"huonot suonet"

[dino]

Mutta tämä "huonot suonet" -sanonta minua aina harmittaa. Suonethan ovat hyvät niin kauan kuin niissä veri kiertää... ;D

Meinaatkos että ainahan suonen voi preparoida esille..?

[Pernasoppa]

Mutta tämä "huonot suonet" -sanonta minua aina harmittaa. Suonethan ovat hyvät niin kauan kuin niissä veri kiertää... 8)

Meinaatkos että ainahan suonen voi preparoida esille..?

Suosittelen käyttämään termiä haastava ;D

[dino]

Mutta tämä "huonot suonet" -sanonta minua aina harmittaa. Suonethan ovat hyvät niin kauan kuin niissä veri kiertää... 8)

Meinaatkos että ainahan suonen voi preparoida esille..?

Suosittelen käyttämään termiä haastava ;D

Ja haastavuuskerroin riippuu melkoisesti hoitajan/lääkärin kokemuksesta. En minä sitä hirvittävästi ihmettele jos esim. kroonikko-osaston hoitaja pyytää kanylointiapua kolmannen yrityksen jälkeen, joskus vaan ne suonet on kertakaikkiaan hukassa.

[Aatu]

Isolla kanyylia on joskus hankala saada ajettua suoneen. Jos sopivalla neulalla vaan löytää sen suonen, voi kortisonin aivan hyvin tuupata ilman keitosuolainfuusiotakin  suoneen (mieluiten kyynärtaipeseen). Tosin on yksilöitä, jotka saavat nopeasta boluksesta ankaran pahoinvoinnin. Kannattaa siis kysyä ensin.

[Vieras: takapäivystäjä]

Suosittelen käyttämään termiä haastava ;D

Tai EI niin helppo  8)

Aika harvoin se tippa on jääny laittamatta jos se oikeesti pitää laittaa. Poikkeuksen tekee vaikka joku vammapotilas, jolla on kiirus sairaalaan muutenkin ja hemodynamiikka siedettävä. Sellasta pistän kerran tai kax joko heti tai matkalla ja sit kuljetetaan jos ei onnistu, Se ei sillä tipalla pelastu muutenkaan.

Sitten taas vaikka sokeripotilaan, elottoman, anafylaktisen tai kouristelijan kanssa on vietetty yhdet jos toisetkin tippatalkoot ja kanyyli on laitettu pari kertaa todella epätavallisen eksoottiseenkin paikkaan. Kyllä niitä suonia AINA jostain löytyy, kuten foccekin jo totesi !

[Pernasoppa]

ja kanyyli on laitettu pari kertaa todella epätavallisen eksoottiseenkin paikkaan

Mennään sitten kunnolla offtopicciin... Suonia todellakin on muualla kuin kämmenselässä ja kyynärtaipeessa. Kannattaa muistaa peukalon päällä menevä suoni, hauiksessa on monesti narkkareillakin sellaisia mitä he eivät ole hoksanneet, jalat ovat yleensä täynnä makoisia suonia ja kaulaltahan löytyy pullottavia makarooneja.

Ensimmäisenä en kuitenkaan menisi penistä kanyloimaan, mutta sinne kuulemma narkkarit tykittää kun muut loppuu...

[Vieras: takapäivystäjä]

Mennään sitten kunnolla offtopicciin... Suonia todellakin on muualla kuin kämmenselässä ja kyynärtaipeessa. Kannattaa muistaa peukalon päällä menevä suoni, hauiksessa on monesti narkkareillakin sellaisia mitä he eivät ole hoksanneet, jalat ovat yleensä täynnä makoisia suonia ja kaulaltahan löytyy pullottavia makarooneja.

Ensimmäisenä en kuitenkaan menisi penistä kanyloimaan, mutta sinne kuulemma narkkarit tykittää kun muut loppuu...

Niimpä niin. Off-topikiks meni. Siirtäköön valvojat uudex aiheex  ;D

Tässähän vois palstalaiset kertoilla kokemuksiaan eksoottisista / vaikeista / mahdottomista tipanlaitoista ja miten homma lopulta onnistui vai onnistuiko olenkaan.....

Ja kenenkään tärkeän hoitotieteilijän ei kannata ottaa tästä vihanneksia pyllyyn ja aloittaa jauhamista mistään tempuista etc. Joskus se tilanne tulee, että tippa olisi pakko saada ja silloin tästäkin aliarvostetusta ja vähäpätöisestä kädentaidosta lienee hyötyä ?!?

