Taso eri maissa

[Vieras: analyyttori]

Hei! AJattelin laittaa tällaisen kymysyksen liikkeelle ja toivon, että porukka kertoisi omia kokemuksiaan. Suomalaisia on töissä eri puolilla mualimaa terveysalalla, kuka missäkin. Olisi kiva kuulla kokemuksia eria maista;millaista on/oli työskennellä kyseissä maassa ja millaisia eroja olet havainnut muihin maihin joissa olet työskennellyt? Mikä maa on tuntunut kivoimmalta työskennellä? Maan lisäksi voisit mainita tehtävän missä työskentelet/työskentelit, milloin ja missä, sairaalassa/terveyskeskuksessa jne..erityisesti kiinnostaa kokemukset eri maiden leikkaussaleista, mutta kiinnostaa kyllä paljon kuulla muistakin työskentelypaikoista : )

terveisin utelias

[kahvikuppi_]

Varmaan viimeisessä 12 tehyn lehdessä ollut parin sivun juttuja suomalaisista mitkä työskentelevät ulkomailla. Niistä kannattaa aloittaa ensiksi. Saa varmaan paremmin infoa irti kun täältä foorumilta...

[Vieras: opiskelija]

Kiitos vastauksesta. Lehdissä on kieltämättä juttuja, mutta monesti lehtien sivuille ei sanota tai kirjata ihan kaikkia juttuja ja uusia on kiva aina kuulla, eikä keskustelu asiasta kai mitään negatiivistakaan tuo : ) Ajattelin notta täällä olisi myös paljon tietoa. Olen nyt itse ulkomailla ja lueskellut viime aikoina eri tutkimuksia eri maiden terveydenhuollon tasoista ja detaljeista. Paljonhan nuo tietty vaihtelee ihan sairaaloidenkin sisällä, että missä mitenkäkin asiat hoidetaan ja eri paikoissa eri vahvuudet. Suomalaisethan on tunnettuja tarkkuudestaan. Olisi mielenkiintoista kuulla mm millaista sen suhteen on muissa maissa, missä ollaan oltu tarkimpia työssä yleisesti. Ilmeisesti ainakin Ruotsissa ollaan myös aika tarkkoja ja tehokkaita, miten sen nyt sitten  määritteleekään,. Suomi on pärjännyt ihan hyvin vertailuissa, joskin joissain asioissa joihinkin muihin euroopan maihin verraten ollaankin vielä hieman jäljessä; mm rakenteelliset erot ja sitä kautta systeemin sulavuus tietyin osin merkityksellisimpinä, monissa asioissa Suomessa ollaankin sitten taas ihan kärjessä. Yleisesti skandinavia kokonaisuudessaan edustaa hyvää tasoa monissa asioissa, mitä noita tutkimuksia tutkaillut.

[Vieras: kyllä taisit]

Taisit olla kahvikuppi_ oikeassa, ilmeisesti täällä on turha odottaa kovin vilkasta keskustelua.

[Remulus]

Espanjassa yksityisellä, ensiapu ja teho.

 

+ sh:t tekee enemmän kuin Suomessa ja saa vastuuta

+ mukava työilmapiiri (paikallisen letkeä)

+ ammattimaista ja nopeaa, ammattitaito on korkea.

+ turhat kotkotukset ja hierarkiat loistaa poissaolollaan. Lääkäri on osa työryhmää, ei puolijumala jota pitää kumartaa.

 

- manana asenne kiireettömissä jutuissa (huomennakin ehtii)

- huonompi palkka, vastuu ei näy palkassa

- kesällä tarve tehdä kahta työtä kun uloskaan ei viitsi mennä

 

Silti, menisin takaisin jos mahdollisuus tulisi. Elämänlaatu paljon parempi.

 

 

[Vieras: Tinni]

Hei! Olin töissä Norjassa kotisairaanhoidossa kaksi vuotta.   Työporukka oli aivan mahtava, oltiin paljon yhdessä vapaa-ajallakin. Minut otettiin hyvin vastaan. Jälkeenpäin kyllä sanoivat, että alkuun odottivat minun puhuvan parempaa norjaa mut mielestäni opin nopsaa. Olin melko vastavalmistunut, joten itse työssäkin oli haasteensa. Osastonhoitaja oli todella reilu ja mukava. Me muutamat suomalaiset saimme jatkuvasti kehuja niin, että aivan nolotti. Olimme kuulemma ahkeria, luotettavia, ystävällisiä, vähän poissa töistä (kysyikin, että olemmeko terveempiä kuin norjalaiset kun harvoin sairauspoissaoloja :D) Kirjaamisen tarkkuus sai erityistä kiitosta. Viihdyin tosi hyvin ja sinne olisin jäänytkin, jos ei olis ollu Suomessa miestä odottamassa

