Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Wank

Viiltelyn ja anoreksian esiintyminen eri häiriöissä

Recommended Posts

Vieras: Wank

Moro, vähän tyhmä mutta mieltä askarruttanut kysymys.

Tälläistä olen tässä miettinyt ja ajattelin fiksummilta kysyä, että esiintyykö esimerkiksi viiltelyä ja anoreksiaa enemmän tietyissä psyk. häiriöissä kuin toisissa, ts. onko ilmenevyys yleisempää joidenkin tiettyjen häiriöiden yhteydessä? Onko kenelläkään vankkaa kliinistä kokemusta tai tutkimusta asiasta?

Esimerkiksi jos potilaalla on esimerkiksi jonkin sortin affektihäiriö tunne-elämän alueella niin voiko tämä altistaa tietyissä tapauksissa viiltelylle koska useat viiltelevät nuoret kertovat viiltelynsä motiiviksi haluan "halun tuntea jotain"? Tietystihän moni eri asia, mm. depressio, voi ajaa viiltelyyn, mutta affektihäiriöt tulivat mieleen ensimmäisenä.

Entäs sama tilanne anoreksian kanssa? Monille anorektikoille painonhallinta tuottaa positiivisen kokemuksen hallinnasta yleensä, on kykeneväinen hallitsemaan edes jotain. Altistavatko paineen ja stressin aiheuttamat ahdistuneisuushäiriöt potilaan anoreksiaan, tai esimerkiksi itsensä viiltelyyn hallinnan tunteen saavuttamiseksi?

Kuinka hyvin alan kirjallisuus ja käytäntö kohtaavat ja mikä on teidän oma mielipiteenne tämmöisistä asioista,

Noin ihan primääriprevention kannalta?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Puhun nyt vain ja ainoastaan työkokemukseni perusteella. Nää ilmiöt liittyvät usein traumaattiseen elämänhistoriaan. Ovat tapa yrittää hallita ahdistusta. Aika usein taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä ja / tai väkivaltaa .

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Viiltely on monasti "pahan olon" siirtämistä venttiin ja/tai huomion hakua. Huomion hakijat yleensä tyytyvät naarmuttelemaan itseään.

Esiintyy pääasiassa alle 20-v. ikäisten lasten (psyykkisesti kehittymättömien) hoidossa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Wank

JepJep, tuttua sarkaa.

Ajattelin vain että altistaako jokin tietty psyk. häiriö viiltelylle tai anoreksialle samalla tavalla kun depressio altistaa itsemurhille ja niiden yrityksille.

Toisaalta psyk. häiriöllä ei niinkään liene merkitystä vaan ainakain viiltely lienee enemänkin "väärin opittu" toimintatapa jolla työstää ahdistustaan ja jonka valinta riippunee enemmän ihmisen persoonallisuudesta ja ympäristöstä kuin taustalla olevasta häiriöstä. On myös helppo uskoa että viiltely parantaa oloa. Kivun hallitsemisen tuottama kontrollin kokemus yhdistettynä rajoitetun ihorikon tuottamaan endorfiinien eritykseen antaa varmasti helpottavan tyytyväisyyden kokemuksen itsestään joka lievittää ahdistusta hetkeksi aikaa. Psyko-somaattinen vaikutus.

Mutta silti mietin, onko näissä ilmiöissä jokin mekanismi takana jonka voi liittää tiettyihin psykiatrisiin häiriöihin?  huh.gif

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Mutta silti mietin, onko näissä ilmiöissä jokin mekanismi takana jonka voi liittää tiettyihin psykiatrisiin häiriöihin?  huh.gif

-Epäilisin rajatilan olevan ainakin viiltelyyn herkistävä vaiva. Nuorison kanssa työskentelevät tietänevät paremmin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Rajatilat ja trauma menneisyys ovat lähes aina sitoutuneet toisiinsa. Hoidan paljon rajatila potilaita ja heidän käytöstään on helppo ymmärtää kun käy traumahistorian läpi. Rajatiloillahan on paljon myös dissosiaatio oireita esimerkiksi

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu

Tälläistä olen tässä miettinyt ja ajattelin fiksummilta kysyä, että esiintyykö esimerkiksi viiltelyä ja anoreksiaa enemmän tietyissä psyk. häiriöissä kuin toisissa, ts. onko ilmenevyys yleisempää joidenkin tiettyjen häiriöiden yhteydessä? Onko kenelläkään vankkaa kliinistä kokemusta tai tutkimusta asiasta?

