Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Johanzu

Kannattaako hakeutua alalle??

Recommended Posts

Vieras: Johanzu

Kun olen nähnyt jo liki 20 vuotta alkoholistin ja mielenterveys häiriöisen elämää, niin kannattaako suuntautua mielenterveys- ja päihdetyöhön? Toisaalta siitä voisi olla hyötyä, kun osaa käsitellä heitä oikealla tavalla, ja mahdollisesti ymmärtää heidän ongelmiaan, mutta toisaalta.. Henkisesti todella rankkaa!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Miksei jos ala kiinnostaa ja 20 vuodessa ei ole saanut siitä tarpeekseen.

...Ja seuraaminen ei ole tapahtunut peilin kautta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Johanzu

Juu, ei ole tapahtunut peilin kautta, mutta läheltä silti.. vanhemmat.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mieluri

Jätä alalle hakeutuminen väliin, olisi sinulle itsellesi helpompaa.Luovuta toisista huoltapitäminen ja anna aikaa itsellesi ja ota selvää mitä läheisriippuvuus tarkoittaa.Katkaise riippuvuuskierre ja suuntaudu aivan muulle alalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Johanzu

kiitos, tuo on ihan totta. En voi hakeutua alalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Mulla on tää sama ongelma. USEIN tulee mieleen, et mitä jos hakis alalle. Jotenkin se aina vaan palaa mieleen, vaikka järki kyllä sanoo, että täysin älytön idea. Enkä osaa sanoa miks aina aika ajoin alan sitä miettiä...

Mutta kuitenkin oon kans sitä mieltä, että läheisriippuvuus ja leipääntyminen on pahoja ongelmia. Läheisriippuvuudelta tuskin kai kukaan voi välttyä (omainen). Itsekin tunnistan oireet ja usein mietin että onko mulle tervettä olla hoitaja lainkaan sen takia. Ja oliko läheisriippuvuus ennen vai jälkeen alan valinnan... ::epäilee::

Jos johonkin vois, niin päihteidenkäyttäjien omaisille suunnattuun juttuun. Ei missään nimessä päihteidenkäyttäjien. Se ei oo tervettä kummallekaan osapuolelle. Kyynisyys ois paha piirre hoitajalla. (Nooh, ehkei kaikki tuu niin kyyniseksi kuin mä...  ;D)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katumus

Miksei alalle voisi hakeutua ?  Jos on oma pää kunnossa / hoitaa sen siltä osin kuntoon esim. terapian avulla, niin voi tulla alalle mitä parhain hoitsu. Elämänkokemus ja -näkemys olisi kultaakin arvokkaampaa alallamme.

Sitäpaitsi, eräs psykiatri aikoinaan mainitsi, että psyk puolen kaikki työntekijät ovat jollain tapaa "hulluja". Toiset ovat hoitaneet ongelmansa ja sitä kautta voivat auttaa muita, kun toiset taas hoidattavat hullujen kautta itseään.

- Mun mielestä ei mitenkään järjetön ajatus  ;D  :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Miksei alalle voisi hakeutua ?  Jos on oma pää kunnossa / hoitaa sen siltä osin kuntoon esim. terapian avulla, niin voi tulla alalle mitä parhain hoitsu. Elämänkokemus ja -näkemys olisi kultaakin arvokkaampaa alallamme.

Sitäpaitsi, eräs psykiatri aikoinaan mainitsi, että psyk puolen kaikki työntekijät ovat jollain tapaa "hulluja". Toiset ovat hoitaneet ongelmansa ja sitä kautta voivat auttaa muita, kun toiset taas hoidattavat hullujen kautta itseään.

- Mun mielestä ei mitenkään järjetön ajatus  ;D  :D

Niin, mut musta omaisella ei oo kokemusta muuta kuin omaisena olosta. (Ei päihteidenkäytöstä.) Vaikka joo, tajuan kyllä että onhan tässä jotain kokemusta silti kertyny, mut en silti sanois, että se ois positiivista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katumus

Eihän se kokemus positiivista omaisena ollessa olekkaan, mutta kun ne asiat on käyny läpi niin voi hoitajana tehdä monta asiaa toisin ja ehkä nähdä myös sinne pintaa syvemmälle.

Uskon, että hoitaja, joka on nähnyt konkreettisesti, mitä päihteiden käyttö on/ voi olla , kykenee paremmin ymmärtämään päihteidenkäyttäjiä kuin hoitaja, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta ko. ryhmästä. En kuitenkaan väitä, että kaikista on siihen hommaan kokemuksiensa jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Johannes

Kun olen nähnyt jo liki 20 vuotta alkoholistin ja mielenterveys häiriöisen elämää, niin kannattaako suuntautua mielenterveys- ja päihdetyöhön? Toisaalta siitä voisi olla hyötyä, kun osaa käsitellä heitä oikealla tavalla, ja mahdollisesti ymmärtää heidän ongelmiaan, mutta toisaalta.. Henkisesti todella rankkaa!!

Hyvää pohdintaa!

Kuuntele itseäsi, sillä olet asian suhteen paras asiantuntia!

Lisäksi sinulla on oikeus työnohjaukseen!

Hyvää uuttavuotta!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Eihän se kokemus positiivista omaisena ollessa olekkaan, mutta kun ne asiat on käyny läpi niin voi hoitajana tehdä monta asiaa toisin ja ehkä nähdä myös sinne pintaa syvemmälle.

Uskon, että hoitaja, joka on nähnyt konkreettisesti, mitä päihteiden käyttö on/ voi olla , kykenee paremmin ymmärtämään päihteidenkäyttäjiä kuin hoitaja, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta ko. ryhmästä. En kuitenkaan väitä, että kaikista on siihen hommaan kokemuksiensa jälkeen.

Käyny läpi? Tehdä toisin?  ::epäilee:: Joskus nuorempana mä oikeesti luulin, että nää asiat on jo käyty läpi ja mitään mikä horjuttais mua ei voi tulla enää vastaan. Mutta nykyään mun kokemus sanoo, että vasta jos se kuolee, niin mä pääsen käymään tätä läpi. Siihen asti se on vain pinnalla pysymistä.(Mä siis opiskelin hetken sosiaalialaa, nyttemmin 4v mietiny uudelleen tätä ja päätyny siihen, ettei se ole hyväks mulle eikä sille päihteidenkäyttäjälle. Siihen asti kuvittelin, että mun elämäntehtävä on auttaa niitä muita, kun en yhtä pysty. Sitten ajan kanssa tajusin, että se kokemus voi näkyä mun elämässä muuallakin kuin työssä tai erilaisessa työssä.)

JA mä väitän, että jos ymmärtää päihteidenkäyttäjää menee just siihen halpaan mihin ne toivookin. No, okei, ehkä mä oon vaan kyynistyny tässä koska oon kuullu aina huonossa yhteydessä "se hoitaja ymmärtää mua, pyydä se tänne"  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Ymmärtäminen ja päähän silitteleminen on mun mielestä kaksi ihan eri asiaa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Smilla

Ymmärtää kannattaa, hyväksyä ei tarvitse.

Mielestäni on äärettömän arvokasta jos ihmisellä itsellään on kokemusta olemassa. Mutta aina kannattaa pohtia itseksensä, että osuuko nyt liian lähelle tai näenkö tässä potilaassa "äitini/veljeni/isäni" tms.

Asioiden läpikäymisellä on suuri merkitys. Jos jää junnamaan itsesyytöksiin tai itsesääliin, ei potilaitten kanssa työskenteleminen ole paras vaihtoehto. Itselleni on aina sanottu, muista että ennenkuin voit aloittaa toisen ihmisen hoitamisen, pitäisi itsesi olla kunnossa. Näillä aloilla kuitenkin se ensimäinen työväline on ihminen itse, olkoot hoitsu taikka terapeutti.

Omien korvienvälien tulisi olla kunnossa ennenkuin rassataan muiden pääkoppaa  :) (humoristinen ilmaisu)

Jos on itse runsasta päihteiden käyttöä lähipiirissään nähnyt, on varmasti silloin kokemusta tietyistä toistuvista toimintamalleista joita esimerkiksi alkoholisteilla on. Samoin varmasti tietää, miltä tuntuu kokea syyllisyyttä, voimattomuutta, ahdistusta ja pelkoa. Samoin tietää miten on itse niiden tunteidensa ja kokemustensa kanssa pärjännyt. Tälläisellä skaalalla tietoa tekee paljon, jos sen osaa käsitellä ns. "ammatillisesti" eikä projektoi itseään potilaan/asiakkaan tilanteeseen sisään, vaan otta jokaisen potilaan yksilöllisenä asiakkaana.

Sorry; sekopäinen ajatuksenjuoksu. T: Migreeni & pari kuppia kahvia, Smilla

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Jos on itse runsasta päihteiden käyttöä lähipiirissään nähnyt, on varmasti silloin kokemusta tietyistä toistuvista toimintamalleista joita esimerkiksi alkoholisteilla on.

Mä suuntaan itseäni ennaltaehkäisevään työhön, joten en ehkä näe asioita samalla tavalla, mutta mä ainakin ite oon toivonu, että mun läheisen kohdalle osuis hoitaja jolla ei ois näistä mitään kokemusta. Se ei tietäis että tää aineeton kausi on 1057 kerta, vaan jaksais oikeasti uskoa, että nyt sieltä suosta noustaan. Tän takia mä itse en ainakaan suuntaa päihdetyöhön.

Hmm... Vielä mietin, että jospa puhutkin sitten joistain sellaisista hoitajista joilla läheinen on päässy kuiville, mutta mä en oikein tiedä, koska sitten voidaan sanoa, että joku on kuivilla, jos koko loppuelämä on sitä että aamulla päättää ettei tänäänkään juo/käytä aineita. Omaisellehan se kuiva jakso on rankempi kuin se toinen vaihtoehto.

MUTTA mä oon sitä mieltä, että ns. entinen päihteidenkäyttäjä on paras auttamaan päihteidenkäyttäjiä. (Varmaan sekavaa tekstiä, kun pohdin tässä samalla...)

Tuli nyt mieleen, että ehkä omainen sopis konsultiksi tällaiseen työhön.  ;) Mutta ei mun mielestä hoitajaksi. (Ja yhä vaan mun mielipide siis.)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Smilla

MUTTA mä oon sitä mieltä, että ns. entinen päihteidenkäyttäjä on paras auttamaan päihteidenkäyttäjiä. (Varmaan sekavaa tekstiä, kun pohdin tässä samalla...)

Tämä sisältää monia mielipiteitä, ja on vähän niinkuin vedenjakajana.

ajatus

a) ex-narkki/holkki voi ajautua uudelleen liian lähelle sitä maailmaa ja sortua käyttämään

cool.png Varsinkin nuoret saattavat ajatella; "jos kerran toiki on aineista irti päässy niin pääsen minäkin, joten menenpäs vetään paukut. Kun kuitenki pääsee sit irti kun haluaa"

c) homma toimii ja valistus/ohjaus menee perille.

Mutta jokainen ihminenhän on persoona ja tekee työtään juuri sillä omalla persoonallaan. Tämänvuoksi erilaisia ihmisiä alalle tarvitaan, koska ensimmäinenkään potilas ei ole täysin sellainen kun oppikirjoissa kerrotaan eikä toivu koskaan juuri kaikkien ihanteiden mukaan. (tai sitten on se yksi poikkeus joka vahvistaa säännön)

mutta mutta. Aihetta kannattaa pohtia ja pyöritellä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Tämä sisältää monia mielipiteitä, ja on vähän niinkuin vedenjakajana.

ajatus

a) ex-narkki/holkki voi ajautua uudelleen liian lähelle sitä maailmaa ja sortua käyttämään

cool.png Varsinkin nuoret saattavat ajatella; "jos kerran toiki on aineista irti päässy niin pääsen minäkin, joten menenpäs vetään paukut. Kun kuitenki pääsee sit irti kun haluaa"

c) homma toimii ja valistus/ohjaus menee perille.

Noi on kyllä totta, en ehtiny ajatella vielä niin pitkälle. Mulla on yks tuttu joka on erityisnuorisotyönohjaajana (kirkolla ylläri) ja sillä homma toimii. Mut sehän tekeekin enemmän henkistä työtä eikä niinkään välitä käyttääkö ne aineita vai ei...

Joskus mä mehustelen ajatuksella, että jos oon kouluterkkarina, niin vien tän läheiseni paikalle ja sanon vaan, että näin käy kun kerran maistaa hasista. ;) Mut sehän on vain haave, eihän se suostuis tulee maalitauluks... No, mut valistustyössä ehkä omaiset on hyviä (mun mielestä) tai sanoisinko elementissään.

Mä muuten syksyllä mielenkiinnolla tutustuin johonkin järjestöön joka auttaa vankilasta vapautuvia pääsemään kuiville (aineista/alkoholista/rötöksistä jne). Tyypit on ite entisiä käyttäjiä ja vankeja. Ne ihan tosissaan panostaa asiaan, siis pääsevät keskellä yötä tarvittaessa paikalle, järjestävät toimintaa päiviksi ja tulevat vapautuvia jopa vakilan portille vastaan. En muista prosentteja, mutta mun mielestä ihan hyvä määrä pääsee kuiville sitä kautta. Mut keltään muulta toi ei ois tervettä panostamista työhön.

Oikeestaan pitäis alkuperäisen kysyjän märitellä tarkemmin millaiseen työhön haluais. Joissain voi toimiakin ehkä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Smilla

Mä muuten syksyllä mielenkiinnolla tutustuin johonkin järjestöön joka auttaa vankilasta vapautuvia pääsemään kuiville (aineista/alkoholista/rötöksistä jne). Tyypit on ite entisiä käyttäjiä ja vankeja. Ne ihan tosissaan panostaa asiaan, siis pääsevät keskellä yötä tarvittaessa paikalle, järjestävät toimintaa päiviksi ja tulevat vapautuvia jopa vakilan portille vastaan. En muista prosentteja, mutta mun mielestä ihan hyvä määrä pääsee kuiville sitä kautta. Mut keltään muulta toi ei ois tervettä panostamista työhön.

joo oon kanssa kuullut/lukenut/nähnyt tosta juttua. Mutta minun mielestäni tollanen on erilainen proseduuri, koska toi hommahan toimii yhteisönä. Vapautuessaan he muuttavat tän yhdistyksen asuntoihin ja elävät tätä arkea ihan rinta rinnan. Tukihenkilö "kädestä" pitäen totuttaa suojattinsa takaisin normaaliin yhteiskuntaan ja arkeen.

Ajatuksenahan toi on todella hyvä ja toimii aivan mainiosti. Mutta jos puhutaan päihdekentällä vastaavasta, ensimmäisenä tulee mieleen AA kerho. Siellä tukihenkilö joka itse on käynyt vastaavan läpi tukee suojattiaan. Koko homma perustuu vertaistuelle ja siihen, ettei kyseisessä systeemissä käytetä ns. "ammattilaisia".

Mutta sitten jos otetaan mukaan ihan viralliset tasot, niin toeutuminen muuttuu aivan toisenlaiseksi ja sekin, että jos kysymys on esimerkiksi jostain kaupungin omasta projektista, niin kuinka mielellään palkataan ex-narkkeja/holkkareita vastuullisiin hommiin? Usein kuitenkin taustalla on vaikka minkälaista pientä kähinää virkavallan kanssa.

Muistaakseni turussa on menossa tällainen proggis jossa enitisiä päihteiden väärinkäyttäjiä on palkattu oppisopimuksella opiskelemaan nuorisotyönohjaajiksi ja sitten työskentelevät tämän ?yhdistyksen? nuorisotaloilla ja tiloilla! Mutta juuri tää onkin se ongelma, että mihin vetää rajaa. Mikä on soveliasta, tarkoituksenmukaista, hyväksi sekä tälle kuntoutujalle ja sille kohderyhmälle. Varmasti jokainen asia on tarkkaan punnittu kun näihin hommiin lähdetään!

Oisko palstalla mukana jotain joka tekee töitä ks./vastaavassa paikassa ja osais kertoa vähän kokemuksia?

(ps. menee aikalailla off-topickiin... sorry)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

http://www.kolumbus.fi/kris.kid/

Lisäsin vielä linkin siihen järjestöön josta mainitsin aiemmin. (Siis lähinnä muille kiinnostuneille)

Moniko päihteidenkäyttäjän läheinen muuten kuitenkaan hakeutuu alalle? (Mä en tunne yhtään, mut läheisriippuvuudessa kituuttavia hoitoalan työntekijöitä kyllä.)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katumus

Alussahan olikin kyse mielenterveys- ja päihdetyöstä. Liittyvät pitkälle toisiinsa, siis kulkevat yhdessä ja eriksen. Uskon/ luulen että alalla on paljonkin läheisiä, joiden pehepiirissä on päihteiden käyttöä. Kuitenkaan kaikki eivät ole läheisriippuvaisia, vaan ovat pystyneet läpikäymään ja sitä kautta "hyväksyneet" omaistensa elämän valinnan heidän ongelmikseen. Jokainen läpikäy kriisinsä omilla resursseillaan ja toiset kykenevät kaiken jälkeenkin vielä tekemään alan työtä. meitä on niin moneen junaan. Se ikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Yhdyn Smillan ajatuksiin ja vastasitkin melkeinpä puolestani Kerttuliinin kysymyksiin. kiitos :)

tekstini o seko, mut niin on väillä kirjoittajakin, jolla kulkee junat aivoissa ristiin rastiin tuoden paljon asioita ja ajatuksia ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Johanzu

Tuo päihdetyö ei olisi luultavasti oikea valinta sellaiselle ihmiselle, jonka läheinen on ollut päihteidenkäyttäjä, koska omasta kokemuksesta tiedän kuinka rankkaa on nähdä läheinen ongelmansa kanssa eikä mikään hoito ole vielä auttanut tarpeeksi, koska käyttäjällä on edelleen päihdeongelma.. Siksi en jaksa uskoa siihen, että käyttäjät "parantuisivat" ilman omaa tahtoa/halua...  Mielenterv.työ taas on asia, johon haluan erikoistua. :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Tarkoitatko että päihdetyö olisi jotakin mitä vaan tehdään asiakkaalle ilman omaa motivaatiota ? Kirjoituksestasi sai sellaisen käsityksen. Kaikki päihdetyö totta kai lähtee asiakkaan omasta tahdosta. Ei tietenkään ketään paranneta teellä ja sympatialla

Tulet huomaamaan että päihdetyö ja mielenterveys työ kulkevat hyvin paljon rinnatusten

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Johanzu

en tarkoittanut sitä. Tietenkin motivaatiota tarvitaan.. mutta henk. koht. en olisi valmis hoitamaan päihteidenkäyttäjiä.. olen niin kyynistynyt asiaa kohtaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Smilla

. mutta henk. koht. en olisi valmis hoitamaan päihteidenkäyttäjiä.. olen niin kyynistynyt asiaa kohtaan.

Valitettavasti mielenterveysongelmat ja kaikenlainen päihteiden (alkoholi, huumeet, lääkkeet) väärinkäyttö kulkevat käsi kädessä. Jos potilaalla/asiakkaalla itsellään ei ks.ongelmia ole, niin lähipiiristä ja perhesuhteista niitä tuppaa löytymään. Valehtelen jonkin verran kun sanon näin, mutta väittäisin että 8/10 potilaasta jota minulla on ollut on kärsinyt jonkinasteisita päihdeongelmista. Nykyään tämä on julma tosiasia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: ipsatol

Hienoa jos ala kiinnostaa.Mutta käyköhän liian rankaksi sinulle jossain vaiheessa?.Moni on kysynyt minulta että millaista alalla on ja kannattaako hakeutua.Olen sanonut suoraan että palkka huono,kolmivuorotyö raskasta, aloja on muitakin ja hyviä. Olen nähnyt monen tulevan innolla "parannusmielessä" alalle ja ikävä kyllä pettymyksiä on tullut heillekkin.Tämä on tosiasia,enkä halua mitenkään vähätellä tai pelotella millään tavalla mutta jos vaan siltä tuntuu niin hakeudu alalle. Paljon tämä myös antaa. ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Medina

Entäs sitten jos kuviteltais tilanne, että alalle haluttais kovasti, vaikka nyt sitten psyk. puolelle tai ensihoitoon tai teholle... kuitenkin tällainen puoli jossa on aika vaikeita tilanteita psyykkisesti (Tottakai niitä muuallakin on! .. paljon  :o) ja olis vaikka taustaltaan joku päihderiippuvainen jolla psyk. ongelmia? Vieläkö suosittelijoita löytyis siinä vaiheessa? Riittääkö mielenkiinto, henk. koht kokemus ja ihmisrakkaus alalle? Olisiko liian kova riski sortua itse?

Tätä olen miettinyt pitkään ja hartaasti monen tyyppisiä ihmisiä paljon jututtaneena. Kertokaa mielipiteitänne ja näkemyksiänne!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×