PPKL vs kenttä

[Vieras: Jamppa]

Sivusta seuranneena ja ko sairaalan siirtoja ajaneena on huvittanut erään Etelä-Hämäläisen sairaalan päivystystoiminta. Seuraako kukaan, miten potilaita sairaalassa hoidetaan?? Onko hoitajien lupa hoitaa potilaita "huonommin", kun se lääkäri, joka on vastuussa kaikesta, on niin lähellä? Onko sairaalan sisällä mitään samanlaista säännöstöä, kuin kentällä on? Pitääkö ppkl:n saikkareiden tehdä tenttejä ja opiskella lisäkoulutuksia ja suorittaa näyttökokeita, jotta saavat pistellä lääkkeitä yms.? Näkemäni mukaan se lekuri ei kuitenkaan ole siinä vieressä aina antamassa niitä rohtoja.

Esimerkki. Kaatunut mummo viety kotoa terkkariin, sieltä sairaalaan ja sairaalassa todettu lonkkamurtuma. Mummo maannut jo kotona tunteja lattialla, ja sen jälkeen sairaalassa muutaman tunnin. Edessä siirto keskussairaalaan. Saavun pakettiautollani sairaalaan. Potilas todella kivulias -> ei ole saanut mitään kipulääkettä koko aikana. Ennen siirtoa mittaan mummon vitaalit syke 115, RR 95/55 -> mummolle ei olla viitsitty laittaa edes tippaa. Kun mainitsen näistä asioista, saan vain vihaisia katseita ja vittuilua. Päivystyksessä ei ruuhkaa. Poltan päreeni -> mummo varoen tyhjärille -> autoon ja siellä tippa käteen ja konsultaatio muualta kipulääkkeeseen.

Vastaavia tapauksia useampia viikossa. Onko esim. sen tipan laittaminen ja RR:n mittaaminen jotenkin turhaa, koska nyt ollaan SAIRAALASSA???  Jos itse vien vastaavan tapauksen ko päivystykseen, vittuillaan siellä, että miksi ei ole tippaa/kipulääkitty/seurattu vitaaleja. Miksi ensihoidossa kentällä työskentelevien jokaista liikettä kytätään niin tarkasti? Koko ajan tulee uusia sääntöjä ja hoito-ohjeita ja kaiken maailman lippua ja lappua. On kova työ yrittää pysyä perässä ja opiskella uutta koko ajan. Koskeeko sama sairaalan puolta? Epäreilua???

[OldOne]

Aika loistava aloitus sinulta täällä foorumilla. Tämmösiä provoiluja yksittäistapauksen perusteella on aika turha kirjoittaa. Voisin vetäistä useita vastaavia esimerkkejä sieltä aidan toiselta puolelta. Yksittäistapaukset on yksittäistapauksia ja yleistäminen ei ole kauhean rakentavaa. Sama koskee näitä 'paikka a vs paikka b' ja ammattiryhmä a vs ammattiryhmä b' sotia jota nyt olet aloittamassa.

Pitääkö ppkl:n saikkareiden tehdä tenttejä ja opiskella lisäkoulutuksia ja suorittaa näyttökokeita, jotta saavat pistellä lääkkeitä yms.?

Luvat tarvitaan sairaalan sisälläkin. Tosin niillä poleilla missä minä olen töissä ollut, lähihoitajat eivät ole lupia saaneet vaikka yltäisivät mihin urotekoihin siellä kentällä. Toki tässäkin on talokohtaisia eroja. Itse olen luvat suorittanut sekä sairaalan sisälle ja ulkopuolelle, ulkopuolelle ne irtosivat huomattavasti helpomalla.

Keskustelun herättäminen aiheesta on ihan ok, mutta tästä jää maku että et ole kuin riitaa haastamassa. Voi tietysti olla että käsitin väärinkin.