Esimerkiksi jos potilaalla on esimerkiksi jonkin sortin affektihäiriö tunne-elämän alueella niin voiko tämä altistaa tietyissä tapauksissa viiltelylle koska useat viiltelevät nuoret kertovat viiltelynsä motiiviksi haluan "halun tuntea jotain"? Tietystihän moni eri asia, mm. depressio, voi ajaa viiltelyyn, mutta affektihäiriöt tulivat mieleen ensimmäisenä.

Entäs sama tilanne anoreksian kanssa? Monille anorektikoille painonhallinta tuottaa positiivisen kokemuksen hallinnasta yleensä, on kykeneväinen hallitsemaan edes jotain. Altistavatko paineen ja stressin aiheuttamat ahdistuneisuushäiriöt potilaan anoreksiaan, tai esimerkiksi itsensä viiltelyyn hallinnan tunteen saavuttamiseksi?

No eipä tule itsellä kamalasti muuta edes mieleen ainakaan äkkiseltään, mitä muita (pääasiallisia)syitä yleensä viiltely-tai anoreksiataipumukselle olisi kuin affektiiviset häiriöt. Sietämättömän ahdistuksen kanavointiin vielä kolmas "käsittelytapa" minkä tähän laskisin on pakko-oireet. Harvemmin on kyllä tullut vastaan esimerkiksi viiltelyä harrastavaa depressiopotilasta, siis siinä mielessä mitä nyt ymmärrän viiltelyllä tässä yhteydessä tarkoitettavan.

Anoreksiaan omassa työssä törmää harvemmin, mutta sitä hankalampihoitoisilta ne sitten tuntuvatkin, aina yhtä vaikeilta ymmärtää. Jotakin aika sietämätöntähän sieltäkin taustalta yleensä hahmottuu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Mun mielestä taas nämä viiltelevät esim rajatila potilaat ovat kyllä hyvin usein masentuneita  ::) Ei samaan tyyliin ku joku ei persoonallisuus häiriöinen asiakas, mutta aina trauman ja rajatilan pinnan alla on masennus

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Toimi

Kaipa sitä viiltelyä potilaista esiintyy keskimäärin enemmän persoonaltaa häiriintyneillä kuin masentuneilla. Tosin ei ole nyt käytettävissä tutkimustietoa aiheesta. Sitäkin puolta valottaisin, että viiltely kuuluu myös osana joittenkin nuorten angstiseen alakulttuuriin. Siitä voidaankin sitten käydä keskustelua ovatko nämä angsti-aatteen pauloissa olevat nuoret jollain tavalla persoonaltaan häiriintyneitä vai masentuneita.

Viiltelyä esiintyy enimmäkseen nimenomaan nuorilla, joilla oman persoonan kehitys on alttiina ympäristön vaikutteille. Oman identiteetin etsiminen voi viedä nuoren mielen joskus kummallisille poluille. Olen työssäni huomannut joskus, että vanhoja viiltelyjälkiä näytetään avoimesti hoitajalle, ikäänkuin ansiomerkeistä olisi kysymys.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Wank

Kaipa sitä viiltelyä potilaista esiintyy keskimäärin enemmän persoonaltaa häiriintyneillä kuin masentuneilla. Tosin ei ole nyt käytettävissä tutkimustietoa aiheesta. Sitäkin puolta valottaisin, että viiltely kuuluu myös osana joittenkin nuorten angstiseen alakulttuuriin. Siitä voidaankin sitten käydä keskustelua ovatko nämä angsti-aatteen pauloissa olevat nuoret jollain tavalla persoonaltaan häiriintyneitä vai masentuneita.

Viiltelyä esiintyy enimmäkseen nimenomaan nuorilla, joilla oman persoonan kehitys on alttiina ympäristön vaikutteille. Oman identiteetin etsiminen voi viedä nuoren mielen joskus kummallisille poluille. Olen työssäni huomannut joskus, että vanhoja viiltelyjälkiä näytetään avoimesti hoitajalle, ikäänkuin ansiomerkeistä olisi kysymys.

