trikki Posted November 29, 2006 Share Posted November 29, 2006 Olen ollut koulutuspäivällä koskien käytöshäiriöisiä vanhuksia. Sieltä ymmärsin, että Ebixaa käytettäisiin mielellään vain toisen alzheimerlääkkeen lisänä, harvoin siis ainoana. Se voi aktivoida liikaa. Siis konsultaatio apua geriatrilta/psykogeriatrilta. Seroquel on hyvä lääke myös rauhoittamaan potilasta. Olen nähnyt selvät hyvät vasteet omassa tössäni. Vanhuksella annokset ovat pienemmät kuin nuorilla. Yleensä annos 25 mg x 2. Serenase taas on viimeinen lääke, jota antaisin potilaalle. Se jäykistää potilaan listalääkkeenä ja lonkkamurtumavaara on selvä. "Kyllä on jännittävää elää,ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ylösalaisin-ilman mitään syytä."(Muumipappa ja meri) Link to comment Share on other sites More sharing options...
Fiu Posted December 3, 2006 Share Posted December 3, 2006 Mutta mitäpä sitten, kun vastaan tulee sekava, harhainen (_voimakkaat_ kuuloharhat) ja dementoitunut vanhus? On ollut hoidossa mm. psykogeriatrisella osastolla, ilman minkäänlaista tulosta. Lääkityksenä on kokeiltu mm. Risperdalia, Seroquelia, Zyprexaa, Ebixaa, Temestaa, jne. mutta ilman minkäänlaista tulosta. Itseasiassa nuo lääkkeet oli joko täysin tehottomia tai aiheuttivat voimakkaat sivuvaikutukset (esim. Risperdalista tuli voimakkaat ep-oireet). Kyllä tämän mummon kanssa on välillä hauskaa... Lisättäköön vielä, että mummolla on jo nuoruudessaan ollut jonkinmoisia psyykkisiä ongelmia. - Sinähän olet väsynyt, kun on oikein pussitkin silmien alla! - Ei ne oo pussit, ne on tissit! Link to comment Share on other sites More sharing options...
C/T Posted March 10, 2007 Share Posted March 10, 2007 Jatkan nyt tähän samaan ketjuun.... Olen muutaman kerran ottanut esille tapauksia dementtiapuolella joita mielestäni pitäisi dementtiasta huolimatta yrittää lääkkeillä auttaa rauhoittumaan. Ja tästähän on haloo noussut sh.den keskuudessa, henkilökunta taas hurraa. Sairaanhoitajien kanta on että hyvä oikeanlainen hoito rauhoittaa kenet tahansa potilaan. "Pidä kädestä kiinni" -on ohje joita he kuulemma jakavat. Toisaalta he eivät ole itse osastotyössä mukana, eli heidän ei tarvitse vastata n.700krt per päivä samaan kysymykseen "Asunko minä täällä?" "Tämä on pahin paikka jossa olen ollut" "Olet idiootti"...Joten tota mieltä on todella helppo olla kun itse ei tule purruksi, lyödyksi, raavituksi, nälvityksi työssään. Samalla he usein syyllistävät näitä työntekijöitä siitä että he eivät ole osanneet hoitaa oikein vanhusta, "Oma syysi jos puri sua". Itse koen nämä vanhukset siten että he eivät itsekkään voi hyvin. Kaikki jotka olen ottanut käsittelyyni ovat ennen dementtia dg. saatuaan olleet asiakkaita psykiatrian puolella. Välillä tuntuu että sh:t luulevat että dementtia dg. kumoaa kaikki aikaisemmat dg.t oli kysymys sitten sooma tai psyk. dg:stä. Välillä itsestäni tuntuu että RR:ta, kipua etc. ei hoideta koska se aiheuttaisi vaan lisälääkkeiden jakamista dosettiin ja heidän hallintakykynsä dosetissa rajoittuu max. kolmeen kombonenttiin per dosetti, jos lääkemäärä nousee yli viiteen niin pieleen menee. Mutta ymmärrän samalla että kyllä