Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Minni83

Masennus ja pakkohoito

Recommended Posts

Vieras: Minni83

Työskentelin taannoin sijaisena Englannissa psykiatrisella suljetulla osastolla. Potilaat olivat hoidossa lähinnä masennuksen sekä lievien psykoosien takia. Noin 1/3 masennuspotilaita pakkolähetteellä. Siinähän todetaan potilas mielisairaaksi. Mielestäni on täysin turhaa alentaa masentuneen ihmisen mielialaa entisestään leimaamalla tämä mielisairaaksi. Eikö pitäisi mieluummin luokitella masennus mielialahäiriöksi myös lähete-paperissa? Lisäksi lääkityksestä: Monet potilaat olivat tullessaan melko normaaleja, mutta neuroleptilääkityksen alettua heistä tuli niin outokäytöksisiä etten itse ainakaan kehtaisi sellaisena kadulla kulkea. Potilaiden kanssa ei juurikaan keskusteltu. Hoitajat istuivat omassa taukotilassaan ja joivat kahvia ja söivät potilaiden ruokia. Läkäri kävi 2krt viikossa mikä on mielestäni liian vähän. Missä oli välittävä läsnäolo ja hoito?  Vai olenko minä vääräällä alalla? 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-

Työskentelin taannoin sijaisena psykiatrisella suljetulla osastolla. Potilaat olivat hoidossa lähinnä masennuksen sekä lievien psykoosien takia. Noin 1/3 masennuspotilaita M1- lähetteellä. Siinähän todetaan potilas mielisairaaksi. Mielestäni on täysin turhaa alentaa masentuneen ihmisen mielialaa entisestään leimaamalla tämä mielisairaaksi.

Jos masentunut päätyy tarkkailussa hoitoon, niin silloinhan pitää olla psykoottinen tai vaaraksi itselleen tai muille. Ei kai muuten masentuneelle kukaan tee tarkkailulähetettä?

Oma kokemukseni psykiatrisesta hoidosta rajoittuu yhteensä 6kk:n työrupeamaan, mutta kyllä ne masentuneet joihin sairaalassa törmäsin olivat kyllä ihan oikeasti mielisairaita. Diagnoosin antaminen ei ole "mielialan alentamista leimaalalla", vaan osa hoitoa.

Eikö pitäisi mieluummin luokitella masennus mielialahäiriöksi myös M1-paperissa? Lisäksi lääkityksestä: Monet potilaat olivat tullessaan melko normaaleja, mutta neuroleptilääkityksen alettua heistä tuli niin outokäytöksisiä etten itse ainakaan kehtaisi sellaisena kadulla kulkea. Potilaiden kanssa ei juurikaan keskusteltu. Hoitajat istuivat omassa taukotilassaan ja joivat kahvia ja söivät potilaiden ruokia. Läkäri kävi 2krt viikossa mikä on mielestäni liian vähän. Missä oli välittävä läsnäolo ja hoito? Vai olenko minä väärääll alalla?

Mitä se auttaisi, että masennus olisi mielialahäiriö? Olisiko tarkoitus se, että potilaalla olisi mukavampi olla kun diagnoosi olisi "mielialahäiriö" eikä "mielisairaus"? Minä kun luulin hoidon tarkoituksena olevan potilaan parantuminen.

Melko normaaleina oli potilaat tulleet M1-lähetteellä ja muuttuneet neuroleptilääkityksellä outokäytöksisiksi? Ja hoitajat istuivat taukotilassaan syöden potilaiden ruuat. Eikä edes potilaiden kanssa keskusteltu eikä välitetty? Ja lääkärikin kävi liian harvoin?

Jotenkin tässä nyt ei kaikki ole ihan kohdallaan. Kerroit työskennelleesi sijaisena psykiatrisella osastolla ja kuitenkin tämä vuodatus tuo minulle mieleen jotain aivan muuta...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Minni83
Jos masentunut päätyy tarkkailussa hoitoon, niin silloinhan pitää olla psykoottinen tai vaaraksi itselleen tai muille. Ei kai muuten masentuneelle kukaan tee tarkkailulähetettä?

