Hoitajiin kohdistuva häirintä

[selena]

Kurja juttu jos OH ei asiaa vie mihinkään vaan painaa villasella ::) Väkivaltaa ei tulisi joutua kokemaan työpaikalla, ei henkistä eikä fyysistä. Miksi et tehnyt ilmoitusta?

[aqualife]

En pahemmin tiedä ns virallisista käytännöistä. Ei ollut tietoa missä tilanteissa oikeasti voi valittaa - ja että missä menee raja mikä on henkistä väkivaltaa, eli onko sittenkään syytä tehdä haiprota (vai mikä se oli).  :-

Itse koin ammattitaitoni haukkumista, joka todellakin oli raskasta kuultavaa sellaiselle joka vasta 2 kk on ollut kokopäiväisesti hoitotyössä. Keikkalaisena ollessani ei tilanteita ole tullut.

OH kuitenkin koki tarpeelliseksi keskustella potilaan kanssa. Aikaisemminkin on ollut runsaasti tilanteita joissa OH on joutunut puuttumaan ko. potilaan käytökseen.

Tyydyin kai tällä kertaa siihen että OH puuttui asiaan, ja sain itselleni rauhan siitä ettei ammattitaidossani todellakaan ole mitään vikaa. Aikaisemmat osastot ovat lääkärille kertoneet potilaan käytöksestä, mutta tuloksena on vain ollut osaston vaihto. Ja ongelma siirtyy seuraaville hoitajille.

Mistäköhän tuohonkin löytyisi viralliset ohjeet? Meillä ei osastoilla ole missään tietääkseni kansiota jossa lukisi hoitajille turvallisuusohjeita puhumattakaan näistä haipro-ilmoitusten tekemisistä, ja juuri näistä rajoista missä tilanteissa ilmot saa/pitää tehdä...

[Relanna]

Ikävä tilanne, Serketa.

Mikäli potilas sättii ammattitaitoasi ja ei halua vastaanottaa sulta hoitoa, vaihtakaa hoitajaa. SINÄ tiedät olevasi työssäsi hyvä, kaikkia kun ei voi miellyttää. Vaikea tuosta on ilmoitusta tehdä, en ainakaan muista henkisen väkivallan osiota koskaan nähneeni. Uhkailusta kyllä voi tehdä ilmoituksen... 

Mikäli potilas pyrkii hoitotoimenpiteen aikana seksuaaliseen mielihyvään, keskeyttäisin hoidon ja poistuisin paikalta. Siihen hommaan on ihan omat ammattilaisensa.

Noita valittajia on aina, on myös arvostelijoita. Etkä oikeastaan voi tehdä muuta kuin vilpittömästi hymyillen tiedustella, kuinka homma tulisi asiakkaan mielestä hoitaa. Tällä tavoin olen voittanut puolelleni kaikki marisijat.  ::)

[aqualife]

Meillä on sellainen systeemi tämän potilaan kanssa että jokainen on vuorollaan hänen oma hoitajansa. Eli aina päivittäin on yksi joka huolehtii hänestä ja hänen tarpeistaan koko päivän. Juurikaan hän ei fyysisessä mielessä tarvitse apua, mutta psyykkisesti hän on raskashoitoinen jokaiselle. Tästä järjestelmästä johtuen ei onnistu "hoitajan vaihto", jos hänet on sattumoisin määrätty esim. minulle päiväksi.

Jos kysyt häneltä että no mites tämän hoidon pitäisi sinun mielestäsi mennä, niin vastaus on suurinpiirtein tämä: sinä teet niinkuin minä käsken ja mikä minun mielestäni on oikein, huolimatta siitä että työssä on kuntouttava ote. Että matsia saisi ottaa kysy tai ei. Hänen mielestään laiska hoitaja pistää potilaan tekemään itse, ja se klassinen "ei kukaan muu hoitaja niin tee"-on tietysti vakiolauseena.. ja koska olin hänellä vielä ensimmäistä kertaa omahoitajana, niin järkytys oli suurempi.

