Sijaisten asemasta

[Vieras: ulvila]

:) Minua on alkanut viimeaikoina harmittamaan ihan vietävästi sijaisten asema työpaikoilla. Itse olen ollut jo pidempään eräällä osastolla töissä (yli vuoden), mutta silti saan aina kuulla olevani vain sijainen. Minulle eivät kaikki asiat kuulu, koulutuksiin en pääse ja töitäni arvostellaan väliin rankastikin, vaikka aina olen pystynyt ratkaisuni perustelemaan hyväksyttävästi. Mutta koska en ole vakkari, olen vähän kuin ilmaa.

Harmittaa vietävästi. Miten pitäisi käyttäytyä, olla ja tehdä töitä, että tulisi yhteisönsä jäseneksi. Vai onko jäsenyys tarkoitettu vain vakituiselle henkilökunnalle? Ei taida edes työpaikan vaihdos auttaa.

Täytyskö vaihtaa alaa?

[Pernasoppa]

Ei alaa, vaan osastoa. Kyllä meillä pääsee koulutuksiin mukaan, maksullisiinkin. Ja porukkaan pääsee sisälle. Eli paikkoja on monenlaisia, vaihdetaanhan sukkiakin.

[Vieras: coach83]

*nolona* Minua on alkanut viimeaikoina harmittamaan ihan vietävästi sijaisten asema työpaikoilla. Itse olen ollut jo pidempään eräällä osastolla töissä (yli vuoden), mutta silti saan aina kuulla olevani vain sijainen. Minulle eivät kaikki asiat kuulu, koulutuksiin en pääse ja töitäni arvostellaan väliin rankastikin, vaikka aina olen pystynyt ratkaisuni perustelemaan hyväksyttävästi. Mutta koska en ole vakkari, olen vähän kuin ilmaa.

Harmittaa vietävästi. Miten pitäisi käyttäytyä, olla ja tehdä töitä, että tulisi yhteisönsä jäseneksi. Vai onko jäsenyys tarkoitettu vain vakituiselle henkilökunnalle? Ei taida edes työpaikan vaihdos auttaa.

Täytyskö vaihtaa alaa?

WELCOME to the club. En tiedä mikä sun tilanne on , mutta ehkä uuden osastonhoitajan myötä mun asemani sijaisena on heikentynyt entisestään. Pukukopin jo jaan toisen henkilön kanssa ja aina jos joku mokaa jossain tai jotain on tapahtunut , ensimmäisenä syytetään mua , kun olen sijainen, vaikka en ole ollut edes työvuoros.

Mut älä välitä. Tee työs hyvin niin kenelläkään ei ole mitään valittamista.

[Telaketju]

omat kopit ja lokerot on,mutta eivät mulkersonit anna omaa s-posti osoitetta.koulutuksiin pääsee kyllä ja muihin hiluihin.taidan vastaavasti kieltäytyä kahdesta vastuualueesta.

[Vieras: hoituri62]

;D Minua on alkanut viimeaikoina harmittamaan ihan vietävästi sijaisten asema työpaikoilla. Itse olen ollut jo pidempään eräällä osastolla töissä (yli vuoden), mutta silti saan aina kuulla olevani vain sijainen. Minulle eivät kaikki asiat kuulu, koulutuksiin en pääse ja töitäni arvostellaan väliin rankastikin, vaikka aina olen pystynyt ratkaisuni perustelemaan hyväksyttävästi. Mutta koska en ole vakkari, olen vähän kuin ilmaa.

Harmittaa vietävästi. Miten pitäisi käyttäytyä, olla ja tehdä töitä, että tulisi yhteisönsä jäseneksi. Vai onko jäsenyys tarkoitettu vain vakituiselle henkilökunnalle? Ei taida edes työpaikan vaihdos auttaa.

Täytyskö vaihtaa alaa?

Voih.... ;D ....niin tuttua on ,liiankin tuttua..ja keikkalaisena se vielä pahenee tuo tilanne,taas olen menossa tekemään keikkaa enkä jaksa edes ajatella asiaa mitä tekisi välillä mieli sanoa niille "vakikerholaisille"  ;)

[kikkis]

Mulla on ollu YKSI kakka työpaikka, vaikka paikkoja on jo yli kymmenen. Mut on ainakin aina otettu sijaisena/keikkalaisena TOOOOSI hyvin vastaan..samoin opiskelijana. Et on niitä todellakin sellasiakin paikkoja, ja mulla on ollut erityisen loistava tuuri mukana  ;D    Et ei kannata alaa sen takia vaihtaa...kyllä meille kaikille löytyy paikka missä on hyvä olla. Tsemiä. :nauraa:

[Ensihoitaja]

Todella hyviäkin työyhteisöjä löytyy sijaisen näkökulmasta. :happy:  Itse olen 90%:sti saanut sijaisena erittäin hyvän kohtelun. Ensimmäisissä työpaikoissa aikanaan esiintyi seläntakana puhumista, kun uudelle sijaiselle ei viitsitty opettaa asioita eikä vastata kysymyksiin, mutta muuten olen ollut sijaisena paikoissa, jossa minua  on arvostettu, kuten vakkariakin. Toivottavasti muuallakin olisi näin ja jos ei ole pitää nostaa kissa pöydälle.

[Vieras: ulvila]

Kiitos teille kaikille kommenteista!  :nauraa: Sijaisen asema tuntuu paradoksaaliselta, koska ilman sijaista ei pärjätä, mutta toisaalta (oma kokemukseni) hänelle ei haluta suoda mahdollisuuttakaan toimia työssään. Varsinkin pitkäaikaisiijaisen asema (siis sijainen, joka ollut määräaikaisissa työsuhteissA kertaa 10 jatkuvasti) tuntuu olevan hassu, koska vaatimukset toimia työssä ovat samat kuin vakituisilla, muuta tuki puuttuu täysin. Pelkäävätkä vakituiset, että heidän asemansa jotenkin vaarantuu...? En voi ymmärtää. Onko oma osastoni jotenki omituinen, vai mitä? Olen kyllä nyt hakeutumassa toisiin hommiin, mutta toisaalta mietin, että paranevatko asiat sillä tavalla?  ::hakkaa päätä seinään::

[Vieras: peikkotyttö]

Itse pitkäaikaisia sijaisuuksia tehneenä olen oikeastaan aina saanut vakituisiin työntekijöihin verrattavaa kohtelua..Koulutuksiin olen päässyt ja muutenkin kohtelu on mukavaa ja tasavertaista. Lomien ja juhlapyhienkin suhteen olen saanut tasavertaista kohtelua (Eli aina ei ole tarvinnut sijaisena niihin alistua..) Toivottavasti myös tulevissa työpaikoissa sama jatkuu.  ;D Toisaalta nyt sitä osaa vaatiakin ja luulenkin, etten enää suostuisi olemaan työpaikassa, missä kokisin olevani vakihenkilökuntaa huonommassa asemassa. Työpaikkojahan nykyään riittää valittavaksi asti...  :nauraa:

[Köpö]

Minä olen toiminut pian 4v. sijaisena psyk. puolella ja suurimman osan tästä ajasta samalla osastolla. Minua toiset työntekijät ovat aina kohdelleet tasa-arvoisesti ainakin päin naamaa, mutta esimiehet ovat kyllä usein saaneet aikaan paljon pahaa mieltä muistamalla korostaa sijaisen eriarvoisuutta työyhteisössä. Tuon osaston entisellä osastonhoitajalla (onneksi vaihtoi maisemaa) oli inhottava tapa puhua aina tyyliin "te SIJAISET" sekä esim. henkilökuntaryhmissä "ovatko SIJAISETKIN nyt varmasti ymmärtäneet asian"    Nyt viimeisen vuoden aikana asemani pitkäaikaisena sijaisena on vain huonontunut; en mm. saanut enää osallistua osaston TYKY-päivälle, vaan osastonhoitaja oli määrännyt minut silloin töihin ulkopuolisten hoitoapujen kanssa. Kumminkin olin ollut silloinkin saman osaston "palveluksessa" keskeytyksettä jo reilun vuoden siinä vaiheessa, joten vähän pisti v***ttamaan. Vakinaiset työntekijätkin olivat aivan hämmästyneitä osastonhoitajan ratkaisusta, koska aiempina vuosina olin aina päässyt näille TYKY-päiville mukaan siinä kuin muutkin, ei sitä voinut kuin puhtaana V***uiluna pitää.

Viimeisen niitin muilutusoperaatiossaan osastonhoitaja suoritti sitten alkutalvesta kun työt yllättäen loppuivat tyystin. Työttömyyttäni kesti 3kk ja jatkuu edelleenkin vain pätkätyölinjalla koska tämän kevään lomitukset osastonhoitaja oli sopinutkin yllättäin toisen sijaisen kanssa. Tämä toinen oli kuulemma aktiivisemmin ollut häneen yhteydessä. Itse olen sitä mieltä, että silkkaa V***uilua tämäkin. Eipä ole edellisvuosinakaan tarvinnut joka päivä ruinauspuheluita osastonhoitajalle soitella, vaan töitä on aina järjestynyt ilmankin. Jostain syystä pärstäkertoimeni vain lakkasi ko. henkilöä miellyttämästä. Seuraavan kerran tiedän varmuudella töitä olevan yhtäjaksoisesti kesän ajan, mutta siihen on vielä pitkä matka. Onneksi osastonhoitaja on vaihtunut, mutta toisaalta voihan olla että tämän väliaikaisen tilanteen jälkeen toimeen valitaan vielä hankalampi yksilö.

Kyllä olen pääni puhki miettinyt, että eikö sijaisella oikesti ole minkäänlaista oikeusturvaa? Vaikka kuinka pitkään olisit talon palveluksessa ollut, voidaan sinut kumminkin hetkessä syrjäyttää ja pudottaa takaisin alimpaan keikkatyöläisten kastiin. Uusia pitkiä sijaisuuksia talosta on vaikea saada, joka osastolla on kumminkin omat vakisijaisensa ja minut on nyt syrjäytetty tuolta "oman osastoni" vakisijaisen paikalta. Lähinnä nykyiset työtarjoukset ovat olleet parin päivän keikkoja. Niitä en ole ottanut vastaan, ei kannata eikä kyllä huvitakaan. Tätähän osastonhoitajilla ja monilla työntekijöilläkin on sitten vaikea ymmärtää, kun ei tarjottu työ kelpaa.. yrittäisivät itse pärjätä sillä vähäisellä palkalla mitä muutaman päivän keikoista saa kun  se vielä vaikuttaa soviteltuun päivärahaan alentavasti.  Yhden kuukauden pätkän olen ollut nyt töissä sekä yhden viikon pituisen sijaisuuden. Jos saisin työpaikan muualta, en kyllä pieraisisikaan tuota sairaalaa päin, niin kökkö sijaispolitiikka talossa on. Tämä psyk. puolen suuntautuminen ja työ vain rajoittaa aika paljon näitä työmahdollisuuksia, ensin pitäisi päivittää nuo somatiikan puolen hoitotaidot.

En tosiaan ole ainut tällainen tapaus, paljon on talosta sijaisia lähtenyt juuri tuon takia, ettei pitkäaikaisestakaan sijaisena olosta palkita mitenkään eikä asemasi ole millään lailla turvattu tai parane vaikka kuinka paljon olisi työvuosia takana. Kyseisessä sairaalassa on mm. eräs mieluri joka on ollut talossa sijaisena jo kohta 30v ja tointa ei ole vaan saanut.. mihinhän tällainen p*ska sijaispolitiikka lopulta johtaa? Onkohan toimiin hakijoita kunhan suuret ikäluokat alkavat eläköityä, vai onkohan kaikki talon kaltoin kohtelemat sijaiset jo työllistyneet parempiin työpaikkoihin..