Hoitotyön filosofia

[Pernasoppa]

Miten on, mikä se on teidän "hoitotyön filosofianne"? Meillä koulussa pitäisi sellaista kirjoitella joka vuosi päivitellen ja nyt valmistumisvaiheessa vallan tarkasti. Minkään sortin ohjeistusta siihen, mitä tällainen henkilökohtainen filosofia pitää sisällään, ei kuitenkaan osaa oikein kukaan antaa. Googlekaan ei auta. Eihän siihen nyt kaikkia hienoja arvosanoja viitsi uudelleen pukata. Olisiko joukossamme joku esittelynhaluinen, antaa palaa!

[Beatrix K]

Aika hyvä tehtävä teillä! Erityisesti kun se jatkuu läpi opiskelujen! Meillä oli samantapainen ammattiopintojen ekan puolen vuoden aikana eikä siitä saanut sitten yhtään mitään irti siinä vaiheessa.

Oma hoitofilosofiani on ihan vaiheessa ja siksi tuntuisi pöllöltä sitä kovasti toitotella täällä. Sellaisia asioita tuohon omaan vaiheessa olevaan filosofiaan kuuluu ainakin, että potilas tulee aina ensin, toki pitää kaikki papruhommat sun muut tehdä, mutta ensisijaisesti hoidetaan potilaita. Ja hoidetaan yhtä potilasta kerrallaan, rauhoitutaan vuoteen äärelle ja kuunnellaan, mitä tällä ihmisellä olisi sanottavaa. Jos potilas sanoo, että hän on esim. kipeä, otetaan hänen sanomansa todesta (eikä jurmuteta, että taitaa tykätä oksanestista...) ja lievitetään kipua ja pahaa oloa.

Potilasta lähestytään kunnioituksella ts. ei reteesti heilauteta peittoa syrjään ensimmäiseksi aamulla ja vasta sitten esittäydytä... Yleisesti ottaen, potilas on oman elämänsä subjekti.

On muuten jännä että vasta nyt ihan opiskelujen maaliviivalla alkaa tuntua, että joskus vahingossa pikkuisen pystyy hetkeksi asettumaan potilaan asemaan. Kun vain osaisi pitää mielen nöyränä ihmisen kohtaamisen edessä niin potilaat ja omaiset saisivat "riittävän hyvää" hoitoa. Rima saa olla oman työn suhteen korkealla, muttei liikaa.

Tämmöisiä. Vaikka tämä taisi olla vähän pateettinen juttu, niin tykkään kyllä että on tärkeää miettiä, mitä oikeastaan ajattelee hoitamisesta ja millaista hoitoa haluaa antaa. Mitä tekee ja mihin se perustuu.

[Guest Wank]

Tärkeitä asioita ehdottomasti, mutta liikaa saman toistoa. Ihmettelen kovasti omasta koulusta, kun tunnista toiseen jaaritellaan samoja itsestäänselvyyksiä "tieteellisyyksiä" opintoviikkokaupalla ja samalla käytännön hoitotyön osaamisen opettaminen jää lapsipuolen asemaan.

Sama tilanne on Anatomian, fysiologia, farmakologia, sisätautiopin, kirurgian yms. välttämättömän lääketieteellisen tiedon opetuksen kanssa. Em. lääk. tieteellisten kurssien määrä on vähemmsitössä verrattuna hoitotieteen opetukseen. Lääketieteellinen ja hoitotoimenpiteiden osaaminen on kuitenkin ehdottoman välttämätöntä potilasturvallisuuden kannalta.

Oma hoitofilosofiani muodostuu "hyvästä hoidosta", turvallisuudesta ja kohteliaisuudesta. Hienoilla hoitotieteen "tieteellisillä teorioilla" ei siinä ole juurikaan mitään sijaa, mutta sitäkin enemmän panostan käytännön hoitotyön ja lääketieteellisten tietojen ja taitojen kartuttamiseen.

Potilaat eivät ainakaan ole vielä valittaneet.

[Guest Toimi]

Hoitotyön filosofia... Filosofia lyhyesti on kysymistä, kyseenalaistamista, perustelemista ja muuta sellaista. Omassa työssäni joudun tekemään aikalailla itsenäisesti päätöksiä (useimmiten kuitenkin yhdessä potilaan kanssa). Huomaan usein ajattelevani perusteluja miksi toimin näin kuin toimin - ja myös miksi jätän toimimatta. Se taitaa olla oma hoitotyön filosofiani. Pyrkimys perustella itselle omat hoitopäätöksensä. Se tekee työstä miellyttävämpää ja auttaa kehittymään ammatillisesti.

[Guest aikku]

Oma filosofiani ja tapani työskennellä lähtee varmaankin perustaltaan siitä, kuinka haluaisin itseääni tai omaisiani kohdattavan/hoidettavan/kohdeltavan. Siihen liittyy myös ajatus siitä, että minun on pystyttävä perustelemaan  kaikki toimintani; ellei potilas pyydä perusteluja, itselläni ne on kuitenkin oltava selvillä.  Psykiatrisessa hoitotyössä (muusta en paljoa tiedäkkään) perustelut päätöksenteolle ja  rehellisyys ovat tärkeitä.

[Nannuskainen]

Hoitajana minun on osattava perustella miksi tein tai jätin jotain tekemättä. Itse psyk.puolella työskennellessä olen huomannut että joltain vanhemmilta hoitajilta ja myöskin eräältä osaston lääkäriltä jää erittäin usein somaattinen puoli huomioimatta. Ja perusteluna tulee: tämähän on psyk.osasto ja sen ja sen takia hoidossa. Voi hyvä luoja, itse en moista ymmärrä.

Itse kun sairastuin vakavasti niin en olisi varmaan selvinnyt niin hyvin siitä jos vain olisi katsottu sairautta ja diagnoosia eikä kokonaisuutta ja myös henkistä tilaa.

Itse yritän aina hoitaa asiakkaita/potilaita kokonaisuuden nähden. Ja toivon että tuo onnistuu vielä vuosien ja vuosien jälkeen.

[Jaakko79]

Mun hoitotyön filosofia on että hommat hoidetaan niin ettei tarvi jälkeen huudella, tasan 8 tuntia ovi kiinni ja kotiin. Ei paljon burn out vaivaa ja töitä riittää.

[pile]

Meilla kyseltiin työpaikalla samaa, eli omaa hoitotyön filosofiaa. Itse vastasin, etta teen työnantajan antamat velvoitteet ja lahden kotiin. Kaveri vastasi, etta hanelle riittaa etta potilas pysyy hengissa oman työvuoronsa aikana. Eivat ole enaa kiusanneet moisilla kysymyksilla. Tama siis teho-osastolla, jossa henkilökunnan keski-ika balttiarallaa > 40 v.

[peppi]

Kokemattomuudestani johtuen (?) oma hoitotyön filofiani on muotoutumassa ja varmasti elää muutoksen alla valmistuttuanikin. Mutta asenteeni muita ihmisiä kohtaan on ollut töissä ja vapaa-ajalla "kohtele muita niin kuin toivot  itseäsi kohdeltavan". Raamatullista, joo-o. Enkä tietty aina ole näin hyvä ihminen -päinvastoin :o

Mutta itselleni hoitotyössä tärkeitä asioita ovat potilaslähtöisyys, yksilöllisyys, kunnioittavuus, kiireettömyys ja tekojen perusteltavuus. Jaloja mietteitä, mutta näissä yritän pitäytyä :)