Joka ikinen muu iäkäs ja heidän omaiset on olleet tyytyväisiä minuun hoitajana, joten eipä tuolla sinänsä arvoa ole. Mutta vaikeapa tässä on selittää sitä psyykkistä väkivaltaa jota hän käytti lyömiseen, ja katsoi sen vielä oikeudekseen. Kuvitelkaa miltä tuntuu että potilas painaa hätäkutsua (eli ei se normaali hoitajakutsu) vaikka mitään todellista hätää ei ole vaan vain kyseessä se että hän ei suostu kompromissiin.. uhkailee sairaalan johdolla ja esimiehillä siksi kun ei saa kaikessa tahtoaan läpi. Yritäppä siinä sitten olla rauhallinen kun et ole koskaan kokenut sitä. Jostain syystä kyseisenä päivänä ei kiinnostanut työt yhtään. Tosiaan, hoitajat on sylkykuppeina heti kun ei miellytä silmää/korvaa...

Pahoittelen vuodatusta.

[selena]

^Älä pahoittele, sitä varten tää hoitajat.net on että voi vuodattaa sellasille jotka ymmärtää mistä sä puhut. Tsemppiä!

[aqualife]

Olen tosiaan uusi tulokas tällä alalla.. Tämä väkivalta-asia on usein päässä pyörinyt että miten pitäs toimia.. Ja tosiaan että missä niiden ilmoitusten rajat menee - milloin on oikeasti syytä tehdä ilmoitus ja milloin ei.

Itse olen tyytyväinen että OH tähän tapaukseen puuttui, ja potilas loppupäivän käyttäytyikin asiallisesti. Oli OH:lle sanonut olevansa pahoillaan (ei siis minulle sitä sanonut).. Ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta kun pomo hänen kanssaan hieman keskusteli. Eikä ollut kyllä viimeinenkään kerta. Vaikea on hoitaa hänen kaltaista potilasta, mutta pakkohan se on. :- Minkäs mahtaa.

Onneksi suurin osa meidän potilaista on varsin kultaisia ja ihania vanhuksia, suorastaan rakastettavia. Suuntaudun vanhustyöhön, tiedä sitten oliko se ihan oikea valinta mutta...  ::)

En ole tänne uskaltanut aikaisemmin kirjoitella kun ei ole oikein tuntenut itseään hoitajaksi. Koulussa olen kokenut syrjintää opettajien taholta, vasta tämän kesän aikana on oikeasti oppinut ymmärtämään että on hyvä hoituri.

Meni OT:ks mutta menköön.. kiitos kommenteistanne. ;D

[Rubbo]

Pidä mielessä että olet hyvä ja ammatillinen hoitaja! Tulet törmäämään tälläisiin tapauksiin monta kertaa urasi aikana, eikä niitä auta ottaa itteensä.

Oletteko sopineet yhteisen linjan kys. potilaan hoidon suhteen? Ettei pääse heittämään juttua "kun se toinen (parempi) hoitaja teki niin ja näin..". Hoito tehtäisiin kaikkien hoitajan toimesta niin, kuin hoidon kannalta on paras, eikä plaan tahdon mukaan. Asiantuntejuus on teillä, ei potilaalla. Yhtenäinen, tarkasti pidetty linja voi auttaa.

Haastavia tapauksia löytyy potilaista ja omaisista. Pahimmat olen (siis sellaiset, joilla  ei jo ole psykiatrista diagnoosia) mielessäni niputtanut pesunkestäviksi narsisteiksi tai muuten pers.häiriöisiksi mielessäni, auttaa suhtautumaan heidän käytökseensä. Hyväksyä tuollaista käytöstä ei tarvi, eikä pidä, koskaan!

[aqualife]

Jep, yritän parhaani.. :) Tosiaan olen vasta urani alussa (ja kouluakin vielä vuosi jäljellä), ja tiedän että näitä tulee varmasti jatkossakin. Dementoituneilta ymmärrän tuon käytöksen, mutta en selväjärkisiltä..

Narsistiseksi ja myös sadistiseksi (hän nauttii loukkaamisesta) olen häntä mielessäni kutsunut. Varsinaista yhteistä hoitolinjaa ei ole laitettu hänen kohdalleen. Osalla hoitajista menee yksiin miten toimivat hänen kanssaan, mutta osa haluaa päästä helpolla ja miellyttää häntä ettei tarvitsisi "takuta". Kaikkia yksityiskohtiakaan on uuden hoitajan mahdoton kysyä työkavereilta, ei niitä vain voi muistaa kysyä. Hän tosiaan käyttää aseenaan että "se toinen kyllä tekee sä et ole mikään hoitaja kun sä et tee niin"-lausetta, eri muotoja käyttäen tilanteen mukaan. Lisävaikeuksia teettää hänen rakkautensa erästä hoitajaa kohtaan, ja muut saavat siitä kärsiä. Yövuorossa minä sain haukut kun tämä hänen rakastamansa hoitaja ei heti mennyt hänen huoneeseensa kun pyydettiin.. Sen vielä kyllä sulatin, väsyneenä ei kiinnostanut pahemmin edes kuunnella.  8) Tämä viimeisin tapaus tosiaan oli niin pahaa vyön alle lyöntiä, mutta eiköhän tästä selvitty ole.