Erinomaisesti sanottu Toimi. Kaikki me tiedämme kuinka tärkeää nuorelle on kuulua johonkin joukkoon tai ryhmään, kokea olevansa jonkin jäsen. Onhan monelle nuorelle esimerkiksi harrastustoiminta, luokkayhteisö ja sen mukaanaantuomat ihmissuhteet keskeisessä asemassa. Vastaavasti Omasta mielestäni niillä nuorilla, joilla on vaikeuksia "normaaleissa" perhe- tai toverisuhteissa on suurempi riski ajautua eri alakulttuurien piiriin ja kiinnittyä niihin tiiviimmin. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Persoonallisuushäiriö ja masennus eivät pois sulje toisiaan

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu

Mun mielestä taas nämä viiltelevät esim rajatila potilaat ovat kyllä hyvin usein masentuneita  :) Ei samaan tyyliin ku joku ei persoonallisuus häiriöinen asiakas, mutta aina trauman ja rajatilan pinnan alla on masennus

Ei kait sitä kukaan tässä väitäkään ettäkö pershäiriö sulkisi jotenkin masennuksen pois? Persoonallisuushäiröhän sinänsä on kovin monimuotoinen, vaikka kuinka olisi diagnostisesti rajattu esim. epävakaaseen persoonallisuuteen. Kun tuossa itse kommentoin aiemmin, että depressiopotilaat sinänsä harvemmin tuntuvat viiltelevän, tarkoitin todella kliinistä depressiota sairastavia kaikkine sairauteen liittyvine ajatusvääristymineen jossa on kyllä harvoin tilaa huomionhakuisuudelle!

Muistan erään oikeasti alan gurun pitämässä koulutuksessa taannoin painotetun, kuinka tärkeää on myös ymmärtää ero depression ja masentuneisuuden, mielialan alakuloisuuden välillä. Ja tässä kohden on sanon myös oman kokemukseni nojalla, että monesti persoonallisuushäiriöisten kohdalla tässä kohtaa edellä mainittujen ero kyllä näyttäytyy. Pershäiriöisellä kun on monesti kyse myös aikamoisesta kierteestä itsensä, valintojensa, toimintatapojensa ja jo tehtyjen asioiden kohtaamattomuuden ja ja todellisuuden välillä (jota elämäksikin joku kutsuu).  :o  Tämä ristiriita ei masentuneisuutta sinänsä ainakaan toki vähennä..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Lainaus Toimin teksistä " kaipa sitä viiltelyä potilaista esiintyy keskimäärin enemmän persoonaltaan häiriintyneillä kuin masentuneilla " siksi kommentoin että nämä asiat eivät pois sulje itseään.

Pershäiriöisille kuuluva aaltoilu ja puhdas masennus on toki eri asioita !

Pershäiriöisten ongelma on usein se yhdessä hetkessä eläminen. Tulee tunne ja se hetki vie täysin mukanaan. Heitä auttaa kovasti se että saavat näköalaansa pidennettyä huomiseenkin. ( nämä potilaat on mun lempi aihe  :) )

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: TheKarhu

Pershäiriöisten ongelma on usein se yhdessä hetkessä eläminen. Tulee tunne ja se hetki vie täysin mukanaan. Heitä auttaa kovasti se että saavat näköalaansa pidennettyä huomiseenkin. ( nämä potilaat on mun lempi aihe  :) )

On se mainiota että on hoitajia jotka kokevat myös näin! Tarkoitan etenkin tuota lauseen loppupäätä.. Itsellä kun ei tahdo hermo tähän kyseiseen potilasryhmään oikeen riittää  :o :o *kumarrus*

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

:) näin se monta kertaa on. Mulle vaan on hyvin helppoa päästä niiden kanssa yhteistyöhön. Ovat haastavia, mukavia, fiksuja ja hyvin traumatisoituneita ihmisiä. Sopii mun kieroutuneelle persoonalleni  :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Curtis

Kyllä perspaatti perspaatin tunnistaa  ::)Itse kylläkin koen vaikeaksi luoda toimivaa hoitosuhdetta persoonallisuushäiriöisiin potilaisiin.Tietysti akuutilla osastolla ei siihen välttämättä pystykään niin hyvin kuin pitkäaikaisessa avohoitosuhteessa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Totta pidemällä aikaväillä tietysti luottamus kasvaa, mutta nää ihmiset on tosi herkkiä sille " mä olen ammattiihminen " asenteelle. Vaistovat heti jos et ole rehellinen vuorovaikutuksessa. Mun vahvuus on varmaan se, että aina kaikissa tilanteissa olen niin suorasanainen. Ei jää mitään tulkinnan varaa ja varon tarkasti piiloutumasta roolini taakse vaan ihmisenä teen työtä ja se puree näihin.

Sitten taas paljon muun tyyppisiä potilaita joiden kanssa olen vähemmän vahvoilla  ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×