Norjan sh koulutus kriisissä

[pile]

Norjassa sairaanhoitajakoulutus on pitkään ollut korkeakoulupohjaista. Opetusministeriö teki tutkimuksen koulutuksen laadusta ja tulos oli surkea. 30/31 sairaanhoitajakoulusta ei täyttänyt korkeakoulukriteerejä. Suurimpana puutteena oli opettajien epäpätevyys. Heiltä puuttui pedagoginen, akateeminen ja monilla jopa riittävä ammatillinen pätevyys.

Koulut saivat 2 vuotta aikaa korjata asian tai he menettävät korkeakoulustatuksen. Ja se tarkoittaa taas sitä, että sairaanhoitajat eivät saa bachelor tasoista koulutusta.

[pile]

Viitaten tuohon edelliseen. Mikähän tilanne Suomessa olisi jos tällaista asiaa tutkittaisiin? Kertokaa te Suomessa olevat ja asiasta tietävät.

[Cardina]

Suomessa korkeakoulujen arviointineuvosto tekee koko ajan tarkkailua OPM:n ja STM:n lisäksi. Ja raportit ovat julkisia.

Suomessa AMK:t ovat vielä aika uusi juttu ja siihen siirtyminen tapahtui anomuksella, jossa koulut joutuivat perustelemaan kaikki nuo samat jutut kuin missä nyt Norjassa on puututtu. Tällöinhän esim. ne sh-opet, joilla ei ollut maisterinpapruja siirrettiiin lähihoitajakoulutukseen - toiset toki saivat jäädä, jos olivat ehtineet jo aloittaa maisteritutkinnon.

Vaikka tapahtuuhan sitä Suomessakin, että ensin joku tulee epäpätevänä tuntiopettajaksi, ja sitten pikkuhiljaa tulee enemmän töitä ja sitten onkin jo täysipäiväinen - ja oho! muodollinen pätevyys (pedagoginen/ammatillinen/akateeminen) vielä joltain osin puuttuu. Tuntuu että Suomessa on AMK:ssa tosi paljon tohtoreita ja lisureita - ja heidän määränsä vaan lisääntyy. Tietenkin se suunta palvelee niitä AMK:n muita tehtäviä, mutta ei välttämättä ammattiaineiden opetusta, josta koko ajan AMK:n sisälläkin kiistellään kovasti.

Suomessa ei siis sairaanhoitajien kansainvälisesti degree-tasoinen (bachelor) tutkinto jää suorittamatta ainakaan siksi, että koulu ei täyttäisi niitä AMK:n kriteereitä...

Mutta ei tuo Norjan tilanne kuitenkaan kerro oikeastaan mitään norjalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimistuloksista ja niiden laadusta...

[pile]

Mutta ei tuo Norjan tilanne kuitenkaan kerro oikeastaan mitään norjalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimistuloksista ja niiden laadusta...

Pitää paikkaansa ettei tutkimus tuo sitä esille. Mutta eräässä sairaaloiden tekemässä tutkimuksessa vasta valmistuneiden hoitajien taidot olivat todella heikot. Sairaalat ovat vaatineet tasokkaampaa koulutusta, joka tyydyttäisi sairaaloiden tarpeet.

[-VF-]

Mutta ei tuo Norjan tilanne kuitenkaan kerro oikeastaan mitään norjalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimistuloksista ja niiden laadusta...

Pitää paikkaansa ettei tutkimus tuo sitä esille. Mutta eräässä sairaaloiden tekemässä tutkimuksessa vasta valmistuneiden hoitajien taidot olivat todella heikot. Sairaalat ovat vaatineet tasokkaampaa koulutusta, joka tyydyttäisi sairaaloiden tarpeet.

Eikö Suomessakin ole vähän vastaavia tutkimuksia tehty? Muistelisin jonkun väitöskirjan moittineen aika rankasti AMK-hoitajia. Ja lääkelaskut tökkii kaikilla...

Mutta mun oma mielipide on se, että peiliin saa opiskelija katsoa jos ei AMK:ssa opi näitä perusasioita mitä sairaanhoitajana tarvitsee.

[oxygene]

Muistelisin jonkun väitöskirjan moittineen aika rankasti AMK-hoitajia. Ja lääkelaskut tökkii kaikilla...

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/051004_a.htm Siellä alhaalla mainitaan lähteeksi ilmeisesti juuri tarkoittamasi väitöskirja mutta en sitä itse väitöskirjaa onnistunut löytämään mistään. Onnistuisikohan joku muu?