[Waltte]

Itsellä erikoisin kokemus on ehkä kun erään YO sairaalan ensiapuun tuli sellanen arviolta 150 kg nais sukupuolen edustaja. Aluks yritti Sh laittaa tippa mutta kun joka paikka oli turvoksissa niin eipä saanut... Seuraavaks itseään pätevämpi evl sisätauti lääkäri tuli ja sano et ettekste tosiaan saa tippaa... värkkäs jonkun aikaa ja EIPÄS saanutkaan joutui reppana soittamaan ANE lääkärin paikalle...

Anestesy lekuri mietti jonkun aikaa ja katseli potilasta ja laittoi ekalla yrittämällä PUN kanyylin naisen uhkeahkoon poveen... se ei kyllä unohdu koskaan...

Itselle kävi tos joku aika sitten että oli potilas jolle piti veriä laittaa mutta ei ollut sen suurenpaa ongelmaa kun humerus poikki ja se käsi turvoksissa eli ei suonia... toisessa kädessä ei näkyvillä suonia ja kyynärtaipeessakaan ei ollut edes labralle suonta... Löydettiin aikamme etsiskelyn jälkeen nilkan etuosasta sellasen sentin pätkän matkalla näkyvän suonen ja sinne se tippa laitettiin ja hyvin ne veret ilmeisesti sinnekkin uppos...!!!

Muokkaus:yhdistetty viestiketjut

[Ensihoitaja]

Ja kenenkään tärkeän hoitotieteilijän ei kannata ottaa tästä vihanneksia pyllyyn ja aloittaa jauhamista mistään tempuista etc. Joskus se tilanne tulee, että tippa olisi pakko saada ja silloin tästäkin aliarvostetusta ja vähäpätöisestä kädentaidosta lienee hyötyä ?!?

Vaikka hoitotieteilijä olenkin  8) niin en pidä tipanlaittoa minään temppuiluna. Mielestäni se on taito, joka jokaisen, jolla tippaluvat on, on osattava ja hyvin.

Itselleni ei ole kovin erikoisia tipanlaittoja vastaan tullut. Haastavia sitäkin enempi. Viimeisin oli sellaset 1-2 litraa vuotanut pahoinpidelty, jonka tajunta rupes tippuun. Suonia kaiveli useampikin vähemmän ja enemmän kokemusta omaava. No, lähdettiin sitten kuljettamaan ja kun pt ei enää vastannut/reagoinnut todettiin, että on se tippa laitettava. Tökättiin hälyajon aikana suoneen pt. ranteen alapinnan pieniin suoniin ja puolen pussin jälkeen pt. alkoi aukoa silmiään. Ei kauheen erikoista, mutta todistaa, ettei liikkuva auto estä toimenpiteitä.  Jalka päällistä on myös joskus pistelty, kun yläkroppa on palovammoilla. Kyllä se neste sieltäkin kulkee, joskin vähän pidempää reittiä, mutta kuitenkin.

[Pernasoppa]

Anestesy lekuri mietti jonkun aikaa ja katseli potilasta ja laittoi ekalla yrittämällä PUN kanyylin naisen uhkeahkoon poveen... se ei kyllä unohdu koskaan...

Joo noita tissikanyylejä on kyllä pari näkyny, ovat sellasii lisänännejä siinä.

Eihän se lisäihra sitä kanylointia estä, melkein vaan ovat ei-niin-pistoherkkiä vähän pullukat ihmiset kun se läski vaimentaa sitä ensipistoa. Suonet ei välttämättä aina näy, mutta kyllä siellä niitä on, kopeloimaan vaan.

[dino]

Tökättiin hälyajon aikana suoneen pt. ranteen alapinnan pieniin suoniin ja puolen pussin jälkeen pt. alkoi aukoa silmiään. Ei kauheen erikoista, mutta todistaa, ettei liikkuva auto estä toimenpiteitä.

Ei estä ei, ja ambulanssissahan on yleensä paljon paremmat valaistus- yms. olosuhteet kuin kohteessa.

[Waltte]

Tökättiin hälyajon aikana suoneen pt. ranteen alapinnan pieniin suoniin ja puolen pussin jälkeen pt. alkoi aukoa silmiään. Ei kauheen erikoista, mutta todistaa, ettei liikkuva auto estä toimenpiteitä.

Ei estä ei, ja ambulanssissahan on yleensä paljon paremmat valaistus- yms. olosuhteet kuin kohteessa.

Mulla oli kerran duunikaveri joka aina jos tilanne ei ollut elvytys tai melkei sellanen halus liikkuvassa autossa laittaa tipan... ei ikinä kohteessa... noh pitkät välimatkat salli tämän...

[Ensihoitaja]

Tökättiin hälyajon aikana suoneen pt. ranteen alapinnan pieniin suoniin ja puolen pussin jälkeen pt. alkoi aukoa silmiään. Ei kauheen erikoista, mutta todistaa, ettei liikkuva auto estä toimenpiteitä.

