Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

C/T

Sekaannus soisaalityöntekijän ja psyk. sairaanhoitajan työkentissä?

Recommended Posts

C/T   
C/T

Olen monta kertaa kohdannut päihdetyön parissa tilanteen jossa sekaannus sairaanhoitajan sekä sosiaalityöntekijän ammattirooleista sekä vastuualueista on melkoinen. (Joskus myös vastuukysymysten ristiriita tulee ilmi suhteessa psykologiin).  Näin erityisesti avohoidossa. googlettaessani törmäsin mm. tähän kommentiin:

"Mtt:ssä tehdään tiimityötä ja moniammatillisuuden vuoksi eri työntekijöillä on erilaisiakoulutustaustoja. Käytännössä sosiaalityöntekijä tekee usein samaa työtä kuin sairaanhoitaja." (*)

Lausunnon antaja on Sami Anttila psykiatrian erikoislääkäri. Miten on mahdollista että edes psykiatri ei erota työkenttiämme/vastuualuitamme?

Sosiaalityöntekijä on tärkeä osa asiakkaan hoidossa mutta koulutuksellisesti heidän taustansa on aivan erilainen. Esimerkiksi potilaan lääkityksen ja sen onnistumisen seuraamiseen ei sos.työntekijällä ole koulutusta.  Ainakin itselleni on useasti tapahtunut että sosiaalityöntekijä uskoo pystyvänsä tekemään tämän päätöksen, niinkuin muuten vaan sairaanhoitajat kuluttaisivat koulunpenkkejä muuten vain. Ja useamman vuoden. Vaikka Ruotsissa on lainsäädäntö molemmille ammattiryhmille eri tämä ei ole estänyt tätä kulttuuria(Suomen lainsäädäntöä en muista). Luonnollisesti sosiaalityöntekijä loukkaantuu kun sh sotkeentuu hänen asiakassuhteeseensa koska on potilaan omahoitaja, mutta vastuu potilaasta on sairaanhoitajan.

Ovatko muut psykiatrian puolella työskentelevät huomanneet samanlaisen ongelman?   

(*) Keskustelu kokonaisuudessaan:

http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=20721&c=44&p=6&pm=1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

En oikein tiedä, mitä ajat takaa mutta Suomessahan tämän asian tiimoilta tilanne on nimenomaan se, että sh ja sos tt tekevät täsmälleen samaa työtä a-klinikoilla ja usein mtt:ssa. Poislukien a-klinikoilla esim. aamun päivystys, jolloin joudutaan antamaan päivystysluontoisesti lääkkeitä ja muutenkin sairaanhoitajan koulutus soveltuu päivystysaikaan paremmin. Sos työntekijät tekevät senkin aikaa samaa ajanvarausvastaanottoa, mitä sh:t myös iltapäivän.

Eli Sami Anttilan kommentti on paikkansapitävä ihan täysin. Terapiatyössä erilaisia kolutustaustoja voi tosiaankin olla. Samaa työtä voi tehdä niin sairaanhoitajan kuin sosiaalityöntekijänkin koulutuksella. Miksi ei voisi. Mainitsemasi sekoilu sotkeentua toisen asiakassuhteeseen ei anna kuvaa moniammatillisuudesta jota mm. päihdepuolella pidetään merkittävänä voimavarana.

Mistä muuten käy ilmi että Sami Anttila on psykiatrian erikoislääkäri?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Toimin avopuolella ja näen rikkautena moniammatillisuuden. Toimiva tiimi takaa sen, että näkökulmia vaihdetaan ja jokainen tuo mukaan sitä omaa osaamistaan.

Meillä kerran viikossa tiimiin jokainen tuo omia potilaitaan, jolloin on mahdollisuus saada konsultointi apua juuri esimerkiksi sosiaalipuolelta, jossa olen aivan surkea ! Minä puolestani annan sairaanhoidollista näkökulmaa keskusteluun.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
C/T   
C/T

Samaa työtä voi tehdä niin sairaanhoitajan kuin sosiaalityöntekijänkin koulutuksella. Miksi ei voisi. Mainitsemasi sekoilu sotkeentua toisen asiakassuhteeseen ei anna kuvaa moniammatillisuudesta jota mm. päihdepuolella pidetään merkittävänä voimavarana.