Olin tuolloin juuri valmistunut joten uskoin melkein kaiken mitä potilaat sanoivat. Nykyään olen vähän kriittisempi. Tämä on kuva jonka sain kun olin ensimmäistä kertaa töissä.

Mitä se auttaisi, että masennus olisi mielialahäiriö? Olisiko tarkoitus se, että potilaalla olisi mukavampi olla kun diagnoosi olisi "mielialahäiriö" eikä "mielisairaus"? Minä kun luulin hoidon tarkoituksena olevan potilaan parantuminen.

Melko normaaleina oli potilaat tulleet Pakkolähetteellä ja muuttuneet neuroleptilääkityksellä outokäytöksisiksi? Ja hoitajat istuivat taukotilassaan syöden potilaiden ruuat. Eikä edes potilaiden kanssa keskusteltu eikä välitetty? Ja lääkärikin kävi liian harvoin?

Joitakin potilaita masensi olla virallisesti mielisairaita. Saattaa kyllä kuulua sairauden kuvaan. Somaattisella puolella en ole tottunut kahden tunnin kahvitaukoihin. (Itsekin niihin syyllistyin kun ei ollut muuta tekemistä.) Tottakai työstä täytyy pitää taukoja. Ilmaisin ehkä väärin. Jotkut hoitajat "lorvivat", eivät kaikki. Suurin osa hoitaa työnsä hyvin. Lääkärin (jos kiertoja ei lasketata) vastaanotolle potilaat pääivät vain kaksi kertaa viikossa.

Jotenkin tässä nyt ei kaikki ole ihan kohdallaan. Kerroit työskennelleesi sijaisena psykiatrisella osastolla ja kuitenkin tämä vuodatus tuo minulle mieleen jotain aivan muuta...

En ole itse ollut potilaana (vielä). Etkö ole koskaan kuullut somaattisella puolella työskentelevän valittavan työpaikkansa käytännöistä?Muokkaus:lainaukset

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nursio

Jos masentunut päätyy tarkkailussa hoitoon, niin silloinhan pitää olla psykoottinen tai vaaraksi itselleen tai muille. Ei kai muuten masentuneelle kukaan tee tarkkailulähetettä?

Tarkkailulähetteen saadakseen yli 18-vuotiaan pitää olla psykoottinen ja vaaraksi itselleen tai muille, lisäksi muut hoitomuodot on todettava sillä hetkellä riittämättömiksi. Tämä on tilanne siis Suomessa, Englannissa on varmaankin erilainen mielenterveyslaki.

Käytännössä itsetuhoisia tai psykoottisia ihmisiä on ilman hoitoa pilvin pimein, koska molemmat edellytykset eivät täyty yhtaikaa.

Tarkkailulähete ei sinänsä tarkoita pakkohoitoa. Se kirjoitetaan siinä vaiheessa, kun potilas selvästi on lähettävän lääkärin mielestä hoidon tarpeessa, mutta ei pysty tai halua sitä itse vastaanottaa.

Tarkkailulähetteellä sairaalaan saapuminen käynnistää 3+1 vuorokauden mittaisen tarkkailujakson, jonka aikana arvioidaan, onko potilas hoidettavissa vapaaehtoisesti tai hoidon tarpeessa ollenkaan vai täytyykö hänet ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon.

"Pelkkä" masennustila sinänsä ei missään tapauksessa oikeuta tulkitsemaan ihmistä mielisairaaksi, kysymys on nimenomaan mielialahäiriöstä. Vakavaan masennukseen voi kuitenkin liittyä psykoottisuutta, samoin siihen lähes poikkeuksetta liittyy suisidaalisuutta. Kyseessä on hoidettavissa oleva sairaus, johon liittyy suuri kuolleisuus.

Kyllä minusta silloin on heitteillejättö, ellei ihmistä toimiteta hoitoon vaikka vastoin tahtoaan, jos hän ei pysty itsestään vastaamaan ja on kuolemanvaarassa.