[-VF-]

Sivusta seuranneena ja ko sairaalan siirtoja ajaneena on huvittanut erään Etelä-Hämäläisen sairaalan päivystystoiminta. Seuraako kukaan, miten potilaita sairaalassa hoidetaan?? Onko hoitajien lupa hoitaa potilaita "huonommin", kun se lääkäri, joka on vastuussa kaikesta, on niin lähellä? Onko sairaalan sisällä mitään samanlaista säännöstöä, kuin kentällä on? Pitääkö ppkl:n saikkareiden tehdä tenttejä ja opiskella lisäkoulutuksia ja suorittaa näyttökokeita, jotta saavat pistellä lääkkeitä yms.? Näkemäni mukaan se lekuri ei kuitenkaan ole siinä vieressä aina antamassa niitä rohtoja.

Ketään ei ole lupa hoitaa huonosti, se lienee selvää kaikille. Sairaalan sisällä tarvitaan myös luvat ja lisäkoulutus ennen kuin saa antaa mitään lääkettä i.v:sti. Myöskään i.v-nesteytystä ei saa aloittaa ilman asianmukaista koulutusta ja lupaa. Sairaalassa i.v.-asioiden kanssa ollaan usein tarkempia kuin sairaalan ulkopuolella. Minulla ei ole tietoa millaisen koulutuksen ja tenttien takana sairaalan ulkopuolella i.v.-lääkeluvat ovat. Minä sain lupani käytyä kaksipäiväisen koulutuksen, ylilääkärin kirjallisen ja suullisen tentin sekä kanylointinäytön jälkeen. Sairaalassahan ei edes viggoa laiteta ilman että siihen on saatu koulutus ja kirjallinen lupa.

Päivystyspoliklinikalla yhdellä hoitajalla voi olla monta potilasta samanaikaisesti hoidettavan, toisin kuin sairaalan ulkopuolella, jossa monipotilastilanteet ovat harvinaisia. Tästä syystä joku potilas voi jäädä vähemmälle huomiolle kuin joku toinen. Olen monta kertaa ajatellut, että kuinka hyvin sitä saisin potilaat hoidettua jos jokaista potilasta olisi hoitamassa kaksi hoitajaa...

Esimerkki. Kaatunut mummo viety kotoa terkkariin, sieltä sairaalaan ja sairaalassa todettu lonkkamurtuma. Mummo maannut jo kotona tunteja lattialla, ja sen jälkeen sairaalassa muutaman tunnin. Edessä siirto keskussairaalaan. Saavun pakettiautollani sairaalaan. Potilas todella kivulias -> ei ole saanut mitään kipulääkettä koko aikana. Ennen siirtoa mittaan mummon vitaalit syke 115, RR 95/55 -> mummolle ei olla viitsitty laittaa edes tippaa. Kun mainitsen näistä asioista, saan vain vihaisia katseita ja vittuilua. Päivystyksessä ei ruuhkaa. Poltan päreeni -> mummo varoen tyhjärille -> autoon ja siellä tippa käteen ja konsultaatio muualta kipulääkkeeseen.

Kipulääkettä voi antaa i.m:sti, ei siinä suoniyhteyttä tarvita. Eikä kaikki potilaat tarvitse suoniyhteyttäkään. Ja voihan olla, että potilasta hoitava lääkäri ei ole antanut lupaa kipulääkitä potilasta. Siinä on hoitajan paha mennä ilman lupaa lääkitsemään ketään.

Vastaavia tapauksia useampia viikossa. Onko esim. sen tipan laittaminen ja RR:n mittaaminen jotenkin turhaa, koska nyt ollaan SAIRAALASSA???  Jos itse vien vastaavan tapauksen ko päivystykseen, vittuillaan siellä, että miksi ei ole tippaa/kipulääkitty/seurattu vitaaleja. Miksi ensihoidossa kentällä työskentelevien jokaista liikettä kytätään niin tarkasti? Koko ajan tulee uusia sääntöjä ja hoito-ohjeita ja kaiken maailman lippua ja lappua. On kova työ yrittää pysyä perässä ja opiskella uutta koko ajan. Koskeeko sama sairaalan puolta? Epäreilua???