Osastollamme on kuntouttava ja kuntoa ylläpitävä työote, ja sen mukaan siellä pitäisi toimia myös tämän potilaan kanssa - ja ihan totta pitkäaikaishoidon potilaaksi hän on todella hyväkuntoinen - saa hän ne nivusensakin itse kuivattua mutta kun hän tahtoo sitä seksuaalista mielihyvää jota kaikki hoitajat eivät suostu hänelle antamaan (toivon ettei kukaan heistä!), niin siinä on valmis soppa ja hänelle syy uhkailla sairaalan johdolla ja osastonhoitajalla ja potkuilla.  ::)

[-VF-]

Miten olette tällaisissa tilanteissa toimineet? Potilas haukkuu teidät pataluhaksi, pahimmillaan mennen henkilökohtaisuuksiin kun hoitotoimenpide ei suju kuten hän tahtoo, eikä suostu myöskään kompromissia tekemään. Tavoitteena potilaalla on seksuaalinen mielihyvä.

No yleensä olen lääkinnyt hiljaiseksi ja/tai sitonut potilaan remmeillä sänkyyn. Olen myös sanonut, että potilas on hyvä ja poistuu hoidosta jos se ei miellytä.

Mutta ihan oikeasti, mitään vittuilua tai epäasiallista käytöstä ei kenenkään pidä sietää sekuntiakaan. Sanot esimiehellesi, että et moista urpoa enää hoida ja otat esiin sen, että ko. potilas pitää potkia pois hoidosta jos hän ei osaa käyttäytyä.

Potilaat voivat olla mulkkuja ihan ilman sairauttakin ja heidät voidaan potkia hoidosta pois sen vuoksi.

[gannet]

Nostan aiheen ylös sillä hiljan olin "väkivaltatilanteessa". Mitä mieltä foorumilaiset ovat potilaan tuottamasta henkisestä väkivallasta?

Osastollamme on potilas jolla on ollut samat ongelmat kolmessa aikaisemmassa hoitopaikassa. Potilas ei ole dementoitunut.

Miten olette tällaisissa tilanteissa toimineet? Potilas haukkuu teidät pataluhaksi, pahimmillaan mennen henkilökohtaisuuksiin kun hoitotoimenpide ei suju kuten hän tahtoo, eikä suostu myöskään kompromissia tekemään. Tavoitteena potilaalla on seksuaalinen mielihyvä.

Ilmoitusta en asiasta tehnyt, mutta OH kyllä asiaan puuttui. Oma toimintani ei ollut virheellistä, eikä mitenkään potilasta kohtaan epäkunnioittavaa, tähän kun löytyi todistajatkin.

Jos tuntuu, että mikään ei asukkaalle kelpaa, niin olen hänet jättänyt hoitamatta ja yrittänyt aikaisintaan puolen tunnin päästä uudestaan. Tuollaisten asukkaiden kanssa mun on pakko hoidettaessa pitää välillä taukoa, jotta en itse hermostu. Useat turhat narinat jätän tietoisesti kuulematta. Meiltä on myös siirretty toisiin paikkaan sellaiset potilaat, joiden hoitamiseen meillä ei ole resursseja.

[Rubbo]

Serketalle:

Otappa asia esille seuraavassa palaverissa ja sopikaa yhteinen linja potilaan suhteen. Esimies kannattanee ottaa mukaan, jospa hänen sanomanaan menee perille kaikille hoitajille? KAIKKIEN hoitajien on tärkeä sitoutua yhteiseen linjaan. Esitä asia siten, että helpottaa teidän kaikkien työtä ja on pitkässä juoksussa myös potilaan paras.

Jos mikään ei tunnu auttavan, niin sitten vaan VF:n ylempänä esittämä linja käyttöön.