Pakkohoitoon joutumisesta ja hoidon laadusta voi toki aina valittaa lääninhallitukselle, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Tärkeä pointti on juuri se, että tarkkailulähetteen voi kirjoittaa lääkäri jos e p ä i l e e potilaan olevan itsetuhoinen ja irti realiteeteistä

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-

Olin tuolloin juuri valmistunut joten uskoin melkein kaiken mitä potilaat sanoivat. Nykyään olen vähän kriittisempi. Tämä on kuva jonka sain kun olin ensimmäistä kertaa töissä.

Juu, ei potilaita kannata ihan sokeasti uskoa. ;D Eikö siellä muu henkilökunta sitten opastanut uutta työntekijää millään tavalla?

Joitakin potilaita masensi olla virallisesti mielisairaita. Saattaa kyllä kuulua sairauden kuvaan. Somaattisella puolella en ole tottunut kahden tunnin kahvitaukoihin. (Itsekin niihin syyllistyin kun ei ollut muuta tekemistä.) Tottakai työstä täytyy pitää taukoja. Ilmaisin ehkä väärin. Jotkut hoitajat "lorvivat", eivät kaikki. Suurin osa hoitaa työnsä hyvin. Lääkärin (jos kiertoja ei lasketata) vastaanotolle potilaat pääivät vain kaksi kertaa viikossa.

Psykiatrisella puolella on kyllä tosi rauhallista noin pääsääntöisesti. Kyllä sitä tuli itsekin istuskeltua monta kertaa tuntitolkulla kun yksinkertaisesti ei ollut mitään tekemistä. Mutta se on psykiatrisen hoidon luonne, että joskus on tosi rauhallista.

Olen itsekin törmännyt siihen, että diagnoosin saaminen ei ole potilaan mielestä kauhean mukava juttu ja aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. En sitten tiedä, kuuluuko se tausin kuvaan vai mihin...

Jos potilaat kierretään (lähes) päivittäin, niin miksi heidän pitäisi päästä erikseen lääkärin vastaanotolle useammin kuin kaksi kertaa viikossa? Kyllähän ne hoitajatkin osaavat keskustella potilaan kanssa siinä missä lääkärikin.

En ole itse ollut potilaana (vielä). Etkö ole koskaan kuullut somaattisella puolella työskentelevän valittavan työpaikkansa käytännöistä?

Olen minä valitusta kuullut ja valitan itsekin aina silloin tällöin. Mutta suoraan sanottuna tuo sinun kirjoitus toi mieleen hoitoonsa tyytymättömän potilaan valituksen, niitäkin on täällä nähty aika monta. Siksi vastaustyylini oli mitä oli.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nursio

Tärkeä pointti on juuri se, että tarkkailulähetteen voi kirjoittaa lääkäri jos e p ä i l e e potilaan olevan itsetuhoinen ja irti realiteeteistä

Hyvä pointti, todisteita moisesta ei tosiaan tarvitse olla lähetteen kirjoittamisvaiheessa.

Samoin, tarkkailulähetteellä laitokseen saapuminen ei välttämättä johda potilaan ottamiseen tarkkailuun vastaanottavassa sairaalassa. Jos potilas on vastaanottavan lääkärin mielestä realiteeteissa, voi hän purkaa tarkkailulähetteen ja ottaa potilaan vapaaehtoiseen hoitoon tai päästää pois. Näitäkin tapahtuu, joskin on varmaan sairaalakohtaista, kuinka usein ts. kuinka herkästi M1-lähetteen purkamiseen ryhdytään. Lyhyessä kontaktissa kun on usein vaikea sanoa, onko kysymys vain siitä, että potilas pystyy skarppaamaan hetken aikaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-

Samoin, tarkkailulähetteellä laitokseen saapuminen ei välttämättä johda potilaan ottamiseen tarkkailuun vastaanottavassa sairaalassa. Jos potilas on vastaanottavan lääkärin mielestä realiteeteissa, voi hän purkaa tarkkailulähetteen ja ottaa potilaan vapaaehtoiseen hoitoon tai päästää pois. Näitäkin tapahtuu, joskin on varmaan sairaalakohtaista, kuinka usein ts. kuinka herkästi M1-lähetteen purkamiseen ryhdytään. Lyhyessä kontaktissa kun on usein vaikea sanoa, onko kysymys vain siitä, että potilas pystyy skarppaamaan hetken aikaa.

