Nenämahaletku + oksentaminen?

[Terveydenhoitajaopiskel]

Hei,

Mietin seuraavaa asiaa, koska tällainen tapaus tuli eteeni eräässä paikassa. Jos potilaalla on nenämahaletku ja potilas on oksentanut (huomataan että potilaan lakanalla on oksennusta), pitääkö nenämahaletku laittaa uudestaan? Minusta tuntuisi että olisi hyvä tarkistaa että se on edelleen oikeassa paikassa.

Toinen kysymys: Onko täällä sellaisia, joiden opiskeluaikana ainoa nenämahaletkun laittotilaisuus on ollut koulussa nukelle? Miten nenämahaletkun laittaminen onnistui töissä jos sellainen tilanne tuli vastaan että se piti laittaa? Itse olen saanut laittaa vain nukelle, harjoitteluissa ei ole tullut tilaisuutta.

Töissä tuli siis tapaus että potilas jolla nenämahaletku oli ilmeisesti oksentanut (en tiedä miten kauan sitten), ja häntä hoitanut hoitaja sanoi vaan että "se on varmaan oksennusta". Minä ainakin jos olisin vastuussa kys. potilaasta tarkistaisin letkun sijainnin että on oikea ja jos ei, se pitäisi varmaankin laittaa uudelleen...

[Kunkku]

1 minuutti sitten, Terveydenhoitajaopiskel kirjoitti:

Hei,

Mietin seuraavaa asiaa, koska tällainen tapaus tuli eteeni eräässä paikassa. Jos potilaalla on nenämahaletku ja potilas on oksentanut (huomataan että potilaan lakanalla on oksennusta), pitääkö nenämahaletku laittaa uudestaan? Minusta tuntuisi että olisi hyvä tarkistaa että se on edelleen oikeassa paikassa.

Toinen kysymys: Onko täällä sellaisia, joiden opiskeluaikana ainoa nenämahaletkun laittotilaisuus on ollut koulussa nukelle? Miten nenämahaletkun laittaminen onnistui töissä jos sellainen tilanne tuli vastaan että se piti laittaa? Itse olen saanut laittaa vain nukelle, harjoitteluissa ei ole tullut tilaisuutta.

Se nenämahaletkun sijainti pitää tuossa tapauksessa varmistaa uudelleen.

En laittanut opiskeluaikaan nenämahaletkua, nyt töissä se on onnistunut vaihtelevasti kun niitä hyvin harvoin tarvii edes laittaa. On sinne pääasiassa se saatu.

[Terveydenhoitajaopiskel]

Ok. Miltä tuntui laittaa nenämahaletku töissä ensimmäistä kertaa? Minua ainakin jännittäisi että se menee varmasti mahalaukkuun. Minäkin ajattelin että letkun sijainti pitäisi tarkistaa jos potilas on oksentanut. Eipä tarkistanut tuossa tapauksessa hoitaja... Jos samanlainen tapaus sattuu minun ollessa töissä varmistan kyllä että sijainti tarkistetaan...

Ja vielä kysymys: Jos ollaan vanhusten palvelutalossa ja nenämahaletkun sijainti pitäisi tarkistaa, millä tarkistan sen kun en tiedä onko esim. stetoskooppia osastolla? Ruiskulla vetämällä vatsan sisältöä letkusta?

[Kunkku]

16 tuntia sitten, Terveydenhoitajaopiskel kirjoitti:

Ok. Miltä tuntui laittaa nenämahaletku töissä ensimmäistä kertaa? Minua ainakin jännittäisi että se menee varmasti mahalaukkuun. Minäkin ajattelin että letkun sijainti pitäisi tarkistaa jos potilas on oksentanut. Eipä tarkistanut tuossa tapauksessa hoitaja... Jos samanlainen tapaus sattuu minun ollessa töissä varmistan kyllä että sijainti tarkistetaan...

Ja vielä kysymys: Jos ollaan vanhusten palvelutalossa ja nenämahaletkun sijainti pitäisi tarkistaa, millä tarkistan sen kun en tiedä onko esim. stetoskooppia osastolla? Ruiskulla vetämällä vatsan sisältöä letkusta?

Ei mitään muistikuvaa toimenpiteestä.

Nenämahaletkun sijainnin voi varmistaa luotettavasti rtg kuvalla ja aspiroimalla vatsansisältöä ja siitä PH mittaus.

Ruoka infuusio keuhkoihin voi johtaa suurella riskillä potilaan menehtymiseen.

[Terveydenhoitajaopiskel]

Niinpä, tiedän että ruoan menemien keuhkoihin voi johtaa potilaan menehtymiseen. Röntgenkuvaan ei vanhainkodissa ole mahdollisuutta, ainoa vaihtoehto on siis vatsansisällön aspiroiminen ja sen PH mittaus. Se ei ole kuitenkaan onneksi minun vastuulla jos potilas saa vahingossa sitä letkuruokaa keuhkoihin, koska en hoitanut potilasta. Mutta itse olisin kyllä varovainen ja tarkistaisin letkun sijainnin jos potilas on oksentanut...

Mitä mieltä olette, onko sitten nenämahaletkun kautta ravitsemusta saavan potilaan paikka ollenkaan vanhustentalossa vai pitäisikö olla sairaalassa?

[Petite Infirmieré]

13.1.2018 klo 23.33, Terveydenhoitajaopiskel kirjoitti:

Ok. Miltä tuntui laittaa nenämahaletku töissä ensimmäistä kertaa? Minua ainakin jännittäisi että se menee varmasti mahalaukkuun. Minäkin ajattelin että letkun sijainti pitäisi tarkistaa jos potilas on oksentanut. Eipä tarkistanut tuossa tapauksessa hoitaja... Jos samanlainen tapaus sattuu minun ollessa töissä varmistan kyllä että sijainti tarkistetaan...

Ja vielä kysymys: Jos ollaan vanhusten palvelutalossa ja nenämahaletkun sijainti pitäisi tarkistaa, millä tarkistan sen kun en tiedä onko esim. stetoskooppia osastolla? Ruiskulla vetämällä vatsan sisältöä letkusta?

Tähän toteaisin, että jos nml jollakin asukkaalla on, niin stetarit varmasti olisi ihan must palvelutalosta löytyä. Vaikka kuka sanoisi ja mitä ("asukkaat maksaa vuokraa ja itse hoitotarvikkeet ja plaaplaa" - stetarit on kuitenkin mielestäni aina hyvä olla. Koskaan tiedä milloin niitä tarvitaan, esim. Flimmeristä olen kuullut lääkärin joskus toivovan että silloin aina manuaalinen rr-mittaus. Ja jos vaikka epäillään akuuttia suolitukosta...).

Esim. Itse olin Ranskassa vaihdossa, ja siellä piti nml-potilaalta aina varmistaa stetarien kanssa ennen ruoan/lääkkeiden laittamista letkuun että se on paikoillaan.

 

Ja tuo viimeinen onkin ihan hyvä kysymys. Riippuu varmaan tilanteestakin, koska onhan se ihan ymmärrettävää ettei kukaan voi ikuisesti osastollakaan virua (tosin usein kaiketi silloin vaihdetaan peg:iin tai muuhun jos pidempiaikaisesti menee). Mutta en kyllä varmaan meille suostuisi ottamaan (olen tehostetussa palveluasumisessa töissä)... No, en ainakaan ennen huolellista perehtymistä ja perehdytystä. Minä en myöskään tuota ole koskaan asentanut, muuten kuin nukelle (Ranskassa ollessani niitä tuli kyllä nähtyä paljon, mutta siellä nenämahaletkun laittoivat aina lääkärit/lääkäriopiskelijat). Toisaalta meillä lukee kyllä lähes kaikkien hoitotahdossa "ei" nenämahaletkun/tmv. kohdalla, enkä ihan heti nää tilannetta että joku sellaisesta hyötyisi. No tietty esim. joku meidän parempikuntoisista jos saisi AVH:n, joka vaikuttaisi nielemiseen...

[Kunkku]

RTG kuva onnistuu ihan sieltä vanhainkodistakin käsin kun lääkäri tekee vain lähetteen sinne kuviin ja potilas käy siellä sitten vaikka paaritaksilla.

Yleensä NML:n tilalle vaihdetaan PEG jos sille on pidempään käyttöä. Jossain tapauksessa sitä PEG:ä ei voida kuitenkaan laittaa, joten sitten mennään sillä NML:lla.

Meillä sairaalassa vaaditaan NML:n aspirointi ja PH mittaus ennen ruuan aloittamista joka kerta.  Kokematon kun niiden stetareiden kanssa lähtee kuuntelemaan, niin eiköhän sieltä voi kiireessä kuulua vähän sitä ja tätä.

Uudet automaattimittarit ottaa kyllä ihan pätevästi nuo verenpaineet myös flimmeri potilailta.

[Petite Infirmieré]

8 tuntia sitten, Kunkku kirjoitti:

RTG kuva onnistuu ihan sieltä vanhainkodistakin käsin kun lääkäri tekee vain lähetteen sinne kuviin ja potilas käy siellä sitten vaikka paaritaksilla.

Yleensä NML:n tilalle vaihdetaan PEG jos sille on pidempään käyttöä. Jossain tapauksessa sitä PEG:ä ei voida kuitenkaan laittaa, joten sitten mennään sillä NML:lla.

Meillä sairaalassa vaaditaan NML:n aspirointi ja PH mittaus ennen ruuan aloittamista joka kerta.  Kokematon kun niiden stetareiden kanssa lähtee kuuntelemaan, niin eiköhän sieltä voi kiireessä kuulua vähän sitä ja tätä.

Uudet automaattimittarit ottaa kyllä ihan pätevästi nuo verenpaineet myös flimmeri potilailta.

 

Joo no, se oli Ranskassa tuo käytäntö. Kaiketi monessa muualla on juurikin tuo pH-mittaus. Ja ihan opiskelijanakin mut lykättiin (muistaakseni) yksin stetareilla kuuntelemaan, ja jos kaikki ok niin eikun lääkkeet perään (eikä siitä edes älynnyt kieltäytyä... no, siellä 3. vuoden opiskelijoilla on "pre-professional" ja "professional" harjoittelut eli pitää pystyä tekemään paljon jo yksin). 

 

ps. Oli muuten perusterveydenhuollon johtava lääkäri, joka noin sanoi. No, onhan tuostakin jo... herranjestas viitisen vuotta. Että lienee mittarit siitäkin jo kehittyneet. 

[Vieras: Rosa]

Käytännöt tuntuvat vaihtelevan viestiketjun perusteella tässäkin asiassa melko paljon. En ole ikinä edes ajatellut, että jossain paikassa ei tarkistettaisi nenämahaletkun sijaintia joka kerta ennen kuin sinne jotain laitetaan. Olen nykyään sairaalan vuodeosastolla töissä ja siellä kyllä aina tarkistetaan stetoskoopilla ja/tai vatsansisältöä aspiroimalla, että letku on varmasti oikeassa paikassa. Jos pienikin epäilys on, että ei ole paikallaan, niin käytetään potilas röntgenissä. Sama ohjeistus on ollut kaikissa aiemmissakin työpaikoissani.

[Julma]

Tyhmä kysymys ihmiseltä, joka ei näiden kanssa juurikaan pelaa, mutta mihin se sieltä vatsasta voi karata jos on luotettavasti todettu aiemmin, että letku oikeassa paikassa on? 

 

[pekka]

Teippaukset voivat pettää, potilas voi kielellään, käsillään tai vaikka juuri oksentamalla saada letkun pois paikaltaan. Itse olen tavoittanut NML:n suusta rullalla pariin otteeseen, vaikka se on ollut paikallaan aikaisemmin.

[Vieras: Hiljaista tietoa]

NML asetus tapahtuu näin :- Valmistele välineet eli NML  , hanskat , lidocain geeli,  10 ml ruisku , stetoskooppi , vettä mukiin ( jos potilas pystyy nielemään ja teippiä (ruskea)  tai kanttinauhaa  ( itse käyttäisin teippiä )   repäisen teipin keskeltä auki kuin papin liperit . Helppo kiinnittää nenän päälle.  Potilaalle kerrotaan ensin kuinka NML:n laittaminen tapahtuu ennen kuin aletaan letkua laittamaan ja mitataan oikea pituus eli nenästä korvaan ja siitä miekkalisäkkeeseen. Laita siihen merkki. 

Potilas puoli-istuvaan asentoon . Tämä asento helpottaa NML:n asettamista ja vähentää aspiraatiota.   Rauhoita potilasta kertomalla mitä teet tp:n aikana. Laita NML:n Lidocain geeliä ja työnnä letkua yläviistoon nenään ja pyydä potilasta nielemään vähän vettä . Se helpottaa NML laittamista  . Työnnä NML merkkiin asti, silloin pitäisi olla perillä mahalaukussa. Kiinnitä NML ruskealla teipillä (pyöritä halkaistua teippiä letkun ympärille ja kiinnitä nenän päälle tai sivuille) aspiroi ruiskulla . Ja stetoskoopilla voi kuullostella kuriseeko . Jos NML on oikeassa paikassa niin letkuun nousee vihertävää mahanestettä. Usein letkun paikka varmistetaan myös rtg:n kuvalla . ( Ennen vanhaan NML letku laitettiin myös mandriinia apuna käyttäen ) Ja letkuruokinnan ollessa kyseessä niin siinnäkin täytyy huomioida ettei tipu liian nopeasti . Se aiheuttaa potilaalle epämiellyttävän  hikan .