Jump to content

Keskosen tehohoito!


Guest Aksoni

Recommended Posts

Guest Aksoni

Hei,

Onko kukaan työskennellyt vastasyntyneiden teho-osastolla? Haluaisin tietää hieman työn luonteesta.

Link to comment
Share on other sites

12 viikkoa harjoittelussa.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

4 viikkoa hajoittelussa. Potilaat pienempiä kuin muilla osastoilla, joten laitteet ja ruoka- ja lääkemäärätkin pienmpiä. Muutokset voinnissa tapahtuvat nopeammin kuin aikuisella. Lämpöä ja hellyyttä. Vanhempien ohjausta hoidossa jne.

Mieleenpainuvimpana jäi itsellä mieleen, kun minä, alle 30-vee potrapoika, ohjasin 52-vuotiasta äitiä puolitoistakiloisen vauvansa ihan perushoidoissa kuten kylvetys, vaippashow ja tissin imeminen.

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Rauhallinen, hämyinen tunnelma tehossakin. Teknistä mutta samalla inhimillistä. Potilaat ei valita. Laitteitten suorittaman valvonnan lisäksi tarvitaan perstuntumaan ja pitää osata huomioida pienetkin muutokset voinnissa. Paljon perheen huomioimista.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Töissä olen ollut vastasyntyneiden teholla nyt 2.5 vuotta. Ainainen kiire on hyvin tuttua ja siihen on vaan totuttava, koska tämän osaston luonteeseen vaan kuuluu se, että koska tahansa voi ovesta tulla huonokuntoinen vastasyntynyt. Riippuu myös sairaalan osasto jaosta, että millaisia vauvoja osastolla on. Jossain sairaaloissa kaikki sairaat vastasyntyneet ovat samalla osastolla ja toisissa taas vaan keskoset on vastasyntyneiden teholla ja kirurgiset vauvat ovat kirurgisella osastolla jne. Mutta yhteistä näille kaikille vastasyntyneiden tehoille varmasti on se, että ammattitaitoa tarvii ja rutkasti. Toki jokainen joskus on kokematon ja vie todella monta vuotta ennen kuin osastolla voi sanoa pärjäävänsä.  Paljon joutuu kokemaan rankkoja tilanteita, mutta niiden vastapainona on vielä paljon enemmän ihania hetkiä. Elämä noiden pikku ihmisten kanssa on yhtä vuoristorataa. Vastasyntyneiden kanssa ei toimeen tule jos ei ole nöyrä ja osaa sanoa kun ei pärjää. Näillä pikku ihmisillä ei voi leikkiä ja harjoitella. Pitää saada suunsa auki ja osasta kysyä apua. Pienikin virhe voi olla hengenvaarallinen. Myös tekniikka pitää olla hallussa, koska osastot ovat täynnä erilaisia laitteita ja vempaimia. Tarkotus ei ole pelotella. Avoimin mielin vaan osastolle ja muistaa koko ajan vaan kysellä paljon... Omia kokemuksiani en vaihtaisi mistään hinnasta!

Link to comment
Share on other sites

Rouva on töissä kyseisellä osastolla ja parina iltana olen siellä ollut katsomassa + aika monta lasta sinne vienyt.

Kovaa hommaa henkiseltä kantilta. Välillä vanhemmat ovat aivan maanisia, välillä apaattisia. Lähes kaikki lääkkeet menee pumpun kautta kun on niin pienistä ihmisen aluista kyse. He tekevät myös omat lääkkeet kun eivät ole saaneet farmaseuttia.

Erilaisia koneita on paljon. Erillaisia hoitomenetelmiä myös.

Hyvin usein lapset ovat niin sairaita että max 2 per hoitaja, yleensä vain yksi.

Osastolla on hyvä henki hoitajien kesken, on paljon tervettä ammattiylpeyttä.

Ja kuulemma mukavinta on pukea muksuja erillaisiin ihaniin lasten asuihin mitä he saavat lahjoituksina yms.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

He tekevät myös omat lääkkeet kun eivät ole saaneet farmaseuttia.

Vähemmän taitaa olla niitä vastasyntyneitten teho-osastoja, joilla olisi oma farmaseutti.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Heillä kyllä sellainen kuuluu osaston vahvuuteen ja juuri rva Söppe sanoi että he ovat saaneet sellaisen virka-ajaksi.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Työskentelin yli 10v. NICU-hoitajana vastasyntyneiden teholla. Työ on antoisaa ja aivan varmasti tunteisiin vetoavaa, saahan se paljon myönteistä julkisuuttakin. Työn määrä on lisääntynyt viime vuosina, syynä kai ainakin osittain äitien ikääntyminen. Suosittelen kuitenkin sellaiselle henkilölle, joka jaksaa myötäelää ja olla perheiden tukena vauvan elämän ensitaipaleella sekä iloissa että suruissa, ja pitää teknisestä + tarkkuutta vaativasta työstä! Suurin osa keskosista ja muistakin vauvoista selviää, mutta menetyksiäkin siellä koetaan. Työkaverit olivat enimmäkseen loistavia, pomot ja työvuorot eivät niinkään mieluisia- siinä syy lähtööni kyseisestä paikasta. Ja kyllä useimmilla vastasyntyneiden tehoilla se osastofarmaseuttikin on, toki sh:t tekevät lääkkeitä yms. päivystysaikana. Farmaseutithan tekevät vain päivätyötä. Mutta kannattaa kokeilla, sittenhän sen tietää ja töitähän tällä erikoisalalla riittää, vaikka ympäri maailmaa lähtisi kiertämään...

