Röyhkeä potilas

[Maailman vahvin tyttö]

Uudessa Tehyssä oli juttu röyhkeistä potilaista, joskin näkökulma jutussa oli kuitenkin vähän eri mitä otsikon perusteella olisi odottanut. Minkälaisia kokemuksia teillä on röyhkeistä potilaista? Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen ihan tällä viikolla sattunut tapaus, joka kiehutti sappea oikein kunnolla. Veimme erään mummon sairaalasta toiseen ja kun mentiin paarien kanssa kahden hengen huoneeseen, jompikumpi, siellä jo ollut potilas (vanhempi naishenkilö) tai hänen omaisensa, ilmeisesti tytär, tokaisi ensitöikseen: "Ei kai taas tule joku kuoleva?" Tuomamme potilas oli ihan klaari, ja varmasti kuuli mitä kysyttiin. Hämmentyneenä tokaisin vain että "Eihän me nyt semmoisesta mitään tiedestä" vaikka olisi voinut sanoa terävämminkin. Aivan törkeää! Miltähän rouvasta itsestä tuntuisi kun vietäisiin huoneeseen ja heti ensimmäiseksi kyseltäisiin että koska se kuolee? 

[Annastiina]

Aika usein huomaa turhaa toisten (muiden potilaiden ja hoitajien) asioiden kyttäämistä ja sitten niistä toisille eteenpäin raportointi...

Joskus on sattunut myös kohdalle näitä täysin omatoimisia potilaita joita täytyisi palvella vaikka miten... Sitten kun huomautat kiireessä että yritähän itse ensin niin ai ai minkä puhetulvan saat aikaiseksi.

[puh]

Aika usein huomaa turhaa toisten (muiden potilaiden ja hoitajien) asioiden kyttäämistä ja sitten niistä toisille eteenpäin raportointi...

Jossain osastolla joskus näin seinillä lappuja, joissa muistutettiin kohteliaasti potilaita siitä, että toisten asiat joita esim. lääkärinkierrolla väistämättä kuulee, ovat yksityisasioita ja niitä ei pitäisi mennä kertomaan eteenpäin. En tiedä, oliko lapuista käytännössä hyötyä, mutta ainakin idea tuntui minusta hyvältä.

[Maailman vahvin tyttö]

Ambulanssihan herättää aina kiinnostusta, kaula venyy ihmisellä uskomattomiin mittoihin kun koitetaan kurkkia kuka siellä sisällä on ja missä kunnossa...

[nkr]

niin tai kun menee lanssilla kerrostalon pihaan yöllä tai alkuillasta, kummasti kaikille talon asukkaille tulee äkillinen tarve tulla parvekkeelle tupakalle just silloin tai tarkastella muuten vaan ikkunoidensa laatua... ;D

[Nannuskainen]

Joskus somaattisel puolella ollessani tuli potilas osastolle kahvilasta takas ja kauheella kiireellä kansliaan. "Näin tuolla naapuri Maijan vävyn äidin, millähän osastolla se mahtaa olla?" No siinä sit et öö, ei me tiedetä. "Voin kyllä kertoa koko nimen." No siin kerrottiin sit nimi ja hyvä ettei sotuakin tiedetty. Yritettiin sit sanoa että ei me tiedetä millä osastolla se on. Ja eikä se kuulu meidän edes kertoa hänelle. Neuvonta on sitä varten että voi kysyä potilaita. Nainen läks huoneeseen vihasena ja oli kiukutellut yöhoitajille että huonoja ihmisiä kun ei voi kertoa missä kys.hlö on. Mutta eipä vaivautunut itse menemään neuvonnasta kysymään. Taisi vaan elätellä toiveita että kerrotaan osaston lisäksi myös koko sairaskertomus  ;D

[Janne]

Veimme erään mummon sairaalasta toiseen ja kun mentiin paarien kanssa kahden hengen huoneeseen, jompikumpi, siellä jo ollut potilas (vanhempi naishenkilö) tai hänen omaisensa, ilmeisesti tytär, tokaisi ensitöikseen: "Ei kai taas tule joku kuoleva?" Tuomamme potilas oli ihan klaari, ja varmasti kuuli mitä kysyttiin.

