Miten paljon saa vaitiolovelvollisuuden nimissä omaisille kertoa?

[Vieras: Tiina]

Olen kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja opiskelun ohessa tehnyt keikkaa geriatrisella osastolla. 

Osastonhoitaja sattui kuulemaan, kun juttelin puhelimessa potilaan omaisen kanssa. En ollut hoitanut potilasta, joten luin kirjauksista, kuinka potilaalla oli mennyt. Perusasioita siis, että kuinka ruoka oli maistunut ja kuinka pitkiä matkoja oli jaksanut rollaattorilla kävellä.

Jouduin osastonhoitajan puhutteluun. Olin kuulemma kertonut liian tarkasti. Omaiselle kuuluisi vastata vain ympäripyöreästi, että hyvin on mennyt. Muistitestin tuloksia tai labra-arvoja ei saa kertoa. Näin siis vaikka omainen olisi merkitty ensisijaiseksi yhteyshenkilöksi. 

Perusteluna, että vanhuksellakin on oikeus yksityisyyteen. Kyseisellä osastolla kuitenkin pääsääntöisesti kaikki potilaat ovat enemmän tai vähemmän muistisairaita, eivätkä osaa välttämättä kertoa asioistaan. Minua siis jäi edelleen kummastuttamaan, miksei vanhuksen asioita hoitavalle omaiselle saisi kertoa. 

Mitä mieltä olette? Miten paljon vaitiolovelvollisuuden puitteissa saa kertoa? Vastaanko myös keuhkokuumeeseen sairastuneen vanhuksen omaiselle, että hyvin on mennyt? 

[jupet]

Laki asiasta on periaatteessa aika selkeä ja tiukka. Mitään tietoja ei saa antaa ilman potilaan nimenomaista suostumusta. Pätee lähtökohtaisesti sekä lapsiin, aikuisiin että vanhuksiin.

Yleensä kyllä potilaat haluavat että heidän lähiomaiseksi ilmoittamalleen henkilölle tietoja annetaan mutta lähtökohtaisesti lupa tietojen luovuttamiseen tulisi periaatteessa aina erikseen varmistaa potilaalta, jos käytettävissä ei ole esimerkiksi kirjallisesti annettua suostumusta luovuttaa kaikki tiedot tietylle omaiselle.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785#L4P13

http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeudet/omaisten_oikeudet

Muokattu tammikuun 6, 2018 - jupet

[Vieras: Tiina]

Eli käytännössä olisi aina omaisille vastattava, että olen salassapitovelvollinen ja en saa kertoa omaisenne asioista? 

[jupet]

Jos et ole selvittänyt potilaan kantaa tietojen luovutukseen ja potilas ei ole holhouksenalainen niin et voi antaa oikein mitään tietoja.

Yleensähän kyllä tapana on kertoa yleisellä tasolla kuulumiset sille potilaan lähiomaiseksi merkitsemälle henkilölle. Tämäkin kuitenkin kuuluisi aina varmistaa erikseen onko tämä se mitä potilas haluaa.

Helpoiten lakia noudatetaan kun edes jotenkin järjissään olevan potilaan annetaan itse kertoa kuulumisensa tai käydään kysymässä häneltä ihan suoraan saako soittajalle x kertoa.

[Vieras: Sh vm98]

17 tuntia sitten, Vieras: Tiina kirjoitti:

Olen kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja opiskelun ohessa tehnyt keikkaa geriatrisella osastolla. 

Osastonhoitaja sattui kuulemaan, kun juttelin puhelimessa potilaan omaisen kanssa. En ollut hoitanut potilasta, joten luin kirjauksista, kuinka potilaalla oli mennyt. Perusasioita siis, että kuinka ruoka oli maistunut ja kuinka pitkiä matkoja oli jaksanut rollaattorilla kävellä.

Jouduin osastonhoitajan puhutteluun. Olin kuulemma kertonut liian tarkasti. Omaiselle kuuluisi vastata vain ympäripyöreästi, että hyvin on mennyt. Muistitestin tuloksia tai labra-arvoja ei saa kertoa. Näin siis vaikka omainen olisi merkitty ensisijaiseksi yhteyshenkilöksi. 