Pisti silmään tuolta akuutin-jutusta seuraava kohta, liittyy elvytykseen;  "hoitajat tietävät mitä heidän tulee tehdä potilaan hengityksen ja verenkierron turvaamiseksi, mutta miten ja miksi €â€œ siinä on puutteita. Ei joko tiedetä tai ymmärretä elvytysohjeistuksen perusteita eikä hallita apuvälineiden oikeanlaista käyttötekniikkaa."

Meillä oli suorastaan massiivinen noin puolen tunnin hoitoelvytys-harjoitus, edes kanyylin laittoa ei oltu vielä tuolloin käyty läpi/harjoiteltu, saati muuten "alustettu"(ei kyllä ole vieläkään), jos ei koulutuksen aloittanutta maallikko ensiapukurssia lasketa . On toki täysin selvää ettei tuolla määrällä mitään osaa. Esimerkiksi elvytyslääkkeistä  ei ole puhuttu kertaakaan koko koulutuksen aikana eikä varmasti puhuta jatkossakaan jos ei suuntaudu sisätauti-kirurgia vaihtoehtoon (toivottavasti edes siellä puhutaan). 

Tekisi muutenkin taas avautua nykyisestä koulutuksesta mutta ei taida jaksaa, rehtorille ja koulutusala johtajalle kun tässä vähän aikaa sitten tuli esiteltyä näkemyksiäni.

Miltään teiltä työelämässä olevista tuntuu, ovatko viime vuosina valmistuneet sh:t huonompia/parempia/yhtä hyviä toimimaan sh:n työssä kuin aikaisemmin juuri koulun penkiltä tulleet olivat?

edit: typoja

[Cardina]

Mutta ei tuo Norjan tilanne kuitenkaan kerro oikeastaan mitään norjalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimistuloksista ja niiden laadusta...

Pitää paikkaansa ettei tutkimus tuo sitä esille. Mutta eräässä sairaaloiden tekemässä tutkimuksessa vasta valmistuneiden hoitajien taidot olivat todella heikot. Sairaalat ovat vaatineet tasokkaampaa koulutusta, joka tyydyttäisi sairaaloiden tarpeet.

Eikö Suomessakin ole vähän vastaavia tutkimuksia tehty? Muistelisin jonkun väitöskirjan moittineen aika rankasti AMK-hoitajia. Ja lääkelaskut tökkii kaikilla...

Mutta mun oma mielipide on se, että peiliin saa opiskelija katsoa jos ei AMK:ssa opi näitä perusasioita mitä sairaanhoitajana tarvitsee.

Ainakin Räisänen on väitellyt asiasta ja tullut tulokseen, että AMK-sh:n taidot eivät yllä opistotasosoisten sh:n tasolle. No, mutta ... Räisänen keräsi aineistonsa pahimpaan lama-aikaan, jolloin kokonaiset vuosikurssit valmistuivat suoraan kortistoon; siellä ne taidot, joita hoitotyössä tarvitaan eivät oikein kehity. Kannattaisi tehdä nyt uusintaotos/-mittaus ja JOS tulos on edelleen samanlainen eli reliaabeli, niin sitten jokin mättää....

Nyt ollaan monissa AMK:ssa uudistamassa opetussuunnitelmaa... ja näyttää hyvin pelottavalta .... Pelottaa, että sieltä peilistä ei enää kohta taidoista vastuussa olevaa voi kehottaa katsomaan. Onneksi EU-direktiivit määräävät sentään vähintään 50 ov:a harjoittelua (taitaakin olla ainoat EU-direktiivit, joista on oikeasti hyötyä).

Ja täytyy muistaa sekin, että opistoon oli pyrkijöitä paljon enemmän kuin AMK:n. Opiston pääsykokeisiin ei ollut menemistä, jos ei ollut vähintään C:n yo-todistus - nyt ainakin joihinkin AMK:n pääsevät kaikki pyrkineet. Eli se tarkoittaa sitä, että AMK:ssa on monenlaisia opiskelijoita; toisista (=suurimmasta osasta) tulee erittäin taitavia työkokemuksen karttuessa.

En pidä huonona asiana sitä, että AMK:ssa on oppimisvalmiuksien suhteen monenlaisia opiskelijoita (nykyään saa tukiopetusta), mutta se on huonoa, että hekin pääsevät sisään, joilla motivaatio ei riitä. He vaan häiritsevät muiden potentiaalisten tulevien ammattilaisten opiskelua... Tämä sitten näkyy noissa tilastoissa. Mutta kun se on tämä nykypäivän työvoimapolitiikka semmoista...