Mistä muuten käy ilmi että Sami Anttila on psykiatrian erikoislääkäri?

Samaa työtä ei voi tehdä sh:n ja sos.työntekijän koulutuksella. Lääkehoito ja sen seuraaminen ei kuulu sosiaalityöntekijän toimenkuvaan. Ei myöskään terveydentilan tarkkailu. Heidän tärkeyttään omalla osaamisalueellaan en kiistä ja arvostan heitä siinä.

SH:n työtehtäviin kuuluu asiakkaan tilan seuranta. Ja tällöin joutuu myös tapaamaan potilaan. En tapaa kaikkia nuoria, jos esimerkiksi pissa näytteet ovat olleet negatiivisia en katso aiheelliseksi tavata heitä muutakuin sisääntulo ja loppuhaastattelussa. Ja jos tulohaastattelu ei sisällä mitään kummallisuuksia.

Mutta jos näytteet on positiivisia parikin kertaa joudun sekaantumaan vain koska se on työtäni, arvioidakseni tilanteen, esim. pitäisikö nuori siirtää katkolle tai osastohoitoon käytön lopettamiseksi vai riittävätkö sosiaalipuolen tarjoamat tukihoidot. Tottakai teen yhteistyötä klinikalla kerran viikossa vierailevan lääkärin kanssa ja tarvittaessa akuutimissa tilanteissa tavoitan hänet puhelimitse.Tällöin annan myös oman ammatillisen panokseni nuorenhoitoon, eli juuri sitä moniammatillista yhteistyötä.

Samoin jos nuori saa hoitosuhteen aikana lääkekuurin tai jos tulohaastattelussa ilmenee jotain johon haluan paremman kuvan, esim. epäilen nuoren tarvitsevan apua psykiatrian puolelta. Medicinsk bedömning(en tiedä suomen vastinetta sanalle) on jotain mitä en voi delegoida eteenpäin. Ja tämä on mahdollista vain tapaamalla nuori, raportti sosiaalityöntekijältä nuoren tilasta ei riitä. Jos jotain menisi pieleen niin se olen minä joka siinä leggini päällä istun. Monien psyykelääkkeidenhän sivuvaikutuksenahan on esimerkiksi itsemurha riskin suureminen. Ja se etten voi siirtää päätöksentekoa kenellekkään muulle kuin lääkärille tai toiselle sairaanhoitajalle vaikuttaa olevan aika hämärän peitossa soskujen parissa. Jo lainsäädäntö määrittelee työtehtävät, minulla hälso-och sjukvårdlagen, soskulla socialtjänstlagen. Eikö Suomessakin ole erillislait tai samassa laissa määrätyt erityis vastuualueet? Ja juuri tämä että asiakkaan hoitoa ei koeta ryhmätyönä vaan yksilötyönä tekee tilanteesta aika vaikean. Minä en voi korvata soskua mutta ei soskukaan minua vaikkakin ennen vanhaan tämä on kait ollut mahdollista...

(Anttila löytyy googlatessa, ja tiedän hänen olevan psykiatri jo ennestään...)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

Samaa työtä voi tehdä niin sairaanhoitajan kuin sosiaalityöntekijänkin koulutuksella. Miksi ei voisi. Mainitsemasi sekoilu sotkeentua toisen asiakassuhteeseen ei anna kuvaa moniammatillisuudesta jota mm. päihdepuolella pidetään merkittävänä voimavarana.

Mistä muuten käy ilmi että Sami Anttila on psykiatrian erikoislääkäri?

Samaa työtä ei voi tehdä sh:n ja sos.työntekijän koulutuksella.

