Koulun opetukset vastaan realismi kentällä

[Vieras: Kyselijä]

Onko tullut otsikon kaltaisia tilanteita paljonkin? Itsellä paljonkin, jopa liian. Opetuksessa olisi selvästi kehitettävää ja asioista olisi puhuttava niiden oikeilla nimillä. Väkivalta on väkivaltaa, alalla on paljon kiusaamista ja tosiasiassa - vaikka lehdet mitä väittävät - se on myös aliarvostettua. Omaiset ovat usein tietämättömyyttään tai ilkeyttään hankalia, eikä se asiakas/tai potilaskaan aina ole objekti, joka ottaa hoitoa nöyrästi vastaan.  Lisäksi tulevaisuuden näkymät tulevat tarjoamaan yksityistämisen johdosta entistä surkeampia työoloja. Tämä olisi hyvä ottaa puheeksi heti ensimmäisellä tunnilla, koska lienee koulun tehtävä valmistaa oppilas siihen, mitä tuleman pitää. Itselleni ei sellaista kerrottu, joten olen saanut kantapään kautta oppia, etten sovi alalle. 

Mielipiteitä?

[Vieras: Vieras]

Luulisi että harjoitteluissa nämä asiat tulisivat viimeistään esiin kaikille. Itsellä ei ollut mitään ruusuisia harhakuvitelmia alasta,mutta olinkin aikuisopiskelija,suoraan lukiosta alaa opiskelevalle tietyt asiat voivatkin tulla yllätyksenä. Kiusaamista esiintyy lähestulkoon joka alalla ja valitettavasti lähes joka toisella työpaikalla. Silti sitä ei saa koskaan hyväksyä ja aina pitää pyrkiä korjaamaan asioita. 

[Vieras: Graduated]

Vastavalmistuneena olen täysin samaa mieltä. Itselläni oli realistiset käsitykset työssä esiintyvistä huonoistakin puolista, sillä toinen vanhemmistani on samalla alalla. Koulussa ei kuitenkaan puhuttu suoraan näistä vaikeuksista, mitä voi tulla vastaan. Ainoastaan työssä esiintyvä väkivalta käytiin läpi ja toimintaperiaatteet siinä tilanteessa. Sitäkin enemmän haluaisin, että koulussa käytäisiin hoitotyön arkea läpi, eli mitä sairaanhoitajan työhön voi kuulua (kierrot, potilaan vastaanottaminen, kotiuttaminen, jatkohoito, organisointi...). Koulussa käytiin teoriaa läpi monista sairauksista ja farmakologiasta mutta sellaiset asiat kuin kotiuttamiseen liittyvät organisoinnit esim.kotihoidon kanssa yms. jätettiin käymättä. Eli ihan se arki töissä. Tottakai harjoittelut ja tuleva työpaikka opettavat, mutta edes pieni pohjustus asiaan ei olisi pahitteeksi. Työpaikasta riippuen nämä käytännöt vaihtelevat, mutta itse olisin tykännyt, jos olisin saanut esimerkkejä työpäivästä jo koulun alkuvaiheilla. Että kuinka monia eri asioita tuleekaan huomioida! Lisäksi olisin tykännyt, jos olisi enemmän ollut luentotyyppisesti tunteja kuten lääketieteellisessä...ryhmätöitä tekemällä oppii oman osansa hyvin, mutta muiden osuuksia ei niinkään.

[Vieras: Hoitaja/opiskelija]

Tutkittua tiedettä harvemmin aletaan pohtimaan harkassa/työssä. Ei ole koskaan tullut mieleen miettiä onko tämä nyt kvalitatiivisesti vai kvantitatiivisesti tutkittu vaipan vaihto operaatio. Tutkitun tiedon määritteiden tankkaamista viimeiset 2vuotta on ollut. Erittäin pettynyt koulutuksen laatuun. 

Hoitoalalla pitkään olleena tiedän minkälaisia omaisia ja potilait voi tulla vastaan. Välillä meinaa iskeä epätoivo kaiken suhteen, mutta silti sitä lähes joka päivä sinne töihin lähtee...