Perusteluna, että vanhuksellakin on oikeus yksityisyyteen. Kyseisellä osastolla kuitenkin pääsääntöisesti kaikki potilaat ovat enemmän tai vähemmän muistisairaita, eivätkä osaa välttämättä kertoa asioistaan. Minua siis jäi edelleen kummastuttamaan, miksei vanhuksen asioita hoitavalle omaiselle saisi kertoa. 

Mitä mieltä olette? Miten paljon vaitiolovelvollisuuden puitteissa saa kertoa? Vastaanko myös keuhkokuumeeseen sairastuneen vanhuksen omaiselle, että hyvin on mennyt? 

Minä olisin tehnyt samalla lailla kuin sinä. Ja olen jo vuosia ollut työelämässä. 

[Vieras: Jul]

Minusta ruuan maistuminen ja kävelymatkasta puhuminen on vielä aika ympäripyöreää. Hoitosuunnitelmatkin tulisi tehdä yhteistyössä omaishoitajan/omaisen kanssa ja nämä kaksi on olennaisia asioita siihen liittyen, joten mielestäni omaisia pitäisi infota näistä, että voidaan tehdä yhteistyötä omaisten kanssa. Asia on tietenkin eri siinä kohtaa kun vanhus on kykenevä itse selkeästi päättämään.

[Keep the faith]

Tämä on aiheena hyvin mielenkiintoinen, kuten kaikki tietosuoja-asia, vaitiolo ja salassapitovelvollisuus ja niiden toteutus esim. sairaalamaailmassa.

Kun omainen tulee osastolle, tai soittaa, hän on usein maallikko. Vaikkakin hyvin tietoinen nykypäivänä, ei purematta niele mitä vain. Ja hyvä niinkin. 

Minä väitän, että mitään keskusteluja ei käydä vanhusväestön sairastuessa ja sairaalaan joutuessa. Että kelle rva/herra/Te haluatte, että asioitanne kerrotaan. Jos kyse on työikäisestä ja asiansa hoitavasta, näkökulma muuttuu heti, myös omassa mielessä. Mutta iäkkään ja mahdollisesti muistisairaan omaisen huoli on huoli, isolla h:oolla. Jos siinä aletaan lässyttämään jotain "anteeksi, painelen tuonne liki 39 asteisen ja serpit kahdessa sadassa-mamman tykö kysymään, saako teille tyttärenä/poikana kertoa missä mennään vaikka nimenne on lähiomainen- kohdassa", ollaan aika pian metsässä.

On varsin järkevää rajata koko suvun kesken, että yksi soittaa ja kertoo muille, mutta minusta tuo ap:n kertoma ja oh:n lausuma on silkkaa ylivedettyä puppua.  Voihan olla, että kuljemme hitaasti kohti sitä vaihetta, että osastoilta poistetaan puhelimet kokonaan. Ei tartte soitella, älkää kyselkö mitään. Kyselyt häiritsevät. Älkää tulko tapaamaan omaistanne.

Maassamme "rikotaan" koko ajan tätä oh:n julkituomaa kohtaa, pah. Mennen tullen ja palatessa. Maalaisjärki kunniaan! Valtaosa toivoo, meistäkin, että annetaan lähiomaiseksi merkitylle tietoa. Muutama harva ei toivo mistään kelleen kerrottavan ja se suotakoot. Mutta he ovat aivan muita eikä ger.osaston muistisairaita asukkaita tai potilaita.

Kaiken kirjatun tulee kestää päivänvalo, myös päivittäismerkintöjen. Olisin kysynyt ko. oh:lta, miten hän haluaisi tulla omaisena kohdelluksi, soittaessaan huolesta kiemuralla kenties. Onko kiva kuulla jotain lässytystä vaitiolosta, jos vaikka olisikin se merkitty lähiomainen ja 600km päässä näkemättä potilasta.

 

 

[jupet]

Ehkä parempi lähestymistapa, kuin avoimesti rikkoa lakia omalla vastuullaan, olisi koittaa muuttaa systeemiä siihen suuntaan että osastojakson alussa sovitaan ja ylös kirjataan potilaan ja omaisten kanssa kenelle asioita saa kertoa.

Holhouksen/edunvalvonnan alaisen kohdalla tämä on yleensä jo tiedossa suht luotettavasti mutta muuten on aika vaikea mistään kysymättä tietää haluaako potilas X kerrottavan asioitaan henkilölle Y.