No niinpä näyttää olevan. Mikäli kyseessä nyt on sitten sama henkilö.

http://www.samianttila.net/

Käytännössä tekevät samaa työtä terapiatyön osalta. Samanlaisia terapiakoulutuksia voi niinikään olla sekä sosiaalityöntekijöillä että sairaanhoitajilla. Mutta, vääntö on vääntöä ja en minä nyt muuta, kuin kerroinpahan vaan, miten asiat käytännössä toteutuvat. Se, että onko se oikein, siitä voi olla eri mieltä. Minä en näe asiassa mitään ristiriitaa/ongelmaa. Itseasiassa minun on vaikea ymmärtää miksi cissin on niin vaikea hyväksyä se että esim perheterapeutti voi olla sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Mm. tällaisia koulutuksia omaavat niin mtt:ssa kuin a-klinikoillakin työskentelevät sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät, joka ei tarkoita että olisi pakko joku lisäkoulutus olla. On kai päivänselvää että sairaanhoitaja on se joka lääkärin kanssa vastaa lääkehoitoon liittyvistä asioista. Nekin ovat asioita, joista sosiaalityöntekijän koulutustaustalla olevan työntekijän on hyvä olla perillä koska hoidossa huomioon otettavat asiat tahtovat kaikki jotenkin liittyä toisiinsa ja yhteiset palaverit asiakas-sairaanhoitaja ja/tai sosiaalityöntekijä-lääkäri ei ole mitenkään harvinaisia, vaan arkipäivää. Eli samaa työtä voi ja tehdään em. erityisyksiköissä niin sairaanhoitajan kuin sosiaalityöntekijänkin peruskoulutuspohjalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
C/T   
C/T

Käytännössä tekevät samaa työtä terapiatyön osalta. Samanlaisia terapiakoulutuksia voi niinikään olla sekä sosiaalityöntekijöillä että sairaanhoitajilla. Mutta, vääntö on vääntöä ja en minä nyt muuta, kuin kerroinpahan vaan, miten asiat käytännössä toteutuvat. Se, että onko se oikein, siitä voi olla eri mieltä. Minä en näe asiassa mitään ristiriitaa/ongelmaa. Itseasiassa minun on vaikea ymmärtää miksi cissin on niin vaikea hyväksyä se että esim perheterapeutti voi olla sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Eli samaa työtä voi ja tehdään em. erityisyksiköissä niin sairaanhoitajan kuin sosiaalityöntekijänkin peruskoulutuspohjalla.

Terapioista en ole puhunut mitään. Mainitsin kyllä arvostavani sosiaalityöntekijää hänen omalla osaamisalueillaan. Terapeutin pätevyyden voi hankkia sekä sh että sosiaalityöntekijä.

On kai päivänselvää että sairaanhoitaja on se joka lääkärin kanssa vastaa lääkehoitoon liittyvistä asioista.                     

  Nekin ovat asioita, joista sosiaalityöntekijän koulutustaustalla olevan työntekijän on hyvä olla perillä  koska hoidossa huomioon otettavat asiat tahtovat kaikki jotenkin liittyä toisiinsa ja yhteiset palaverit asiakas-sairaanhoitaja ja/tai sosiaalityöntekijä-lääkäri ei ole mitenkään harvinaisia, vaan arkipäivää. Eli samaa työtä voi ja tehdään em. erityisyksiköissä niin sairaanhoitajan kuin sosiaalityöntekijänkin peruskoulutuspohjalla.

Ymmärrät pointin että sh sekä lääkäri vastaavat lääkehoidosta ja sitten et. Ja se että hoidossa huomioon otettavat asiat liittyvät toisiinsa vaatii juuri tätä moniammatillista yhteistyötä, mutta oman vastuualueen piirissä. Sosiaalityöntkeijä ei mielestäni voi koulutuksellaan olla perillä lääkehoidosta. Hän ei ole siitä myöskään juridisesti vastuussa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

Terapioista et ole puhunut mitään ? Mitäs noissa kyseessä olevissa instansseissa sitten tehdään. Minä en ymmärrä, mitä sinä ajat takaa tällä koko keskustelullasi. Palaa siihen Anttilan väittämään, jota lainasit. Se on 100% totta käytännössä ja siinä ei ole myös käytännön toteutuksen kanssa mitään ongelmaa. Vai koetko sen jotenkin uhkana kun et pääse säestämään tarpeeksi toisen ohjaamaan hoitosuhteeseen. Kai kuitenkin saat osallistua lääkehoidon toteuttamiseen esim. työparisysteeminä. Tällainen on tapana ainakin Suomessa ja työparina tehdään monesti niinkin että toinen työntekijä on a-klinikalta ja toinen mtt:sta. Tietysti vielä yleisempää on tehdä työtä parina saman laitoksen sisällä sh-sostt. Mutta se että kummatkin tekevät työtä myös erillään ja kummallakin on omat hoitosuhteensa eri asiakkaisiin on vain niin että se on niin. Moniammatillisuus ja erilaiset taustat koulutuksellisesti ja työkokemuksellisesti on rikkaus mikä pitää hyödyntää eikä antaa sen rajoittaa työntekoa. Tehtäväkeskeisyys sopii paremmin somaattiselle puolelle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju   
Telaketju

meidän osaston sossu on myös sairaanhoitaja ja onkin joskus tehnyt pitkän päivän,eli aamun sossuna,illan hodena,mutta pääasiallisesti pysyy lestissään ja hyvä niin.

avopsykan puolelta tiedän kyllä että ensikertaa psyk.polille tulevan haastattelee sosiaalityöntekijä.eli näin ainakin keskinen psyk.poli.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Psyk puolella on otettava koulutuksen lisäksi huomioon se ensiarvoisen tärkeä asia kuin elämänkokemus. Väitän, että vaikka sossulla ei ole lääkepuolen asiantuntijuutta niin jotain varmasti lääkityksistä on työtä tekemällä oppinut. Sillä kyllä minäkin saiaanhoitajan on työn kautta jotakin sosiaalipuolesta oppinut, vaikka siihen en ole koulutusta saanutkaan.

Jotenkin tää aihe haiskahtaa siltä, että jossakin on kovaa vääntöä siitä kumpi on oikeassa ja kumpi on pätevämpi. Ja sellaiseen sortuu yleensä ne joilla sitä kokemusta ja itseluottamusta ei ole vielä riittävästi...* alkaa varustella suojakilpeään ja odottaa hyökkäystä* 8)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

ensiarvoisen tärkeä asia kuin elämänkokemus.

Mullahan ei mtt työkokemusta ole muuta kuin mainitsemani työparityöskentelyn puolesta. Vedän tahallisesti keskustelua a-klinikkasuuntaan kun en muuta taustaa vasten voi aiheesta tosiasioita esittää. Mielestäni kuitenkaaan ei kovin kauas mene, jos kuitenkin puhutaan päihdetyöstäkin.

Olen lähes aina ollut noissa sen puolen työpaikoissa se nuorin työntekijä. On vaikea saada terapeuttiseen hoitosuhteeseen pyrkivässä asiakaskontaktissa sellaista luottamusta ja vakavastiotettavuutta asiakaskunnaltaan, että hoitosuhde olisi mahdollinen, jos on kovin nuori. Varsinkin a-klinikkatyössä yleensä ihmisten täytyy omata jonkinlaista kontaktipintaa, joita vasten asioitaan esittää. Muuten kukaan ei kuuntele.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Niin se tuntuu hieman  typerältä jos muna alkaa opettaa kanaa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

Niin se tuntuu hieman  typerältä jos muna alkaa opettaa kanaa

Naulan kantaan  8)

Varsinkin hoidon tarpeen arvioiden kanssa olen sostyön osa-aluetta joutunut läpikäymään ja eikä ole ollut ollenkaan huono juttu. Päinvastoin on ollut ihan mielenkiintoista. Avartaa omaa näkökulmaakin, eikä tule ajateltua asioita niin mustavalkoisesti.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
C/T   
C/T