sillä on väliä miten heitä hoidetaan, mutta itse näkisin että kombinaatio lääkkeet ja hyvä hoito olisi se jolla saadaan tilanne rauhoittumaan. Ja totta on että on olemassa myös tutkimuksia joissa sanotaan että paikoissa joissa on alhainen henkilökunta miehitys joudutaan myös lääkkeitä käyttämään enemmän. Mutta resurssit ovat nyt nämä 8 potilasta ja kaksi aamussa yksi illassa. Yksi yksiköistä on todellakin onnistunut kasaamaan kaikki huutavat, aggressiiviset, potilaat itselleen. Itse en kestäisi siellä päiväkään. Joten mikä on foorumilaisten mielipide saako dementtikkoa hoitaa lääkkeillä vai riittääkö hyvä hoito? Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ketorin Posted March 10, 2007 Share Posted March 10, 2007 Kyllä minun mielestäni potilaan oloa pitää helpottaa myös sopivalla lääkityksellä, se mikä lääkitys/annostus on paras, löytyy kokeilemalla, kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Jos dementti potilas on aggressiivinen jatkuvasti, ei tällä ihmisellä varmastikaan ole itselläkään kovin hyvä olla. Ihmettelen myöskin tuota, että potilas rauhoittuu kädestä pitelemällä (toki saattaa rauhoittuakin, sitä en kiellä), mutta siinä on yhdellä hoitajalla iltavuorossa tekemistä, jos meinaa koko osaston saada rauhalliseksi kädestä pitelyllä. Todistetusti levottomuus lisää levottomuutta, eli yksikin äänekäs ja aggressiivinen potilas, niin avot, johan on osastolla ratkiriemukasta. Ei kirkasta kenenkään kruunua se, että potilaat hoidetaan vähällä lääkityksellä, se kirkastaa, että potilaalla on hyvä ja turvallinen olo hoitopaikassaan. Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta. Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem. Link to comment Share on other sites More sharing options...
neea Posted March 10, 2007 Author Share Posted March 10, 2007 Dementiakodissa sekavuus todella on tarttuvan puoleista, selkäänsä ei auta kääntää toisinaan hetkeksikään. Nää on todellakin niin vaikeita kysymyksiä ja yksilöllisiä. Ehdottomasti en voi olla kumpaakaan mieltä ja vastustan liikalääkintää, mutta sillä ei ole mitään merkitystä montako nappia siellä dosetissa on, jos ne kaikki ovat tarpeellisia.Osaan käytöshäiriöistä lääkityksestä ei ole apua, niihin joihin on niin hyvä niin. Kun vanhus on tuskainen ja selkeästi kärsii käytöksestään, niin mun puolesta voidaan " nukutta" ja niin olen joitain kertoja joutunut tekemään, on se sekavuuden syy sitten mikä vaan. Joinain päivinä tuntuu, että hoitajana sitä kärsivällisyyttä löytyy enempi ja joinain päivinä pinnaa ei ole ollenkaan. Fiun mainitsemanlaisen dementoituneen kanssa mä olen aivan kädetön... Noihin ei auta mikään tässä ajassa. Link to comment Share on other sites More sharing options...
pirita Posted April 23, 2007 Share Posted April 23, 2007 En voi kuvitella sitä tuskaa, minkä dementoitunut vanhus kokee etsiään ja huutaessaan äitiään tai lapsiaan. Kun on mielestään lapsi ja äiti on kadonnut eikä palaa vaikka kuinka itket ja huudat ja vieraat "täditkin" ovat vihaisia. Tai kun elää taas aikaa ollessaan äiti ja on kadottanut lapsensa. Aivan kauheaa edes ajatella! Link to comment Share on other sites More sharing options...