Ei estä ei, ja ambulanssissahan on yleensä paljon paremmat valaistus- yms. olosuhteet kuin kohteessa.

Mulla oli kerran duunikaveri joka aina jos tilanne ei ollut elvytys tai melkei sellanen halus liikkuvassa autossa laittaa tipan... ei ikinä kohteessa... noh pitkät välimatkat salli tämän...

Musta itestäni on ruvennut tuntuun, että mitä epämääräisempi paikka pistää kanyyli niin sitä paremmin se onnistuu. Ehkä se on niin, että "huonoissa olosuhteissa" valmistautuu paremmin toimenpiteeseen, kuin sairaalan seinien sisällä. Itse ainakin sairaalassa sössin tippoja suhteessa enempi kuin kentällä ollessani tai sitten tipattomat ea tulijat olivat niitä haastavasuonisimpia.

[Piparminttu-Pipsa]

Ja haastavuuskerroin riippuu melkoisesti hoitajan/lääkärin kokemuksesta. En minä sitä hirvittävästi ihmettele jos esim. kroonikko-osaston hoitaja pyytää kanylointiapua kolmannen yrityksen jälkeen, joskus vaan ne suonet on kertakaikkiaan hukassa.

En ole mikään suuri temppuilija, "perustipan-pistäjä" peruskokemuksella ja ihan normi olosuhteissakin. Sen verran olen kuitenkin päättänyt, että jos en toisella kertaa onnistu, haen jonkun "kokeneemman" kanyloijan paikalle.  Muutaman kerran olen nähnyt näitä kovasssa pätemisen tarpeessa olevia ihmisiä, jotka ties monettako kertaa pistävät kanyylia siinä onnistumatta, mutta eivät voi apua pyytää. Se on joidenkin hoitajien mielestä ilmeisesti heikkoutta. Toimenpiteen "pienuudesta" huolimatta, voi kuitenkin olla potilaalle kärsimystä.

Muokkaus:Lainaukset

[Janne]

Muutaman kerran olen nähnyt näitä kovasssa pätemisen tarpeessa olevia ihmisiä, jotka ties monettako kertaa pistävät kanyylia siinä onnistumatta, mutta eivät voi apua pyytää. Se on joidenkin hoitajien mielestä ilmeisesti heikkoutta. Toimenpiteen "pienuudesta" huolimatta, voi kuitenkin olla potilaalle kärsimystä.

Näitähän valitettavasti löytyy, joskus ei vaan "uppoa" vaikka olisi kuinka tarjolla. Meillä on ollut tapana, että jos toisella/kolmannella ei mene, vaihtuu pistäjä.

Itseäni ei ole tipanlaittaminen koskaan sattunut, joten sopiihan sitä suonia potilaasta kaivella.

[Ensihoitaja]

Muutaman kerran olen nähnyt näitä kovasssa pätemisen tarpeessa olevia ihmisiä, jotka ties monettako kertaa pistävät kanyylia siinä onnistumatta, mutta eivät voi apua pyytää. Se on joidenkin hoitajien mielestä ilmeisesti heikkoutta. Toimenpiteen "pienuudesta" huolimatta, voi kuitenkin olla potilaalle kärsimystä.

Näitähän valitettavasti löytyy, joskus ei vaan "uppoa" vaikka olisi kuinka tarjolla. Meillä on ollut tapana, että jos toisella/kolmannella ei mene, vaihtuu pistäjä.

Näinhän sitä itsellenikin on opetettu. Muutama yritys ja vaihdetaan pistäjää. Ei se vaan aina onnistu vaikka olis kuinka hyvät suonet pistellä. Pitää jättää muutama paikka sille toisellekin yrittäjälle.

[dino]

Mulla oli kerran duunikaveri joka aina jos tilanne ei ollut elvytys tai melkei sellanen halus liikkuvassa autossa laittaa tipan... ei ikinä kohteessa... noh pitkät välimatkat salli tämän...

Musta itestäni on ruvennut tuntuun, että mitä epämääräisempi paikka pistää kanyyli niin sitä paremmin se onnistuu. Ehkä se on niin, että "huonoissa olosuhteissa" valmistautuu paremmin toimenpiteeseen, kuin sairaalan seinien sisällä. Itse ainakin sairaalassa sössin tippoja suhteessa enempi kuin kentällä ollessani tai sitten tipattomat ea tulijat olivat niitä haastavasuonisimpia.

Olosuhteet mutta myös potilaan tila pistää skarppaamaan; harvoin tulee kämmättyä esimerkiksi elvytyspotilaan tipanlaitosta johtuen ilmeisesti juuri tuosta keskittymisestä.