[Deianna]

Rubbo jo ehtikin varastaa sanat suustani.

Veikkaanpa että muutkin hoitajat kuulevat siis samaa kuin sinä.

Yhteisen linjan sopiminen varmasti helpottaisi jokaisen työtä.

Itse ottaisin kellon pois ja sanoisin että potilas pitää nyt suunsa kiinni mikäli haluaa hoitoa ollenkaan.

Kyllä potilaille on lupa ns. "suuttua", jos he sopimattomasti käyttäytyvät.

Olen monesti sanonut, että "minun ei tarvitse kuunnella tuollaista"

ja poistunut koko tilanteesta. Yleensä potilaat ovat (sen verran järjissään olevat) sen jälkeen joko pahoitelleet tai pitäneet suunsa kiinni.

Jaksamisia Sinulle

[aqualife]

Juu, olen maininnut lähimmille työtovereille asiasta.. määräaikaisena kesäsijaisena en kuitenkaan paljon voi vaikuttaa miten jatkossa toimivat hänen kanssa. Meitä kesäsijaisia ei otettu osastokokouksiin ees mukaan.

En tiedä ovatko he keskenään puhuneet hoitolinjasta ja sopineet. Tai puhettahan paljon että pitäis ja pitäis, mutta kun on sitten joku eri mieltä, niin ei sitten löydykään sitä yhteistä linjaa.

Itse pysyn kyllä tyynenä potilaan läsnäollessa, poistun siinä vaiheessa kun alkaa mitta täyttyä. Osaston vaihtaminen ei ole tepsinyt tämän potilaan käytökseen, sitä on kokeiltu useamman kerran. Yhtenäinen hoitolinja olisi ratkaisu, mutta toistaiseksi sitä ei ole näkyvissä.

[Pöllö]

Juu, olen maininnut lähimmille työtovereille asiasta.. määräaikaisena kesäsijaisena en kuitenkaan paljon voi vaikuttaa miten jatkossa toimivat hänen kanssa. Meitä kesäsijaisia ei otettu osastokokouksiin ees mukaan.

/off-topic/

Mietityttää joskus, miten keikkalaisten palautteisiin ei reagoida tai oikeammin heitä ei edes haluta kuulla. Esim. harjoittelupaikatkin ovat jakautuneet sen mukaan, kutsutaanko opiskelijoita yleisiin osaston koulutustilaisuuksiin vai onko asenne "pitää jonkun tehdä työtkin". Kaikkeen henkilökuntapolitiikkaan, työpaikkakokouksiin yms. eivät keikkalaiset sun muut välttämättä todellakaan kuulu, mutta mutta... Jos määräaikainen työsopimus on pitkä tai toistuva, niin kannattaa viimeistään silloin miettiä, mistä uskaltaa jättää ihmisen pois. Joskus palaute voi olla rakentavaa, nähdään asioita, joille itse ollaan liian sokeita... Ja meillä töissä suoraan sanoen pyörii ihmisiä, jotka ovat yllättävän osaavia ja nähneet hyvin erilaisia työpaikkoja. Sanovat pannahinen vain liian diplomaattisesti asioita, että hoksaisi omia töitä kehittää.

Ihminen on kuitenkin sosiaalinen ja vähän laumaeläinkin, mukaan ottaminen on yksi tärkeä ja valtava huomioimisen tapa. Ja kyllä, osaavat ja kyvykkäät ihmiset arvioivat työpaikkoja myös sen mukaan, miten heiltä kysytään asioita, miten heitä otetaan mukaan esim. 15 - 60 minuutin koulutustilanteisiin jne. Se on myös ihmisen, henkilön ja työntekijän arvostamisen keino. Kummasti ainakin itsellä aina asenne vähän piristyy, kun tällä tavalla huomioidaan. Tuntee olevansa jonkin arvoinen, kuuluvansa paremmin joukkoon - ja kun laumaan kuuluu, niin aina sitä jotain saattaa yrittää antaa takaisinkinpäin.

