiken tai sitten pystyä erottelemaan kaiken. Riippuu näkökannasta. Sieltä löytyy vanhat kunnon rajatiladiagnoosit ym... You know black and white...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katumus   
katumus

Alkaa vissiin olla samanlainen villitys kuin ad/hd...ei ehkä ihan yhtä laajassa käytösä, muta kuitenkin...Muotisana

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Mutta taitaa olla niin, että julkinen terveydenhuolto psykiatrian osalta tarvitsee diagnoosijärjestelmää, testejä ja mitä tahansa, joka antaa yleistettävän, "tutun" käsityksen/ymmärryksen/pistemäärän/taudinkuvan koska muutoin oltaisiin niin sormi suussa ettei kehtaisi töihin mennä  ;)

Monesti vuosi ollaan tehty töitä kunnes lääkäri kirjoittaa dg paperiin. Minulle ja lääkärille se ei ole suuri asia, mutta potilaalle se selkeyttää tilannetta.

En henkilökohtaisesti hirveästi arvosta dg ajattelua, koska hoidan potilasta  hänen arki päivän tilanteissa ja etsin ratkaisuja niihin, mutta kyllä dg antaa hoidolle raamit. On kuitenkin ihan  eri asia hoitaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa kuin masennuksesta kärsivää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu   
Vieras: TheKarhu

Monesti vuosi ollaan tehty töitä kunnes lääkäri kirjoittaa dg paperiin. Minulle ja lääkärille se ei ole suuri asia, mutta potilaalle se selkeyttää tilannetta.

En henkilökohtaisesti hirveästi arvosta dg ajattelua, koska hoidan potilasta  hänen arki päivän tilanteissa ja etsin ratkaisuja niihin, mutta kyllä dg antaa hoidolle raamit. On kuitenkin ihan  eri asia hoitaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa kuin masennuksesta kärsivää.

Joka paikassa toki laillansa. Täällä suunnassa työn ollessa aika hektistä pyritään diagnoosikin selvittämään ripeästi. Oma kriittinen mielialani kytee lähinnä siitä, että jos tuon lyhyehkön hoitoajan pääpaino lepää dgselvittelyssä potilaan asian ja tilanteen jäädessä kakkoseksi. Onneksi omalla työpaikalla ei enää kovin painokkaasti ole näin. Täytyy sanoa, että omasta mielestäni on työyhteisölle eduksi jos osastonlääkärillä on kokemusta mutta myös terapiakoulutus. No, tämä jo menee kilometrin aiheesta ohi mutta menkööt  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Eroa on tietty sillä ollaanko osastolla vai avohoidossa . Mä nimittäin katson tällä hetkellä tilannetta avohoidon puolelta

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä   
Vieras: u-päivä

No tää tais mennäkin enemmän spekuloinniksi sekundaarisilla argumenteilla siitä et osataanko ylipäätänsä hoitaa potilaita ja mitä testejä käytetään, vaikka niistä mitään hyötyä kun niillä vain lokeroidaan ihmisiä jonkin tietyn tunnusmerkin alle. Vai?

Lähinnä mun ajatus lähti siitä, että usein potilaita leimataan ns. vaikeahoitoisiksi ja jopa pers.häiriöisiksi jos potilaan kokema hoidon tarve ja hoitomotivaatio ei ole samalla tasolla kuin HOITAVAN tahon. Meillä kun näitä ns. motivaation puutteesta kärsiviä pukkaa ovista ja ikkunoista niin oma ajatukseni lähtee monesti siitä, että täytyy tehdä lujasti töitä jo pelkästään sen eteen, että keskinäinen luottamus potilaan kanssa syntyy ja potilas voi rauhassa asettua hoitoon. Ihmiset kun aikansa kiertäneet muita osastoja niin turhautumisen taso on aika korkea. Voisi kuvailla tilannetta ehkä siten, että kun normaalisti hoito alkaa lähtöviivalta niin meillä usein hoito alkaa lähtöviivaa edeltävästä mutkasta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Niin tuolla alempana mä totesin, että pershäiriö dg " antaa luvan " henkilökunnalle ottaa asenteen ettei tälle mitään voida kuitenkaan niin turha edes yrittää  :- Ikävä kyllä. Tää on asia jonka eteen mä henkilökohtaisesti oon tehny paljon töitä ettei niin olisi.

Hoitomyöntyvyys ja luottamuksen synty. Eikö ne aika usein ole hoidon alussa niitä hoitotavoitteita jo yksinään ?  Muut tavoitteet tulee vasta sen jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä   
Vieras: u-päivä

Jotkuthan ovat ihan oikeasti persoonallisuushäiriöisiä tai jopa psykopaatteja. Mutta on myös iso joukko ihmisiä, jotka on hoidon piirissä epävirallisesti luokiteltu pers.häiriöisiksi, vaikka niiden problematiikalla ei ole mitään tekemistä ed.mainitun kanssa. Se antaa silti luvan heittää hanskat tiskiin ja siirtää potilas ns. vaikeahoitoisten tai OPS:lle osastolle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Eli  kun  potilas uskaltaa olla erimieltä kun hoitohenkilökunta  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä   
Vieras: u-päivä

Eli  kun  potilas uskaltaa olla erimieltä kun hoitohenkilökunta  :nauraa:

No just näin...sähän luet mua kuin avointa kirjaa. :) :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu   
Vieras: TheKarhu

No tää tais mennäkin enemmän spekuloinniksi sekundaarisilla argumenteilla siitä et osataanko ylipäätänsä hoitaa potilaita ja mitä testejä käytetään, vaikka niistä mitään hyötyä kun niillä vain lokeroidaan ihmisiä jonkin tietyn tunnusmerkin alle. Vai?

Voi kait sen näinkin nähdä. Viisainta varmaankin olisi aloittaa oma ketju aiheelle "marmati marmati marmati". Itsellä on paha tapa rönsytä aiheesta, voisi varmaan kuvata termillä "assosiaatiot löyhässä"  :o

Mutta jotta linja ei pettäisi: testeillä ei omasta mielestäni niinkään lokeroida, vaan puristetaan oireet yleisymmärrettävään muottiin josta diagnoosia on helpompi alkaa hahmotella. Ei-psykoottisissa häiriöissä ei mielestäni keskeistä, kumpikaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
KPS   
KPS

Onko PDQ-4:ssä mitään samaa kuin SCL-90:ssä vai onko kyseessä aivan erilainen testi? Itsellä SCL-90:n käytöstä tulotilanteessa aika hyviä kokemuksia. Tosin OPS:lla ei käytetä SCL-90 testiä ollenkaan. Vähän tuhdimmat tutkimukset käytössä.

Onko sinulla tietoja testeistä ja niiden pisteistä tulkintoineen, joita mainitset kirjoituksessasi? Esim. SCL-90 ja PDQ-4 sekä mainitsemasi tuhdimmat tutkimukset; mitä ne ovat?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×