Kuinka usein ja minkälaisissa tilanteissa soitetaan suoraan häkelle?

[Vieras: bbrr]

esim hoitolaitoksissa tai kotihoidossa jne.. Yleensä asiakkaan tilannetta konsultoidaan ensin sairaanhoitajalle / lääkärille mutta missä tilanteessa päätät soittaa suoraan ambulanssin paikalle?

[jupet]

Ensihoidosta päivää. Olis kiva jos hoitolaitoksista yms soitettaisi suoraan häkelle silloin kun potilaan tila on äkillisesti ja merkittävästi huonontunut tai on ilmaantunut uusi AVH- tai sydänoire ja ei ole hoidon rajausta joka poissulkee sairaalahoidon ko. tapauksessa. Jos taas ongelma on kehittynyt hitaasti ja potilas ei ole tuskissaan ja/tai on hoidon rajaus jonka perusteella potilas ei kuulu sairaalahoitoon ja kivut yms voidaan hoitaa paikan päällä, konsultoikaa ensin!

[Kunkku]

Nämähän on aina tilannekohtaisia. Lähtisin siitä että jos tuntuu potilaalla olevan oikeasti hätä ja että se apu pitää saada mahdollisimman pian, niin mieluummin se soitto häkeen ensin ja sitten mietitään sitä lääkäriä jne. konsultointia. Eli itse tapaan ylireakoida näissä jossain määrin... Pelisilmä varmaan kehittyy tässäkin ajankanssa.

[pekka]

Ja jos hoitolaitoksessanne (= yleensä sairaalassa) on Elvytys- ja/tai MET -ryhmä, niin soittakaa sille eikä hätäkeskukseen ellei kyseessä ole esimerkiksi tilanteesta, jossa tarvitaan sairaankuljetusyksikköä potilaan siirtoon esimerkiksi toiseen sairaalaan. 

 

 

[Petite Infirmieré]

No siis AVH ja sit esim. murtumat on ainakin sellaisia (jos on esim. kaatunut eikä pysty ollenkaan enää varaamaan jaloilleen tms.). Ja siis ylipäätään jos olo menee jollakin todella todella huonoksi ja on selvää että meillä ei enää ko. asukkaan kanssa pärjätä (on esim. rintatuntemuksia tai hankala hengittää, mennyt yhtäkkiä sekavaksi tms.).

 

Harvemmin meillä kuitenkaan ihan mikään tulipalokiire on, silloin olen ohjeistanut soittamaan ensin. Joko virka-aikaan omalle lääkärille (tai ylipäätään tk:seen siks) taikka sitten sinne päivystykseen. Sieltä sitten osaavat kertoa kannattaako tulla näytille, niin ei tule turhaan juoksutettua kipeää asukasta siellä asti eikä ambulanssinkaan tarvitse mahdollisesti turhaan tulla. (Täältä esim. on puolen tunnin matka jos nopeusrajoituksia noudatetaan, niin ei viitsi ihan turhaan juoksuttaa.)

[jupet]

11 tuntia sitten, pekka kirjoitti:

Ja jos hoitolaitoksessanne (= yleensä sairaalassa) on Elvytys- ja/tai MET -ryhmä, niin soittakaa sille eikä hätäkeskukseen ellei kyseessä ole esimerkiksi tilanteesta, jossa tarvitaan sairaankuljetusyksikköä potilaan siirtoon esimerkiksi toiseen sairaalaan. 

Taitaa lukumäärällisesti suurin osa hoitolaitoksia olla hoitolaitoksia ilman mitään elvytys- ja met-tiimejä olevia vuodeosasto/vanhainkoti -systeemeitä. Lisäksi kiireettömät siirrot pääosin tulee tilata muualta kuin häkestä.

[Kunkku]

9 tuntia sitten, Petite Infirmieré kirjoitti:

No siis AVH ja sit esim. murtumat on ainakin sellaisia (jos on esim. kaatunut eikä pysty ollenkaan enää varaamaan jaloilleen tms.). Ja siis ylipäätään jos olo menee jollakin todella todella huonoksi ja on selvää että meillä ei enää ko. asukkaan kanssa pärjätä (on esim. rintatuntemuksia tai hankala hengittää, mennyt yhtäkkiä sekavaksi tms.).

 

Harvemmin meillä kuitenkaan ihan mikään tulipalokiire on, silloin olen ohjeistanut soittamaan ensin. Joko virka-aikaan omalle lääkärille (tai ylipäätään tk:seen siks) taikka sitten sinne päivystykseen. Sieltä sitten osaavat kertoa kannattaako tulla näytille, niin ei tule turhaan juoksutettua kipeää asukasta siellä asti eikä ambulanssinkaan tarvitse mahdollisesti turhaan tulla. (Täältä esim. on puolen tunnin matka jos nopeusrajoituksia noudatetaan, niin ei viitsi ihan turhaan juoksuttaa.)

Akuutti vatsa, sydän-, aivotapahtuman oireet, voimakas hengenahdistus, ulkoiset traumat jne. on niitä asioita jotka ei hoidu millään tavalla vaikka Jahvetta konsultoisi jos siis puhutaan vanhainkodeista ja vastaavissa, joiden hoitovalmius on perushoito.
Aina pitää muistaa se ihmisen oikeus saada hoitoa viivytyksettä ja muistaa että se tilanne joka on nyt käsillä voi mennä vielä hankalammaksi.

Näissä  tapauksissa ensihoidon soitto paikalle ja sen jälkeen konsultointi miten hoidetaan ensihoitoa odotellessa ajattelisin olevan paras malli.

[jupet]

Monessa paikkaa ainakin saattohoitovaiheessa myös vatsa-, sydän- ja AVH-oireetkin voivat hyvin hoitua talon omalla hoidolla (oireenmukaisesti). Ja monesti ei ole potilaan etu matkustaa keskussairaalaan ja takaisin jos siellä vain todetaan että aiempien linjausten ja ennusteen vuoksi ei ole syytä tutkia tarkemmin. Jos potilaan tunteva lääkäri on saatavana potilaan tuntevan hoitajan konsultoitavaksi ja sillä tilanne selviää on melkoista tuhlausta hankkia ensihoito ja päivystys jotka potilasta ei tunne tähän rikkinäiseksi puhelimeksi väliin.

Avain on siis tuntea potilas, heidän hoitosuunnitelmansa ja ennusteensa sekä oman työpaikan käytössä olevat interventiot ja soittaa herkästi sinne paikkaan mistä sopivin apu saadaan  Näihin on mahdotonta antaa kovin yleispätevää vastausta.

[Petite Infirmieré]

7 tuntia sitten, Kunkku kirjoitti:

Akuutti vatsa, sydän-, aivotapahtuman oireet, voimakas hengenahdistus, ulkoiset traumat jne. on niitä asioita jotka ei hoidu millään tavalla vaikka Jahvetta konsultoisi jos siis puhutaan vanhainkodeista ja vastaavissa, joiden hoitovalmius on perushoito.
Aina pitää muistaa se ihmisen oikeus saada hoitoa viivytyksettä ja muistaa että se tilanne joka on nyt käsillä voi mennä vielä hankalammaksi.

Näissä  tapauksissa ensihoidon soitto paikalle ja sen jälkeen konsultointi miten hoidetaan ensihoitoa odotellessa ajattelisin olevan paras malli.

 

Joo, juurikin siis näin. (Tulipalokiireellä viittasin siihen, että harvemmin päivystyskäynnin syy meillä onneksi on mikään noista, vaan yleisemmin "onneksi" taitaa syynä olla infektio, josta saatamme sitten ensin konsultoida lääkäriä että riittääkö po. lääkitys vai mitenkä toimitaan. Vaikka onhan noita murtumiakin tässä harmiksi nyt tullut...)

 

Ja tosiaan, se potilaan tunteminen... (esim. toinen kun voi valittaa aina ja kaikesta vaikkei mitään olisikaan vialla ja toinen taas ei koskaan mistään, niin silloin tietää että on hätä kyseessä jos alkaa valittamaan. Ja se että tietää sen kunnon pidemmältä aikaa, niin on toki helppoa sanoa että nyt on tapahtunut romahdus. Tai helppoa ja helppoa, ei se aina siltikään niin helppoa ole.) Oman lääkärin kiinni saamisesta voi kanssa joskus olla hyötyä - ja potilaan hoitolinjausten tuntemisesta itsekin (esim. jos on vaikka todettu että AVH-kohtauksille ei jatkossa tehdä enää mitään, muuten kuin tarv. oireenmukainen hoito). 

Kaiken kaikkiaan avain on aina siinä, kun pyrkii ymmärtämään että mikä on ongelma ja ennuste ja minkälaista hoitoa siihen tarvitaan. (Ja siis onhan se toisaalta niin, että mieluummin kuitenkin tilaa sen lanssin vaikka turhaankin kuin että sitten vointi meneekin vielä huonommaksi...)