Joskus kun olen Hesperian ppkl:lla ollut töisä, niin kyllä niitä tarkkailulähetteitä purettiin aika paljon. Prosenttiosuutta en osaa sanoa, mutta ei tarkkailulähete ole mikään automaattinen passitus mielisairaalahoitoon.

Tuli sellainen kuva Helsingin kaupungin päivystävistä lääkäreistä, että jotkut henkilöt kirjoittivat tarkkailulähetteen herkällä liipasimella lähetepalkkion toivossa. Yksikin mies pääsi poliisisaattueessa tarkkailulähetteen kera sairaalaan kun oli huutanut parvekkeella purkaakseen paineita. Naapuri soitti kaupungin päivystävän lääkärin ja tarkkailulähete napsahti saman tien. No se purettiin saman tien kun mies tuli polille. Toisessa tapauksessa oli kirjoitettu tarkkailylähete kun eräälle miehelle oli jäänyt ryyppyputki päälle. Lähetteessä luki "tappaa hitaasti itseään viinaa juomalla". No sekin lähete purettiin pikaisesti. Lisäksi mies oli ympäripäissään sairaalaan tuotaessa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Juu  mulla on ihan sama kokemus, että yllättävän usein niitä puretaan kyllä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Lähetteessä luki "tappaa hitaasti itseään viinaa juomalla". No sekin lähete purettiin pikaisesti. Lisäksi mies oli ympäripäissään sairaalaan tuotaessa.

Tuollaiset kuuluukin purkaa, totta kai. Meillä ei lääkärit uskalla edes harkita M1:n tekemistä jos potilas puhaltaa yli 0 promillea, kokemus opettaa..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Minni83

Olen minä valitusta kuullut ja valitan itsekin aina silloin tällöin. Mutta suoraan sanottuna tuo sinun kirjoitus toi mieleen hoitoonsa tyytymättömän potilaan valituksen, niitäkin on täällä nähty aika monta. Siksi vastaustyylini oli mitä oli.

Totta, oma syyni kun olin hyökkäävä.

Lääkäri kiersi osaston vain kerran viikossa mikä on aika vähän verrattuna Suomeen.

Mun mielestä mua ei tarpeeks perehdytetty työhön mutta ei mun olis pitänyt itekin olla vähän aktiivisempi. Työkaverit oli kyllä tosi mukavia mutta en viitisnyt koko aikaa olla jotain kysymässä. Toivottavasti tästä jotain opin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Potilaat olivat hoidossa lähinnä masennuksen sekä lievien psykoosien takia. 

Mikä on lievä psykoosi? :-

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Minni83

Tarkoitan että sillä osastolla ei ollut ns. vaikeahoitosia potilaita vaan tällaiset siirrettiin toisille osastoille. Esimerkiksi masennus jossa on psykoottistasoisia piirteitä

hoidettiin meidän osastolla.

Anteeksi epäselvät ilmaisut, olen puolet elämästäni asunut Englannissa joten on vähän vaikeaa tietää kaikkien termien suomenkielisiä nimiä.

Tulipa mahdollisimman epäselvästi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Jepjep...no probleemo. :D Aattelin vaan et mahdoitko tarkoittaa lyhytkestoista psykoosia tai mahdollisesti jotain muuta kun oli ihan uusi ilmaisu mulle. Aina sitä jotain uutta nääs oppii vanhakin pieru.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: -jj-

Nuorten parissa masentuneita on enemmän tahdostaanriippumattomassa hoidossa, kun siihen riittää pelkkä epäily vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Tosin aikuisten puolellakin oli kyllä vakavasti suicidaalisia, ei psykoottisia, masentuneita pakkohoidossa.