[Vieras: ulkomailla]

No niin mahtavaa, saada kuulla kokemuksia! Suomessa juuri nuo työilmapiiriin,kommunikointiin ja hierarkiaan yms.liittyvät jutut ovat itselle aivan käsittämättömiä,ei tietty kaikkialla, mutta turhan monessa paikassa, niin kiva kuulla missä kaikkialla esim nämä asiat ovat toisin ja miten tehtävät missäkin muotoutuvat : ) Espanjasta ja Norjasta on tosiaan kuulunut aika paljon hyvää. Molemmissa taso on kuullun ja nähdyn perusteella aika kova.

[Vieras: ulkomailla]

ja tuo elämänlaatuun liittyvä kommentti oli tosi hyvä havainto! Töissä kuitenkin vietetään aika paljon aikaa niin palkan suuruus ei liene se ratkaisevin tekijä, kunhan sillä katon saa pään päälle ja ihan perusasiat hoidettua. Hyvä ottaa myös huomioon, että monessa maassa kustannustaso elämiselle on huomattavasti matalampi, joten rahalla voi saada jopa yhtä paljon tai enemmän, vaikka palkka olisi pienempi. Esim. muissa pohjoismaissa nuo elämiskustannuksetkaan ei ole Suomen hintatasoon nähden älyttömän korkeat ja palkka enemmän kuin kompensoi, verrattaessa Suomeen. Tietty jokaisella elämä menee eri tavalla ja eihän Suomessa asuinpaikkana mitään vikaa sinänsä ole,mielestäni oikein hyvä maa on asua.

[marjaleena112]

Kyllä se vain niin on että näin kannattaa toimia yleensä. 

[Derfin]

Terveisiä Saksasta!

Täältä on aika mahdoton mitään tarkempaa sanoa, koska se riippuu niin paljon työpaikasta ja jopa ihan sairaalan sisällä osastosta, miten asiat järjestetty. Täällä kun lakien puitteissa lääkäri on vähintään kaksikolmannesjumala ja se tarkoittaa sitä, että ylilääkärillä aika paljon sananvaltaa siihen miten työt jaetaan. Käytännössä vain perushoito on varsinaisesti hoitajan duunia, kaikesta muusta päättää käytännössä ylilääkäri, kuka työn tekee. Tosin isommissa ja organisaatioltaan vähän moderneimmeissa sairaaloissa tekevät toki isompia linjauksia, jotka koskee kaikkia osastoja. Vanhanaikaisemmissa, usein kirkollisen taustan omaavissa sairaaloissa, tilanne voi olla edelleen suht samanlainen kuin jokunen vuosikymmen sitten, jolloin hoitaja nähtiin pelkästään lääkärin ylimääräisenä käsi- ja silmäparina.

Olen nähnyt osastoja, joissa hoitajat tekee perus- ja lääkehoidon (ja jos vähänkään jotain poikkeavaa, niin saman tein lääkäriltä neuvoa hakemaan), mutta muuten käytännössä ota juurikaan vastuuta (eikä olisi aikaakaan, kun per sh on hoidettavana 10-12 potilasta). Ja sitten taas esim. nykyisessä työpaikassa, jossa lääkärit odottaa, että hoitajat tietää potilaasta aivan kaiken ja briiffaa heidät huolella työvuoron alussa sekä odottavat, että tehdään päätöksiä ihan omatoimisesti eikä minkään pikkuasioiden takia heidän ovelleen koputella. Kunnon tiimityötä, jossa vastuuta otetaan molemmin puolin ja luottamusta on. Henkilökuntaakin osastolla reilusti enemmän, joten yleensä vuorossa on vastuussa vain 6-8 potilaasta, joka tosin saattaa silti olla välillä liian paljon, mutta onneksi on avustavaa henkilökuntaa ja meillä myös aamuvuorossa ekstrana yksi henkilö, joka hoitaa puhelinta, tilauksia ja sen sellaista.