[Pernasoppa]

nyt ainakin joihinkin AMK:n pääsevät kaikki pyrkineet

Missäs tällaisia hienoja opetuslaitoksia on? Kuulee juttuja että jotkut ovat yrittäneet kolme kertaakin sisään, niiden täytyy olla aika dolloi?

Nimim. toisella kerralla sisään varasijalta 26.

No oke oke tuossa alkuperäisessä täytyi olla jotain hienovaraista provoa, ei saas ottaa kii...

[Cardina]

nyt ainakin joihinkin AMK:n pääsevät kaikki pyrkineet

Missäs tällaisia hienoja opetuslaitoksia on? Kuulee juttuja että jotkut ovat yrittäneet kolme kertaakin sisään, niiden täytyy olla aika dolloi?

Nimim. toisella kerralla sisään varasijalta 26.

No oke oke tuossa alkuperäisessä täytyi olla jotain hienovaraista provoa, ei saas ottaa kii...

Ei ollut provoa vaan ihan täyttä totta - ainakin jos siis on uskomista siihen tilastoon, että kuinka moni on pyrkinyt ja kuinka moni päässyt. Mutta ei sekään yksistään kerro siitä, minkälaisia tulevia sairaanhoitajia on päässyt opiskelemaan. Niin - ja huom! JOIHINKIN AMK:n... Ne on yleensä niitä pikkukaupunkien suhteellisen uusia opinahjoja (perustettu 80-luvun sh-pulassa).

[C/T]

Tuntuu että Suomessa on AMK:ssa tosi paljon tohtoreita ja lisureita - ja heidän määränsä vaan lisääntyy. Tietenkin se suunta palvelee niitä AMK:n muita tehtäviä, mutta ei välttämättä ammattiaineiden opetusta, josta koko ajan AMK:n sisälläkin kiistellään kovasti.

Ainakin Räisänen on väitellyt asiasta ja tullut tulokseen, että AMK-sh:n taidot eivät yllä opistotasosoisten sh:n tasolle. No, mutta ...

Syy-seuraus -suhde?

Kahlasin itse erään ammattisurkean läpi ja täytyy valitettavasti sanoa että joidenkin kurssien teoriaopinnot jotka sain olisivat olleet jopa joissain tapauksissa olleet hengenvaarallisia potilaalle, mutta yleensä ne jäivät hupailun aiheeksi käytännönkentän ohjaajalle. Päädyin kahden luennoitsijan kohdalla ratkaisuun et jätin luennon väliin ja painelin kirjastoon. Ja niin teki moni muukin ja sitten käyntiin tätä läsnäolo pakko -sotaa heidän kanssaan, vanhakantaiset opet kun ei ymmärtänyt et kyseessä on korkeakoulu. Ja sitten sota jatkui kun tentistä sai huonon koska luennoitsija ei ollut koskaan kuulukkaan jostain uudesta metodista. Joten se että opet joutui hankkimaan maisterin paperit tai joutuivat lähihoitaja puolelle ei pelastanut joidenkin kohdalla mitään, yhdenkin luennoitisijan käsinkirjoitetun kalvon reunassa oli vuosiluku 1983, vuonna 2003?...  Eli en ihan oikeasti ymmärrä mitä tarkoitetaan et AMKilaisten opit ei yltäisi opistotasoisen sh.n tasoon? Samat luennothan me ollaan käyty :(...

TOKI mukana oli päteviäkin sh:opeja ja ne oli yleensä niitä nuorempia joilla oli nyt vielä tuntumaa kenttään ja jotkut heistä raahasi jopa suoraan kentältä sh.ta vierailijoiksi ja tentattavaksi. Ja olihan opejen keski-ikäkin sen verran korkea et luonnollisen poistuman myötä tulee varmasti taso nousemaan, ainakin toivottavasti. Ja noi kaksi mainitsemaani esimerkkiä oli tosiaan lähempänä 60, et ihan ei ymmärrä miksi ne oli ylipäätään hankkinut maisterin pätevyyden? 

Jännä juttu on että Ruotsin puolella tiedetään ja kunniotetaan suuresti Suomen sh koulutusta. Samanikäiset kollegat on kateesta vihreitä kun olen saanut oppini Suomessa, joten olen jättänyt kritisoinnin koulutuksesta heille kertomatta ja täytyy myöntää et jotkut perusteet on hallinassa paremmin kuin Ruottalaisilla. Joten on siellä kyllä jotain opittukin.