On kieltämättä keikkalaiselta/sijaiselta/määräaikaiselta taito, että osaa ehdottaa jotain tavalla, joka kuulostaa vaivihkaiselta, hyvin perustellulta tai jopa sellaiselta, että lausahdus vain tunnustaa jonkun toisen ajatuksen olleen hyvä. Muutaman kerran tullut oltua tilanteessa, että on ehdottanut jotain, ammuttu heti alas. Viikkoja tai kuukausia myöhemmin joku toinen ehdottaa samaa, ja hitto että on hyvä idea... Jolloin on viisainta pitää vain turpansa kiinni ja nyökytellä... :nauraa:

Välillä mielessä pyörii se sananlasku asioista, joita ei voi muuttaa, jotka pitäisi oppia hyväksymään, asioita, joille voi tehdä jotain, osaamista tehdä niille jotain, ja vielä se viisaus, että nämä kaksi oppisi erottamaan toisistaan. Realiteetti on vain joskus sekin, ettei asioita voi muuttaa, ja sekin pitää osata joskus hoksata. Miten siten toimii, pitää yllä motivaationsa ja ylläpitää hyvää fiilistä, sekin on hyvä osata hoksata...

/off-topic ends//kiitos//anteeksi/

Ja varsinaiseen asiaan: aina ei kannata ottaa kaikkea henkilökohtaisesti, jos on kyllä hieno asenne, että umpinestepään kohdallakin jaksaa ja uskaltaa arvioida ja kyseenalaistaa myös oman toimintansa. Mä olen joskus kuitenkin laskeskellut "tilastoa", kuinka usein tulee vain "tilastotappio", vaikka mitä yrittäisi tehdä, joustaa, viestiä - noin 0,5 % meillä asiakkaista ja homma on niin hutelikossa kuin olla voi.

On jatkuvaa oppimista yrittää tunnistaa itsessään niitä asioita, joita kehittämällä voi kuin voikin päästä parempaan vuorovaikutukseen. Mutta on myös tilanteita, joissa pitää hoksata, että nyt on tehnyt sen minkä voi, että nyt tulee suoraa huutoa, josta vastuun kantaa se toinen osapuoli. Tällaisten tilanteiden tajuaminen nostaa edelleen itselläni adrenaliinia vereen, ja välillä on tekemistä, että ei kilahda kunnolla. Muistan hyvin edellisen tilanteen, jossa asiakas oli varsin punainen ja äänen taso melkoinen. Kokeilin kikkailla kaikki kompromissimahdollisuudet, ja kun asenne oli ammattitaitoa haukkuva (osaan kyllä hommani paremmin kuin useimmat maallikot...) ja henkilökohtaisuuksiin menevä, mieltä osoittava, niin silloin kohteliaisuus loppuu ja homma haltuun: komentoäänellä rauhallisesti ja keho mukaan ottaen "jos saan vielä jatkaa" ja sitten sanotaan ne realiteetit, jotka omaa toimintaa määräävät, mistä ei voi tinkiä ja mitä on yritetty tehdä. Ja pahoittelut, jos tämä ei riitä, mutta näillä valitettavasti täytyy vain elää. Tämä henkilö ei ollut persoonallisuushäiriöinen, narsisti tms., joten hän pysähtyi kuuntelemaan, otti viestiä vastaan ja poistui oven karmit kaulassa ulos vasta sitten. Myöhemmin kyllä pahoitteli käytöstään.

Ei ole ammattitaidottomuutta olla jämäkkä, pitää rajoja, sanoa ne suoraan ja selvästi. Päinvastoin on ammattitaitoa sanoa ne. Todellista professionaalisuutta on nostaa itsensä omien tuntemustensa yläpuolelle ja olla päästämättä omaa raivoaan täydelle vallalle, viestiä ehkä kehollaan, missä oma ja organisaation raja kulkee. Asiakkaalla on oikeus sanoa mielipiteensä, mutta kaikkeen emme alistu, aikuinen sitä paitsi kantaa vastuuta myös itsestään. Viimeksi viikko sitten on uhkailtu "asioiden eteenpäin viemisellä" ja siitä vaan. On sitä tullut täydessä osaston huoneessa kivahdettua yli 90-vuotiaalle ja komennettua tavallista puheääntä kovemmalla äänellä, että olkaa nyt hetki hiljaa, tämä ihminen voi huonosti ja tarvitsen kerta kaikkiaan hiljaisuutta verenpaineen luotettavaan mittaamiseen, vaarannatte tällä hetkellä potilasturvallisuuden, jos en nyt saa hiljaisuutta. Tuo asenne tulee tosin esiin, kun ei rannepulssia enää löydä ja on useaan kertaan pyydetty kohteliaasti hetken hiljaisuutta.