Ja mitä tulee tuohon touhuamiseen kuljetuksen aikana niin onhan siinä mukana myös sellainen ajanhallinnallinen puoli. Voi kysyä mitä järkeä tehdä kohteessa celsiustason potilaalle kaikkia rutiinineja tai suorittaa tarkkaa kirjaamista jos kohta istutaan autossa toimettomana esim. puolen tunnin kuljetusmatkan ajan. Tietysti kohtuus kaikessa ja järki päässä tässäkin asiassa.

[Vieras: takapäivystäjä]

Ja mitä tulee tuohon touhuamiseen kuljetuksen aikana niin onhan siinä mukana myös sellainen ajanhallinnallinen puoli. Voi kysyä mitä järkeä tehdä kohteessa celsiustason potilaalle kaikkia rutiinineja tai suorittaa tarkkaa kirjaamista jos kohta istutaan autossa toimettomana esim. puolen tunnin kuljetusmatkan ajan. Tietysti kohtuus kaikessa ja järki päässä tässäkin asiassa.

Ja sama koskee varmasti tilannetta, missä yritetään väkisin laittaa huonosuoniselle C 7-4 potilaalle tippaa kohteessa ja hakataan molemmat kädet mustelmille kun sairaalassa kuitenkin olosuhteet ovat niin paljon paremmat. Eri asia on tilanne, jossa tippa on pakko saada.

[Vieras: mimmu82]

pitänee tässä ensiksi pyytää anteeksi veripalvelun ihmisiltä. Anteeksi.

Olimme kaverini kanssa luovuttamassa verta. Ysyävältäni ei millään meinannut löytyä suonta ja meinasi siinä monikin sh jo tuskastua. Itseäni ei huonon hb takia päästetty luovuttamaan joten seurasin tilannetta sivulta naureskellen ystäväni kanssa. Lopultä välähti (ei niin järkevästi) ja hihkaisin "kaulavaltimoon, iske suoraan kaulavaltimoon "  ;) (Leijonakuninkaasta tuli mieleen ;)).  No seuraavana päivänä kaverini käsi oli todellakin mustana kun niitä turhia yrityksiä oli todellakin monta!!

Mutta näitä sattuu...

[Vieras: Hoitaja_tar]

Ei ole mitään huonoja suonia vaan huonoja laittajia  ;)

[Teemu]

Ei ole mitään huonoja suonia vaan huonoja laittajia  :nauraa:

"kyllähän mä yhden tipan viritän hetkessä" ajattelin eilen illalla suhteellisessa kiireessä, mutta reisille se meni ja nyt saan sitten mennä laittamaan uudestaan, kun "nykäsin sen vahingossa pois" prkl, noh tää on sitä hoitotyötä :nauraa:

[Janne]

Ei ole mitään huonoja suonia vaan huonoja laittajia  :nauraa:

Hohhoijaa noita juttuja...  :-

[Lauha]

Kyllähän se taitaa toi kanyloinnin onnistuminenkin olla paljon toteuttajan päivästä kiinni, ainakin itselläni tuntuu välillä sellaiselta. Tuossa viimeisessä harjottelussa ane-osastolla tuli muutamia kertoja treenattua kanylointia. Välillä, vaikka oli kuinka hyvät kympin arvoiset laskimot, niin tumpeloituahan se tuli, ja pari kertaa jopa peräkkäin. Sitten kun joskus tuntui, ettei potilaalla edes kulje mitään laskimoita, niin kyllä sieltä sellainen tuli taiottua.

Kannattaa aina miettiä, että kummalla jalalla on aamulla ottanut sen ensimmäisen askeleen!  :-X

[Pernasoppa]

Välillä, vaikka oli kuinka hyvät kympin arvoiset laskimot, niin tumpeloituahan se tuli, ja pari kertaa jopa peräkkäin. Sitten kun joskus tuntui, ettei potilaalla edes kulje mitään laskimoita, niin kyllä sieltä sellainen tuli taiottua.

Laskimoiden ulkonäkö ei välttämättä kerro mitään niiden kunnosta.

[Vieras]

Ei ole mitään huonoja suonia vaan huonoja laittajia  :D

Hohhoijaa noita juttuja...  :-

Toi oli varmaan tarkoitettu vitsiksi? Joo voihan ne hyvätkin olla ne suonet mutta saa olla aika taituri että ekasta kerrasta tuikkasee  tipan paikoilleen jos on esmes potilas viidentoista litran nestelastissa ja sieltä ei erotu turvotuksen alta ei silmämääräsesti eikä käsikopelollakaan ei niin mitään suonia.... :nauraa: