Työpaikka kiusaaminen

[-teme-]

Niin minkä verran työpaikoillanne tapahtuu työpaikka kiusaamista, miten se ilmenee? Joskus huomaa et osastoilla on tosi ronskia huumoria, mikä on hyvä asia, mutta missä menee raja et huumorilla jotain tiettyy tyyppii nälvitään?

[dino]

Joskus huomaa et osastoilla on tosi ronskia huumoria, mikä on hyvä asia, mutta missä menee raja et huumorilla jotain tiettyy tyyppii nälvitään?

Oilisiko nämä niitä asioita jotka selviää parhaiten pikkujoulujen viimeisillä tunneilla. Jos silloin ei kaivella vanhoja asioita esille niin huumori tuskin on ollut liian rankkaa.

[Vieras: -jj-]

Heh, minä kerran otin puheeksi seksuaalisen häirinnän, tai itseasiassa kysyin, ilmeneekö sitä. Kaikki naishoitajat julistivat yhteen ääneen, että sitä ilmenee meillä aivan liian vähän :)

No joo, onneksi itse on sellaisessa työyhteisössä, että jos joku asia nyppii tai muuten tympii, puhutaan asiat halki heti. Työkavereita tietty "kiusataan" humoristisessa hengessä, mutta mitään varsinaista kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tullut esiin.

[jeejee]

missä menee raja et huumorilla jotain tiettyy tyyppii nälvitään?

- Silloin kun MINÄ kommentoin tai arvostelen kollegojen tekemistä kyseessä on hyvähenkinen huumori joka tulee kestää.

- Jos muut kommentointi kohdistuu MINUUN, niin se on tietenkin asiatonta häiriköintiä ja kiusaamista johon täytyy välittömästi puuttua.

Yllättävän vaikea on rajaa häiriköinnin ja huumorin välille vetää, ihan jo siksikin kun kiusaaminen usein naamioidaan leikinnlaskuksi. Ja muutenkin eri ihmiset kokevat tilanteet omalla tavallaan.

[Vieras: u-päivä]

Kiusaajat eivät koskaan koe kiusaavansa ketään, eikä silloin kiusaamista tietenkään tunnisteta eikä myönnetä olevan olemassakaan. :)

[Simppis]

Niin minkä verran työpaikoillanne tapahtuu työpaikka kiusaamista, miten se ilmenee? Joskus huomaa et osastoilla on tosi ronskia huumoria, mikä on hyvä asia, mutta missä menee raja et huumorilla jotain tiettyy tyyppii nälvitään?

Meidän työtiimissä ronski huumori on enemmän kuin arkipäivää, onneksi kaikki sen kestävät ja tiimi toimii...  :nauraa: En ainakaan itse ole kokenut millään tavalla tulleeni nälvinnän kohteeksi tms, sitä en tiedä miten paljon selkäni takana tapahtuu, eikä toisaalta kiinnostakkaan...  ;)

Kyllä jos kiusatuksi tulisi niin mä sanoa paukauttaisin suoraa päin näköä, että vi****o mulle auot...  8)

[Simppis]

missä menee raja et huumorilla jotain tiettyy tyyppii nälvitään?

- Silloin kun MINÄ kommentoin tai arvostelen kollegojen tekemistä kyseessä on hyvähenkinen huumori joka tulee kestää.

- Jos muut kommentointi kohdistuu MINUUN, niin se on tietenkin asiatonta häiriköintiä ja kiusaamista johon täytyy välittömästi puuttua.

Yllättävän vaikea on rajaa häiriköinnin ja huumorin välille vetää, ihan jo siksikin kun kiusaaminen usein naamioidaan leikinnlaskuksi. Ja muutenkin eri ihmiset kokevat tilanteet omalla tavallaan.

Meitä työntekijöitäkin kun on niin moneen junaan ja osa jää asemillekkin, että aina ei voi tietää ketä loukkaa sanomisillaan tms.

[mirkkeli]

Huumorin taakse on helppo kätkeä agressiivisuutta ja arvostelua.  Huumorin siivellä toisten kälviminen tehdään turvallisessa ja "hyväksyttävässä" muodossa. Sen varjolla voidaan ilmasta asioita, jotka muuten ei olisi hyväksyttyjä. 8)

Huumorihan on ihan hyvä asia ja ehkä vähän piristää työpäivää.  mutta jos huumoriin liittyy TOISTUVASTI  jonkun työtekijän nälvimistä, voi sitä mielestäni pitää työpaikkakiusaamisena.