Ja kun saikkuna olen tavannut vanhamuotoisen koulutuksen käyneitä paria vanhaa lukiokaveria jotka jättivät sen kesken tullakseen sh:ksi niin suurin ero on varmasti se että mä surffaan paljon enemmän ettimässä netissä tietoa ja kielet on paljon paremmin hallussa joten noita muunmaan kielisiä artikkeleita pystyy myös lukemaan. Samoin olen paljon kiinnostuneempi tieteen tuomista tutkimustuloksista sekä hoitokäytäntöjen kehittämisestä. Ja tapaahan toisaalta shta joiden ikä lähentelee 60 ja ne ramppaa jokaikisessä konferenssissa ja lukevat paljon, ja ihan ilman korkeakoulupohjaista koulutusta ja maisterin papereita, eräs odottaa eläkepäiviä kuin kuuta nousevaa et pääsis ne maisterin paperit hankkimaan. 

[Cardina]

Sairaanhoitajia ja opettajia on joka lähtöön kuten Cissin kirjoituksestakin voi päätellä. Ja erilaisella työmoraalilla varustettuja. Jotkut tekee työnsä erittäin hyvin ja toiset menee siitä mistä aita on matalin. Ja työyhteisössä ollaan heistä kyllä tosi huolissaan ja hyssytellään ja korjaillaan...

Suomalainen sh-koulutus on (VIELÄ?) korkeatasoista, mutta uhkakuvat on kyllä jo maalailtu seinille; työelämälähtöisyys on yksi AMK:n perusperiaate, mutta opetussuunnitelmatyössä se sitten unohtuu - ja se näkyy sitten opintojaksotarjonnassa ja opintojaksojen sisällöissä...

Mutta ehkä se kuitenkin on niin kuin yhdessä tutkimuksessa (en muista nyt juuri tekijää) väitettiin, että oppimisesta tapahtuu vain 20 % koulussa ja muu oppiminen harrastuksissa, henk.koht.elämässä ja työelämässä... ja oppimistuloksissa luento-opetus tuotti kaikkein huonoimmat tulokset hyvästä luennoitsijasta huolimatta, parhaimmat tulokset tulivat harjoittelusta, johon oli yhdistetty teoriaopintoja esim. ohjattujen kirjallisten töiden muodossa...

[C/T]

nyt ainakin joihinkin AMK:n pääsevät kaikki pyrkineet

Missäs tällaisia hienoja opetuslaitoksia on? Kuulee juttuja että jotkut ovat yrittäneet kolme kertaakin sisään, niiden täytyy olla aika dolloi?

Nimim. toisella kerralla sisään varasijalta 26.

No oke oke tuossa alkuperäisessä täytyi olla jotain hienovaraista provoa, ei saas ottaa kii...

Ei ollut provoa vaan ihan täyttä totta - ainakin jos siis on uskomista siihen tilastoon, että kuinka moni on pyrkinyt ja kuinka moni päässyt. Mutta ei sekään yksistään kerro siitä, minkälaisia tulevia sairaanhoitajia on päässyt opiskelemaan. Niin - ja huom! JOIHINKIN AMK:n... Ne on yleensä niitä pikkukaupunkien suhteellisen uusia opinahjoja (perustettu 80-luvun sh-pulassa).

Katselin juuri tossa kevään hakija määriä syksyn yhteishaussa Karolinskan yliopistoon. Tukholman osastoon oli sairaanhoitaja koulutukseen hakijoita 10,3 paikkaa kohden, Norrtäljen konttoriin 18,6 ja Gotlannin 18,7 hakijaa per opiskelupaikka. Lääkikseen oli 15 hakijaa per paikka. Eli summa summarum, joihinkin sairaanhoitaja kouluihin on vaikeampi päästä kuin lääkkikseen joten sieltä on lähtökohdiltaan aika kovatasoista porukkaa tulossa.

Tarkennetaan vielä että Ruotsissa ei ole käytössä Suomen kaltainen pääsykoe rulijanssi vaan lukion päästötodistuksella hakee suurin osa, sitten on vielä mahdollista mm. tehdä ns. Högskolaprov josta voi saada lisäpisteitä ja jotain muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

[Pöllö]

Katselin juuri tossa kevään hakija määriä syksyn yhteishaussa Karolinskan yliopistoon. Tukholman osastoon oli sairaanhoitaja koulutukseen hakijoita 10,3 paikkaa kohden, Norrtäljen konttoriin 18,6 ja Gotlannin 18,7 hakijaa per opiskelupaikka. Lääkikseen oli 15 hakijaa per paikka. Eli summa summarum, joihinkin sairaanhoitaja kouluihin on vaikeampi päästä kuin lääkkikseen joten sieltä on lähtökohdiltaan aika kovatasoista porukkaa tulossa.

