Jump to content
MAINOS

Psyykkeen hoitamisesta.....


Vieras: iida

Recommended Posts

Olen töissä akuutilla osastolla, jossa elvytystilanteet ovat arkipäivää. Lisäksi meillä hoidetaan syöpäpotilaita joilla järjestään huono ennuste. Eli meidän osastolle harva tulee paranemaan, kuolema on läsnä päivittäin. Olisin vaan kysellyt, että miten itse handlaatte kuoleman kanssa kohtaamisen. Onko teillä järjestetty työnohjausta yms.?Itse olen toiminut 15 vuotta hoitoalalla eri yksiköissä mutta nyt on tämä työpaikka alkanut ahdistaa juuri sen vuoksi, että toivoa ei ole antaa monellekaan.Itselläni on neljä lasta ja väkisinkin työn psyykkinen rankkuus vaikuttaa kotiin. Tulee esim. esiin erilaisina pelkotiloina omasta tai lasten syöpään sairastumisesta.

Itse oma-aloitteisesti hain työnohjaukseen, johon pääsinkin. Työnohjausta ei pahemmin mainosteta ainakaan meillä,on paljon kiinni omasta aktiivisuudesta.Mun mielestä tähän asiaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota työnantajan taholta-eikö se olisi pomoillekin tärkeää että hoitsut jaksaa?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

vastausten määrästä päätellen taidan olla ainoa hoitsu tällä foorumilla, joka pohtii suhdettaan kuolemaan omassa työssään ja siviilielämässä?Pystyvätkö kaikki muut hoitamaan ilman näitä kysymyksiä? Jos näin on, eipä ole ihme jos potilaat valittavat kyynisistä ja kylmistä hoitajista....

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

vastausten määrästä päätellen taidan olla ainoa hoitsu tällä foorumilla, joka pohtii suhdettaan kuolemaan omassa työssään ja siviilielämässä?Pystyvätkö kaikki muut hoitamaan ilman näitä kysymyksiä? Jos näin on, eipä ole ihme jos potilaat valittavat kyynisistä ja kylmistä hoitajista....

Kyllä varmasti jokainen näitä juttuja päässään pohtii, kukin tietysti omalla tyylillään.

Jopa me kyynikotkin näitä asioita mietimme, vaikka ainakin minulle se varsinainen keino selviytyä ja jaksaa tätä duunia onkin juuri tuo lievä kyynisyys ja skeptisyys. Asioita liikaa pyörittelemällä kun ei ole syntynyt kuin päänsärkyä ja negatiivisia vaikutuksia arkipäivän elämään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

hahaa......sainpas jonkun hereille! Jep olen samaa mieltä, tietty etäisyys pitää säilyttää. Aina se vaan ei ole helppoa empaattiselle luonteenlaadulle.Varsinkin esim. nuoria syöpäpotilaita hoitaessa. Jokaisenhan on silti omassa päässään nää asiat saatava järjestykseen. Olen vaan sitä mieltä, että henkiseen jaksamiseen ei kiinnitetä mitään huomiota työnantajan taholta. Eipä tarvitse ihmetellä alan burnout-lomien  ja alko-ongelmien lisääntymistä......

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

hahaa......sainpas jonkun hereille! Jep olen samaa mieltä, tietty etäisyys pitää säilyttää. Aina se vaan ei ole helppoa empaattiselle luonteenlaadulle.

Kyynisyyden ei tarvitse mitenkään näkyä päällepäin hoitotilanteessa, mun mielestä se on enemmän asenne korvien välissä jonka avulla resetoidaan nuppi työvuoron päätteeksi.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei oo kyl pahemmin tullu mietittyy työjuttuja siinä vaiheessa kun osastojen ovet taakse jäänyt. En tiedä, enemmän entisessä elämässä tuli työjuttui mietittyy.. (töissä näin (.)pienessä teollisessa firmassa)  ;)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Pitäisi vaan ottaa huomioon se fakta,että kaikilla resotoiminen ei suju yhtä helposti.....tässä se pointti, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.Empaattisuus katsotaan nykyään ihmisen heikkouden merkiksi. Ja kyllä se kyynisyys näkyy valitettavan usein myös hoitotilanteessa ja työyhteisössä.Kokemusta on monesta paikasta ja useasta kyynisestä hoitajasta. Hoitamisen perusarvona kuitenkin pitäisi olla altruismi eikä egoismi. Mun mielipide on se, että usein nämä kyyniset ja narsistisen luonteenlaadun valitettavan usein omaavat hoitajat peittävät sen, että he eivät ole sinut itsensä kanssa. Tämä taas ilmenee potilaiden epätasa-arvoisena ja epäammatillisena kohteluna, työpaikkakiusaamisena ym.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

henkiseen jaksamiseen ei kiinnitetä mitään huomiota työnantajan taholta. Eipä tarvitse ihmetellä alan burnout-lomien  ja alko-ongelmien lisääntymistä......

Pitäisi vaan ottaa huomioon se fakta,että kaikilla resotoiminen ei suju yhtä helposti.....tässä se pointti, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.Empaattisuus katsotaan nykyään ihmisen heikkouden merkiksi. Ja kyllä se kyynisyys näkyy valitettavan usein myös hoitotilanteessa ja työyhteisössä.Kokemusta on monesta paikasta ja useasta kyynisestä hoitajasta. Hoitamisen perusarvona kuitenkin pitäisi olla altruismi eikä egoismi. Mun mielipide on se, että usein nämä kyyniset ja narsistisen luonteenlaadun valitettavan usein omaavat hoitajat peittävät sen, että he eivät ole sinut itsensä kanssa.

Luontoäiti on järjestänyt päämme siten että väsyessä/loppuunpalaessa kytkeytyy kyky tuntea empatiaa pois. Tiedostamattamme priorisoimme itsemme ennen toisia, se on selviytymismekanismi joka lyö päälle jotta selvityisimme psyykkeellemme liian vaikeasti kestettävän tilanteen yli. Joillakin se toimii paremmin ja toisilla huonommin. Hoitotyö on ala jossa sen ei toivottaisi kytkeytyvän päälle laisinkaan. Mutta valitettavasti me hoitajatkin olemme ihmisiä. Voi myös miettiä ovatko he töissä oikeassa paikassa, hoitajia tarvitaan moneen erillaiseen paikkaan...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen aivan samaa mieltä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon tällaisia hoitsuja maassamme potilaita hoitelee. Saavat työyhteisössäkin pahaa oloa tartutettua muihin. Omassa työpaikassani näitä hoitsuja enemmänkin, jotka terrorisoivat kiitettävästi muita. Itse olen sijainen ja päivittäin työssäni joudun näiden kynsiin. Se ilmenee takanapäin puhumisena, pikkusieluisuutena, negatiivisen palautteen antamisena,huomiotta jättämisenä "ei oteta tosissaan" ym. ym. Narsistinen luonteenlaatu löytyy yllättävän monelta hoitajalta. Ja sehän siinä kummaa onkin, että nämä tyypit saavat aina jatkaa terroriaan eläkeikään asti. Muut saavat lähteä- joko oma-aloitteisesta tai saikun kautta...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 4 viikkoa myöhemmin...
Vieras: MagiaMilla

Meillä on nyt järjestetty työnohjausta elokuusta asti. Mielestäni on hyvä homma, että pääsee puhumaan työasioista...niistä vaikeistakin. Sääntönä on, että toisen henkilökohtaisuuksiin ei mennä. Itkua, naurua, huutoa, kinaa.... :P

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itkua, naurua, huutoa, kinaa.... :P

... riitoja, tappelua, ystävyyden päättymisiä, työpaikasta irtisnoutumisia.

Niin kuin erään työnohjauksen seurauksena tapahtui.. :-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: MagiaMilla

Toivottavasti ei kuitenkaan meillä mene näin pitkälle. Olen mukana ollut kaikissa ja en sitä pelkää, että joku / t sanovat itsensä irti. 2 vuotta kestää tämä projekti ja 1 krt. / kk. Ikävää, jos työnohjauksessa mennään niin pitkälle, että ihmiset lähtevät työpaikoiltaan. Mitä lienee tapahtunutkaan. :P

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itsellä tai meillä oli joskus työohjausta tai miksi sitä sitten kutsutaan itse en saanut mitään irti siitä. Lähinnä väsytti kuunella  ::nukkuu:: sitä hööpää (anteeksi niille sana muotoni jotka sitä arvostaa) mutta meitä on moneen junaan ja itse kuulun toiseen junavaunuun. Mutta olen tehnyt työtäni jo monta vuotta ja nähnyt jos mitä kuolemamaa ja surua sekä myös iloa.

Mulle paras työnohjaus on kun olen laittanut veli veltto  ;D valkoisen työasun pukukaappiin ja suunistan kohti nissan almeraa nokka kohti kotia siinä mun työohjaus parhaimillaan.

Mutta älkää ottako tästä hernettä nenään kuka arvostaa työnohjausta ja kokenut sen hyväksi on mulle ihan  :nauraa: . Itse tulen toisessa junassa. Mukavia työpäiviä kaikille ja jaksamista.

Ung olen puhunut.

Etulinjan mies

Kanyloi varjoaan nopeammin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: ~Justiina~

Heips!

Meillä ei pääse työnohjaukseen, kun sinne on NIIN jumalattomat jonot. Työssäni kohtaan paljon iloa ja suurinosa (onneksi) lapsista paranee, heikoimmat ja pienimmät ei jaksa. Välillä on hoitajana sietokyvyn tuollapuolen kun niitä pienten kuolemia sitten sattuu sumassa. Jos ei ole tämä työ sairaiden vastasyntyneiden ja  keskosten kanssa muuta opettanut niin puhumaan, puhumaan ja vielä kerran puhumaan. Parhaat kuuntelijat löytyy meillä omalta osastolta, kun lähestulkoon kaikki on kuolevan lapsen ja perheen kohdannut. Kuinka siitä sitten selviää, kun ei pääse kuin harvat ja valitut työnohjaukseen..jaa-a.. Työterveyshuollon kautta pitäisi päästä  jonkinsortin psykologille tuntojaan purkamaan..vaan onpi ruuhkaa..Ei auta pomot tuskissaan kärvistelevää hoitaja parkaa ;) .

Itse olen näistä vuosista selvinnyt mm.kävelemällä, kilsoja on kertynyt vapaa ajan puitteissa kiitettävästi. Tässä hommassa sitä on huomannut lääketieteen rajallisuuden. Lääkärit ei ole jumalia eikä hoitajat jumalasta seuraavia...ylöspäin. :-X

Toivottavasti löytäisit sieltä omalta osastoltasi jonkun juttukaverin, sekin auttaa jo kummasti. Taitaa nykyään olla hoitajat niin kuormitettuja että ruuhkaa on joka luukulle josta voisi apua edes vähän saada..Kaikkea hyvää sinulle, voimia tärkeään työhösi ja nauti niistä neljästä lapsestasi täysin siemauksin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulle paras työnohjaus on kun olen laittanut veli veltto  ;D valkoisen työasun pukukaappiin ja suunistan kohti nissan almeraa nokka kohti kotia siinä mun työohjaus parhaimillaan.

Työnohjaus on tosi hyvä juttu, jos on hyvä työnohjaaja ja osallistujatkin ymmärtävät, mikä on juttu se työnohjaus oikein on...

Silti mullekin parasta työnohjausta on tarttua Kawasakia kahvoista, liikunta verenmaku suussa  ja pysytellä pois sähköpostista jne. - ei tule työasiat mieleen...

Aina kun minun pitää valita kahdesta pahasta, kokeilen sitä pahaa, johon en ole vielä tutustunut.

                                  - Mae West -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Meillä työnohjaus kuitattiin yhdellä tunnilla spurgun näköistä psykologia jolla oli kaamea räkätauti ja lähti kesken kotiin. Olisi tarvinnut työnohjausta taatusti itse enemmän kuin edes me. Niin oli kyynisen ja v*tumaisen oloinen tyyppi.

Minä otan alleni 600 kiloa oria ja lähden kaviot paukkuen lumiseen metsään laukkaamaan niin että pakkasviima vie viimeisetkin kyyneleet silmistä. Ne voi sitten kuivata koiran pehmeään turkkiin ja taas maailma hymyilee :-X

Vian ei tarvitse olla suuri jos se on päässä

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...