On myös ihan asianmukaista opettaa käsiltään täysin toimiva aikuinen ihminen pesemään itse omat hampaansa, vaikka "muualla hoitajat ovat sen tehneet". Ei kuulu muille, jos kädet toimii ja pakko keskittyä varsinaisiin tehtäviin ja jakaa huomiota + työaikaa tasapuolisesti. Kahden minuutin peräänantamaton jämyily ja ainakaan minulta ei enää kyselty hampaanpesua. "Aikuinen ihminen, kädet toimii erittäin hyvin, nyt ei jäädä todellakaan paikalleen vaan tehdään niin paljon itse kuin suinkin." Siellä rivien välissä on se pieni vihje, että jos henkilö ei toimi aikuisella tavalla, niin hän ei ole aikuinen. Ei maanitellen tai manipuloiden sanottuna, vaan realiteetteina, lähtökohtaisesti häntä aikuisena pitävänä. Kaikilla tosin ei heikko minä kestä tällaista.

Näitä on, tietty osa ihmisistä on hyvin hankalia, eikä sieltä takaa löydy mitään lukkoa, keinoa, lähestymisen tapaa. Sitten ihminen on hankala. Sekin on vaan joskus fakta, itsetutkiskelun jälkeen sitten yritetään minimoida itse itsellensä aiheuttama haitta. Eli kannata harmistua, koska siihenhän se hankala henkilö pyrkii. Toisen mielipahaan. Se on joskus melkoinen homma olla näyttämättä, että jokin sattui itseen tosi pahasti, mutta joskus sellainen ulospäin näkyvä reaktio/reagoimattomuus voi joskus viedä terän joltain satuttamiskeinolta. Valitettavasti tilalle yleensä vain löytyy joku toinen. Joskus suoruus myös auttaa - "sanokaas nyt ihan oikeasti suoraan ja rehellisesti, mikä teitä oikeasti ottaa päähän". Joskus sitä ei ole ihmisiltä koskaan edes kysytty.

Ja jos ihmisellä on sairaus, joka muuttaa persoonaa, niin joskus vähän helpottaa, että se on sairaus, joka puhuu. Ohjaa ihmistä. Ja vaikuttaa tunteisiin ja puheisiin. Helpottaa joskus kummasti, kun huomaa juttelevansa "skitsofrenian" tai "umpinegatiivisen depression" kanssa. Eikä kaikki vastaan tuleva olekaan sitten henkilön omaa, tietoista ja pirullista päällekäymistä.

Ei ollut rakentava kommentti, mutta noissa muissa kommenteissa on sitten ollut niitä ehdotuksia, miten viedä asiaa eteenpäin. Joskus sitä on myös kuvioissa, joissa joukosta löytyy myös vastuunottajia. Joku, joka huomaa hallitsevansa asian edes vähän muita paremmin, tai stressaavansa siitä vähemmän. Tällainenhan voi lähteä vain ihmisen omasta päätöksestä ja kyvyistä, ja tulla esiin kommenttina "mä voin ottaa tästä nyt vastuuta tän-ja-tän (tavallisesti tarkoin määritetyn rajallisen paketin) verran". Helpottaa myös tietää, mihin vähänkin suurempi vastuu päättyy. Samalla siinä on vähän sanatonta sopimusta, että yritys ei ole rangaistava, vaikka tulos ei olisi sen parempi kuin muilla. Mulla on ehkä ollut onni olla joskus paikoissa, joissa pulma-asioita voi "ajatella ääneen" ja usein aina löytyy joku, joka kokee omat voimavaransa riittäväksi hoitamaan homman tai kokeilemaan. Itse taisin kokeilla jotain moista viime viikolla, vaikka fiilis oli, että kuusessa ollaan sen kanssa. Mutta arvostamani, vieressä olevan henkilön katse oli vielä enemmän pihalla... Näissä vain on riski, että tulee näpeillekin...  ;D

On taito esittää asiat haastaville henkilöille siten, että ne eivät sisällä mitään henkilökohtaista latausta tai henkilökohtaisesti otettavaa. Vaan vastaanottaja kokee, ettei tuo voi tarkoittaa mitään pahaa tai loukkaavaa, että viestin voi ottaa jollain tavalla vastaan ja käsittelyynkin. Itsellä sitä ei ole, mutta jos jotain hiljalleen oppis, niin hyvä sekin olis.