Viilaanpas pilkkua, mennään hitu off-topic jne.  8)

No hakijoiden määrä per paikka ei kerro hakijoiden tai koulutuksen tasosta kaikkea. Veikkaisin, että lääkikseen pääsijät ts. sen hakijaporukan kärki on tehnyt aika paljon enemmän töitä päästäkseen, ja myös lähtötaso on kovempi. Toisekseen - opintoviikot eri tasoisissa koulutuksissa eivät ole välttämättä samoja. Jokin yliopiston 4 ov kurssi voi olla paljon teoreettisempi, yksityiskohtaisempi, vaativampi ja jopa työläämpi kuin AMK:n kurssi. Ja opiskelijan oma motivaatio ja tavoitetaso tietysti määrää vielä aika paljon tulosta...

Väärinymmärrysten välttämiseksi, en vähättele AMK-opiskelijoita. AMK:issa on myös erittäin hyvätasoisia koulutusohjelmia. Joihinkin karsinta on yllättävän kova ja haastava. AMK:issa on myös hyvin motivoituneita ja osaavia opiskelijoita. Takuuvarmasti parhaat AMK-linjat tarjoavat paremman opetuksen kuin surkeimmat yliopistolinjat, ja parhaat AMK-opiskelijat ovat suoraan sanottuna usein paljon käyttökelpoisempaa populaa kuin heikoimmat yliopisto-opiskelijat. Luojan kiitos, AMK:issa on paljon ihmisiä, jotka olisivat voineet päästä ihan mihin tahansa, mutta ovat AMK-koulutuksella puuhaamassa ihan yhtä upeaa, jos joskus hivenen toisenlaista työtä.

Joka tapauksessa - erilaisia ihmisiä tarvitaan, ja itse kunkin koulutuksen ja kouluttautujan tietysti pitäisi tähdätä mahdollisimman hyvään lopputulokseen...  ;) Terveydenhuolto ei pyörisi ilman lääkäreitä. Eikä sairaanhoitajia. Eikä jne... Omasta hyvästä osaamisesta juuri omassa tehtävässäänhän voi ja pitää olla ylpeä.

Ehkä tästä voisi oppia sen, että ala kuin ala, taso kuin taso - valmistuneiden todellista osaamista pitäisi vertailla enemmän tai ainakin näkyvämmin? Samoin kuin työllistymistä koulutusalan tehtäviin. Tuolla kun on erilaisia koulutuslinjoja siellä täällä, joista valmistuneet eivät pääse mihinkään töihin, ja linjoja, joihin otettaisiin jopa monin verroin enemmänkin sisään mitä on tulijoita - ja hakijoiden/koulutuksen taso voi olla melkein mitä vain...

Nimimerkillä "hoitsuksi opiskelemaan päässyt, lääkikseen... No, en ole pyrkinyt..."  :-X

[C/T]

Katselin juuri tossa kevään hakija määriä syksyn yhteishaussa Karolinskan yliopistoon. Tukholman osastoon oli sairaanhoitaja koulutukseen hakijoita 10,3 paikkaa kohden, Norrtäljen konttoriin 18,6 ja Gotlannin 18,7 hakijaa per opiskelupaikka. Lääkikseen oli 15 hakijaa per paikka. Eli summa summarum, joihinkin sairaanhoitaja kouluihin on vaikeampi päästä kuin lääkkikseen joten sieltä on lähtökohdiltaan aika kovatasoista porukkaa tulossa.

Viilaanpas pilkkua, mennään hitu off-topic jne.   ;)

Niin meni. Täällä ei tunneta AMKta, sairaanhoitajat  sekä lääkärit opiskelevat Karolinskan lääke - ja hoitotieteellisessä yliopistossa. Toki on sairaanhoitajaksi mahdollista kouluttautua myös esim.Röda Korsetin korkeakoulussa, mutta sinne hakijamäärät ja täten myös pisterajat ovat niin huimat et on turvallisempi hakea korkeakoulun sijasta yliopistoon  :-X.

[Cardina]

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/051004_a.htm Siellä alhaalla mainitaan lähteeksi ilmeisesti juuri tarkoittamasi väitöskirja

Kiitos, oxygene tosta linkistä - sain siitä todella hyviä vinkkejä!