[Vieras: Orvokki]

Paljon on ristiriitaa. Tiesin kun opinnot aloitin, että ala ei ole helppo. Koulussa ja kentällä tiedot eivät kohdanneet. Ihmissuhdetaitoja tarvitaan paljon ja kaiken keskellä on riittämättömyyden tunne. Opiskelijana odotettiin PALJON kun meni kentälle. Kuinka niin et voi tietää???? Jep, ei oo koskaan tullu tilannetta vastaan. 

Koulun asettamat tavoitteet ympäri pyöreitä ja maailmaa halaavia. 5vkoa harkkaa "opiskelija HALLITSEE hoitopolun about täydellisesti". Kentällä tuli paljon tilanteita, jossa ohjaajan kanssa mietittiin "mitä tällä tarkoitetaan" 😂😂😂 

Kiusaamista, vähättelyä, ylimielisiä hoitajia, ihania hoitajia, auttavia, ohjaavia hoitajia, ikäviä ja hankalia omaisia, opettajia kaikkea tuli opiskelujen lomassa kohdattua.

Oli tilanteita, joissa purin huulta, itkin, nauroin ja suunnittelin yhden harkan jälkeen lopettavani kokonaan.

Nyt valmiina sh:na osastolla, jossa ilmapiiri on hyvä korjaa "miltei kaiken sen mitä opiskelujen aikana joutui kokemaan".

[Vieras: Epätoivoinen tämäkin]

Kyllähän sitä julistetaan sairaanhoitajan suurta merkitystä ja vastuuta kun koulu alkaa. Se alue missä koulu sijaitsee, julistaa ko.alueen soten paremmuutta ja jalostaa opiskelijoita sitä sotea varten. Yksityisestä sotesta ei puhuta sanallakaan ja olet vähän "huonompi" jos et työllisty "oman" soten alueelle. Ja suoraan voisi sanoa, että yksityisellä olet pelkkä kuluerä, että pakollinen lain kirjain saadaan täytettyä (jos edes sitäkään...). Liikevoittoa ne yksityiset hakee, eikä taatusti onnellisia työntekijöitä ainakaan nämä suuret ja mahtavat tavoittele. 

Plus vielä opettajat jotka ei käy oikeissa töissä edes kerran 20 vuodessa. Välillä tuntuu, että sanonta "lahjattomat opettaa" pitää täysin paikkansa 👍

[Vieras: Sh-opiskelija]

En tiedä onko minulla ollut valmiiksi ennen koulun alkua jo suhteellisen realistinen käsitys alasta vai onko meidän koulussa sitten osattu paremmin kertoa asioista. Itse en ole kokenut lähteneeni valmistautumattomana paitsi päihde- ja mielenterveystyön harjoitteluun. Siellä oli kyllä semmoinen "soitellen sotaan" meininki, kun katsoi että 5 opintopisteen teorian (kattaen sekä mielenterveystyön että päihdetyön" pitäisi jo ottaa ihan omia potilaita vastuulleen ja harjoittelun jälkeen hallita molempien erittäin laajojen ja vaikeiden erikoisalojen osa-alueet. Tästä ei voinut kuitenkaan opettajia syyttää, koska eivät hekään ihmeitä noiden viiden opintopisteen merkeissä pysty opettamaan.

 

Meillä on ainakin käyty ihan simulaatioiden keinoin esim. kotiuttamispalavereja ja ns. vaikeiden potilaiden ja omaisten kohtaamista läpi.

 

Sotea meilläkin on käyty läpi kyllästymiseen saakka. Tuntuu turhalta uhrata sille useampi kurssi, kun mitään lopullista päätöstä asiasta ei edes ole! Yhdellä kurssilla on perusteet käyty läpi, minkä pitäisi riittää tässä vaiheessa. Ne muut opintopisteet ja tunnit olisi voitu sitten käydä läpi vaikka näitä täällä mainittuja taitoja ja asioita.

 

 

[Kunkku]

Suurin sairaanhoitajakoulutuksen ongelma on, että amk leikkii jotain jotain yliopiston kevyt versiota. Tosiasiassa 90% sairaanhoitajista tekee sitä perustyötä, joka on lääkehoitoa, perushoitoa, kuntoutusta ja ohjausta. Suuri osa koulun opetuksesta keskittyy tieteelliseen tutkimukseen, yleiseen liibalaabaan, yrittäjyyteen jne. Se osuus koulun opetuksesta, joka kohdistuu neljään edellämainittuun perustehtävään on säälittävän pieni... ja nekin käydään läpi suurelta osin verkkokursseina.