Tippa laitetaan jos sille on tarvetta, ei siksi, että se on kivaa. Verenpainetta mitataan tarpeen niin vaatiessa, ei sitä tarvitse rutiinisti jokaiselta vartin välein katsoa.

Ensihoitoon on tullut sääntöjä ja hoito-ohjeita siksi, että käytäntö on ollut vuosien varrella kirjavaa. Jossain paikoissa on saatu lääkitä ja käytännössä tehdä ihan mitä tahansa ilman kunnollista lisäkoulutusta. Siinä on sitten tapahtunut vaikka mitä käsittämätöntä. Niitä esimerkkejä olisi minullakin lukemattomia, mutta ne eivät kuulu tähän.

Pointti on se, että sairaalamaailma on eri paikka kuin se pakettiauton takakoppi. Jos ei ole kokemusta kummastakin paikasta, niin yhteentörmäyksiä tulee vääjäämättä.

[Vieras: C-Vita]

Pitääkö ppkl:n saikkareiden tehdä tenttejä ja opiskella lisäkoulutuksia ja suorittaa näyttökokeita, jotta saavat pistellä lääkkeitä yms.? Näkemäni mukaan se lekuri ei kuitenkaan ole siinä vieressä aina antamassa niitä rohtoja.

Tämä kysymys ei ole mielestäni adekvaatti. Vittaan siis kolleegojen antamiin vastauksiin.

Onko sairaalan sisällä mitään samanlaista säännöstöä, kuin kentällä on?

Tämäkin hieman "hassu" kysymyksenä.  Ajattelepa itse. Onko meillä sairaalan sisällä säännöstöä. Ne lanssikuskien säännöstöt ovat erittäin tärkeitä, mutta mahtuu vähän pienemmälle plakaatille. Ehkä et ole ollut sairaalassa töissä, kun et ole huomannut että meillä on tarkat normit, joiden mukaan mennään.

Miksi ensihoidossa kentällä työskentelevien jokaista liikettä kytätään niin tarkasti?

Siksi että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa ja kaikki virheet jotka on mahdollista välttää, tulisi välttää. Sairaalassa ollaan myös tarkan seurannan alaisena koko ajan. Sairaalassa tuo seuranta on vaan paljon helpompaa. Kaikkinainen dokumentointi tms mikä varmentaa em. asiaa on tarpeen. Usein sairaalassa on toimenpidettä, lääkkeenantoa varmistamassa myös työpari jos kolmaskin.

On kova työ yrittää pysyä perässä ja opiskella uutta koko ajan. Koskeeko sama sairaalan puolta? Epäreilua???

Ajattelin tätä asiaa äskettäin pohjalta, ettei varmasti ole mitään toista alaa jolla jatkuva tiedon ajantasaistaminen olisi niin haastavaa kuin terveydenhuolto. Sairaalassa tiedon päivittäminen vaatii isomman skannerin. Ensihoidon osa-alue käsittää spesifiä tietoa suppeahkolta alueelta kun verrataan sitä kaikkiin erikoisaloihin sairaalassa. Epäreilua.

[dino]

Pointti on se, että sairaalamaailma on eri paikka kuin se pakettiauton takakoppi. Jos ei ole kokemusta kummastakin paikasta, niin yhteentörmäyksiä tulee vääjäämättä.

Siinäpä se viimeisessä lauseessa tuli kiteytettynä koko ongelman ydin. Pätee myös poli vs. saku-riitojen lisäksi muihinkin yhteentörmäyksiin hoitoalalla.

Tieto lisää tuskaa mutta tieto toisen työstä ja toimenkuvasta vähentää kismoja.

[Vieras: C-Vita]

mut tenttejä yms myös sairaalapuolelle..

Tuntuuko se oikeasti noin epäreilulta. Sairaalassahan on tenttejä ja ainakin henkilökohtainen näkemys asioista on, että tiukemman seulan lävitse joutuu sairaalan sisällä toimensa tekemään. Täytyy ottaa huomioon, että sairaalassa on yleensä aina se hoidosta vastaavakin eli lääkäri paikalla, joten siellä voidaan toimia vielä enemmän konsultoiden, vaikka sekin on sakussa lisääntynyt.