[Buddha]

Nykyinen tohtorismies Juha Nyman on tutkinut pro gradu työssään opiskelijoiden elvytystaitoja

Tekijä(t): Nyman, Juha

Nimeke: Terveydenhuollon opiskelijoiden ja hoitohenkilökunnan elvytystaidot / Juha Nyman

Aineisto: kirja

Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos, 1998

Sarja: (Pro gradu -tutkielmat / Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos ;

[Cardina]

Nykyinen tohtorismies Juha Nyman on tutkinut pro gradu työssään opiskelijoiden elvytystaitoja

Tekijä(t): Nyman, Juha

Nimeke: Terveydenhuollon opiskelijoiden ja hoitohenkilökunnan elvytystaidot / Juha Nyman

Aineisto: kirja

Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos, 1998

Sarja: (Pro gradu -tutkielmat / Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos ;

Tossa ei välttämättä ole aineistona AMK-koulutuksen saaneet sairaanhoitajat, vaan uusimuotoiset opistoasteen tutkinnon suorittaneet (aineisto todennäköisesti kerätty 96-97?). Saapi tuosta kuitenkin ehkä hyvää vertailupohjaa. Mikäs oli keskeinen tulos? Osasivatko opiskelijat tuolloin elvyttää?

[Pöllö]

Niin meni. Täällä ei tunneta AMKta, sairaanhoitajat  sekä lääkärit opiskelevat Karolinskan lääke - ja hoitotieteellisessä yliopistossa. Toki on sairaanhoitajaksi mahdollista kouluttautua myös esim.Röda Korsetin korkeakoulussa, mutta sinne hakijamäärät ja täten myös pisterajat ovat niin huimat et on turvallisempi hakea korkeakoulun sijasta yliopistoon  ;).

Unohdinpas täysin tuon sikäläisen hakumenettelyn, anteeksi.  :)  Mielenkiintoista - ja positiivista sinänsä, että sh on halutumpi opiskelupaikka kuin lääkäri. Saanko kysyä, mitä mieltä olet hakumenetelmän tuloksista ts. toimiiko hyvin? Millaisia etuja (tai haittoja) on sikäläisessä yhteisessä koulutusjärjestelmässä?

[C/T]

Mielenkiintoista - ja positiivista sinänsä, että sh on halutumpi opiskelupaikka kuin lääkäri. Saanko kysyä, mitä mieltä olet hakumenetelmän tuloksista ts. toimiiko hyvin? Millaisia etuja (tai haittoja) on sikäläisessä yhteisessä koulutusjärjestelmässä?

Tää on kyllä niin OT, niin OT... Mutta vastataan nyt.

Kyllä se näyttää olevan ainakin tänä vuonna. Sosionomien taasen romahti -22% joten suurin osa on sitten varmaan valinnut sh:n linjan, (huom. sosiaalityöntekijä=sosionomi täkäläisittäin) tosin tämä on arvailua. Toisaalta sh:n media kuva on kanssa aika vetävä joten se on varmaan myös osa syy tähän. Saa nähdä nouseeko pisteraja sisään pääseillä maksimi 20... Se on kyllä ollut joillan sh:kouluilla jopa 19 viimevuosina. Ja kyllähän se aika strategista keplottelua tuntuu olevan kun on kuunnellut noita nuoria kun ne miettii opiskelupaikkaa. 

Yhteisessä koulutusjärjestelmässä tarkoitat varmaan sh:ta ja lääkäreitä. Kuten aikaisemmin mainitsin sh:ksi voi myös opiskella Tukholmassa nopeasti laskettuna kolmessa korkeakoulussa. Karolinskalla on tällaiset yhteiskurssit mahdollisia. Ja vaikea sitä on sanoa onko siitä mitä haittaa tai hyötyä kun itse en sh:ksi siellä ole opiskellut. Mutta mitä on kolleegoiden kanssa jutellut niin yksi hyvä puoli siinä ainakin on se että lääkärit saavat vähän enemmän tuntumaa siihen mitä sairaanhoitaja oikeasti tekee, tiedot kun sairaalamaailmasta perustuvat yleensä TV sarjoihin joissa se pätevä saikku hakee aina sitten jossain vaiheessa lääkkikseen.  Toisaalta täällä ei ole työelämässäkään sellaista hierarkiaa sh:n ja lääkärin välillä kuin Suomessa, lähinnä puhutaan teami työskentelystä. Tosin onhan täälläkin näitä vanhoja pieruja jotka elää vielä sitä aikaa kun sh passas... 

[Cardina]

Tää on kyllä niin OT, niin OT... Mutta vastataan nyt.

Toisaalta sh:n media kuva on kanssa aika vetävä joten se on varmaan myös osa syy tähän.

Median antama kuva vaikuttaa myös Suomessa TOSI paljon hakijoiden mielikuviin tulevasta ammatista. En kyllä tiedä, että onko se ollut täällä niin vetävä - lähinnä viimeaikoina keskittynyt epäinhimillisiin työoloihin ja huonoon palkkaukseen...

Karolinskalla on tällaiset yhteiskurssit mahdollisia.

