Annastiina Posted March 26, 2006 Posted March 26, 2006 Eli siis lähtötilanne tähän topicciin on se että hoitopaikassa sattui mummo ja pappa (molemmilla muistiongelmaa) rakastumaan toisiinsa ja haluaisivat istuskella käsikädessä kahvipöydässä ja kiikkutuolissa, yms. Molemmat ovat leski-immeisii. Tilanne "hyväksyttiin" omaisten luvalla ja mummo ja pappa sai jatkaa "deittailua"... Nyt sitten tuossa yksinäni mietiskelin että mihin kummaan ne tarvitsee niiden omaisten luvan?? Eikö kyseessä olen ihan perustarpeen tyydyttäminen; rakastaa/olla rakastettu?? Itsestäni on ainakin sulosta nähdä tuon ikäiset ihan rakastuneena toisiinsa :happy: Onko muille sattunut vastaavanlaisia tapauksia?? Kokemuksia miten tilanne on "ratkaistu"?? Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä. Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää, kukaan ei kiitä - Maija Vilkkumaa-
-teme- Posted March 26, 2006 Posted March 26, 2006 Kieltämättä kuulostaa jännältä tuo omaisten lupa deittailuun. Jos molemmille vanhuksille tilanne on ok ja kumpaakaan ei painosteta tai hyväksi käytetä niin kai tuo on eettisesti oikein antaa tilanteen mennä omalla painollaan sen kummemmin siihen puuttumatta? Eettisesti kai tuota on väärin mennä estämään ja totuuskai on että melkein kaikki sitä jonkun asteista läheisyyttä kaipaa. Kivahan se on toisen vieressä olla...
Annastiina Posted March 26, 2006 Author Posted March 26, 2006 No sanos muuta... Ja kun kyse ei nimenomaan ole mistään sellaisesta että toinen käyttäisi hyväksi toista hyväksi tai että toinen lääppisi toisen tahtomatta... Kyllä hymyilytti aamusellakin kattoa kun aamupalan jälkeen kuiskuttelivat viereisistä pöydistä naama messingillä toisille: "tule tänne"... Ja kumpikaan ei sitten loppulta jaksanut köpötellä toisen viereen... En minä ainakaan tohtisi kieltää tuommosta :-X Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä. Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää, kukaan ei kiitä - Maija Vilkkumaa-
janina Posted March 26, 2006 Posted March 26, 2006 Voi miten ihanaa ! :-* - elämä on asenne kysymys -
Cardina Posted March 27, 2006 Posted March 27, 2006 Semmoisen tapauksen tiedän, että vanhempi herrahenkilö (n. 80v ja leski) ja pitkäaikaissairas rouvashenkilö (n.50v ja eronnut) rakastuivat toisiinsa ja lopulta menivät naimisiinkin. Omaiset vastustivat aivan kauheasti. Ja osa hoitohenkilökunnastakin. Muutamista hurskaista hoitajista ei ollut oikein, että ennen papin aamenta tämä pariskunta harrasti minkäänlaista keskinäistä kanssakäymistä. Ja kovasti myrsky nousi vesilasissa, kun pariskunta halusi esiaviollisessa elämässään samaan huoneeseen. Sen jälkeen taisteltiin siitä, että laitettiinko heidän sänkyjään yhteen ja lasketaanko laitoja jne. jne. Huvittavaa ja toisaalta arveluttavaa vallankäyttöä ::ihmettelee:: Kaippa nuokin hurskaat hoitajat ovat joutuneet antamaan vähän periaatteissaan periksi omien lastensa kasvaessa aikuisiksi.... Aina kun minun pitää valita kahdesta pahasta, kokeilen sitä pahaa, johon en ole vielä tutustunut. - Mae West -
nobu Posted March 27, 2006 Posted March 27, 2006 Näitä sattuu aina välillä ja ihana asiahan rakastuminen on, on sitten ikä mikä tahansa. Omissa paikoissani olen törmännyt siihen, kuten teilläkin on saatava ensin omaisilta hyväksyntä asiaan. Usein olen kans miettinyt, että mihin he sitä tarvitsevat, tunteitaan ei voi kieltää. Mutta taitaa olla tämä omaisilta hyväksynnän saaminen vähän kaikkialla.