Olen monta kertaa kohdannut päihdetyön parissa tilanteen jossa  sekaannus sairaanhoitajan sekä sosiaalityöntekijän ammattirooleista sekä vastuualueista  on melkoinen. (Joskus myös vastuukysymysten ristiriita tulee ilmi suhteessa psykologiin).  Näin erityisesti avohoidossa. googlettaessani törmäsin mm. tähän kommentiin:

"Mtt:ssä tehdään tiimityötä ja moniammatillisuuden vuoksi eri työntekijöillä on erilaisiakoulutustaustoja. Käytännössä sosiaalityöntekijä tekee usein samaa työtä kuin sairaanhoitaja." (*)

Lausunnon antaja on Sami Anttila psykiatrian erikoislääkäri. Miten on mahdollista että edes psykiatri ei erota työkenttiämme/vastuualuitamme?

Kysymys oli siitä ettei hän ja moni muu erota vastuualueitamme, harvemmin psykiatrian parissa tapaa lääkäreitä jotka eivät arvostaisi hoitohenkilökuntaa/sosiaalityöntekijöitä. Ja nykyään enää harvoin sooma puolellakaan...

Psyk puolella on otettava koulutuksen lisäksi huomioon se ensiarvoisen tärkeä asia kuin elämänkokemus. Väitän, että vaikka sossulla ei ole lääkepuolen asiantuntijuutta niin jotain varmasti lääkityksistä on työtä tekemällä oppinut. Sillä kyllä minäkin saiaanhoitajan on työn kautta jotakin sosiaalipuolesta oppinut, vaikka siihen en ole koulutusta saanutkaan.

Niin mutta onko sinulla muodollista pätevyytä sosiaalityöntekijäksi? Siis paperia mustaa valkoisella? Puhut nyt kokemuksen tuomasta pätevyydestä ja se ei ole verrattavissa muodollisen pätevyyden omaavan henkilöön. Ns. Formell ja reell kompetens på svenska. Ja voiko sanoa että sosiaalityöntekijä pystyisi hankkimaan muodollisen pätevyyden sairaanhoitajan työtehtäviin toimenkuvansa lomassa? Ruotsin puolella on vain kolme ammattikuntaa joilla on muodollinen pätevyys vastata potilaan hoidosta: lääkärit, sairaanhoitajat sekä hammaslääkärit. Ja juuri nyt tämä keskustelu on fokusoitu sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän vastuualueiden sekaannukseen. Kyllä hyvin monet asiat menevät päällekkäin mutta sitten kun aletaan tuomarin edessä penäämään kuka oli VASTUUSSA potilaanhoidosta niin silloin ainakin täällä katseet kääntyvät sairaanhoitajaan ja lääkäriin koska niin on laissa määrätty. Ja jos taasen aletaan penäämään kuka oli vastuussa potilaan sosiaalisesta tilanteesta jotuu sosiaalipuoli kirjoittamaan vastineen. Sosiaalityöntekijä ei täällä ole ns. leggiä vaativa titteli niin silloin he eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa kuten sairaanhoitaja on. 

Kai kuitenkin saat osallistua lääkehoidon toteuttamiseen esim. työparisysteeminä. Tällainen on tapana ainakin Suomessa ja työparina tehdään monesti niinkin että toinen työntekijä on a-klinikalta ja toinen mtt:sta. Tietysti vielä yleisempää on tehdä työtä parina saman laitoksen sisällä sh-sostt. Mutta se että kummatkin tekevät työtä myös erillään ja kummallakin on omat hoitosuhteensa eri asiakkaisiin on vain niin että se on niin. Moniammatillisuus ja erilaiset taustat koulutuksellisesti ja työkokemuksellisesti on rikkaus mikä pitää hyödyntää eikä antaa sen rajoittaa työntekoa. Tehtäväkeskeisyys sopii paremmin somaattiselle puolelle.

Juuri se on ongelma että sosiaalityöntekijät ainakin täällä eivät ymmärrä että asiakasta pitäisi hoitaa ryhmätyönä. Rutiineihin kuuluu että jo tulohaastattelussa sovitaan asiakkaan kanssa koska he tapaavat seuraavaksi lääkärin joten se tulee luonnollisesti mukaan asiakkaan hoitoprosessiin. Mutta sen jälkeen he haluaisivat jatkaa yksilötyötä, ilman että he ymmärtävät mikä vastuu sairaanhoitajalla on hoitoprosessin seuraamisessa. Ja kuten kirjoitin kaikkiin heidän asiakassuhteisiin sh:n ei tarvitse sotkeentua, mutta jos jotain erityistä ilmenee jotka kuuluvat sairaanhoitajan työpiiriin kuten asiakkaan tilan arviointi, lääkehoidonseuranta etc. niin sh:n työkuvan puitteissa se on tehtävä. Ja tällöin he eivät ymmärrä miksi sairaanhoitajan  täytyy tavata heidän potilaansa, heidän mielestään suullinen raportti riittäisi. Eli tällöin sosiaalityöntekijä tekisi ns.  medicinsk bedömning mitä ei voi valitettavasti lain mukaan sallia tai delegoida eteenpäin. Ja se että sosiaalityöntekijät kokevat että sairaanhoitaja ottaa vastuun heidän tekemästään työstä on virheellinen, sairaanhoitaja ei ota vastuuta heidän työstään vaan joutuu työnkuvan mukaisesti seuraamaan asiakkaan hoitoprosessia ja sen etenemistä. Korostan vielä kerran etten sotkeennu siihen mitä sosiaalityöntekijä tekee oman työnkuvansa puitteissa. Ja olemmehan me sairaanhoitajatkin velvollisia vastavuoroisesti tekemään ilmoituksen sosiaalipuolelle jos esim. epäilemme asiakkaan lapsen tarvitsevan apua. Ja tällöin he ottavat tilanteesta vastuun työnkuvansa mukaisesti. (((ja tästä soskut ovat myös huomauttaneet että me emme niin tee... eli täytyy skarpata vähän enemmän))))

Jotenkin tää aihe haiskahtaa siltä, että jossakin on kovaa vääntöä siitä kumpi on oikeassa ja kumpi on pätevämpi. Ja sellaiseen sortuu yleensä ne joilla sitä kokemusta ja itseluottamusta ei ole vielä riittävästi...* alkaa varustella suojakilpeään ja odottaa hyökkäystä* ;)

Niin se tuntuu hieman  typerältä jos muna alkaa opettaa kanaa

Vai koetko sen jotenkin uhkana kun et pääse säestämään tarpeeksi toisen ohjaamaan hoitosuhteeseen.

Kiltit. Opetelkaa väittelemään asiasta,  ammatilliseen väittelyyn ei kuulu esittää arvioita väitteen esittäjästä henkilönä. Lukekaa foorumin säännöt.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa   
Pernasoppa

harvemmin psykiatrian parissa tapaa lääkäreitä jotka eivät arvostaisi hoitohenkilökuntaa/sosiaalityöntekijöitä. Ja nykyään enää harvoin sooma puolellakaan...

Ot: Paino todellakin sanalla harvemmin. Meillä operatiivisella puolellakin edistystä tulee joka päivä, mutta matka on vielä pitkä. Junia on paljon, silti ne on kaikki ihan tupaten täynnä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Sori Cissi mä en edelleenkään oikein ymmärrä sun pointtia. Sairaanhoitaja ei vastaa lääkityksestä vaan se vastuu kuuluu lääkärille. Meillä avo psykkan puolella sos hoitajan potilaat käy lääkärillä niin kuin muutkin ja lääkäri vastaa lääkityksestä. Samoin kuin minunkin potilaiden lääkityksestä. Minulle jää seuranta. Samaa seurantaa tekee myös meidän soshoitaja. Mä en ole vastuussa sos hoitajan potilaiden lääkityksistä enkä niiden seurannasta, koska meillä toteutetaan ykilövastuista hoitotyötä. Ideoita tuon tiimissä , mutta en muuta.

Ehkä mun pitäisi konkreettisesti nähdä mitä teet ja mistä tilanteista puhut, koska en tavoita sun ajatuksia ollenkaan.  En ota asiaan nyt enempää kantaa, koska en näe mitään ristiriittaa omassa työssäni soshoitajan ja sairaanhoitajan ja lääkärin toimenkuvassa.  ;)

 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lemmy   
lemmy

Vai ei täällä tavoiteta avaajan ajatuksia ollenkaan. ? Mulle avautu heti eli miksi sos. tt tekee SAIRAANHOIDOLLISTA työtä? Siitä kait nyt on kyse? Sairaanhoitoon kuuluu kait esim. lääkityksen ja pt:n psyykkisen ja somaattisen tilan seuranta? omassa organisaatiossa sos.tt:jät tekee avohoidossa em. työtä mikä minua on jo pitkään ihmetyttänyt.  Ammattitaitoa heiltä kyllä löytyy mutta esim. lääke tietous on niin ja näin. Lisäksi terveydenhuollon ammatilaisena en usko heidän selviävän pt:n somaattisen statuksen selvittämisestä esim. kotikäynnillä tai edes vastaanotolla. Tämä sos.tt:en toimiminen sh:n sijaisena on kyllä kummajainen koko järjestelmässä. Moniammatillisuus ei todellakaan tarkoita sitä, että  kaikki tekee kaikkien työtä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tippis   
Vieras: Tippis

Sekaannuksesta en tiedä, mutta itse teen niin laaja-alaista työtä, että sosiaalipuolen osaamisesta ei ole ainakaan haittaa hoitotyön osa-alueella avohoidon kentällä. Avohoito, joka myös voidaan mieltää hoidottomuudeksi, monissa maakuntakeskuksissa, on niin laaja kenttä, että mikään koulutus ei riitä vastaamaan asiakkaan tarpeeseen asiakaslähtöisessä työssä.

Asiakaslähtöisyys on vaikea tässä järjestelämssä, joka osaltaan myös passivoi ja syrjäyttää toisella tavalla organisaatiotiota ja elämää mieltävät henkilöt, joita myös sairaiksi tai poikkeaviksi kutsutaan  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

En tavoita Cissin enkä lemmynkään ajatuksia tähän keskusteluun liittyen. Mitään sekaannusta ei tehtäväkentissä ole,  kun vain sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja toimivat työparina niin, ettei varpailleastumisia tule ja molemmat täydentävät toistensa osaamisalueita. Ja niinhän se on muussakin elämässä, että jonkinmoiset käyttäytymissäännöt ja korrektius on oltava. Moniammatillisuus on paljolti sitä, mitä nimenomaan ette "puheen"vuoroissanne kuvanneet. Mutta, väistyn takavasemmalle tämän aiheen piiristä, jotta viisaammat saavat puhua

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lemmy   
lemmy

Itse tarkoitinkin tilannetta jossa sos.tt toimii yksin potilaan kanssa vastaten esim. lääkehoidon seurannasta yms.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
C/T   
C/T

Ajattelin ensin etten jaksa jatkaa kinaa asiasta koska maidemme välinen hoitokulttuuri ja vastuu kysymykset ovat ihan erilaiset. Käytännössä täällä jos potilas ottaisi pikahissin ja saisi itsensä hengiltä ja olisi hoidossa jossain tietyssä yksikössä saisi sh ja lääkäri ottaa vastuun ja tehdä selvityksen socialstyrenseniin. Jos esim. potilas olisi saanut psyykelääkityksen lääkäriltä ja omahoitaja ei olisi seurannut potilaan tilaa tapaamisilla vaan olisi antanut soskun jatkaa lääkärikäynnin jälkeen  tapaamisia olisi sh lirissä. Lääkäri ei olisi koska hänen tehtävänään on vain määrätä lääke ja jos se olisi ollut asianmukainen ei hänen tarvitse ottaa vastuuta lääkehoidon seurannasta. Se on sh:n tehtäviä. Se mitä sosku on potilaan tilasta kirjannut ei tulla koskaan socialstyrelsenin puolelta tarkistamaan koska hänen ei katsota olevan vastuussa potilaan tilan seurannasta. Eli toisin sanoen täällä lähtisi aika pian leggi sh:lta jos ei tee työnkuvan mukaisia tehtäviä jos tapauksia tulisi enemmän. Muistaakseni toisesta varoituksesta joutuu seurantaan ja kolmannesta lähtee leggi. Ja varoitukseen ei välttämättä tarvita että joku saa hengen itseltään, pienempikin moka riittää.