[November]

Tampereen kaupungilla työskennellessäni uuden potilaan kanssa täytettiin tietojenluovutus-lomake, jossa kysyttiin, kenelle tietoja voidaan luovuttaa. Lomakkeeseen sai luetella niiden henkilöiden nimet, kenelle tietoja saa antaa tai sitten rastittaa joko "ei rajoitusta" tai "kiellän kaiken tiedon luovuttamisen". Kaukaisempien sukulaisten, mökkinaapureiden tai vanhojen tuttavien puhelut yhdistin suoraan potilaan yöpöydän puhelimeen, niin sai itse kertoa voinnistaan jos vaan oli sellaisessa kunnossa että pystyi puhumaan.

[Vieras: Jonna]

Mielestäni olet tuossa tilanteessa ihan asiallisesti kertonut omaisen voinnista ja osastonhoitajalle vaan nyt ehkä sattui ylilyönti. Ei siitä tarvitse yöuniaan menettää. 

Tietojen antaminen omaiselle on aika haastava alue. Onko soittaja oikeasti se omainen joka sanoo olevansa? Vai onko soittaja omaiseksi tekeytyvä muu henkilö? Mikä on tämän henkilön motivaatio kysellä ko tietoja? jne.. Laki on tiukka, eikä lakia sovi rikkoa. Potilaan tai asiakkaan hoitajana tulee mielestäni kuitenkin pystyä luovimaan tilanteissa niin, että homma hoituu tarkoituksenmukaisesti. Potilaan tai asiakkaan ja hänen omaisensa yhteys tulee säilyttää, vaikka välimatkakin olisi pitkä. 

[jupet]

Ja silloinhan ei lain kanssa ole mitään ongelmaa jos se on potilaalle OK että kerrotaan.

Toisaalta jos potilas haluaa ettei mitään tietoja luovuteta kenellekään niin edes sitä ei saa kertoa onko potilas osastolla vai ei.

Muokattu tammikuun 7, 2018 - jupet

[Avataretar]

Tämä on yksi asia, mitä en sairaalamaailmasta kaipaa. Mun ratkaisu nykyisin voisi olla se, että annan puhelimen potilaalle tai yhdistän suoraan potilaspuhelimeen. Ihmettäkö minä ratkomaan sitä, että kuka siellä toisessa päässä on ja haluaako potilas tälle ihmiselle tietojaan antaa. Ellei tämä järjestely sovi soittajalle, soittakoon uudestaan myöhemmin. Jos vaikka olisi sitten joku toinen vastaamassa.

 

[Vieras: Sanni]

Hoidan pitkäaikaisosastolla vaikeaa muistisairautta sairastavia asukkaita. Periaatteessa tilanne on selkeä kun jo alussa sovitaan kuka on lähiomainen, kelle saa tietoja luovuttaa. Asukkaat ovat sen kuntoisia, että eivät pysty kantaansa kertomaan joten yleensä se on puoliso tai lapsi, jolle tietoja luovutetaan. Täytyy sanoa, että olen itse ehkä liiankin vapaamielinen tässä, eli vaikka yksi lapsista olisi lähiomainen niin olen kyllä muillekin lapsille tietoja antanut. Joskus esim. lapsilla on huonot välit keskenään ja yks voi kieltää tietoja antamasta toiselle. Mutta onko hänelle oikeutta siihen? Tai kuka päättää kuka lapsista on ensisijainen jos asukas ei pysty? Vaikeita asioita.

Kerran tuli tilanne jossa tietoja oli luvattu antaa puolisolle ja lapselle. Asukkaan sisar oli tullut käymään ja hänelle oli sanottu, että nyt ei voi viedä asukasta ulos kun on kuumeessa ja diagnoosi. Tästä tuli vihaista palautetta omaisilta että sisarelle ei olisi saanut sanoa dg:a. Laittoi miettimään että tarkkana saa olla..

[Vieras: alan_tutkija]

Tämä on erittäin monitahoinen kysymys, josta saa aikaiseksi tilanteita, joista juristitkaan eivät tiedä, miten toimia. Itse neuvon aina kaikkia, että pienempi paha on kertoa liian vähän asioita kuin liikaa. Suosittelen tuota linjausta ihan jokaiselle. Jos on epävarma miten toimia, yhdistää puhelun esimiehelleen ja pyytää häntä hoitamaan asian. Sillä turvaa ainakin oman selustansa. Omalta kannalta siis parasta pelata varman päälle.