hannahopo Posted March 27, 2006 Posted March 27, 2006 Edellisessä työpaikassani tuollaisia tapauksia sattui useitakin. Tosin toisilla omat miehet/vaimot vielä elossa. Hieman sormi suussa tilanteesta oltiin,voidaanko kieltää vai hyväksyä,kun potilaat sairastavat dementiaa. Muutaman kerran kävi niin että vaimo sattui tulemaan vierailulle juuri kun "rakastuneet" sattuivat pussailemaan. Ymmärrettävästi vaimo ei sitä ymmärtänyt ja me hoitohenkilökuntana saatiin valitusryöppy siitä. Monimutkainen asia.. :-
piuku Posted March 30, 2006 Posted March 30, 2006 Hei, mutta aatelkaa oikeesti sitä niin, että jos he sairastavat muistisairautta, heillä olisi puoliso, sinä, miltä sinusta tuntuisi pitkän liiton jälkeen nähdä puolisosi likistelemässä ja suuteloimassa toista?? Miltä lapsista tuntuisi nähdä isä/äiti tekemässä niin kun se toinen vanhempi olisi vieressä?? Toki minäkin muistisairaiden kanssa työskentelevänä tiedän että läheisyys on tärkeää mutta silti olisi asetettava jonniinlaiset "rajat"..Hehän ovat hukanneet mahdollisesti elämäänsä jo pitkälle nuoruuteen ja niin päin pois..plää en mä mikään niuho ole mutta aattelin vaan miltä itestä tuntus. ..elämä ON taistelulaji..
Annastiina Posted March 30, 2006 Author Posted March 30, 2006 Hei, mutta aatelkaa oikeesti sitä niin, että jos he sairastavat muistisairautta, heillä olisi puoliso, sinä, miltä sinusta tuntuisi pitkän liiton jälkeen nähdä puolisosi likistelemässä ja suuteloimassa toista?? Miltä lapsista tuntuisi nähdä isä/äiti tekemässä niin kun se toinen vanhempi olisi vieressä?? Toki minäkin muistisairaiden kanssa työskentelevänä tiedän että läheisyys on tärkeää mutta silti olisi asetettava jonniinlaiset "rajat"..Hehän ovat hukanneet mahdollisesti elämäänsä jo pitkälle nuoruuteen ja niin päin pois..plää en mä mikään niuho ole mutta aattelin vaan miltä itestä tuntus. Hyvä miettiä asiaa tuoltakin kannalta! Siis jos toisella/molemmilla olisi puoliso niin tilanne olisi ihan erilainen... Mutta tässä tapauksessa molemmat oli leski-ihmisiä... Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä. Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää, kukaan ei kiitä - Maija Vilkkumaa-
Guest mimmu82 Posted April 9, 2006 Posted April 9, 2006 minusta se vallankäyttö vanhuksiin menee ihan liian pitkälle jos kielletään jo sinällään tarve tulla rakastetuksi/itse rakastaa jotakuta. Omassa työssäni en ole ihan läheltä tuollaista nähnyt mutta mieleenikään ei tulisi kieltää asiaa sen perusteella että ovat vanhoja/samanikäisiä/vapaita. Toki nämä edelleen naimisissa olevat pahasti dementoituneet ovat asia erikseen. Mietin joskus että näm uudelleenrakastuneet dementikot luultavasti näkevät tuossa rupsahtaneessa "uusrakkaassaan" sen vanhan, ehkä ensirakkauden". Tällaista eräs pappa ainakin sanoi kun keskusteltiin tämän uudesta rakkaudesta. Tiedä sitten...
Kerde Posted April 9, 2006 Posted April 9, 2006 Mietin joskus että näm uudelleenrakastuneet dementikot luultavasti näkevät tuossa rupsahtaneessa "uusrakkaassaan" sen vanhan, ehkä ensirakkauden". Tällaista eräs pappa ainakin sanoi kun keskusteltiin tämän uudesta rakkaudesta. Tiedä sitten... Sisäinen kauneus? :) Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.
Liisus Posted April 26, 2006 Posted April 26, 2006 Eipä ole ihan vastaavasta kokemusta ja aika hurjalta kuulostaa tuo omaisilta luvan kysyminen. Toisen elämästä päättäminen on aina ongelmallista.