Sama myös hierarkiassa. Olen törmännyt osastoihin, jossa ihan normaalia, että nuoriakin lääkäreitä pitää teititellä ja pokkuroida, jotta pysyy väleissä. Nykyinen osasto taas on enemmänkin sellainen, jossa käydään koko tiimin kesken välillä töiden jälkeen kaljalla. Lääkärit kutsuu hoitajat pikkujouluhinsa ja grillijuhliinsa ja päin vastoin. Kaikki tuntee toisensa etunimillä ja apua ja jeesiä saa molemmin puolin, kun vaan kysyy. Eikä lääkärit paheksu, jos heiltä kyselee tyhmiä eivätkä hermostu jos heitä neuvoo, mikäli eivät hetkeen ole jotain tehneet.

Sama koskee myös palkkoja. Joissain yksityisissä sairaaloissa (hoitokodeista puhumattakaan), joissa pyritään vain voittojen maksimointiin, saattaa palkka olla useampia satasia vähemmän kuin julkisten työehtojen alle putoavissa sairaaloissa. Meillä (iso yliopistollinen sairaala, työntekijöitä toistakymmentä tuhatta) on sh:n lähtöpalkka suoraan koulun penkiltä n. 2600€ plus vuorolisät. Yli kolmen tonnin peruspalkan saa jo muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen (täällä siis palkkaan ei tule ikälisiä, vaan taulukossa noustaan eri palkkaluokkaan ja/tai ryhmään) ja esim. teho-osastoilla maksetaan vielä paremmin.

Sen lisäksi kun ottaa huomioon, että täällä on kaikki huomattavasti halvempaa, esim. elintarvikkeet, autot (ja autoilu), ravintolat ja melkein mitkä tahansa palvelut, niin koen varsin mukavaksi maaksi sairaanhoitajalle. Kunhan vain ensin löytää sen hyvän työpaikan, jossa saa tehdä sitä mihin on kouluttautunut, eikä vain jeesata lääkäriä ja pitää huolta siitä, että potilaat on pestyjä ja kammattuja, kun ylilääkäri tekee kierroksensa.

[Vieras: riku]

Gold Coast University Hospital, Gold Coast Australia - Ensiapu/Lasten teho

 

Ma tulin tanne 2012 aloittamaan SHn uraa, takana oli about vuoden verran ensiapua ja sisatautia Lapissa. Koko rekisterointprosessihan oli ku jostai kauhuleffasta, mutta Permanent Resident-viisumi taskussa tuo 10000dollarin kurssi jonka paikallinen AHPRA minulta vaati oli hieman kivuttomampi kun etta jos olis ite tarvinnu heti maksaa (sai valtion opintolainalla hoidettua, joka sitten maksetaan veroista vahitellen pois). Koko kurssihan oli aivan vitsi, mutta pieni hinta huikeasta uramahdollisuudesta. Paljon laki-pelottelua, perus toimieenpiteitten kertausta ja laakehoidon perusteita kuutisen viikkoa, jonka jalkeen seurasi 4vkon harjoittelu paikallisessa sairaalassa.

Ma olin suunnitellut tanne tuloa jo siita asti kun paikallislehdet ilmoittivat etta Gold Coastille rakennetaan uusi YO keskussairaala ja pidin projektia silmalla koko AMK ajan. Onneksi tuli pieni vivastys myos rakentamiseen, joten mun kurssin kanssa ajoitukset menivat taydellisesti kohdilleen ja paasin upouuteen sairaalaan 'agency nursena' jo toisena aukiolopaivana. Pari kk painoin menemaan agencyn kautta ja sitten tuli vakkarisoppari. Paikallinen agency nursing on todella hyva tapa kierrella maata ja olla ns oman tyoviikon herra. Palkat ovat paljon korkeammat kuin julkisella/yksityisella ja saa itse paatta missa ja milloin toita tekee. Specialist Nurse tittelilla (ensiapu, teho & CCU) saa tunnilta noin 50+ aud/tunti plus lisat, joten palkka suomeen verrattuna on paljon korkeampi.

Tallapain sairaanhoitopiirit kuuluvat state governmenttiin, joka tekee meista kaikista sairaalan tyontekijoista valtion tyontekijoita. Liitot ovat todella vahvoja; 4 vuoden aikana on tullut 2 uutta sopimusta ja yhteensa 4 palkankorotusta (palkat maaritellaan vuositason ja lisakoulutuksen perusteella). Sairaanhoitajilla on 7 vuositasoa, jonka jalkeen Clinical Nursella muistaakseni 4tasoa. Jos kay tekemassa Masters degreen niin saa muutaman prosentin palkankorotuksen omaan palkkaan. Tyonantajat kannustavat opiskelemaan, joka nakyy myos 2x vuodessa annettavassa professional development rahassa (n 700-800dollaria) jolla saa itseaan kouluttaa/kehittaa miten kukin haluaa.

