Lääkkeiden antaminen annospusseista (omaishoitaja)

[optimistx]

Olen toiminut äitini omaishoitajana 21 kuukautta. Olen antanut apteekin annospusseista lääkkeet suun kautta. Parkinsonia, Alzheimeria, kilpirauhasen vajaatoimintaa, verenpainetta pääasiassa. Lisäksi iholle esim. vaippaihottuman takia joskus salvoja, resepteillä ja ilman.

Kun äitini sai äskettäin virallisen edunvalvojan, niin tämä ryhtyi vaatimaan, että lääkkeiden antamiseen annospusseistakin  täytyy olla lähihoitajan pätevyys. Kun lääkkeitä annetaan noin 6 kertaa päivässä pusseihin merkittyinä kellonaikana, on hieman epärationaalista  järjestää lähihoitaja paikalle muutamaksi  minuutiksi. Matkoihin menee suhteettomasti aikaa.

Miten lakia seuraavana omaishoitajana minun pitäisi menetellä? Esim. voinko saada joltain taholta todistuksen edunvalvojalle, että osaan antaa lääkkeet annospusseista äidilleni? Ehkö jokin neuvontatilaisuus ja testi sen päälle?

Olenko rikkonut lakia 21 kuukautta? Pitäisikö ilmoittautua poliisille tai jotain

 

[OldOne]

Asiaa kannattaa kysyä varmaan jossain omaishoitajien foorumilla. Tämä on koulutetun hoitohenkilöstön foorumi, ammattilaisilla ei kuvaamaasi ongelmaa yleensä ole 

[jupet]

Menee nyt tosiaan offtopiciksi kovasti, mutta menköön.

Palkatun henkilöstön tapauksessa lähihoitajan tehtävissä, esim. sijaisena, saa lain puolesta toimia myös ilman lähihoitajan tutkintoa, mikäli työnantaja katsoo henkilön tehtävät hallitsevan. Eli se palkkaa nauttiva ihminen kotihoidosta joka tulisi sijastasi antamaan niitä lääkkeitä valmiiksi jaetusta pussista saattaa myös olla vailla lähihoitajan tutkintoa. Kannattaa varmaan tosiaan kysellä vinkkejä jossain omaishoitajien foorumilla kuten Osku jo totesi.

[Vieras: pikkukata]

Edunvalvojan tehtävä on huolehtia äitisi raha-asioista. EI hoidosta. Ihmeellistä että tuollaista asiaa sinulle ehdottaa, en ole ikinä tuollaista väitettä kuullut. Omaishoitajia on tuhansia Suomessa, onko muka todellakin niin, että kaikilla heillä käy lähihoitaja antamassa lääkkeet? Eikö se lähihoitaja voisi silloin samalla hoitaa tämän hoidettavankin? Mikä virka tässä tapauksessa sitten omaishoitajalla on?

[sh vm 83]

Off topic edelleen, mutta ainakin edunvalvojat, joiden kanssa olen ollut yhteistyössä, eivät ole oikeutettuja päättämään asiakkaansa hoidollisesta puolesta, ellei ole haettu myös lääketieteellistä edunvalvojuutta (tai vastaava termi, jolla on siis oikeus myös päättää asiakkaan hoidosta). Pääsääntöisesti edunvalvojathan pääättävät vain raha-asioista..

[Vieras: Ex. edunvalvoja!]

Moni omaishoitaja työskentelee yksin ja vastaavat kaikesta itsenäisesti.. Kunta ei edes aina tiedä kaikista, sillä kaikki eivät hae omaishoidontukia ym. apua.  Yrittävät sinnitellä yksin ja palavat loppuu ajan kanssa.  On päivätoiminta , että omaiset saavat "  hoitaa omia asioita" silloin kun omainen on päivätoiminnassa, Sitä pitää hakea ja  sovitut asiat  hoitajat hoitavat mm. mittaavat rr, lääkehoito ja tarkistus, lääkärinkäynti, suihkutus, retkiä ym. sopimuksen mukaan hoidetaan. 1-2 viikon Intervallijaksoja omaisten jaksamisen puoltavia.

