Sh:n erikoistumisesta ja työyhteisöissä viihtymisestä

[Vieras: C-Vita]

Uudessa tehy-lehdessä oli juttu "Sairaanhoitajan ihannesairaalassa on imua". Lukekaapas miten Leena Turunen puhuu asiaa.

Jos saisin päättää, sairaaloissa parannettaisiin etenkin hoitajien koulutusmahdollisuuksia. Ja kun koulutusta kertyy, kasvaisi palkkakin sitä mukaa. Hoitajien koulutukseen pitäisi ehdottomasti haarauttaa myös spesialistikoulutus. Jos et halua osaston- tai ylihoitajalinjalle, voisit halutessasi erikoistua oman alasi erikoisasiantuntijaksi.

Työilmapiiriasiaan puuttuisin ensimmäiseksi myös omassa työyksikössäni. Haluaisin, että sinne juurtuisi semmoinen asenne, että tasavertaisiahan tässä ollaan. Töihin kun tullaan, niin siellä ei palvella pelkästään potilaita ja omaisia vaan myös työkavereita. Pitää olla kollegiaalinen ja reilu ja muistaa, että töissä voi olla myös hauskaa.

HUSin johtoa - ylimmäistä johtoportaasta osastonjohtoon - Leena Turunen kehottaa viljelemään useammin sanaa kiitos. Kiittäminen on hirmu tärkeä osa työviihtyvyyttä ja jopa osa työssäpysymistä.

Vanhan erikoistumiskoulutuksen puolestako ? Sen verran että eri erikoisalat pitäisi olla sairaanhoitajillekin mahdollista erikoistua. Olin itse ensimmäisiä sairaanhoitajia jotka ei enää erikoistuneet vanhamuotoisesti l. uusimuotoinen opistotaso, jossa tieteiltiin jo täyttä häkää, niinkuin nykyisinkin. Nykyinen käytäntö on monenkirjavuudessaan ensinnäkin vaikea hahmottaa ja lisäksi mielestäni sellainen ettei se tue jatkokouluttautumista, jos on työkokemusta sieltä ja täältä. Kukaan nyt alusta asti lähde opiskelemaan asioita.

Alalla on pitkään vallinnut sellainen mentaliteetti että edellä Leenan kuvaamat asiat on olleet haaveita. Vaikka voinkin allekirjoittaa täysin nuo hänen kirjoituksensa, en monestikaan ole saanut vastakaikua ajatuksilleni. Onko ne sitten olleet sijaisen esittämiä vai missä vika. Joka tapauksessa Leenan luoma idea magneettisairaalasta on hyvä. Mikä on magneettisairaala ? Lukekaa koko juttu.