Eli samaa jankuttaisin... Opetus ja tarvittava osaaminen eivät kohtaa.

[Haris]

"Käytännön oppii käytännössä" asenne oli koulutuksen aikana koulun puolelta kyllä aika vahva. Teoria ja tutkimuspuolta tuli todella paljon ja koulussa se myös painopisteeksi myönnettiin. Harjoittelutunteja ja simulaatioita oli minimaalinen määrä.

 

Harjoittelupaikkoja onneksi riitti ja harjoittelut tehtiin täyspitkinä.  Nykyisillä opiskelijoilla on ilmeisesti ollut harjoittelupaikkojen saannissa hankaluuksia ja niiden kanssa on myös sovellettu jonkin verran mikä on minusta vähän huolestuttavaa. Omasta ammattitaidosta varmaan 70% tuli harjoitteluista ja viimeisenä toivoisin, että koulut niistä alkaisi karsimaan.

 

Painotusta tutkimuspuoleen en kyllä koe huonoksi asiaksi. Itselle tuli kyllä kipinä tutkimusta kohtaan ja jatkossa todennäköisesti jatkan opintoja ja jos hyvin käy niin keskityn tutkimuspuoleen.

[Vieras: hoitsu80]

Koulussa ei tietenkään puhuta paljoa negatiivisista asioista, tiedättekö miksi? Sairaanhoitajaopiskelijoista jo nyt monet keskeyttävät opinnot, miltä se näyttäisi, jos yhdessä koulussa alettaisiin puhua negatiivisista asioista heti, ihmisethän keskeyttäisivät opintoja enemmän, ja koulu näyttäisi tilastoissa huonolta toisiin sairaanhoitajia kouluttaviin oppilaitoksiin nähden.

[Kunkku]

14.11.2017 klo 11.45, Vieras: hoitsu80 kirjoitti:

Koulussa ei tietenkään puhuta paljoa negatiivisista asioista, tiedättekö miksi? Sairaanhoitajaopiskelijoista jo nyt monet keskeyttävät opinnot, miltä se näyttäisi, jos yhdessä koulussa alettaisiin puhua negatiivisista asioista heti, ihmisethän keskeyttäisivät opintoja enemmän, ja koulu näyttäisi tilastoissa huonolta toisiin sairaanhoitajia kouluttaviin oppilaitoksiin nähden.

Niin, kouluhan saa rahaa valmistuvista opiskelijoista. Opiskelijan kannalta tilanne on hirvittävän epäreilu. Luulot eivät kohtaa todellisuutta kun asioista ei puhuta. Todellisuus iskee vastaan sitten harjoittelussa tai viimeistään työelämässä.

Vaihda siinä sitten alaa kun ensimmäistä kertaa hakijat vievät monesti opiskelupaikat.

[Vieras: KAI]

15.8.2017 klo 13.29, Kunkku kirjoitti:

Suurin sairaanhoitajakoulutuksen ongelma on, että amk leikkii jotain jotain yliopiston kevyt versiota. Tosiasiassa 90% sairaanhoitajista tekee sitä perustyötä, joka on lääkehoitoa, perushoitoa, kuntoutusta ja ohjausta. Suuri osa koulun opetuksesta keskittyy tieteelliseen tutkimukseen, yleiseen liibalaabaan, yrittäjyyteen jne. Se osuus koulun opetuksesta, joka kohdistuu neljään edellämainittuun perustehtävään on säälittävän pieni... ja nekin käydään läpi suurelta osin verkkokursseina.

Eli samaa jankuttaisin... Opetus ja tarvittava osaaminen eivät kohtaa.

Hei Liibylaa, miten haluat oppia hoitotyön? Mallioppimisella vai tutkittuun tietoon perustuvana toimintana? Jos vastasit ensimmäiseen KYLLä kuulut hoiva-avustaja tai lähihoitajaopintoihin. Jos taas vastasit toiseen KYLLÄ kuulut korkeakoulun opiskelemaan mm. sairaanhoitajaksi.