Guest peperoni Posted May 14, 2006 Posted May 14, 2006 Meillä myös dementoituneet asukkaat "löysivät" toisensa ja omaisilta kysyttiin lupa, että saavatko seurustella. Tilanne on niin pitkällä, että ovat harrastaneet seksiä.. ja ahtautuvat samaan sänkyyn joka yö.Tosin pappa tuntuu olevan niin viriili, että tyttöystäviä taitaa olla kohta talo täynnä. Asiasta on keskusteltu papan kanssa, että yhden naisen kanssa vaan kerrallaan seurustellaan, jottei tule sydänsuruja. Siis me hoitajat olemme kuitenkin vastuussa asukkaiden hyvinvoinnista ja siitä, että kaikenlainen siveettömyys, kuten vanhat ihmiset sanovat, pysyy aisoissa. Tässä tapauksessa molemmilla on yhtä paljon "muistia" tallella ja ovat tasavertaisia, joten minkäänlaisesta hyväksikäytöstä ei ole kysymys.
Nti Sählä Posted May 29, 2006 Posted May 29, 2006 Eihän tommoiseen nyt mitään omaisten lupia tarvita :-O .. onko tässä nyt joku hoitajien tekopyhyys ollut taas kerran taustalla? Aikuisia ihmisiä. Vastaavan tyyppinen kokemus sattui omalle kohdalle. Vedin päivätoimintaryhmää vanhuksille jossa kaksi rakastuivat toisiinsa :D Molemmat leskiä ja n 80 vuotiaita. Se oli kaunis rakkaustarina katsottavaksi.... ihanaa kun ihminen saa kokea lempeä vielä vanhalla iällä :nauraa: Tässä ei tosin varmaankaan lupia kysytty , molemmat asuivat palvelutalossa itsekseen.Jokunen työkaveri tosin silmiään pyöritellen kertoi näheensä kun siellä oltiin vierailtu puolin ja toisin. Huvittavaa sinänsä.. Herättäkää minut kun työaika loppuu
Ápoló Posted July 20, 2006 Posted July 20, 2006 Juuh... On kokemusta... ;D Se ei vanhuudessa(kaan) rakastuminen ja rakkauselämä yleensä ole niin ruusuista.. Seksi ei suju niin kuin nuorena reilu 60 vuotta sitten, ym.. Onkohan se toinen nyt minun omaisuuteni perässä.. Olen nähnyt ja kuullut kyllä.. Ei me kyllä työpaikoillani olla kenenkään lupia kyselty, vaikka on ollut kyse dementoivaa sairautta sairastavista. Omaisten kanssa on kyllä keskusteltu asiasta paljonkin, ja yritetty auttaa ymmärtämään ja jaksamaan. Koska kyse todellakin on ihmisistä, joilla on muistin ongelmia, uusien pariskuntien erottaminen voisi koitua mielenkiintoiseksi haasteeksi... :-X Jos ihastunutta tai rakastunutta ikääntyvää alkaa kyttäilemään ja erottamaan toisesta, hän käyttäytyy niin kuin kuka tahansa meistä: menee ja tekee joka tapauksessa mielihalujensa perässä -onhan kyse kuitenkin niin suurista tunteista..
Guest Pulu Posted July 20, 2006 Posted July 20, 2006 Muutamista hurskaista hoitajista ei ollut oikein, että ennen papin aamenta tämä pariskunta harrasti minkäänlaista keskinäistä kanssakäymistä. Ja kovasti myrsky nousi vesilasissa, kun pariskunta halusi esiaviollisessa elämässään samaan huoneeseen. Sen jälkeen taisteltiin siitä, että laitettiinko heidän sänkyjään yhteen ja lasketaanko laitoja jne. jne. Huvittavaa ja toisaalta arveluttavaa vallankäyttöä Siis onhan se nyt tajuttava kerta kaikkiaan, että inhimillinen ELÄMÄ ei kuulu sairaalan / hoitolaitoksen seinien sisäpuolelle! :P Kaikki muu elämä on jossain muualla, sairaalassa keskitytään sairastamiseen ja paranemiseen että voi palata siihen muuhun elämään! Sairaala on sairastamiselle pyhitetty paikka jossa ei ole sukupuolia kuin teoriassa (miesten- ja naisten huoneet, WC:t), vain henkilökuntaa ja potilaita. Siviilielämässä näilläkin ihmislajin edustajilla on sukupuoli, mutta sairaalassa sekin laitetaan pukukoppiin siviili-identiteetin kanssa... Pariskunnan sänkyjen erottamisen hyväksyn vain sillä perusteella, että toinen pariskunnasta on siinä kunnossa, että häntä täytyy hoitajien avustaa molemmilta puolilta vuodetta eli esim. kääntää, kuivittaa ym. Toinen hyväksyttävä peruste on se, jos pariskunta itse sitä pyytää. ;D Omaisilta ei minusta pidä joutua kysymään lupaa. Riittää, kun heitä informoidaan. Jos sitäkään. Pelkän dementian takia harrastetaan "potilaan edun nimissä" niin paljon vääristynyttä vallankäyttöä sekä omaisten että hoitotyöntekijöiden taholta. Jos ihan oikeasti luetaan lakikirjasta, mikä on kaikkein laajimmankin edunvalvonnan alue (entinen holhous), niin tullaan huomaamaan, että toisen ihmisen valta toisen elämään onkin harmillisen kapea myös lain edessä..