[-VF-]

Rattijuopoksi epäilty potkaisi sairaanhoitajaa Kuopiossa.

Itse olisin leiponut potilasta turpaan oikein huolella tällaisen jälkeen.

[ETI]

Itse olisin leiponut potilasta turpaan oikein huolella tällaisen jälkeen.

Mulla olis todennäköisesti ollut tollaisen jälkeen "vaikeuksi" löytää ja osu suoneen...

[Rubbo]

Pöllö pisti, taas kerran, viisaasti aiheesta.  ::)

[aqualife]

Nostan tämän aiheen ylös, kun tuolla työssäoppimispaikalla taasen tapahtui.

a.) jälleen tuota verbaalista väkivaltaa, ulkonäköni vuoksi

b.) josta seurasi "hitauteni" vuoksi se, että asiakas ryhtyi väkivaltaiseksi myös fyysisesti. Sain yläselkääni, niskaani iskuja. En kylläkään vahingoittunu mutta huomasin varsin hyvin että nyrkistä tulee.

Asiakkaan taustalla on ensinäkin dementiaa, ja hän on itse entinen apuhoitaja vuodelta nakki ja kivi. Hänellä kyllä tuota verbaalista aggressiivisuutta on ollut ennenkin, nyt taisi olla 2. kerta kun käy käsiksi ja siinä onnistuu, ensimmäinen kerta kohdistui toiseen hoitajaan. Kyseiselle asiakkaalle kokeiltiin vahvempaa psyk. lääkitystä mutta se vei toimintakykyä alas joten lääkitys vähennettiin takaisin alkuperäiseen.

Olisikos tästä b-tilanteesta pitänyt tehdä tämä haipro-ilmoitus? Työkavereilleni kerroin mitä tapahtui, mutta he eivät siitä mitenkään edes puhuneet, ja kun toiselta kysyin hän sanoi että "ei tiedä pitääkö sellaista tehdä tässä tilanteessa". Kuulemma ei ainakaan hänen ole tarvinnut tehdä.

Tilanteesta a ei tietenkään voi tehdä ilmoitusta, siitä on aikaisemmin ketjussa ollut puhetta. Opettajalle laitoin asiasta myös kysymyksen.

Taitaa myös olla niin, että dementia tässä paikassa oikeuttaa väkivallan, ja varmaan sekin että olen opiskelijana ja "töissä enää 5 pv siellä". Mullenhan ei kyseisen asiakkaan väkivaltaisuudesta edes informoitu etukäteen - asiasta sanottiin VASTA kun ensimmäinen verbaalinen aggressiivisuus minua kohtaan tuli. Toisia kohtaan hän ei ole ainakaan minun kuulteni ollut tällainen, joten en voinut tietää. Asiakastietoja mun ei anneta edes lukea vedoten salassapitovelvollisuuteen ja tietoturvaan.

En sitten tierä kehen tässä yhteydessä voi olla. Ja voiko ylipäätään mitään tehdä.

Tietääpähän minne ei tule hakemaan vakituiseen työhön.. tuskin edes sijaiseksi. ::)

[Tatya]

En osaa sanoa muuta, kuin että minusta opettajan tulee ottaa kantaa tuohon sinun kohdaltasi ja myös jatkoa ajatellen. Opiskelijan On saatava tietoonsa tuollaiset asiat, jotka vaikuttavat työntekijän (opiskelijan) turvallisuuteen. Mikäli salassapito ja tietoturva estävät opiskelijan tiedon saamisen mahdollisesti aggressiivisista potilaista ei paikka minusta sovellu lainkaan opiskelijoille. Ja minusta on tärkeää, että koulu tosiaan tietää näistä asioista, eikä silloin lähetä paikkaan opiskelijoita, mikäli siellä on käytäntö, että opiskelijat ovat vaarassa.

[psyhoi]

Nostan tämän aiheen ylös, kun tuolla työssäoppimispaikalla taasen tapahtui.

a.) jälleen tuota verbaalista väkivaltaa, ulkonäköni vuoksi

b.) josta seurasi "hitauteni" vuoksi se, että asiakas ryhtyi väkivaltaiseksi myös fyysisesti. Sain yläselkääni, niskaani iskuja. En kylläkään vahingoittunu mutta huomasin varsin hyvin että nyrkistä tulee.