[jupet]

Puhutte nyt hiukan eri asioista.

Ja olen molempien kanssa isolta osalta samaa mieltä. Korkeakoulussa opiskellaan niiinkuin korkeakoulussa ja se on hyvä. Mutta hoitaja-AMKeissa on kyllä painotukset aika kyseenalaiset mitä omaa kokemusta ja muiden kertomaa yhteenvetää.

[Kunkku]

Tunti sitten, Vieras: KAI kirjoitti:

Hei Liibylaa, miten haluat oppia hoitotyön? Mallioppimisella vai tutkittuun tietoon perustuvana toimintana? Jos vastasit ensimmäiseen KYLLä kuulut hoiva-avustaja tai lähihoitajaopintoihin. Jos taas vastasit toiseen KYLLÄ kuulut korkeakoulun opiskelemaan mm. sairaanhoitajaksi.

Kysyisin edelleenkin, että opetetaanko AMK:ssa sitä mitä sairaanhoitajan työssä tarvitsee osata?

[jupet]

Kyllä meille opetettiin aika paljon tarpeellisiakin asioita. Mutta olen samaa mieltä siitä että tarpeellisimmat asiat jäi monesti aika lapsipuolen asemaan.

(vaikkei tätä toki minulta kysytty, ei se oo koskaan estänyt vastaamasta)

[Kunkku]

12 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Kyllä meille opetettiin aika paljon tarpeellisiakin asioita. Mutta olen samaa mieltä siitä että tarpeellisimmat asiat jäi monesti aika lapsipuolen asemaan.

(vaikkei tätä toki minulta kysytty, ei se oo koskaan estänyt vastaamasta)

Kyllä siellä opetetaan paljon tarpeellisia asioita. Suurin osa perus työssä tarpeellisista asioista käydään ainakin ehkä jollain tavalla läpi. Eli niinkuin edellä sanoin, ne painotukset. Nyt sitä aikaa käytetään lähdeviitteiden pilkkujen viilaamiseen tuntitolkulla.

Mitä tuohon mallioppimiseen tulee, niin siihenhän AMK:n opettajat nojaavat... "Kyllä te pääsette näitä sitten siellä harkassa tekemään". Siellähän sitten onkin monenlaista tekijöitä, myös niitä jotka eivät tee asioita oikein tai tekevät asiat jostain syystä sillä tavoin, ettei toimintamalliin löydy hyvällä mielikuvituksellakaan mitään perusteluita.

Kyllä, sairaanhoitajan työn pitää perustua tutkittuun tietoon ja meidän koulu tuohon tutkitun tiedon hakemista ja sen luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden analysointia taisi opettaa jopa 3 opintopistettä opinnäytetyön lisäksi. Tehtävistähän 90% pystyi melkein tekemään kolmea eri kirjaa lähteenä käyttäen.

[vaahtis]

Oman kokemuksen mukaan riippuu myös hirvittävästi opettajasta kuinka niitä asioita käydään läpi. Se missä yksi painottaa pelkkää teoriaa toinen käy teoriaa ja käytäntöä läpi. Sanomattakin selvää, että jälkimmäinen on parempi. Koulukohtaiset erot on myös joissain asioissa suuria, meillä ei esimerkiksi ole puhuttu väkivallan uhasta alalla ollenkaan saatika käyty läpi miten toimia sellaisissa tilanteissa. Ainoat maininnat on tulleet ensihoidon ja psykologian opettajilta, heiltäkin vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Paras tieto tähän aiheeseen tuli harjoittelussa, jossa olin lanssissa. Siellä ihan ensimmäisenä käytiin nämä asiat läpi, ja vielä useasti painotettiin pitkin harjoittelua.

Joillain kursseilla opetetut asiat on jääneet suhteellisen kauas käytännöstä, kun taas osassa on saanut hyvin käytännönläheisen opetuksen unohtamatta tutkittua tietoa ja teoriaa. Parhaiten teoria ja käytäntö on osunut niiden opettajien kanssa, jotka pitävät omaa ammatitaitoaan yllä tekemällä vuoroja sairaalassa pitkin vuotta. Ehkä olisi hyvä jos käytännöistä puhuttaisiin enemmän, mutta tosiassa sairaaloiden toimintatavatkin on erilaisia ja osaa asioista ei opi kuin harjoittelussa tekemällä.