[Cardina]

Ei kait nyt kukaan leikistä suutu ihan oikeasti.

Olen nähnyt miten joku eristetään sosiaalisesti työyhteisöstä; ei puhuta hänelle, ei kuunnella hänen kommenttejaan, ei anneta tietoa uusista käytänteistä, ei lähdetä hänen kanssaan spaddulle tai syömään. Ainoa miten hänet huomioidaan on, että puhutaan AINA hänestä pahaa ja selän takana. Hänellä on tietenkin tärkeä rooli osaston ryhmädynamiikan kannalta; muita yhdistää se, että on yhteinen syntipukki ja puheenaihe.

Jossain paikoissa myös sabotoidaan toisen työtä esim. rikkoutuneiden laitteiden tilalle ei hankita uusia tai ei toimiteta laitteita huoltoon - odotetaan, että kollega tyrii sen vaillinaisesti toimivan laitteen kanssa ja tekee tuplasti töitä saadakseen homman sujumaan. Tehdään myös epäselviä merkintöjä potilaspapereihin ja taas "kulman taakse" odottamaan kollegan tyrimistä - josta sitten kahvihuoneessa suureen ääneen kailotetaan!

Sit on tämä nonverbaalinen viestintä, jolla voi myös tehokkaasti kiusata. Sit kiusaaja voi hyvin sanoa, että "emmä mitään oo sanonu tai tehny - mitä muka?" Ja kiusattu saa herkkähipiäisen kuvittelijan leiman otsaansa.

Epäkollegiaalista on tietenkin katsoa vierestä hiljaa, vaikkei siihen kiusaamiseen varsinaisesti osallistuisikaan....

[Kirke]

Jookyllä..

Oli törkeetä kiusaamista yksityispuolella muutama vuosi sitten. Lähdin sitten (kuten kaikki muutkin vieraat työntekijät) kyseisestä paikasta julkiselle sektorille töihin.

Kun on töissä jonkun yksityisen palveluksessa on alttiina paikan omistajan kaikille oikuille ja mielenmuutoksille ja uusille säännöille, joita ilmestyy. Ja k.o paikkoja voi olla omistamassa henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista hoitoalan koulutusta ja he tekevät siellä "hoitotyötä ihan maalaisjärjellä"!!!

Liitto (Tehy) ei silloin ainakaan paljoa pystynyt auttamaan, oli niin pieni työyhteisö. Mutta siitä vasta hiostus alkoikin kun yksityinen työnantaja kuuli meidän soittaneen Tehyyn saadaksemme neuvoja.

Huh-huh! Eläköön sairaalassa työskentely!

[Ketorin]

Yks syy siihen, et vaihdoin tekemään pelkkää yövuoroa, oli meidän lääkäri. En kertakaikkiaan kestänyt sen jatkuvaa kuittailua. Jos se ei muuta keksinyt niin meni henkilökohtaisuuksiin, haukkui ulkonäköä jne. Sitten kun viimein mulla paloi pinna ja annoin vähän takaisin, niin tämä menee pomolle itkemään et toi sairaanhoitaja kiusaa  :-X Ihan mielellään päästi pomo mut yövuoroihin, ei tarttennu kuunnella tohtorinnan valitusta...

[Vieras: C-Vita]

vaihdoin tekemään pelkkää yövuoroa,

Tervetuloa. Kyllä näissä öissä on sentään jotain  :-X

meidän lääkäri. En kertakaikkiaan kestänyt sen jatkuvaa kuittailua. Jos se ei muuta keksinyt niin meni henkilökohtaisuuksiin, haukkui ulkonäköä jne. Sitten kun viimein mulla paloi pinna ja annoin vähän takaisin, niin tämä menee pomolle itkemään et toi sairaanhoitaja kiusaa

Saas nähdä kuinka mun pinna piisaa kun ens viikolla pitäis alkaa tekemään kaks viikkoa päivävuoroa. Vuoroin vieraissa siis. Kyselen lääkäriltä tyhmiä.  ;)

[Vastaava]

Kiusaajat eivät koskaan koe kiusaavansa ketään, eikä silloin kiusaamista tietenkään tunnisteta eikä myönnetä olevan olemassakaan. :-X

Aivan.