Samankaltaisiin kommentteihin voi törmätä myös erään yliopistosairaalan polilla, tosin hoitajan suusta...

niin tai kun menee lanssilla kerrostalon pihaan yöllä tai alkuillasta, kummasti kaikille talon asukkaille tulee äkillinen tarve tulla parvekkeelle tupakalle just silloin tai tarkastella muuten vaan ikkunoidensa laatua...

Tai jos keikka on pihalla, niin koiran iltalenkin aika on juuri silloin, koira vaan on ihmeissään kun ei pääse pihaa pidemmälle ;D

[otto]

Oli muuten melkoisen hullu kirjoitus Tehyssä. Kokeilkaapas joskus kun on jonoa ja ihmiset tuskastuvat. Viekää vessapaperia odotusaulaan ja laittakaa porukka töihin.

Tai jakakaa vertaisryhmiin. Humalaiset tuonne ja räkäset tuonne.  Tänään odotin tunnin hiljaisella käytävällä. Ketään ei ollut paikalla ja minulle oli aika annettu. Hermostumatta kestin, mutta jos joku olisi tullut ehdottamaan että kuuraappas vessat aikasi kuluksi niiin olisin voinut vaikka hermostuakkin.

[Maailman vahvin tyttö]

Joo, siis mä en kanssa missään tapauksessa uskaltaisi alkaa missään ppkl:lla alkaa ehdottelemaan mitään kevennyksiä. Mutta eikös idean esittäjä ollutkin joku draamakouluttaja taikka muu hihhuli, ei taida pahemmin olla kokemusta niistä oikeasti kireistä potilaista joille ei tiedä kuinka sanansa asettelis ettei tulis sontaa tuutin täydeltä ja valitus vielä jälkikäteen.

Ei silti, yhden lastenosaston saamia palautteita lukeneina, suurin osa valituksista johtuu pelkästään väärinkäsityksestä. Siksipä niitä tulisi myös esimiehen käsitellä yhdessä alaisten kanssa, mitä em. paikassa ei tapahtunut. Monta kertaa mietittiin, että minkähänlaisen kuvan se oh meidän työnteosta oikein saa, kun koskaan ei pyydetty mitään mielipidettä toiselta osapuolelta, vaan tuotiin vain palautteista kopiot kahvihuoneen pöydälle...

[Caramel]

Tehyn jutun neuvoja kun lähtee kokeilemaan, niin ainakin on varmistettu tappelun alkaminen ja lisähuudot. Eivätkä ne välttämättä kohdistu vain toisiin potilaisiin... Itse jo melko kyllästynyt ainaiseen valitusvirteen ja sontakasan kasvuun. Miten te muut jaksatte päivästä toiseen kuunnella kolotuksia ja vaivoja? Pitäisikö vain ajatella positiivisesti, hei tästähän meille maksetaan?! En haluaisi sitten joskus tulevaisuudessa huomata miten olenkin muuttunut täysin kyyniseksi (kuten jotkut kollegat)...

[Temaka]

Miten te muut jaksatte päivästä toiseen kuunnella kolotuksia ja vaivoja? Pitäisikö vain ajatella positiivisesti, hei tästähän meille maksetaan?! En haluaisi sitten joskus tulevaisuudessa huomata miten olenkin muuttunut täysin kyyniseksi (kuten jotkut kollegat)...

Kyllä niitä valituksia voi kuunnella, mutta kyllä se kieltämättä turhauttaa kun valitetaan 24/7 turhaan! (Näin meidän työpaikalla muutamat asukkaat) Muutamille on pidetty puhuttelu (valituksen aiheesta ja käytöstä riippuen) että me emme mahda joillekin asioille mitään! Auttaa aina jonkin aikaa, kun asukkaat jäävät miettimään asian oikeaa laitaa... Suurta röyhkeyttä just esim. asukkaiden keskuudessa on se, että yksi osaston paraskuntoisimmista valittaa koko ajan (etenkin yleisissä tiloissa/ruokailussa) että on kuolemassa nyttässähetikohta ja ei jalat toimi joten ei voi kävellä jne. Se aiheuttaa mielipahaa eräissä asukkaisssa, jotka oikeasti eivät voi edes kävellä/liikkua vaikka haluaisivat ja jotka oikeasti ovat VAKAVASTI sairaita ja asioille ei mahda mitään!