[Kunkku]

Ongelma on iäkäs hiukan ehkä jo muistamaton ihminen ja hänellä vaikka pissatulehdus aiheuttamassa lisäsekavuutta.

Mitäs sitten tehdään kun ketään läheisiä ei ole, mutta ystävä on autellut asioissa vuosikaudet. Tämmöiselle ystävälle ei tietenkään saa mitään tietoja antaa... muttakun.

[jupet]

Tottakai saa tietoja antaa jos mummo niin ilmaisee että saa. Sukulaisuuttahan ei missään suoranaisesti vaadita. Tietysti tulkinnanvaraa voi jäädä jos ihminen on ihan kunnolla sekava. Lähtökohtaisesti kuitenkin sekavalla ja dementoituneellakin on itsemääräämisoikeus etenkin jos itse päättämisestä ei seuraa mitään selkeää haittaa (pankkitunnusten kertominen ohikulkijalle ei tyypillisesti ole ok mutta jalkojen kantamisesta kertominen ystävälle yleensä on). Hypoteettisessa tapauksessa tietenkään mikään ei ole varmaa.

Jopa hoitopäätöksiin voidaan, ainakin periaatteessa, ottaa se ystävä mikäli potilas haluaa ja kykenee ilmaisemaan tämän olevan se de-facto lähimmäinen.

[Kunkku]

17 minuuttia sitten, jupet kirjoitti:

Tottakai saa tietoja antaa jos mummo niin ilmaisee että saa. Sukulaisuuttahan ei missään suoranaisesti vaadita. Tietysti tulkinnanvaraa voi jäädä jos ihminen on ihan kunnolla sekava. Lähtökohtaisesti kuitenkin sekavalla ja dementoituneellakin on itsemääräämisoikeus etenkin jos itse päättämisestä ei seuraa mitään selkeää haittaa (pankkitunnusten kertominen ohikulkijalle ei tyypillisesti ole ok mutta jalkojen kantamisesta kertominen ystävälle yleensä on). Hypoteettisessa tapauksessa tietenkään mikään ei ole varmaa.

Jopa hoitopäätöksiin voidaan, ainakin periaatteessa, ottaa se ystävä mikäli potilas haluaa ja kykenee ilmaisemaan tämän olevan se de-facto lähimmäinen.

Viittasin tässä nyt niihin tilanteisiin kun potilas ei tiedä onko yö vai päivä, kuka on ja missä maassa.

[jupet]

Juu silloin on ongelma jos potilas ei tiedä kuusta eikä maasta ja mitään ennakkoon tehtyä dokumenttia ei ole...

[sh vm 83]

Ainakin yksikössä jossa työskentelen (muistisairaiden ryhmäkoti) on kirjattu selkeästi asukkaiden tietoihin jo tulotilanteessa, kenelle saa antaa tietoja ja kenelle ei. 

Joskus omaisten riidat ovat aiheuttaneet tilanteita jolloin joudutaan estämään jonkun omaisen vierailu ryhmäkotiin ihan sen vuoksi että asukas itse ja muut omaiset ovat sen kieltäneet. Lisäksi yksikössä on sen verran vähän niitä aktiivisia omaisia, jotka aktiivisesti kyselevät omaisen voinnista, niin heille voidaan kertoa asioista / tapahtumista, ilman että on epäilystä kuka soittaa ja tiedustelee. 

Hyvä tehdä selkeät linjaukset kenelle saa antaa tietoja ja ei. Esim. tyttärelle saa antaa, mutta ei tyttären tyttärelle, tai edunvalvojalle jos hän ei ole terveydellinen edunvalvoja.

[Kunkku]

49 minuuttia sitten, sh vm 83 kirjoitti:

Ainakin yksikössä jossa työskentelen (muistisairaiden ryhmäkoti) on kirjattu selkeästi asukkaiden tietoihin jo tulotilanteessa, kenelle saa antaa tietoja ja kenelle ei. 

Joskus omaisten riidat ovat aiheuttaneet tilanteita jolloin joudutaan estämään jonkun omaisen vierailu ryhmäkotiin ihan sen vuoksi että asukas itse ja muut omaiset ovat sen kieltäneet. Lisäksi yksikössä on sen verran vähän niitä aktiivisia omaisia, jotka aktiivisesti kyselevät omaisen voinnista, niin heille voidaan kertoa asioista / tapahtumista, ilman että on epäilystä kuka soittaa ja tiedustelee. 