Suomessakin yliopistossa yhteiskurssit on mahdollisia... ainakin niillä kursseillä, joissa ei ole rajoitettua osallistuja määrää (rajalliset resurssit ohjata esim. työpajatyöskentelyä)

Toisaalta täällä ei ole työelämässäkään sellaista hierarkiaa sh:n ja lääkärin välillä kuin Suomessa, lähinnä puhutaan teami työskentelystä.  

Tätä Suomessakin tavoiteltiin, kun yritettiin nostaa koulutustasoa AMK:n avulla. (Siinä ei kyllä onnistuttu...) Onkohan Suomessa tiukemmassa tämä hierarkinen organisaatiokulttuuri? Mitenköhän ruotsalaisten sh:n historia eroaa suomalaisten? Kun Suomessahan ammattikunnan lähtökohta oli se, että lääkärit halusivat itselleen koulutettuja apulaisia...

[Viivi]

Joo kyllähän tuosta tutkimuksesta on täällä Norjassa jonkinverran keskusteltu, vaikkakin norjalaisittain on asian syvempi puiminen jätetty ja vaihdettu aika nopsaan puheenaihetta.. Mutta kyllä nuo omatkin opiskelijat on joskus mietityttänyt, että millä perusteilla opiskelijoita ylipäätään otetaan Norjan kouluihin. Täällähän ei ns. pääsykokeita edes ole, sisään pääsee melkein kuka tahansa, koska opiskelupaikkoja on tarjolla yli tarpeen, eli sisään pääsee lähes poikkeuksetta jos vain kehtaa hakea. Meidänkin opiskelijoiden joukossa on vuosittain narkomaaneja, jotka varastelevat lääkkeitä, alkoholisoituneita keski-ikäisiä, jotka tulevat harjoitteluun kun kunto sallii, tai jättävät tulematta.. Ja yleensä koko koulutuksen voi suorittaa kirjoja avaamatta. Kärjistettyä tekstiä, mutta näin minä tämän tilanteen näen. Ystäväni opiskelee kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi täällä Norjassa ja keskustelujen perusteella ja mitä sivusta on seurannut, niin ei vapaa-aikaansa todellakaan tarvitse kirjoja lukemalla kuluttaa. Ainut koe mihin hän joutui treenaamaan oli lääkelaskut, joita ei sitten selvittänytkään ihan eka yrittämällä. Koulutus eroaa myös todella paljon suomalaisesta siinä mielessä että ns.tenttejä/kokeita ei norjan kouluissa juurikaan ole. Yksi kevät puolella ja yksi syksyllä. "Lopputyö" on noin 30 sivuinen tekele, johon aikaa käytetään n.viikko.  Eli kyllä olen ylpeä suomalaisesta koulutuksestani!!! Meilläkun oli noita kokeita harjoittelujaksoillakin, päivät töissä ja illat kokeisiin lukemassa.. Ja lopputyön teko aloitettiin vuotta ennen koulutuksen päättymistä. Kyllä Suomen koulutussysteemi on yksi maaliman parhaimmista!! Vaikka täällä Norjassa ei suomalaisesta koulutuksesta yleensäottaen tiedetä mitään. Ja kyllä kismittää että esimerkiksi minun erikoistumistani ei Norjassa hyväksytä laisinkaan, eli vuoden ylimääräinen opiskeluni ei merkitse täkäläiselle työnantajalleni mitään ja palkka pysyy samassa missä vastavalmistuneiden norjalaisten palkkakin on. Piru!

[Cardina]

Kaippa me kohtaa ollaan ihan samalaisessa koulutussysteemissä kuin Norjassakin! Merkit on jo näkyvissä...  :-

[jeejee]

Nykyinen tohtorismies Juha Nyman on tutkinut pro gradu työssään opiskelijoiden elvytystaitoja

Tekijä(t): Nyman, Juha

Nimeke: Terveydenhuollon opiskelijoiden ja hoitohenkilökunnan elvytystaidot / Juha Nyman

Aineisto: kirja

Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos, 1998

Sarja: (Pro gradu -tutkielmat / Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon laitos ;

Minulla on muistikuva että taisin osallistua tuohon tutkimukseen. Eli kesken toisen oppitunnin haettiin opiskelija kerrallaan toiseen luokkatilaan jossa oli Anne -nukke ja muuta elvytysrekvisiittaa. Ensin oli elvytysharjoitus ja sen jälkeen sai henkilökohtaista ohjausta ihan kädestä pitäen. Harjoitus oli samalla paras ikinä saamani aiheeseen liittyvä opetustilanne.