Positiivinen ajattelu auttaa eteenpäin, mutta omassa päässä -voin rehellisesti myöntää- käy välillä pieni kyynisyyden piikki... Niin kauan kun se oysyy päässä niin no problems  :D

[Vieras: Johna]

Mietin tässä, että paljonhan ihmiset yrittävät kysyä lähes vieraidenkin ihmisten asioista, mutta toisaalta, eiks se ole ihmiselle ominaista? Siis (terve?) uteliaisuus valitettavasti myös toisten asioista?

[Vieras: redlady]

On joo noihin ns. röyhkeihin potilaisiin/ asiakkaisiin tullut törmättyä. Yleensä isoon (6hlö) pt-huoneeseen mahtuu aina ainakin yksi tällainen tapaus. Ja valitettavasti muut saa siitä sitten kärsiä.  ;) Ongelmana on varsinkin noi lääkärinkierrot, kun jonkun pitää kaikkiin toisten vaivoihin jotain kommentoida ja mielellään vielä aika rumaan sävyyn.  Joskus ollaan näitä kiusanhenkiä siirrelty sitten hurjan rumban kanssa yhden hengen huoneisiin, mutta nyt ollaan tehty vähän semmoinen päätös, että ei aleta ketään siirteleen ilman ihan täysin pakottavaa syytä. Jokainenhan tuntuu haluavan yhden hengen huoneen ja näin kiusanhenkiä siirtelemällä ikäänkuin palkitsemme heidän tökerön käytöksen..

Tämä ongelma tuntuu meilläpäin olevan yleensä naistenhuoneissa..  Lähestulkoon aina isoissa miesten huoneissa vallitsee todella mukava ja huumorintajuinen ilmapiiri..  Ja mitä röyhkeisiin potilaisiin vielä tulee niin meillä on aika usein paljon ylipaikkalaisia, eli yleensä illan mittaan käytävät täyttyvät sängyistä ja aika usein pt on vielä delirium tremens tapaus ja siinä sitä vasta yöt on sitten hauskoja.. :o

[harma]

Joskus aikoinaan vanhempi hoitaja sanoi, ettei "hankalia potilaita ole, vaan niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan."  Eli ensimmäistä 10 sekuntia potilaan kohtaamisessa ovat tärkeimmät.  Samoin omaisten ja muiden vierailijoiden.

Jos uuden potilaan vastaanottaminen ja haastatteleminen syystä tai toisesta viivästyy, kannattaa hänelle käydä kertomassa siitä, koska jollei näin toimita, putoaa hoitosuhteelta pohja siihen, "ettei siellä saa hoitoa".  Asiakkaamme ovat muuttuneet vaativimmiksi, toisin vanhuksemmehan ovatkin kokeneet sodat sun muut kauheudet eivätkä he osaa vaatia samalla tavalla apua kuin nuoremmat sukupolvet - ellei sitten ole entinen hoitaja.... :o.

Jos asiaankuulumattomat henkilöt koettavat urkkia muiden tietoja jne. on siihen helppo vastata suoraan, etten voi salassapitovelvollisuuden takia antaa toisesta henkilöstä tietoja, mutta hehän voivat toki kysyä henkilöltä itseltään, jos ovat tuttuja..  Yleensä kyseleminen loppuu siihen. Jollei, on helppo lisätä, että esimerkiksi ei itse pidä siitä, että sairaalassa saatuja tietoja/nähtyjä asioita levitellään kylillä, tuskin kyseiset henkilöt haluaisivat kuulla vastaavalla tavalla omasta itsestään...? 

Kaikkein kettumaisinta on se, että exituksen jälkeen yleensä liputetaan vainajan muistoksi, jolleivät omaiset toisin halua.... Noh, pienellä paikkakunnallahan tietysti haikalat tulevat käymään "tuttavien luona kyläilemään" heti lipun noston jälkeen. Ja kiertävät mahdollisesti sellaista reittiä, että pääsevät kenties kurkkaamaan jokaiseen huoneeseen, jos ovet ovat auki.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että röyhkeyden takana on useimmiten sairaalapelko ja huoli omasta omaisesta.  Jonnekinhan ne syyllisyydentunnot on tyhjennettävä - vaikka sitten henkilökunnan niskaan :-.