Kaikki ei ymmärrä koska toinen esittää asiaa huumorilla ja koska ilman.

Ja sillä huumorilla voi sivaltaa tietoisestikkin jos haluaa.

Onneksi meillä ei taida kukaan kokea tulevansa kiusatuksi.

[C/T]

No en tiedä onko nyt kyseessä suoranainen kiusaaminen mutta mua lähinnä ottaa päähän se että ollaan ylettömän kiinnostuneita hoitajien yksityiselämästä. Mitä se töitten tekemiseen liittyy? Tietenkin on poikkeuksia, kuten vakava päihdeongelma tai mieleterveysongelma mutta mulla menee yli hilseen.

Itse lyön kellokortin prikulleen oikeaan aikaan ja loggaan itseni ulos työvuoron päätyttyä ja se aika kuuluu työpaikalle ja silloin olen sairaanhoitaja tämän jälkeen olen ulkona ja sen jälkeen tekemiseni kuulu työpaikalle pätkääkään! Sairaana olen ollut 2-3pv. per vuosi.  Tämä yksityiselämän tonkiminen tosiaan ärsyttää yli kaiken. Varsinkin pomot takertuu joka ikiseen lauseeseen joka sisältäisi jonkun vihjeen mun yksityiselämästäni. Mitä ne sillä tiedolla tekee, eikö riitä että hoitaa työnsä hyvin? Niitten työpöydälle saa kyllä kantaa mitä tahansa työhön liittyvää kehitysehdotuksia ja ei ne nappaa pätkääkään mutta annas kun mainitsee harrastavan retkiluistelua niin siitä haluttaisiin kaikki tiedot ja heti, esim. missä, kenen kanssa etc... Pelkääkö ne mun tippuvan jään läpi?

Ja tämä sama on jokaisessa työpaikassa missä olen hoitoalalla ollut töissä, missään muussa aikaisemmassa paikassa ei olla kiinnostuttu siitä kuin että hoitaa työnsä ja mieluiten hyvin, muuten saa olla vaikka sivutoimessa Mongolian presidenttinä. Mikä ihme hoitoalaa oikein vaivaa? Miten ollaan päästy päätelmään että hoitajan yksityiselämä vaikuttaisi niin yltiöpäisesti siihen minkälainen hoitajan on. Toki esim. pienten lasten vanhemmat on väsyneempiä mutta mä puhun nyt todella eriskummallista ajatusrakennelmista.  Ja tämä on jatkuvaa pommitusta. Ja ei ainoastaan mun kohdallani, jotkut vaan vastaa kiltisti kaikkiin kysymyksiin ja loput joko kieltäytyy vastaamasta, valehtelee tai vaihtaa aihetta. Työpaikkaa on pakko vaihtaa välillä kun tuntuu että happi loppuu... Varsinkin kun yleensä on taipumusta kasata tietonsa mun ykstyiselämästäni huumorivastauksieni perusteella ja silloinhan se vasta hurjalta näyttääkin.

[Vieras: -jj-]

No en tiedä onko nyt kyseessä suoranainen kiusaaminen mutta mua lähinnä ottaa päähän se että ollaan ylettömän kiinnostuneita hoitajien yksityiselämästä. Mitä se töitten tekemiseen liittyy? ...

Minulla on vähän poikkeava työ-yhteisö, kun ollaan aika paljon suurimman osan kanssa myös vapaa-aikana tekemisissä. Myös pomojen. Käydään lätkämatseissa, illanvietoissa sun muissa grillaussessiosta festareihin asti. Osan kanssa jopa muutama bändikeikka ollaan heitetty silloin tällöin :-X Työasioista ei puhuta kuin töissä ja se on hyvä niin. Poikkeukselliseksi porukan tekee myös se, että myös töissä viihtyy kovin hyvin ja hommakin toimii. Pidänkin itseäni onnekkaana, syystä, luulisin. Kokemuksia on kyllä päinvastaisesta työyhteisöstäkin, jossa ei edes haluttanut tietää/ kertoa yksityisasioista. Onneksi siitä on jo aikaa ;)