Pöllö Posted April 24, 2007 Share Posted April 24, 2007 En voi kuvitella sitä tuskaa, minkä dementoitunut vanhus kokee etsiään ja huutaessaan äitiään tai lapsiaan. Kun on mielestään lapsi ja äiti on kadonnut eikä palaa vaikka kuinka itket ja huudat ja vieraat "täditkin" ovat vihaisia. Tai kun elää taas aikaa ollessaan äiti ja on kadottanut lapsensa. Aivan kauheaa edes ajatella! Päivän kommentti - tämäkin voipi olla perspektiivi toisen tunnetilasta. Tietysti oma jaksaminen kannattaa pitää myös mielessä, joskus kannattaa luoda näitä häivähdyksiä toisen ihmisen maailmaan, jotta voi kehittää omaa työtä parempaan suuntaan. Joskus vaan täytyy pitää sitä työtakkia suojaamassa myös nakertavilta tunteilta. Tai välillä ajatella asiaa ongelmanratkaisuna - ongelmat ratkaistaan niin hyvin kuin sillä hetkellä voidaan, jos se ei riitä, ei mikään juuri silloin riitä. ;D Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest eeja Posted April 25, 2007 Share Posted April 25, 2007 Heissan pitkästä aikaa näillä sivuilla pyöriskelen. Vastaukseni tulee hiukka hitaanlaisesti, mut yks syy voi olla esim. VTT. >> virtsatietulehdus. vai oliks se VTI? Noh asiaan on varmaan jo löytynyt syy? Link to comment Share on other sites More sharing options...
ade Posted May 9, 2007 Share Posted May 9, 2007 moi! onko kenelläkään kokemusta validaatiotekniikan käytöstä dementoituneen , huutavan vanhuksen hoidossa? onko siitä mitään hyötyä vai onko huuhaata ja onko siihen aikaa kiireen keskellä... Link to comment Share on other sites More sharing options...
Gilly Posted May 9, 2007 Share Posted May 9, 2007 ^ Itse käytän huomaamattani tuota validaatiomenetelmää vanhusten kanssa.. Monesti kysynkin, että mikä on hätänä, otan kädestä kiinni tms ja sitten kun siinä juttelee, niin monesti vanhus rauhoittuu ja voi sitten vaihvihkaa siirtyä vähän mukavempiin aiheisiin... Jos joku kerta ohitan vanhuksen hädän jostakin asiasta, niin kohta se odottaa edessä päin kahta kauheampana. Siksi, vaikka joskus tuntuu ettei olisi aikaa istahtaa ja kuunnella mikä toisella on hätänä, siinä menee vähemmän aikaa kun koko illan yrität selittää että "kyllä siulla on asiat ihan hyvin, rauhotu ja lopeta hätäily". Mukavempihan se olisi itsestäkin saada parempi vastaus, jos minulla olisi tunne, että kotia pitäisi lähteä eikä tiedä että miten sinne pääsee. Tänään istahdin pitkäksi aikaa vanhuksen luokse, joka ei enää itse pysty mitään tekemään, kärsii kovista kivuista ja puhekin on yhtä tiettyä toistamista. Kovasti tulee puhetta, mutta se on sitä samaa, ja välissä saattaa sitten ihan oikeaa "suomen kieltäkin" tulla. Hänen kanssaan puhelin ja heti huomaa, että kun viereen istuu, niin vähäsen rauhoittuu ja se oma "toisto" loppuu.. Kivut unohtui vähäksi aikaa, kun alettiin puhumaan mukavista, häntä kiinnostavista asioista. Joskus kun hänellä on hätä jostakin papereista tms. niin ensin hieman kyselen, että mikä niissä on hätänä, mitä haluaisit meidän tehtävän ja sitten kerron että kaikki on kunnossa, että me tai joku muu hoitaa. Tämä kyllä auttaa. En sano, että toisen ihmisen tunteiden ottaminen todesta ja keskustelu olisi mitään huuhaata. Riippuu tietysti siitä, että ymmärtääkö ihminen vielä mitä hänelle sanoo? Paljon saa aikaan myös pelkällä kosketuksella ja lähellä olemisella. Viimeeksi sain erään huutavan vanhuksen hiljenemään, kun aloin silittämään käsivarresta ja istuin vierellä. Siihen hän sitten nukahtikin.. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Archived
This topic is now archived and is closed to further replies.