Ns. parityöskentely

[Norlander]

Onko osastollasi käytössä parityöskentelymalli? Minkälaisissa tilanteissa ja mitä parityöskentely teidän osastolla käytännössä tarkoittaa?

 

[Tammisaa]

Meillä on, työparina usein sh+ph, toinen kiertää ja hoitaa lääkitykset, toinen mittaukset ja on enemmän perushoidossa. Työpari voi olla myös sh+ sh tai ph+ph.

[eve28]

Ollaan siirtymässä siihen, että sh:t ja lh:t hoitaa omia potilaita. Tämä todettu hyväksi malliksi. Muutamat lh:t ovat edelleen sh:n parina, johtuen osaamisesta tai kielitaidon puutteesta. Teemme työtä erikoissairaanhoidossa. En näe mitään estettä, etteikö lähihoitajat pystyisi kokonaisvaltaiseen vastuunottoon potilaiden hoitamisessa. Edessä on työvoimapula, joten tähän pyritään tällä tavoin vastata.

[Guest Hoitaja]

Meillä sh+lh pari molemmilla omat potilaat mutta pari auttaa kahden avustettavissa potilaissa sekä muuten voi aina kysyä parilta apua. Tämä kaupungin sairaalassa

[Guest Pentti]

41 minuuttia sitten, eve28 kirjoitti:

Ollaan siirtymässä siihen, että sh:t ja lh:t hoitaa omia potilaita. Tämä todettu hyväksi malliksi. Muutamat lh:t ovat edelleen sh:n parina, johtuen osaamisesta tai kielitaidon puutteesta. Teemme työtä erikoissairaanhoidossa. En näe mitään estettä, etteikö lähihoitajat pystyisi kokonaisvaltaiseen vastuunottoon potilaiden hoitamisessa. Edessä on työvoimapula, joten tähän pyritään tällä tavoin vastata.

Jeps, erilaisia käytäntöjä on olemassa, ja ihan kiva jos molemmat tekee ne omat duuninsa parityöskentelyssä.

Kaikella kunnioituksella lähihoitajia kohtaan, olen omakohtaisesti kuitenkin kokenut sen, että kun on sh+lh pari, ja omat potilaat, niin saat sh:na tehdä ne omat potilaat, ja sitten hoitaa vielä lääkehoidot sen lh puolesta. Ja useinmiten lähihoitajan eväkään ei värähdä sillä aikaa minun potilaiden suhteen, kun teen iv-lääkkeitä ja hoitoja hänen potilailleen.

Ihan vaan vinkkinä kaikille lähihoitajille jotka tämän lukevat ja ovat ns parityöskentelyssä. 

[Guest Sanna]

Ei niinkään sellaista mallia ole, mutta kaikki työ tehdään tarvittaessa kahden hoitajan voimin. Olemme kaikki työpaikallamme sitoutuneet siihen, että teemme työmme ergonomisesti. Kukaan ei halua rikkoa omaa kroppaansa tekemällä jotain yksin. 

[Guest Kerttu]

Olemme opetelleet pari työskentelystä pois hyvin tuloksi kinestetiikan avulla. Tai väärin sanottu. Olemme kinestetiikan avulla opetelleet auttamaan jokaista hänen tarpeidensa mukaisesti. Joku tarvitsee avustamiseen kaksikin hoitajaa. Yleensä muistiasiakkaan kanssa onnistuu paremmin yksin. 

[Guest Ei varsinaisia pareja]

Sh:t ja lähihoitajat tekevät pitkälti samoja töitä, meillä edellytetään lähihoitajilta lääke- ja huumeluvat ja haavanhoito-osaaminen. Suurimmaksi osaksi työvuoroissa ei ole ollenkaan sairaanhoitajia paikalla, öisin ei koskaan. Kinestetiikkaa osaavat hoitavat paljon itsekseen, yleensä he ovat lähihoitajia. Sairaanhoitajat hoitavat enemmän pareittain, he eivät jostakin syystä ilmeisesti osaa fyysistä avustamista yhtä hyvin kuin lähihoitajat. Joitakin kipupotilaita hoidetaan pareittain niin kauan kuin on tarve.

[Guest Super]

En perusta paljon siihen onko lähihoitaja vai sh. Potilaan kohtaaminen on ihan muista asioista kiinni kuin ammattinimikkeestä. Parhaiten hommat on hoitunut mieshoitajan parina.

[Guest Yksi hoitaja vain]

Itse työskentelen osastolla, jolla mennään vanhanaikaisesti parityöskentelynä, mutta vaikea nähdä, mikä muu toimisi. Iso osasto, iso vaihtuvuus niin potilaissa kuin henkilökunnassakin. Sairaanhoitajista on kova pula, joten lähes aina sairaanhoitajan parina on varsinkin näin kesällä lähihoitaja, opiskelija tai parhaimmillaankin varahenkilöstön sairaanhoitaja. Sairaanhoitajalle rajattua työtä paljon, infuusioita, epiduraaleja, injektioita, suonensisäisiä ravitsemuksia, veriä, huumeita lähes joka potilaalla ainakin pari kolme noista, osalla kerää koko sarja. Kanyylitkin ovat jatkuvasti pielessä ainakin kiirepäivinä ja lähes päivittäistä välillä tuntuu olevan työajan tuhlaaminen siihenkin, että yrittää ensin itse kanyloida jotain narkkia tai muuta toivontonta tapausta, hätyyttelee tunnin omaa lääkäriä paikalle toteamaan, ettei onnistu ja toisen tunnin anestesialääkäriä ultran kanssa paikalle ja sitten alkaa järjestellä cvk:n laittoa. 

 

Osaston omat lähihoitajat selviytyisivät suurimmasta osasta muuta, mutta opiskelijat ja varahenkilöstön lähihoitajat eivät, vaan tarvitsisivat paljon apua, koska kaikenlaista pikkusälää on ihan järkyttävät määrät sekä potilaiden hoidossa että papereiden pyörittelyssä. Jos sh joutuisi omien potilaiden lisäksi hoitamaan toisenkin hoitajan lääkehoidon, olisi taakka ihan liian iso puhumattakaan, jos joutuisi vielä hoitamaan papereitakin. Ja kun ei itsestä ainakaan olisi pistämään milloin mitäkin potilaalle ihan vain sillä perusteella, että toinen hoitaja sanoo ja lääkelistaan on näin joku hoitaja kirjoittanut, vaan vähän olisi pakko itsekin toisen potilaisiin perehtyä, koska vastuussa niistä lääkkeistä kuitenkin olisi, niin olisi aika karseaa. Nytkin kaikilla kädet täynnä töitä.

 

Nykysysteemin isoin ongelma on, että sh:n kosketus potilaisiin jää vähän etäiseksi ja työssä on vähemmän niitä elementtejä, miksi moni tuolla töissä haluaisi olla. Työparin hommat ovat mielekkäitä ja ihan huippua on päästä sh:na tekemään kenttää, kun ei jokaisesta epiduraaliruiskun piippauksesta, boluksesta, oxanestistä tai veripussinvaihdosta tarvitse juosta pyytämään vastaavaa hoitajaa avuksi, vaan voi vain huikata, että tein, annoin, vaihdoin jne. 

 

Pahinta taas on, kun on vastaavana ja oma työpari ei vielä (tai enää) osaa tai sitä ei kiinnosta. Uusi kesäpoika tai -tyttö toki saa paljon anteeksi, jos on näppärä, tekevä, asenne on hyvä ja ymmärtää kysyä, mutta välillä pää meinaa hajota vuosikymmenten kokemukseensa nojaavien perushoitajien kanssa, joita kiinnostaa tasan ja vain se, koska potilas on suihkutettu ja ovatko lakanat siistit ja jotka luvistaan huolimatta haluavat sh:n kertovan joka ainoa kerta verensokerien korjaukset, vaikka asiasta on selkeä osaston ohje tai päättävän joka ainoan keittosuolan tai ringerin. Ei tästä kauan ole, kun yksi halusi minut laittamaan nml:nkin, kun ei muka enää osaa. En osaa edes kuvitella, mitä heidän kanssaan olisi tehdä oma potilas-systeemiä.

[Guest eilaiskoja]

Kaikkein paskinta on olla laiskan parina.