Olen itse työskennellyt siellä hoitajana ja isäni kävi siellä muutaman kerran siellä 1/vk.  Kokeiltiin ja hänellä se ei toiminut.  Aikaimmin  klo.08.00-15.00 ja ma-pe ja nykyisin on vuorotyötä. Myös yksityispuolella on tätä toimintaan. Netin kautta voi kysellä ja maksut löytyvät myös sieltä.  Ajat on muuttuneet tästä ja eletään muutoksissa myös tällä saralla. Lisäksi on vanhusten pienryhmäkoteja eli tämä yleistyy. Omaishoitaja voi viedä sinne vähäksi aikaa ja itse levätä lakisääteiset vapaapäivät. Ainakin Hyvinkäällä on kyseistä toimintaa ja asiakkaat viihtyvät siellä. Kodinomainen ja aina on koulutettu työntekijä vetovastuussa.

Olen itse ollut omien edesmenneiden monisairaiden edunvalvoja 7v.  Joudun kylmittäin siihen. Tarkistavat ensin kaikki tiedot, onko sovelias ja sitten tulee päätös asiasta. Kaikki eivät läpäise tätä läpi.  Ainakin minulle maistraatti tarkkaan kirjasi raha- ja hoitoasiat ovat minun " vastuulla" eli mustaa valkoista tuli.  Myös hoitovastuu oli minulla tuli maistraatin kautta eli lakimies oli takana.  Sain apua monessa asiassa ja nopeasti mm. joudun myymään asunnon että rahat riittäisi sairaalamaksuun ym. kun selvisi  eivät enää palaa entiseen asuntoon.  Kaupunki hylkäsi anomuksen välittömästi, oli kyse vain  4€/ kk että riittäisi menoihin. Maksoin erotuksen omista rahoistani, loppu ajan. En, jaksanut tapella kaupungin kanssa. Lyhyesti elämä uusiksi, nopealla tahdilla.

 Kirjanpito on tarkkaa työtä,  oppii nopeasti ja  ihan  omaa maalaisjärkeä käyttäen.  Ainoa vaaditaan pitää osata /ymmärtää peruslaskutaidot ja vähän kirjanpitotaitoa mihin kirjataan mitäkin. Lisäksi saa ihan selvät ohjeet ja  tulee maistraatilta kun päätös alkaa edunvalvonnantyöstä. Ottavat selvää myös asiakkaan alkutilanteen, peruskunto, lääkärinlausunto, raha-asiat, omaisuus jne.  Päätös perustuu paljon näihin tietoihin ja edunvalvojan tietoihin.  Kysytään suullinen lupa, hakea kaikki tiedot. Myös allekirjoitus.   Itselläni toimi moitteettomasti kaikki asiat ja olen aikaisemmin myös joutunut tekemään edunvalvojan / lakimies kanssa yhteistyötä. Minulle siis ihan normaalikäytäntö.

Tätä tehdään joka vuosi kirjataan tiedot, kuitit ym. maistraatti tarkistaa tiedot ja jos on korjaamista ottavat yhteyttä ja pyytävät selvitystä. Tulee viesti, koska pitää lähettää kaikki paperit, kirjanpito maistraattiin, vuoden alussa ja päätöksestä. Kiitosta saa myös.

Laskutaitoa tarvitaan ja kirjanpito taitoa.  Myös, jos käy " kotihoito"  se kirjataan eli maksu/ kk. Niin kauan kun asiakas elää ja sitten yhteenveto ja kaikki toimitaan maistraatin tarkastavaksi. Itse otin kopiota eli oli aina todiste itselläni. Teen vieläkin, yhteenkään henkilöön  ei kannata luottaa raha-asioissa ym.