[sunny]

Ei ruotsalainen koulutus suomalaisesta nykykoulutuksesta paljon eroa. He pitävät sairaanhoitajan tutkintoa Bachelor tasoisena, vaikka totuus on toinen. Myös Suomen ammattikorkeita kritisoin. Opettajien taso on sitä tätä. Tulee halvemmaksi palkata "epäpätevä", kuin paljon käytännön kokemusta kerännyt ja akateemisen loppututkinnon suorittanut opettaja. Siksi olen niin frustroitunut, että en viitsi lehtorin paikkaa edes  hakea ja teen Ruotsissa sekä Norjassa paljon enemmän rahaa tavallisena "rivimiehenä".On kokemusta 25 vuoden jälkeen, mutta  niissä armaissa AMK:issa sitä ei arvosteta. Surullista, ettei käytännön taitoja  oteta huomioon.Ehkä joskus palaan paljon käytännön tietoa omaavana "lehtorina" takaisin. HUSin kuviot vaan ajoivat minut aikoinaan tänne, vaikka mulla olikin vakivirka. Opettajille oli tarjolla vain tuntitöitä ja talviaikaan. Pihistelevät jopa palkoissa.

Täällä on onneksi vielä vanha erikoistuminen  (Suomesta) kunniassa. Uudella suomalaisella tutkinnolla ei saa erikoisssairaanhoitajan legitimationia. Itse joskus mietin Suomeen palaamista opeksi, mutta kun en ole mikään "hoitotieteilijä" ja jalat tiukasti maan pinnalla.Saadakseen erik sh tittelin Ruotsissa, koko kurssi pitää käydä uusiksi tai ainakin puolet siitä.Sis-kir sairaanhoitaja on tavallinen sairaanhoitaja täällä.

Pidän itse sh opena/ th maisterina Suomen koulutusta huomattavasti korkeampana, myös uusimuotoista.

Aloitin itse Karolinska Institutenissa tehohoulutuksen etäopiskeluna eli distansutbildning keväällä. Sisäänoton kriteerit olivat korkeat poängejä piti olla vaikka kuinka. Ainoa, mikä multa hyväksyttiin oli hoitotieteen ja pedagogiikan opinnnot Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Anestesia ja teho sekä kätilökoulutus ovat täällä suosituimpia erikoistumisaloja.

Kursseille otetaan 15 kpl 2x kertaa vuodessa. Ainoa pakollinen kuvio  (distanssissa)on chattailu netissä. Valitettavasti osa on kopioinut artikkelinsa suoraan kirjoista  ja antamaani kritiikkiä ruotsalaiset lehtorit eivät sietäneet.

Spesifik farmakologin opettaja johtaa koulutusta Australiasta. Verrattuna suomalaiseen vanhaan koulutukseen tämä on dagis siis päiväkoti.Olisin kaivannut kunnon luentoja lääkäreiden puolelta, täysipäiväinen koulutus on aivan eri tasoa, mutta minulla ei ole varaa, ei myöskään enää mielenkiintoa ottaa opintolainaa, siksi hain distanssiin.

Ainoat pakolliset kuviot ovat tentit, ja praktik, mitään luentoja ei esim ole. Kuitenkin kyseessä on korkeatasoinen instituutti (paperilla).

Onneksi mulla on vanha Anestesia/ tehokoulutus Suomesta, joten en sitä joutunut uusiksi käymään. Sain special sjuksköterskan legin anestesiasta alle viikon, sitä ennen ehdin istua turhaan KI;n anestesiakurssilla pari viikkoa., valitettavasti vein jonkun muun paikan.

Norjan tilanteesta en tiedä muuta, mutta etsivät jatkuvasti opettajia esim pohjoiseen. Norjalaiset kolleegat kertoivat, että yliopistokoulutus on "kiikun " päässä, ellei taso parane.

Itse olen sen koulutuksen käynyt ja joskus ajatus kiehtoo, kunhan opin kielen ensin  kunnolla.

Esim medicinsk teknologi Ruotsin etäopiskelussa opetellaan netin kautta näkemättä yhtään aparaattia.Ihmettelen miten respiraattorin toiminnan tai Swan -Ganzin  voi oppia netin kautta?

Norjan tehosairaanhoitajan koulutus kestää 90 ov tuntuu olevan aika tiukka täysipäiväiinen koulu ja Ruotsissa vastaava on 40 ov. Suomeen voitaisiin myös aloittaa tehohoulutus, sillä peruskoulutuksella pärjää missä vain.

No tuleepahan kurssin päätteksi todistus ja titeli  hienosta koulusta Karolinska Instituten ( yliopisto ja lääkiksen alaisena) .