[Fiu]

Sivusta seuranneena ja ko sairaalan siirtoja ajaneena on huvittanut erään Etelä-Hämäläisen sairaalan päivystystoiminta. Seuraako kukaan, miten potilaita sairaalassa hoidetaan?? Onko hoitajien lupa hoitaa potilaita "huonommin", kun se lääkäri, joka on vastuussa kaikesta, on niin lähellä? Onko sairaalan sisällä mitään samanlaista säännöstöä, kuin kentällä on? Pitääkö ppkl:n saikkareiden tehdä tenttejä ja opiskella lisäkoulutuksia ja suorittaa näyttökokeita, jotta saavat pistellä lääkkeitä yms.? Näkemäni mukaan se lekuri ei kuitenkaan ole siinä vieressä aina antamassa niitä rohtoja.

Esimerkki. Kaatunut mummo viety kotoa terkkariin, sieltä sairaalaan ja sairaalassa todettu lonkkamurtuma. Mummo maannut jo kotona tunteja lattialla, ja sen jälkeen sairaalassa muutaman tunnin. Edessä siirto keskussairaalaan. Saavun pakettiautollani sairaalaan. Potilas todella kivulias -> ei ole saanut mitään kipulääkettä koko aikana. Ennen siirtoa mittaan mummon vitaalit syke 115, RR 95/55 -> mummolle ei olla viitsitty laittaa edes tippaa. Kun mainitsen näistä asioista, saan vain vihaisia katseita ja vittuilua. Päivystyksessä ei ruuhkaa. Poltan päreeni -> mummo varoen tyhjärille -> autoon ja siellä tippa käteen ja konsultaatio muualta kipulääkkeeseen.

Vastaavia tapauksia useampia viikossa. Onko esim. sen tipan laittaminen ja RR:n mittaaminen jotenkin turhaa, koska nyt ollaan SAIRAALASSA???  Jos itse vien vastaavan tapauksen ko päivystykseen, vittuillaan siellä, että miksi ei ole tippaa/kipulääkitty/seurattu vitaaleja. Miksi ensihoidossa kentällä työskentelevien jokaista liikettä kytätään niin tarkasti? Koko ajan tulee uusia sääntöjä ja hoito-ohjeita ja kaiken maailman lippua ja lappua. On kova työ yrittää pysyä perässä ja opiskella uutta koko ajan. Koskeeko sama sairaalan puolta? Epäreilua???

Paljon tuolla Eteläisessä Hämeessä työskennelleenä saatan ehkäpä jopa arvata kyseisen sairaalan  . Jos vain on sama pulju kyseessä, niin voisinpa sanoa ettei kyse ole mielestäni mistään yksittäisestä tapauksesta... Lieneekö sitten sama paikka, vaiko onko käynyt niin hullusti että "pienelle" (=suhteellinen käsite) alueelle on vain osunut kaksi samalla linjalla olevaa lafkaa...

Itselläni on monenkaltaisia kokemuksia minun tarkoittamastani paikasta: niin omaisena, potilaana, lähettävän yksikön "edustajana", kuin sieltä kyytiä hakeneenakin. Ja kokemus kaikinpuolin yhtä negatiivinen. Ikävä kyllä. Ja vieläpä aika samantyylistä kokemusta kuin Jampan tekstistä saattaapi ymmärtää...

Kaikista pahin maku jäi suuhun siinä vaiheessa kun istuin kyseisen sairaalan päivystyksessä oman mummini kanssa (ikää tuolloin reippaasti yli 90). Hän oli kaatunut kotona ja satuttanut kätensä. Kädessä selkeä virheasento ja kova kipu olkapään / -varren seutuvilla. Noh, hän oli kaatunut illalla ja tietenkin rtg oli mennyt kiinni klo 16. Mummoni passitettiin kotiin ja kehoitettiin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan. Kipulääkkeeksi annettiin ruhtinaalliset Burana 400mg tarvittaessa. Ja eihän sitä tieteskään voinut kirjoittaa lähetettä naapurikunnassa olevaan keskussairaalaan (olisin hyvin voinut viedä mummini sinne omalla autollanikin jopa). Ei auttanut muu kuin lähteä kovien kipujen saattelemana kotia kohti. Itselläni oli tuolloin onneksi vapaapäivä, joten jäin yöksi mummoni luokse. Kivut vain eivät tahtoneet helpottaa noilla Burana 400mg:llä, joten kävin myöhään illalla / alkuyöstä omalla (silloisella) työpaikallani kysymässä olisikos mahdollisuus saada vahvempaa troppia? Sieltä sitten sain kuin sainkin Panacodia näytepakkauksen verran mukaani. Yö meni kohtalaisesti ja aamulla suuntaus takaisin sairaalaan ja röntgeniin. Jouduimme odottamaan pitkän tovin ennen kuvauksiin pääsyä. Lopulta tuli meidän vuoro ja mitäs kuvista löytyikään: olkaluun kaulan murtuma. Ja siitä sitten seurasi lähete vihdoin ja viimein sinne naapurikunnassa olevaan keskussairaalaan kirurgin konsultaatioon. (Eipä tietenkään enään tuon ikäiseltä kyseistä murtumaa suostuttu operoimaan, mutta saipahan mummo kerrankin kunnon hoitoa, kun oli tovin hoidettavana keskussairaalassa osastolla)...

Että  tämä tästä minun kokemuksestani  :nauraa:

[dino]

Tuo mitä fiu kertoi on ihan normaali käytäntö kunnissa jossa ei ole röntgen käytössä päivystysaikana. Röntgenkuvaus ja mahdollinen murtuma kun voi yleensä odottaa seuraavaan päivään, siitä harvoin seuraa ongelmia.

Pahat virheasennot ja erittäin kivuliaat kyllä olisi syytä lähettää eteenpäin saman tien.

[Cardina]

Mutta vaikka laitettais eteenpäin keskussairaalaan, niin siellä on yleensä osastolla monta-monta ihmistä odottamassa fiksaatiota murtumiinsa. Ja vaikka leikkaustoimintaa olis 3:ssa vuorossa. Toiset joutuvat odottamaan useampiakin vuorokausia. Jos sais itse valita, niin odottelisin operaatiota mielummin kotona kuin sairaalassa.

Tietenkin vanhus, jolla on murtuma, jota ei operoida, mutta joka haittaa toimintakykyä voitais ottaa  tk:n vuodeosastolle, mutta ei kait sekään mikään herkkupaikka ole...

[Terminator]

Niin... meitä on moneen junaan ja jotkut jää pysäkille, mutta on sitä lanssaritkin tuoneet polille (ainakin tänne erääseen Hussin sairaalaan) ilman mitään tippoja ja verenpaineen mittauksia vaikka potilas on ollut kriittisessä tilassa. Vittuiltu vaan ku petipaikkaa potilaalle ei löydy n. minuntin sisällä. Että turha tästä nyt on kinastella.

[Olli]

Alkuperäisessä viestissä on kyllä se pointti oikein, että myös ppkl:lla pitäisi tietoja päivittää aktiivisesti, eikä joku tentti "porkanana/keppinä" olisi pahasta. Tämän tentin joutuisivat tietysti tekemään myös satunnaisesti aktiivityöhön osallistuvat osastonhoitajat apulaisineen.

[-VF-]

Alkuperäisessä viestissä on kyllä se pointti oikein, että myös ppkl:lla pitäisi tietoja päivittää aktiivisesti, eikä joku tentti "porkanana/keppinä" olisi pahasta. Tämän tentin joutuisivat tietysti tekemään myös satunnaisesti aktiivityöhön osallistuvat osastonhoitajat apulaisineen.

Kyllä sairaalassa on koulutusta joilla tietoja päivitetään. Meillä on kahdesti viikossa tunnin mittainen koulutus ja silloin tällöin pidempiä koulutuksia. Ei sairaalassa pysty uraansa tekemään ilman, että joutuu jotain opiskelemaan.