Link to comment
Share on other sites

Muutama vuosi meni lasten sydänkirurgisella teholla. Työ oli ammatillisesti hyvin vaativaa ja spesialiteettina sellainen, josta koulussa ei saanut paljoa tietoa. Potilaina vastasyntyneitä ja ad. 15 v.Itse asiassa yksi parhaimmista työpaikoistani.

http://www.rikshospitalet.no/view/avd_info.asp?department=Thoraxkirurgisk%20avdeling&poster=yes

No comments

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...
Guest neitinurse

En töissä, mutta oman lapsen kanssa sydänleikkauksen jälkeen teholla... Nostan hattua isolla kädellä niille hoitajille!! Siinä pitää olla hoksottimet kohdillaan, kun on niin pikkusista kyse. Oli tosi rankkaa katsoa niitä vauvoja siellä, hoitajillakin varmaan nousee joskus tunteet pintaan...?

Link to comment
Share on other sites

  • 3 years later...

Jatkanpa tähän vanhaan ketjuun. Eli tuossa jonkin aikaa sitten tuli vastaan ihmetyksen aihe, jota ajattelin teiltä viisaammilta nyt kysäistä. Kuullostaa varmaan ihan ufolta kysymykseltä, mutta kun mä en vaan tajua.

Olin kakkospassarina keskosvauvan (n.400g) ductusleikkauksessa ja varalta oli deffa. Mutta! Mitä ihmettä me olisi sillä tehty, kun päitsimet (ne pienimmätkin) olivat aivan valtavat lapseen nähden. Meillä siis akuisten päitsimistä saa ottamalla päällimmäisen kerroksen pois, lasten päitsimet. Onko markkinoilla tarpeeksi pieniä elektrodeja iskemiseen? Ja onko todellisuudessa mahdollista saada se sopiva, n. 2J energia? Käytössä siis oli tuollainen elvytyskärryn perusdeffa, ja puhun nyt yleisellä tasolla, kun en tasan muista deffan merkkiä.

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Link to comment
Share on other sites

Onko markkinoilla tarpeeksi pieniä elektrodeja iskemiseen? Ja onko todellisuudessa mahdollista saada se sopiva, n. 2J energia? Käytössä siis oli tuollainen elvytyskärryn perusdeffa, ja puhun nyt yleisellä tasolla, kun en tasan muista deffan merkkiä.

Pikkulapsille on kyllä saatavilla ihan omia defibrillointielektrodeja:

rel_prod_314.jpg

Ihan minimini-pienien päitsimien saatavuudesta en ole varma, mutta ihan pieniä lusikka-päitsimiä kyllä on avosydänleikkauksia ajatellen. Ja nykypäivän defibrillaattoeista lähes kaikista saa valittua ihan pieniä joulemääriä, luokkaa 1-10.

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

Onko markkinoilla tarpeeksi pieniä elektrodeja iskemiseen? Ja onko todellisuudessa mahdollista saada se sopiva, n. 2J energia? Käytössä siis oli tuollainen elvytyskärryn perusdeffa, ja puhun nyt yleisellä tasolla, kun en tasan muista deffan merkkiä.

Ihan minimini-pienien päitsimien saatavuudesta en ole varma, mutta ihan pieniä lusikka-päitsimiä kyllä on avosydänleikkauksia ajatellen. Ja nykypäivän defibrillaattoeista lähes kaikista saa valittua ihan pieniä joulemääriä, luokkaa 1-10.

Olen nyt lomilla niin ei pääse tarkistaan niiltä kolleegoilta jotka lasten sydänleikkauksissa ovat olleet, mutta olettaisin että lusikoitakin löytyy jos kerta kaikkea muutakin on 400 grammaisen leikkausta varten. Tuommoisessa peukalonpään kokoisessa sydämessähän varmaan luunappi toimii deffana, tai sitten lusikoiden kärki?

Huomautus: Aikuisillakin aloitetaan tuo deffailu monesti sydänleikkauksissa esim. 2 J lusikoilla.

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Kiitos vastauksista. Lusikat olisikin löytyneet, mutta tahtoivat päitsimet/elektrodit. Näyttävät vieläkin kamalan suurilta noi elektrodit, mutta eihän sillä mukulalla tainnut oikein olla ihoakaan moisille liimoille ;D

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...