[Vieras: KAI]

Teoriaa vai käytäntöä vai molempia?

Ymmärrän täysin, että sairaanhoitajaksi opiskeleva haluaa osata kaiken. Ahdistus juuri ennen valmistumista on kaiken suurin, koska hän on eri harjoittelupaikoissa nähnyt miten osaavia siellä ollaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että asiat/kulttuuri on siellä yhdellä suppealla osastolla/työpisteessä opittu vuosien kuluessa. Sairaanhoitajan koulutus suomessa, kuten muuallakin euroopassa on laaja-alainen ja antaa perusvalmiudet lähteä hoitotyöhön. Missä ja miten se sitten opitaan riippuu aika paljon oppijasta itsestään. Hän voi tehdä nykyisin entistä enemmän valintoja opintojensa aikana. Täytyy kuitenkin muistaa, että määrätyt perusasiat opiskellaan kuitenkin. Miten sitten oppija oppii? Haluaako hän lähestyä asiaa lukemalla ja tutkimalla vai mallioppimisena. On joskus harmillista kuulla kuinka mallioppimisen käsitteistöä käytetään ammattipuheessa ja jopa asiakirjoituksessa. Kuulee käytettävän käsitteitä lanssi, sähkömies, putkimies, keikka, morkku, lätkät, jne... Minkä kuvan haluamme antaa ammatistamme/osaamisestamme asiakkaille ja kollegoille. Tuossa edellä oleva VAAHTIS kirjoittaa opettajien kertomat käytännön kokemukset koetaan hyvänä opetuksena. Siihen kuulee usein lisättävän sen, että opettajan tulee olla käytännön työssä ja opettaa sitten sitä. Esimerkit ovat kyllä tärkeitä, mutta tässäkin mennään helposti siihen, että kerrotaan miten siellä käytännössä toimitaan. Missä on se teoreettinen perusta oppimiselle? On todettu, että käytäntö  ei ole aina se ihanne, miten asioiden pitäisi olla. Ihmisellä on hieman tapana "oikaista" tilanteen salliessa ja se malli ei ole aina paras mahdollinen. Siis tarvitaan varmaan edelleen opettajia, jotka ovat perehtyneet opettamiseen ja teoreettisen tiedon hyödyntämiseen myös hoitotyön opetuksessa.

[Vieras: mio]

Itse olen ollut siinä tianteessa, että olen joutunut yllättymään kentällä harkoissa ja oikeastaan pelkästään positiivisesti. Mielestäni hoitoalasta taas annetaan aivan liian negatiivinen kuva mediassa ja kouluissa. Työyhteisöt olleet pääosin kivoja, toki paskanjauhantaan törmää aina jossain, mutta näyttäkääpä mulle työyhteisö jossa sitä ei olisi. 

Mitä kouluun tulee niin mielestäni yksi isoimpia ongelmia hoitoalan koulutuksessa AMK:ssa on se, että jokaisella oppilaitoksella on omat systeeminsä opetuksen suhteen. Osassa oppilaitoksissa opetuksen painopiste on nimenomaan siinä, että osattaisiin edes jotain kun harjotteluihin lähdetään. Sitten on niitä oppilaitoksia, jossa heitellään hernepussia toisille ja pohdiskellaan asioita 18 eri vinkkelistä asioita. Toki tämäkin on tärkeää, mutta se, että tähän pohdiskeluun käytetään lähiopetustunteja ja sitten säästö syistä lääkärinluennot on lakkautettu, lääkehoidot ja anatomiat ym. mielestäni aika oleelliset asiat on tehty nettikursseiksi on mielestäni perseestä. 

Olen itse valmistunut Laureasta terveydenhoitajaksi. Meillä oli koko opintojen ajan ehkä alle 10 tenttiä ja näistäkin osa ryhmätentteinä. Yksilötason osaamista ei mitattu juuri lainkaan. Sen sijaan oli kyllä ihan perkeleellisesti kaikenmaailman hankkeita ja projekteja ja seminaareja, joiden myötä yritettiin olla niin innovatiivisia että.