Ainakin meidan ensiavussa hierarkia on historiaa. Nakojaan samantyyppista kun espanjan esimerkissa, tiimikultturi kukoistaa ja kuka vain voi pysayttaa ylilaakarin ja pyytaa miettimaan uudestaan paatostaan/maaraystaan/etc. Paljon tehdaan yhdessa tyopaikan ulkopuolella ja kaikki on samaa porukkaa.

 

Nyt pitaakin menna, trauma tulossa (oon yovuorossa enka oo kirjautuneena), jatkan seuraavilla yovuoroilla/kun kerkeen

 

Moro!

 

 

 

 

 

 

[Vieras: Lahden taakse]

Jos hierarkia kummastuttaa, kannattaa lähteä Ruotsiin (muutenkin kannattaa lähteä Ruotsiin), täällä ei potilaitakaan teititellä, vaan etunimellä kutsutaan kaikkia. Hoitotyö on hieman standardoidumpaa kuin Suomessa, mutta sairaaloiden välillä on hauskoja eroja mm. vitaaliarvojen normaalirajoissa ja antibioottien laimennuksessa... en tiedä onko Suomessa samanlaista, olen työskennellyt vain Helsingissä. Potilaan tahtoa kunnioitetaan enemmän, lepositeitä ei todellakaan käytetä, vaan levottomalle kaatumisriskipotilaalle hankitaan vahti (lähihoitaja). Myös ravinnonsaamiseen kiinnitetään kovasti huomiota, nielemisvaikeuspotilas saa melkein kättelyssä nenämahaletkun tai iv-ravitsemusta.

Sairaanhoitajapulan vuoksi potilasmäärät ovat mielestäni usein liian korkeat (8-10 per hoitaja), mutta lähihoitajia onneksi piisaa, tyypillisesti 2 tuolle potilasmäärälle aamu- ja iltavuorossa. He eivät kaikilla osastoilla ole mukana kierroilla ja kun he hoitavat haavat, näytteenotot, katetroinnit ym, kierroilla tuntuu joskus siltä, ettei oikeasti tiedä potilaan kunnosta mitään. Ja muutenkin sh istuu aika paljon tietokoneen äärellä tai puhelimessa, pitää "lankoja käsissä" eli lähärit, fysioterapeutit ym. raportoivat sh:lle eivätkä välttämättä kirjoita aina potilastietoihin kaikkea (sairaalakohtaista variaatiota esiintyy). 

 

[Vieras: Mukavaa]

Onpa mukava nähdä, että on saatu keskustelua aikaiseksi.  Suomalaisia maailmalle lähteneitä varmaankin yhdistää moni asia ja  ns m.ulkkuja siihen joukkoon mahtunee keskimääräistä vähemmän. Tämä ketju vahvistaa ainakin sitä mielikuvaa : ) Vaatiihan ulkomaille onnistunut siirtyminen ja siellä pysyttely myös jonkinlaista sosiaalista taitoa ja usein ehkä sellaista kykyä ottaa rennostikin välillä, ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ehkä ennen kaikkea. Suomessa (kuten tietty kaikkialla) työ-ympäristö vaikuttaa omaan käytökseen ja asenteisiin enemmän tai vähemmän, hitaammin tai nopeammin, aivan huomaamattakin. Onko monella sellainen fiilis, että juuri työ-yhteisöjen hengestä, tavoista ja ylipäänsä työkulttuurista johtuen, voisi olla vaikea kuvitella palaavansa Suomeen töihin? Tämän sanottua pakollinen disclaimer, tietty Suomessakin on niitä hyviä mestoja ; ja muilla mailla huonoja. Eroja kuitenkin luonnollisesti on.

[jneppari]

Parempi puolisko vietti vaihto-oppilaana ja sitten agency-työntekjijänä Australiassa, tykkäsi erittäin paljon. Sai vielä pidettyä sellaiset kontaktit, että pääsee mahdollisesti sinne takaisinkin. Jos molempien työoperaatioiden siirto onnistuu, niin lähdemme ehdottomasti. Melkein minkä tahansa työn tekeminen tuntui jo palkkojen puolesta niin paljon paremmalta. Itse kävin taannoin vain maajussin hommia tekemässä jokusen kuukauden Working Holiday-viisumilla, mutta nyt myöhemmällä iällä voisi yrittää mennä takaisin oman alan spesialisti-viisumilla.