Pieniä tarkennuksia tarkkailuaikaan, eli tarkkailuaika kestää maksimissaan lähetteen kirjoittamispäivän + kolme kokonaista vuorokautta, jonka jälkeen on tehtävä tarkkailulausunto ja hoitopäätös. Eli maksimissaan siis viisi päivää tarkkailun aloittamisesta hoitopäätöksen tekemiseen. Tästä on ollut aikaisemmin kirjavia käytäntöjä, mutta meille sisään tulee yli puolet tarkkailulähetteellä, joten käytäntö on hyvinkin tuttu.  (jokohan saan vuoden pilkun n******n palkinnon ;D )

Ai niin vielä, M1-lähetteen kirjoittaminen humalaiselle potilaalle on kyllä vähintäänkin arveluttavaa, sillä miten kukaan pystyy arvioimaan luotettavasti humalaisen psyykistä vointia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Luin tätä ketjua aika pikaisesti, mutta mua kiinnostaa tietää miten Suomessa oikeesti joutuu/pääsee pakkohoitoon. Tiedän, että määritelmä on se, että on itselleen tai muille vaarallinen, mutta missä menee raja? Siis ei ainakaan uhkailusta joudu ja poliisi kerran selvitti mulle, että pitää ensin olla TEHNYT jotain. Siis pitääkö tappaa, että joutuu pakkohoitoon?!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Luin tätä ketjua aika pikaisesti, mutta mua kiinnostaa tietää miten Suomessa oikeesti joutuu/pääsee pakkohoitoon. Tiedän, että määritelmä on se, että on itselleen tai muille vaarallinen, mutta missä menee raja? Siis ei ainakaan uhkailusta joudu ja poliisi kerran selvitti mulle, että pitää ensin olla TEHNYT jotain. Siis pitääkö tappaa, että joutuu pakkohoitoon?!

Ei pidä tappaa, psykoottisuus ja itselle/muille vaaraksiolo riittää.

Nursiohan tuo jo aiemmin tässä ketjussa selkeästi kertoi: http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=5770.msg50605#msg50605

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Ei pidä tappaa, psykoottisuus ja itselle/muille vaaraksiolo riittää.

Nursiohan tuo jo aiemmin tässä ketjussa selkeästi kertoi: http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=5770.msg50605#msg50605

Jeps, luinkin ton. Mietin vain, että eiks mitään oo tehtävissä, jos lääkäri ei älyä laittaa M1-lähetettä? (Tai miten sen sais älyämään) Ja siis milläs tuollaisen henkilön saa ensin pakotettua lääkäriin...  angry.png Tai onks poliisilla mitään roolia tässä? Sossulla?

Joskus ainakin kuvittelin, että psykoosi nimenomaan liittyy usein päihteidenkäyttöön (huumeet), mutta nyttemmin olen saanut lääkäriltä kuvan, että psykoosin oireet narkkarilla ei niinkään olis psykoosia vaan vain päihteiden käytön pitkäaikaisvaikutuksia eikä ne riitä pakkohoitoon...? Onko näin?!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Mietin vain, että eiks mitään oo tehtävissä, jos lääkäri ei älyä laittaa M1-lähetettä?

Eipä varmaan paljon muuta kuin neuvotella tai etsiä uusi lääkäri käsiin.

Ja siis milläs tuollaisen henkilön saa ensin pakotettua lääkäriin...  angry.png Tai onks poliisilla mitään roolia tässä? Sossulla?

Jos lääkäri saadaan vakuuttuneeksi potilaan psykoottisuudesta + vaarallisuudesta niin hän voi tehdä poliisille virka-apupyynnön ja näin vastentahtoinen potilas voidaan toimittaa lääkäriin poliisin avustamana.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Jos lääkäri saadaan vakuuttuneeksi potilaan psykoottisuudesta + vaarallisuudesta niin hän voi tehdä poliisille virka-apupyynnön ja näin vastentahtoinen potilas voidaan toimittaa lääkäriin poliisin avustamana.

Tänx, täytyy pitää tuo mielessä. En vaan tiedä mitä ihmeen todisteita lääkäri enää kaipaa. (Tai sit se pelkää niitä hulluja... :nauraa:)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu

Lääkäri kiersi osaston vain kerran viikossa mikä on aika vähän verrattuna Suomeen.

Mun mielestä mua ei tarpeeks perehdytetty työhön mutta ei mun olis pitänyt itekin olla vähän aktiivisempi. Työkaverit oli kyllä tosi mukavia mutta en viitisnyt koko aikaa olla jotain kysymässä. Toivottavasti tästä jotain opin.

Mitä hyötyä psykiatrisella osastolla saavutetaan useita kertoja viikossa tapahtuvilla lääkärinkierroilla suhteessa kertaviikkoiseen kiertoon? Voin tietysti vain tuoda esiin kokemuksia omalta työpaikaltani; jossa kierto on kerran ja riittää mainiosti.

Edelleen oma kokemukseni työnjaosta on se, että lääkäri(t) vastaa osastolla potilaiden kokonaishoidosta ja erikoisalueenaan tietysti lääkehoidon suunnittelusta. Hoidon kokonaissuunnittelusta vastaavat lääkäri ja potilaan omahoitaja, hoidon käytännön toteutuksesta lähes kokonaan omahoitaja. Akuuttipsykiatrisella osastolla, jossa kohdattavia ilmiöitä ovat pääosin depressio, ahdistus, (ensi)psykoosioireet - hoitajan rooli hoidon toteuttajana on todella merkittävä ja haasteellinen. Ihmiset on osattava kohdata, hoitajan roolin taakse on mahdotonta vetäytyä. Omahoitajakeskusteluissa kartoitetaan ihmisen yksilöllistä taustaa ja sairastumiseen johtaneita tekijöitä, yhteisen ymmärtämisen kautta etsitään tilanteeseen tasapainoa ja muutosta, ja loppuvaiheessa suunnitellaan jatkohoitoa. Tämä kaikki vaatii runsasta vuorovaikutusta ja perehtymistä potilaan asioihin ja tilanteeseen. Tämä paasaus pohjustaa sitä, että hoitajan rooli on erittäin merkittävä, kuten toki lääkärinkin, mutta nämä poikkeavat toisistaan reippaasti. Eli siihen nähden ne asiat, joihin vain lääkäri voi kannan ottaa JA vaatii lääkärin kanssa henkilökohtaista keskustelua, ovat suhteellisen harvassa. Eli yksi kierto riittää hyvin. Toki ei pidä unohtaa. että potilaan hoidossa elävät hoitoneuvottelut ynnä muut palaverit joissa lääkäri on mukana.

Jäin vain miettimään sitä että miksi lääkäri kiertäisi potilaat monta kertaa viikossa psykiatrisella osastolla. Toki näin voi jossain olla ja syystäkin, mutta mielenkiintoista olisi siitä kuulla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: -jj-

Meillä tuosta lääkärinkierrosta on luovuttu jo kymmeniä vuosia sitten... Niin juu pienenä lisänä tuohon pakkohoitoasiaan, vaikka hieman ehkä ohi aiheen meneekin. Päihdehuoltolaki tuntee myös pakkohoidon, tässä sairaalassa pari vuotta sitten tehtiin yksi pakkoito nimenomaan pähdehuoltolain ansiosta. Vaikeaa oli, kun esimerkiksi lomakkeistoa ei ollut ollenkaan ja taisi olla ensimäinen kerta pariinkymmeneen vuoteen, kun moiseen operaatioon ryhdyttiin. En itse ollut siinä mukana, joten tarkemmin en asiaan perehtynyt kuitenkaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
otto

Päihdehuoltolain perusteella tehty pakkohoito on harvinaista ja vaikeaa.

Yhden kerran noin 15v sitten oli yhdelle sällille tehty jo valmistelut, mutta suostukin sitten vapaaehtoisesti hoitoon. Viikon oli jo maannut kylmässä kämpässä,liikuntakyvyttömänä paskoissaan ja "kaverit" oli latrannut marinolit valmiksi ja juottaneet kun ei itse enää kyennyt. Onneksi sen sitten pesi joku muu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×