Johannes Posted November 1, 2006 Posted November 1, 2006 Eli siis lähtötilanne tähän topicciin on se että hoitopaikassa sattui mummo ja pappa (molemmilla muistiongelmaa) rakastumaan toisiinsa ja haluaisivat istuskella käsikädessä kahvipöydässä ja kiikkutuolissa, yms. Molemmat ovat leski-immeisii. Tilanne "hyväksyttiin" omaisten luvalla ja mummo ja pappa sai jatkaa "deittailua"... Nyt sitten tuossa yksinäni mietiskelin että mihin kummaan ne tarvitsee niiden omaisten luvan?? Eikö kyseessä olen ihan perustarpeen tyydyttäminen; rakastaa/olla rakastettu?? Itsestäni on ainakin sulosta nähdä tuon ikäiset ihan rakastuneena toisiinsa :happy: Onko muille sattunut vastaavanlaisia tapauksia?? Kokemuksia miten tilanne on "ratkaistu"?? Mielestäni on hyvä kokea tunne, että osaa rakastaa ja olla rakastettu. Olisi suuri häpeä terveydenhuoltojärjestelmälle, jos tämä ihmisoikeus evättäisiin. (näin yleisesti).
Esa Posted December 9, 2006 Posted December 9, 2006 Ei kait se rakastumisen taito vanhemmitenkaan mihinkään katoa...luulisin näin olevan. Ja miksi omaisilla pitää kysyä lupa jos vanhus rakastuu, eikös ne ole täys ikäisiä ja kypsiä päättämään omista asioistaan. :- Etulinjan mies Kanyloi varjoaan nopeammin.
Sini Posted December 9, 2006 Posted December 9, 2006 Pariskunnan sänkyjen erottamisen hyväksyn vain sillä perusteella, että toinen pariskunnasta on siinä kunnossa, että häntä täytyy hoitajien avustaa molemmilta puolilta vuodetta eli esim. kääntää, kuivittaa ym. Toinen hyväksyttävä peruste on se, jos pariskunta itse sitä pyytää. ::) Ne sängyt saa sitten laitettua hoitotoimenpiteen jälkeen yhteen... Tiedä tosin tapauksen, että pariskunta jouduttiin erottamaan siksi, että muistihäiriöinen mies kiipesi öisin vaimon viereen, joka oli täysin vuodepotilas. Aamuisin vaimon vaipat oli revitty auki ja tämä vuosi verta. Vaimon voinnin vuoksi järjestettiin "asumusero", joka sekoitti miehen muistin lopullisesti. Tähän ei hyvää ratkaisua löytynyt. "Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki." - A. Hellaakoski -
gartsu Posted June 27, 2007 Posted June 27, 2007 Oma vaari jäi leskeksi, joutui sitten muuttamaan vuodeosastolle jossa rakastui uudelleen ja meni kihloihin tämän naisen kanssa. Vaarini oli sokea. ;D Nyt molemmat ovat jo taivaan kodissa. Myös työpaikallani on kaksi rakastunutta vanhusta; olen yllättänyt heidät muutaman kerran seksipuuhista..
Minkura Posted July 2, 2007 Posted July 2, 2007 Oma pappani löysi sattuman kaupalla 80-vuotiaana nuoruudenrakkautensa palvelutalon naapuriasunnosta. Kun molemmat olivat leskiä ja sama rakkaus 50-vuoden jälkeenkin oli tallella, menivät pappa ja mamma kihloihin. Suunnittelivat tulevaisuuttakin, mm. miten tehdään ovi asuntojen välille. Muutaman vuoden ehtivät olemaan onnellisia, ennen kuin mamma kuoli. Tässäkin tapauksessa lapset eivät asiasta pitäneet, mutta onneksi eivät puuttuneet sen suuremmin.
Recommended Posts
Archived
This topic is now archived and is closed to further replies.