Olisikos tästä b-tilanteesta pitänyt tehdä tämä haipro-ilmoitus? Työkavereilleni kerroin mitä tapahtui, mutta he eivät siitä mitenkään edes puhuneet, ja kun toiselta kysyin hän sanoi että "ei tiedä pitääkö sellaista tehdä tässä tilanteessa". Kuulemma ei ainakaan hänen ole tarvinnut tehdä.

::)

:shock: Ehdottomasti olisi pitänyt tehdä Haipro ilmoitus, ymmärrän kyllä ettei opiskelijan ole helppoa näihin asioihin puuttua, jos vakituisilla ei ole siihen kykyä. Se että Haipro ilmoituksia ei tehdä fyysisetä väkivallasta on työsuojeluvaltuutetun asia / talon johdon.

Hyvä että pääset pian pois sieltä.

[aqualife]

Niimpä.. onneksi pääsen pian pois! Tuossa viestittelen opettajan kanssa, ja hänkin kyllä sitä mieltä oli että olisi varmaanki pitäny haipro tehdä. Hän sanoi että josko lähiesimieheltä kysyisin mutta kuinka hitossa kysyä? Tarinat siitä että väkivalta johtui taidonpuutteesta tms. on vähän liian tuttua... Haipro olisi kai tehtävä myös heti tapahtuman jälkeen, lauantaina lienee myöhäistä..

On vähän nurinkurista että nämä kitisee vähästä henkilökuntamäärästä, mutta sitten ei ilmoiteta näistä vahinkotilanteista. Ei pitäs kitistä siittä jos ei oo halua näille ongelma-asioille mitään muutenkaa tehdä. :angry:

Ilmineeraan myös tuon tiedon "pimittämisen" opettajalle - saavat sitten koulussa keskenään ratkoa laittavatko opiskelijaa sinne. Ensi viikon torstaina klo 21 pesen käteni tuosta "firmasta". 8)

[aqualife]

Ok, hyvä tietää. Kysyn lähiesimieheltä asiasta kylläkin - tietääpähän sitten "virallisen" kannan. Ilmoituksen joka tapauksessa tulen tekemään, sanoi sitten mitä vain. Ajatelkoot mitä huvittaa. Not my problem. Ilmoituksen teen ihan vain kiusallanikin, mitäs painelevat villaisella asioita. Ja kun kerran semmonen ohjelma on keksitty niin miksi ei käyttäisi tarvitessaan sitä! ::)

[Mandy83]

Tässä viikon aikana oon tehnyt melkien joka päivä ilmoitukset väkivaltatilanteesta. Toistaiseksi oon aikaisemmin selvinnyt, ettei ole tarttenut saada "turpiinsa",nyt on tullut sekin koettua. Nyt jään vaan venttaamaan työsuojeluvaltuutetun yhteydenottoa kys tapahtumista.

[quartz]

Haipro pitää täyttää kaikissa tilanteissa, myös sanallisesta uhkaamisesta. Se että niitä ei täytetä on laiskuutta ja sanoisin että jopa tyhmyyttä. Kun Haiprot on täytetty asianmukaisesti kaikista uhka- ja väkivaltatilanteista, se antaa oikean kuvan siitä mitä hoitotyö ikävimmillään on. Nämä tilastot voivat vaikuttaa kun mietitään työyhteisöjen henkilökunta mitoituksia, ja jos lappuja ei ole täytetty ja tilastot vääristyvät niin aina helpompi on perustella sitä ettei ainakaan lisää työvoimaa tarvita ;)

Uhkaavaa ja väkivaltaista käytöstä ei kenenkään pidä sietää lainkaan, kyllä tämä työ ilman niitäkin on jo ihan tarpeeksi rankkaa.

[aqualife]

Kuinkahan sen saisikaan täytettyä niin ettei muut huomaa. Kun oli tosiaan aika nihkee suhtautuminen työpaikas siihen. Lähiesimies ei myöskään (vielä) ole kyselyyni vastannut asiaan liittyen. Mitäköhän kertoo jos jättää kokonaan vastaamatta? Ettei etes johto piittaa.

Itse käytän herkästi HaiProta tuolla omassa työpaikassani vaikka en ole vakituisena.

Grr. :angry: