Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: emppu79

Aikaa potilaalle?

Recommended Posts

Vieras: emppu79

Kuinka teillä mielenterveystyössä on aikaa potilaille/asukkaille? Tiedättekö mitä teidän omalle potilaalle kuuluu ja minkälainen  päivä hänellä tänään on? Jos potilasta ahdistaa annetaanko heti tarvittavia vai ehdotetaanko ennemmin jutustelua? Olen ollut harjoittelussa, jossa tämä hoitajan "läsnäolo" ei mielestäni oikein toiminut. Siksi kysyn miten muualla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: -jj-

Kuinka teillä mielenterveystyössä on aikaa potilaille/asukkaille? Tiedättekö mitä teidän omalle potilaalle kuuluu ja minkälainen  päivä hänellä tänään on? Jos potilasta ahdistaa annetaanko heti tarvittavia vai ehdotetaanko ennemmin jutustelua? Olen ollut harjoittelussa, jossa tämä hoitajan "läsnäolo" ei mielestäni oikein toiminut. Siksi kysyn miten muualla.

Kyllähän se valitettavasti menee ihan osaston tilanteen mukaan. Jos on vähän porukkaa ja rauhallista, on silloin enemmän aikaa potilaille. Sitten kun on täyttä ja rauhatona (kuten nyt omalla osastolla) ei siinä hirveästi omahoitajakeskusteluja pääse käymään. Tuo tarvittavien tarjoaminen riippuu ihan täysin tapauksesta. Psykoottisiin oireisiin tietty tarvittava on humaanimpaa antaa, kun se että plas jätetään harhoihinsa kärsimään. Tietty joskus harvoin puhumallakin pystytään palauttamaan realiteetteihin... Mutta joo, ihan tapauksen mukaan. Ensisijaisesti pyritään keskustelemaan ja lääkkeet pitämään minimissä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Meillä ei olekaan muuta kuin aikaa. Yksilövastuinen hoitotyö l. jokaisella pt.lla on omahoitaja ja varahoitaja, sekä joka vuorossa vaihtuva vastuuhoitaja yövuoroa lukuunottamatta. Nykyään ainoastaan psykopaattisten persoonallisuuksien kanssa ei juurikaan keskustella säännöllisesti, koska tutkimusten mukaan hoidolliset keskustelut voivat toimia heidän kohdallaan yllykkeenä ja välineenä pyörittää työryhmää ja yhteisöä. Oma on häpee jos jää kansliaan istuskelemaan koko työvuoron ajaksi. Harvoin on niin kiire etteikö ehtisi vaihtamaan kuulumisia pt.n kanssa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: -jj-

Meillä ei olekaan muuta kuin aikaa. Yksilövastuinen hoitotyö l. jokaisella pt.lla on omahoitaja ja varahoitaja, sekä joka vuorossa vaihtuva vastuuhoitaja yövuoroa lukuunottamatta. Nykyään ainoastaan psykopaattisten persoonallisuuksien kanssa ei juurikaan keskustella säännöllisesti, koska tutkimusten mukaan hoidolliset keskustelut voivat toimia heidän kohdallaan yllykkeenä ja välineenä pyörittää työryhmää ja yhteisöä. Oma on häpee jos jää kansliaan istuskelemaan koko työvuoron ajaksi. Harvoin on niin kiire etteikö ehtisi vaihtamaan kuulumisia pt.n kanssa.

Jeps, kyllähän meilläkin jokaisella potilaalla on kaksi nimettyä omaahoitajaa. Mutta tosiasia on, että kun yksikössä on rauhatonta tai työtä paljon, joutuvat potilaat siinä mielessä eriarvoiseen asiaan kuin osastolla rauhalliseen aikaan olevat potilaat. Kun ja jos on esimerkiksi eristyksiä tai valvontoja, syövät ne aikaa melkoisen tehokkaasti henkilökunnalta. Toki sitä parhaansa mukaan pyrkii käymään keskusteluja oman potilaan kanssa. Vastuuhoitajaa työvuoroittain käytetään meillä ainoastaan sitä erityisesti tarvitseville.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Kyllähän se valitettavasti menee ihan osaston tilanteen mukaan. Jos on vähän porukkaa ja rauhallista, on silloin enemmän aikaa potilaille. Sitten kun on täyttä ja rauhatona (kuten nyt omalla osastolla) ei siinä hirveästi omahoitajakeskusteluja pääse käymään.

Usein on ainakin täällä perusterveydenhuollossa tilanne sellainen että silloin kun kerrankin on oikein hyvät vahvuudet tai erityisen rauhallista niin ne vähätkin hommat jää helposti retuperälle. Silloin  kuvitellaan että kyllä joku muu ne hommat hoitaa ja aika kun menee huomaamatta kahvipöydässä istumiseen.

Mukavaahan se välillä on huiliakin, eihän siinä mitään... :(

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: -jj-

Usein on ainakin täällä perusterveydenhuollossa tilanne sellainen että silloin kun kerrankin on oikein hyvät vahvuudet tai erityisen rauhallista niin ne vähätkin hommat jää helposti retuperälle. Silloin  kuvitellaan että kyllä joku muu ne hommat hoitaa ja aika kun menee huomaamatta kahvipöydässä istumiseen.

Mukavaahan se välillä on huiliakin, eihän siinä mitään... :(

No joo, kieltämättä se silloin, kun oikein rauhallista on, menee meilläkin tuohon. Tietty ne pakolliset hommat tulee tehtyä. Toisaalta itse olen sen luontoinen ihminen, etten väen vängällä yritä keksiä tekemistä/töitä, jos niitä ei ole. Silloin pitää nauttia rauhallisuudesta, kun siihen on mahdollisuus. Kyllä sitä saa sitten hypätä kun sen aika tulee  8)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
JKKK

Kuinka teillä mielenterveystyössä on aikaa potilaille/asukkaille? Tiedättekö mitä teidän omalle potilaalle kuuluu ja minkälainen  päivä hänellä tänään on? Jos potilasta ahdistaa annetaanko heti tarvittavia vai ehdotetaanko ennemmin jutustelua? Olen ollut harjoittelussa, jossa tämä hoitajan "läsnäolo" ei mielestäni oikein toiminut. Siksi kysyn miten muualla.

Kuulostaa hassulta, sillä psykiatrinen hoitotyöhän on hyvin pitkälti tuota "hoitajan läsnäoloa". Tietenkin on otettava huomioon potilaan kunto, eli ihan kuin tuolla aikaisemmin mainittiin, niin eipä sitä oikein hedelmällisiä omahoitajakeskusteluita käydä potilaan ollessa kovin psykoottinen...

Tarvittavien antaminen arvioidaan aina tilanteen mukaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Toisaalta potilaan ollessa psykoottinen häntä nimenomaan ei pidä jättää yksin pelkojensa kanssa. SIlloin ei tietenkään mitään ihme terapeuttisia keskusteluja vaan niitä arjen realiteettejä ja ihan vain vierellä olemista. HYvin psykoottiset potilaathan usein miten itse hakeutuvat hoitohenkilökunnan läheisyyteen juuri sen turvattomuutensa takia. Sitä parasta psykiatrista hoitamista ( osastolla ) on se yhdessä lehden lehden lukeminen tai sohvalla istuskeleminen joka taas alaa tuntemattomalle kuulostaa varmaan siltä ettei me tehdä mitään...

Mä taisin eksyä aiheesta  ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
JKKK

Läsnäolostahan tässä puhuttiinkin  ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
staffi

Meillä myös oma- ja korvaavahoitaja systeemi. Tomii ihan kivasti, ja jos näistä kumpikaan ei ole paikalla, niin sitten vuorokohtainenhoitaja hoitaa keskustelut yms. asiat. Tohon läsnäoloon ja sen tärkeyteen haluaisin lisätä vielä sen, että mä itse pidän tärkeänä myös sitä, että osaa/kykenee puhumaan potilaiden kanssa myös muista kuin vain hoidollisesti tärkeistä asioista. Tuntuu siltä, että jollain lailla tietynlainen "small talk", yleinen jutustelu, laskee hoitajan tavallaan lähemmäs potilasta, pois sieltä "auktoriteettikorkeudesta", ja on helpompi sitten ihan asiaakin puhua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

tuo lienee sitä potilaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Joskus huomaa , ikävä kyllä, että joiltakin meiltä katoaa työtä tehdessä potilaan kunnioitus ( sen jälkeen kun on ohitettu se vihrein vaihe työroolissa ). Se tuntuu kyllä palaavan sitten taas siinä kohdassa työhistoriaa kun taas muistamme että ihmisiä olemme itsekin.

ymmärsiköhän kukaan mitä ajan takaa  :-

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

tuo lienee sitä potilaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Joskus huomaa , ikävä kyllä, että joiltakin meiltä katoaa työtä tehdessä potilaan kunnioitus ( sen jälkeen kun on ohitettu se vihrein vaihe työroolissa ). Se tuntuu kyllä palaavan sitten taas siinä kohdassa työhistoriaa kun taas muistamme että ihmisiä olemme itsekin.

ymmärsiköhän kukaan mitä ajan takaa  :-

Hyvä pointti+++. Kun on tehnyt vuosia pers.häiriöisten ja psykopaattien kanssa töitä niin helposti katoaa inhimillisyys kontaktista. Olen huomannut, että joistakin pt.sta helposti ajatellaan heidän olevan ongelma sinänsä. Kukaanhan ei kuitenkaan synny valmiiksi ongelmaisena vaan ovat enemmänkin kokemuksiensa tulos. Itselläni tietenkin voi olla myös häikkää, koska ns. vaikeahoitoiset pt.t eivät herätä kyllä mitään ylimääräisiä tunnereaktioita. Sairaanhoitajakoulussa puhuttiin aina tästä subjekti-subjekti ajattelusta. En silloin täysin ymmärtänyt sen merkitystä, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt et me kaikki olemme pohjiltamme kuitenkin ihmisiä ja kukaan ei voi olla sinänsä ongelma itsessään. :-

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×