Hoitopuoleen voi myös vaikuttaa ; Olen laillistettu lähihoitaja ja työskentelin silloin avohoidossa ja siirryin sairaalaan töihin. Edesmenneet omaiseni olivat myös  puhetaidottomia, sairauden seurauksena. Meillä oli oma viestintätapa ja usein olin tulkkina sairaalassa, Hus:ssa ja lääkäreiden yhteistyönä tehtiin hoitolinjaus  ja päivitettiin tarpeen vaatiessa. HUS:n neurologia oli todella asiantunteva ja muistan aina kun oli 2Xleikkaus kyseessä ja toinen hätäleikkaus, olin mukana lääkärin pyynnöstä,. Kertoi välittömästi ennusteen ja vanhempani olivat aina läsnä. Se oli sitä hyvää aikaa eli n. 5v sitten.  Kysyin tätä maistraatista, lakimies  vastaus oli selvä; Te teette päätöksen tässä asiassa eli oli selvä asia.  Kiitän vieläkin lääkäriä, oli todella mukana alusta loppuun asti ja peräti sama lääkäri. Se vastuu toisista  sairasta henkilöistä, ei ole helppoa. Se pitää olla valmis kantamaan loppuelämän ajan ja tietää parempaan suuntaa ei mennä. On raskasta kantaa, toivottavasti et ole ihan yksin. Kun, kaikki on ohi silloin vasta on aikaa reagoida siihen ja tajuat mitä olet mennyt läpi.  Toinen kuka ei ole mennyt tätä läpi, ei taatusti ymmärrä asian oikeata puolta. Moni ei edes uskalla puhua omalla työpaikalla tästä asiasta ja myös vähättelevät asian vakavuutta.

Moni henkilökohtainen avustaja , eivät ole käyneet mitään koulutusta, saati lääkehoitoa ja kuitenkin ovat antaneet asiakkaille " napapiikin" ym. muuta lääkeitä, Kotihoito EI ole antanut niitä, vaikka on kirjattu heidän tietoihin ja apteekkikäynti samoin.  Ovat jääneet kiinni ja ilmoitus on tehty kaupungin kotihoidolle asiasta, silloin eli  vaihtuvuus on valtava.  Toimitin asiakkaan sairaalahoitoon ja aina muistan avohoidon hoitajien " tympeän" kohtelun tästä.  Kuka omainen aina tarkistaa asian oikeanlaidan, onko ammattitaitoinen ja luvallinen hoitaja? Kun, ei aina tiedä edes työkaveri asianlaitaa.  Henkilökohtaiseksi avustajaksi ei paina onko työntekijä koulutettu vaan valittaa naama kerroin ja myös ikä on usein peruste valinnalle... nuoria, kielitaidottomia ym. keitä asiakas voi " juoksuttaa" kunnolla tai olla vain autonkuljettaja . Tähän pitäisi puuttua kovalla kädellä ja vaatia jokin koulutus ja varsinkin lääkehoito on ihan retuperällä koko asia. Kuka ottaa vastuu, jos henkilökohtainen avustaja ajaa ns.  "autokolarin" ja tämä on yleistä?

On, tapauksia henkilökohtainen avustaja on sukua avustajalle. Mitä ei taas katsota hyvällä silmällä missään hoitotyöpaikassa eli  läheistä sukulaista ei saa edes hoitaa omassa osastolla.  

Hoiva-apulaisilla/ kotiavustajalle on myös tarjottu lääkehoidon koulutus, TE:n sivulla on myös välillä, koulujen sivulla löytyy myös lääkehoidon koulutuksia muitakin kuin LOVELOP. Näistä voi myös kyseillä, jos kiinnostaa ja vastaavat nopeasti. Tuusula /Keuda koulutti henkilökohtaisia avustajia muutama vuosi sitten ja oli työn ohessa. Työnantaja tarjosi tätä koulutusta henkilökohtaisille avustajille  ja vastaus oli ollaan mieluummin TYÖTÖN.

 Minulle tarjottiin kyseistä työtä, muutama vuosi sitten ja työnkuva oli selvä ; Olisin kuskina päivät pitkät ja välittömästi oma auto... kun kävin  asiakkaan lääkkeet olivat lattialla, mutta asiakas ilmoitti itse " hoitaa" ...Kiitos ja näkemiin ja en ole tavattavissa 24h/7pv. Moni antaa oman puhelinnumeronsa asiakkaalle. Kaupunki on tarkkana, kun maksavat palkan ja selitä oudot työtunnit, kirjallisesti. Palkka tulee tehdystä työstä ei muusta ja asiakas pitää allekirjoittaa.

Jos, aina pitäisi olla koulutettu ja lääkehoidon osaaminen varmistettu , Valviran hyväksymä työntekijä. Ei, tule onnistumaan koskaan, sillä omaishoitajia tulee jatkuvasti lisää lapset pitää huomioida myös.  Kotihoidossa ei ole aina PÄTEVIÄ, ketkä edes pystyvät antamaan  lääkkeitä. Päivän puheen aihe joka paikassa.  Juuri eilen kuulin tästä asiasta kaupungilla ja he ketkä kertoivat suora viesti; Ilmoitus AVI:lle nimettömänä, ovat kaupungilla työssä. Ei, keskustelua pitkin kaupunkia vaan vastuu  on sillä  kuka tietää asiasta  ja eteenpäin......silloin voi tulla muutosta....ei salailua  missään muodossa, ammattiliitot tekevät silloin " turhaa" työtä, asian eteen.

 Tuttavapiirissä on paljon nykyisin omaishoitajia ja antavat paremmin lääkkeet kuin epäpätevä työntekijä.  Asenne on ihan toinen, ikävä todeta. Syy ei ole kiire vaan aikaa menee toisilla sen valittamiseen.  Olen itse työskennellyt avohoidossa ja omaiset ovat antaneet lääkkeet lääkepussista. Itse tarkistan asian oikean laidan ja kirjaan ylös asia, omainen on antanut oikein ns. aamulääkkeet.. Usein on kirjattu hoito- ja palvelusuunnitelmaa valmiiksi, mistä omainen huolehtii. Usein on suihkutusapua tai  muuta pientä.

Tarkista papereista, mitä olet saanut maistraatista ja uskalla käydä/ soittaa/ gmail:a joku tietää asiasta ja osaa neuvoa eteenpäin.   Pyydä apua ajoissa, ajattele omajaksaminen ja omat voimavarat.

Monessa kaupungissa on  myös omaishoidon vastaaja henkilö työssä. Helsingin Kaupungilla, Kotkassa, Jyväskylässä on ainakin. Kuuluvat jonkin muun alaisuuteen kuin avohoito, palvelutalo.... Kaverini työskentelee juuri Kotkan kaupungilla ja omaistenhoidon puolella/ avohoidossa. Ovat apuna/ neuvovat omaishoitajia, että eivät pala loppuun.  SPR:lla on jotakin omaishoitoon liittyvää koulutuksia, ulkoilukaveriksi myös vaaditaan nykyisin kurssi ja  Parkinson-liitolla on omat  koulutukset, tapahtumat  ja muistiliito osaavat neuvoa. Tutustu oman kaupungin näiden kotisivuihin ja ovat  tapahtumat ovat usein myös ilmaisia.  Joudut aika paljon itse selvittämään asioita ja hyvin olet pärjännyt. Kiitos, teille otat puheeksi myös tämän aiheen. On, ajan kohtainen monelle omaishoitajalle.

En, ole koskaan katunut edunvalvojaksi / omaishoitajaksi ryhtymistä, se opettaa todella paljon. Kasvat ihmisenä todella paljon ja opit uusia asioita ihan itsestään.

pst. Kaupungin edunvalvojat ovat ihan eriasia kuin omainen on edunvalvoja / omaishoitajana. 

Myös kaupungin edunvalvoja voi  antaa päätöksen asiakkaan hoidosta/ leikkauksesta ym.  asioissa tarpeen vaatiessa.  Siirtää vastuun hoitajalle, jos päätös pitää tehdä välittömästi. Itse olin tässä tilanteessa eli kaupungin lakimies/ edunvalvojana kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä  ja asiakas oli aina tietoinen päätöksistä. Itselläni on vain hyviä kokemuksia lakimiehistä....ja heidän kanssaan työskentelystä.

 

Tsemppiä teille ja jaksamista.

 

[Vieras: toinen omaishoitaja]

21.1.2018 klo 12.41, optimistx kirjoitti:

Olen toiminut äitini omaishoitajana 21 kuukautta. Olen antanut apteekin annospusseista lääkkeet suun kautta. Parkinsonia, Alzheimeria, kilpirauhasen vajaatoimintaa, verenpainetta pääasiassa. Lisäksi iholle esim. vaippaihottuman takia joskus salvoja, resepteillä ja ilman.

Kun äitini sai äskettäin virallisen edunvalvojan, niin tämä ryhtyi vaatimaan, että lääkkeiden antamiseen annospusseistakin  täytyy olla lähihoitajan pätevyys. Kun lääkkeitä annetaan noin 6 kertaa päivässä pusseihin merkittyinä kellonaikana, on hieman epärationaalista  järjestää lähihoitaja paikalle muutamaksi  minuutiksi. Matkoihin menee suhteettomasti aikaa.

Miten lakia seuraavana omaishoitajana minun pitäisi menetellä? Esim. voinko saada joltain taholta todistuksen edunvalvojalle, että osaan antaa lääkkeet annospusseista äidilleni? Ehkö jokin neuvontatilaisuus ja testi sen päälle?

Olenko rikkonut lakia 21 kuukautta? Pitäisikö ilmoittautua poliisille tai jotain

 

Kyllä sinä osaat lääkkeet antaa aivan siinä kuin joku lähihoitajakin. Ehkäpä jopa paremminkin kuin joku kiirelläpoikkeava lähihoitaja edunvalvoja on vähän turhan virkailijan ja tuntuu yliarvostetavan lähäreitä

[optimistx]

Kiitos  jupet ja kaikki  vastauksista. Ne auttavat jo eteenpäin.

Löysin valviran sivuilta summittaisia ohjeita:

http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/laakehoito/laakehoidon_toteuttaminen

Lainaus sieltä:

"Työnantaja määrittelee sen, tarvitsevatko työntekijät kirjallisia lupia lääkehoidon tehtävien suorittamiseen. Työnantaja vastaa siitä, että työntekijöillä on tehtäviensä suorittamiseen tarvittava osaaminen sekä siitä, että lääkehoito on potilaille turvallista. Sen vuoksi työnantajan tulee huolehtia siitä, että työyksiköissä on kaikkina aikoina riittävästi lääkehoitoon koulutettua, osaavaa henkilökuntaa."

 

hmm, kuka on työnantaja tuossa? Äitini oikeastaan, mutta häntä edustaa edunvalvoja. Eli edunvalvoja päättää, onko minulla hänen mielestään riittävä osaaminen . Oman tuolinsa varjelemiseksi hän sitten päättää, etten osaa. Tutkimatta ja kyselemättä. Epistä. Tekisi mieli valittaa hullutuksesta jonnekin. Minne? Taikka mikä olisi järkevintä? Tosiasiassa osaan antaa suun kautta lääkkeet vähintään yhtä hyvin kuin keskiverto satunnainen lähihoitaja kaupungin kotihoidosta. Onhan tullut googlattua lääkkeet ja niiden vaikutusten seuranta vajaa ziljoona kertaa 21 kk:n aikana hoidettavan luona 24/7 touhutessa. Luonnontieteen harjoittajan koulutuksella, tieteellisiä artikkeleitakin levodopasta päntäten yms.

[Vieras: näin meillä]

24.1.2018 klo 19.26, Vieras: toinen omaishoitaja kirjoitti:

Kyllä sinä osaat lääkkeet antaa aivan siinä kuin joku lähihoitajakin. Ehkäpä jopa paremminkin kuin joku kiirelläpoikkeava lähihoitaja edunvalvoja on vähän turhan virkailijan ja tuntuu yliarvostetavan lähäreitä

Helsingissä vaaditaan toimipaikka koulutus ja näyttö,vaikka kuinka olisi yksinkertaista antaa lääkepusseista.Vastuu on sillä kotihoidon hoitajalla jonka vastuualueeseen asiakas kuuluu.Lääke vastuu ei ole omaishoitajalla jolla ei ole lääkelupia.

[jupet]

Sehän on ihan sopimuskysymys mitä palveluita kotihoidosta/kotiavusta on otettu asiakkaalle. Jos esimerkiksi on sovittu että kotihoito hoitaa suihkutuksen ja omainen lääkkeet niin sitten kotihoito vastaa suihkutuksesta ja omainen lääkkeistä.

Koulutetulla hoitajalla on toki velvollisuus puuttua asiaan mikäli havaitsee jonkin virheen mutta vastuu on aivan eri asia.

[Gila]

Täälläpäin kotihoito ei normaalisti jaa lääkkeitä vaan pitäisi olla annosjakelu, jos ei niitä itse pysty jakamaan. Annosjakelu ei kuitenkaan ole pakollinen palvelu, kun maksaahan se asiakkaalle vissiin aina jotain ja lääkemuutostilanteissa on omat kiemuransa. Omainen voi jakaa asiakkaan puolesta lääkkeet ja kotihoito sitten antaa dosetista mitä ikinä omainen sinne onkaan jakanut. Kotihoidon tehtävänä on varmistaa asiakkaan lääkkeenotto, kun asiakas ei sitä välttämättä itse muista, mutta olisi aika erikoinen tilanne, jos he olisivat jossain korkeammassa vastuussa lääkehoidosta, kun omainen on se, joka uusii reseptit, hakee ne apteekista ja jakaa lääkkeet päivittäisiin annoksiin.

[Vieras: Varmistus]

Tunti sitten, Gila kirjoitti:

Täälläpäin kotihoito ei normaalisti jaa lääkkeitä vaan pitäisi olla annosjakelu, jos ei niitä itse pysty jakamaan. Annosjakelu ei kuitenkaan ole pakollinen palvelu, kun maksaahan se asiakkaalle vissiin aina jotain ja lääkemuutostilanteissa on omat kiemuransa. Omainen voi jakaa asiakkaan puolesta lääkkeet ja kotihoito sitten antaa dosetista mitä ikinä omainen sinne onkaan jakanut. Kotihoidon tehtävänä on varmistaa asiakkaan lääkkeenotto, kun asiakas ei sitä välttämättä itse muista, mutta olisi aika erikoinen tilanne, jos he olisivat jossain korkeammassa vastuussa lääkehoidosta, kun omainen on se, joka uusii reseptit, hakee ne apteekista ja jakaa lääkkeet päivittäisiin annoksiin.

Moi! Mulle jotenkin kolahti toi että omainen täyttää dosetin ja sitten kotihoidon hoitajat antavat asiakkaalle lääkkeet dosetista. Entäs jos omainen tekee jakovirheitä. En tunne juurikaan kotihoidon työtä mutta jäin kelaamaan että miten menee noi vastuukysymykset .

Itse työskentelen ryhmäkodissa ja meillä tosi tarkkaa.Aina kaksoisvarmistus jne.

[jupet]

Jakaja vastaa lähtökohtaisesti. Tokihan ammattilaisen velvollisuus on yrittää ehkäistä virheitä mutta ei niitä samannäköisiä ja kokoisia ryynejä ole monesti mahdollista erottaa toisistaan vaikka päällään seisoisi. Etenkin kun geneerisen substituution myötä valmiste voi vaihtua kuukausittain.