Hyvä tehdä selkeät linjaukset kenelle saa antaa tietoja ja ei. Esim. tyttärelle saa antaa, mutta ei tyttären tyttärelle, tai edunvalvojalle jos hän ei ole terveydellinen edunvalvoja.

Se onkin mielenkiintoinen tilanne jos omaiset kieltävät yhden omaisen vierailut ja potilaalta itseltään ei saada tuohon vahvistusta. Veikeä tilanne tuo on varsinkin sairaalassa jonne vierailun estäminen on vähän muutenkin niin ja näin.

Muokattu tammikuun 8, 2018 - Kunkku

[Vieras: Tiina]

Mulle oli perehdytyksessä sanottu, että aina pitää tarkistaa, löytyykö soittajan nimi asiakkaan yhteyshenkilöistä ja mikäli löytyy, voi soittajalle kertoa voinnista. Siitä ei oltu mainittu, millaisia tietoja saa kertoa. Ilman muuta oletin, että potilaan lähiomaiselle voi kertoa muutakin kuin että hyvin on voinut. Jatkossa olen tarkempi. 

[Petite Infirmieré]

Tjaa... No, kyllä meiltä omaiset usein itsekin saattavat kysellä juurikin vaikka labra-arvoista ym. Varsinkin ketä huolehtii asukkaan apteekki-laskuista, saattaa hyvinkin haluta tietää miksi jokin lääke on otettu käyttöön (siis tyyliin "kalium-arvo oli alhaalla joten päädyttiin aloittamaan Kaleorid" tai "masennustestistä korkeat pisteet ja muutenkin selkeää alakuloa niin kokeillaan Escitalopramia"). Ja just jotain muistitestien tuloksia saattaisin mainita ym.

Toki siis riippuu että ketä kyselee, mut just jos on merkattu lähiomaiseksi (tehostetussa palveluasumisessa työskentelen, ja omaiset meillä huolehtii monien laskut ja muun postin, joten näkee kyllä esim. että sairaalassa on käyty ja juurikin ostetut lääkkeet jne., joten mitäpä sitä turhia kauheasti kiertelemäänkään). Jos ei ole merkattu lähiomaiseksi, niin silloin vastaan ennemmän ympäripyöreästi - tosin harvemmin jotain ystävää tai kauempana asuvaa sukulaista ihan niin tarkkaan kiinnostaakaan kuulla.

Omaiset vierailee meillä myös aika ahkeraan ja heidän kanssa tullaan kyllä hyvin tutuksi. Ja juurikin koska moni käy aika usein - tai toisaalta joskus voi olla hyötyä siitäkin jos ei käy (itse sitä joskus "sokeutuu" asioille kun näkee sen asukkaan joka päivä) - niin kyllähän he itsekin huomaa missä mennään. Ja saattaa tulla vaatimaan/ehdottamaankin tutkimuksia tai toimenpiteitä. Osa omaisista on myös ihan virallisestikin asioiden hoitajia ja omaiset on myös niitä, joiden kanssa tehdään yhdessä hoitosuunnitelmaa, erityisesti silloin kun asukas ei siihen enää itse kykene.

[Vieras: Auli]

En kertoisi mitään. Aina voi vedota salassapitovelvollisuuteen. Etenkään jos vanhus ei ole siinä kunnossa, että voisi itse sanoa, saako tyttärelle kertoa vai ei. 

[sh vm 83]

10 tuntia sitten, Vieras: Auli kirjoitti:

En kertoisi mitään. Aina voi vedota salassapitovelvollisuuteen. Etenkään jos vanhus ei ole siinä kunnossa, että voisi itse sanoa, saako tyttärelle kertoa vai ei. 

Entäs jos on kyse muistisairaasta vanhuksesta? Pidätkö saman hölmön linjan myös siinä vaiheessa?

[jupet]

Muistisairaalla tulee olla ennalta sovittu asioiden hoitaja tai edunvalvoja jolle tietoja annetaan.

Muistisairaus ei ole mikään syy hölöttää potilaan yksityisasioita kaikille kyselijöille ja muille uteliaille.