Miksi kuitenkin kirjoitin niin törmäsin uuteen lakiehdotukseen Suomessa. Siitä myös selviää mikä tilanne on Ruotsissa:

Lain mukaan valvonnan painopisteen tulee olla potilasvahinkojen vähentämisessä ja samalla henkilöstön ja toiminnan jatkuvassa kriittisessä tarkkailussa. Mikäli näissä havaitaan puutteita, on sosiaalihallituksella velvollisuus ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin joko yksittäistä henkilöä tai toimintaa/toimipistettä kohtaan. Hoitohenkilöstöllä on laaja ja sosiaalihallituksen yksityiskohtaisesti alemmanasteisilla määräyksillä säännelty velvollisuus ilmoittaa vakavista vahingoista, sairauksista ja riskeistä, joita on tapahtunut tai vähällä tapahtua hoito- tai tutkimustoimenpiteiden yhteydessä (niin sanottu Lex Maria).

Aikaisemmin valvonta Ruotsissa keskittyi painokkaammin valvomaan yksittäisiä työntekijöitä terveyden- ja sairaanhoidon alueella. Viime aikoina on huomattu, että hoitovirheet johtuvat usein organisaatiosta, esimerkiksi puutteellisista rutiineista tai työvoimapulasta. Nykyään ollaankin siirtymässä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaedellytysten valvontaan, jolloin vastuuta haetaan myös enemmän poliittis-hallinnolliselta tasolta eikä pelkästään työntekijöiden henkilökohtaisesta toiminnasta.

Innolla odotan koska täällä siirrytään tohon vaiheeseen että ei jahdata yksittäisiä sairaanhoitajia tai lääkäreitä. Toisaalta se ei tuo muutosta siihen että sh:n ja sosiaalityöntekijän vastuualueet ovat täysin erit. Lähinnä soskut varmaan tarvitsisivat lisäkoulutusta siitä miksi sh sotkeentuu heidän asiakassuhteisiinsa, työnkuvansa puitteissa.

Toivottavasti Suomessa ei mennä tähän pisteeseen kuin nyt ollaan Ruotsissa.

Lakimuutos on kuitenkin tulossa joten kannattaa seurata mitä se tuo tullessaan sairaanhoitajan vastuusta vai muuttuuko mikään.

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2005/20050154

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita   
Vieras: C-Vita

Perun puheeni väistymisestä.

sh:n ja sosiaalityöntekijän vastuualueet ovat täysin erit.

Tämä on se asia, mistä olen ollut sinun, Cissi, kanssasi eri mieltä. On työyhteisöjä mt puolella ja päihdepuolella, joissa nuo sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän vastuualueet menevät vähintäänkin limittäin. Asioita, potilaiden moniongelmaisuutta ei palvele, jos käytetään ongelman pohtimiseen vain sosiaalityöntekijän näkökulmaa jos ongelma on sosiaalisella elämänalueeella. Jos jossain on onnistuttu em aloilla kehittämään niin tehtäväkeskeinen malli ko työn toteutuksesta, kuuntelisin mielelläni minkälainen se on.

Lähinnä soskut varmaan tarvitsisivat lisäkoulutusta siitä miksi sh sotkeentuu heidän asiakassuhteisiinsa, työnkuvansa puitteissa.

Tuo voi olla hyvinkin totta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×