Vaativin ala hoitajan näkökulmasta akuutissa hoitotyössä

[Vieras: Next gen sh]

Hei!

 

Haluaisin heittää ilmoille tälläisen helpon kysymyksen, eli mikä on hoitajan näkökulmasta vaativin akuuttihoidon ala? Tiedän että vastauksia on yhtä paljon kuin vastaajia, mutta heittäkääs tänne teidän mielipiteitä!

 

Itse uskoisin että kallistuu jonnekkin pienenkaupungin ensihoitoyksikköön tai anestesiahoitajan puolelle jossakin akuutissa leikkausyksikössä, ihan siis näin mutuilemalla. Onko täällä kehäraakkeja jotka olis monta alaa kiertänyt ja olis omakohtasta kokemusta? 

 

Keskustelua pystyyn

[Vieras: Mats]

Pitää vetää tässä vähän kotiinpäin ja sanoa että teho. Varsinkin yleistehot, mielellään yliopistosairaalassa. Pitää (tai saa) tietää kaikista erikoisaloista aika paljon, että pysyty tekemään hommat hyvin. On toisaalta anehommia, mutta toisaalta paljon erilaisia toimenpiteitä, haavanhoitoa, hereillä olevia sekavia potilaita, omaisten hoitoa sekä perseen pesua, paljon perseen pesua

Itsellä kokemusta tehoilta, päivystyksestä, ambulanssista sekä vanhainkodista.

[Janne]

Haluaisin vastata, että ensihoito, mutta 15v pakettiautossa on tottuttanut siihen, että saan yleensä keskittyä yhteen potilaaseen kerrallaan, ja saan yleensä ensihoitolääkärin vähintäänkin puheyhteyteen silloin kun haluan. Toki ensihoito vaatii myös itsenäisiä päätöksiä nopeasti muuttuvassa tilanteessa, ja rohkeutta tehdä asioita ensimmäistä kertaa, mutta silti, saamme yleensä antaa koko tiimin työpanoksen yhden potilaan hyväksi.

En omaa yhtä laajaa kokemusta eri aloilta, kuin Mats, mutta vastaisin, että päivystys. Usein paljon potilaita rajallisissa tiloissa rajallisilla resursseilla, priorisointia, länkyttäviä omaisia, länkyttämään kykeneviä potilaita, kokemattoman lääkärin perässä vetämistä, toimimista "kesureiden" keskellä. Ja sitten siihen kaiken keskelle saattaa laskeutua omalla kyydillä potilas, jolla ei hoitoonohjausohjeen mukaan olisi mitään asiaa koko sairaalaan.

Kiitos hyvästä aiheen aloituksesta.

[Vieras: Next gen sh]

Tunti sitten, Janne kirjoitti:

Haluaisin vastata, että ensihoito, mutta 15v pakettiautossa on tottuttanut siihen, että saan yleensä keskittyä yhteen potilaaseen kerrallaan, ja saan yleensä ensihoitolääkärin vähintäänkin puheyhteyteen silloin kun haluan. Toki ensihoito vaatii myös itsenäisiä päätöksiä nopeasti muuttuvassa tilanteessa, ja rohkeutta tehdä asioita ensimmäistä kertaa, mutta silti, saamme yleensä antaa koko tiimin työpanoksen yhden potilaan hyväksi.

En omaa yhtä laajaa kokemusta eri aloilta, kuin Mats, mutta vastaisin, että päivystys. Usein paljon potilaita rajallisissa tiloissa rajallisilla resursseilla, priorisointia, länkyttäviä omaisia, länkyttämään kykeneviä potilaita, kokemattoman lääkärin perässä vetämistä, toimimista "kesureiden" keskellä. Ja sitten siihen kaiken keskelle saattaa laskeutua omalla kyydillä potilas, jolla ei hoitoonohjausohjeen mukaan olisi mitään asiaa koko sairaalaan.

Kiitos hyvästä aiheen aloituksesta.

Itsekin mietin että päivystys voisi kuulua tähän listaan juuri tuon priorisoinnin vuoksi, sekä muuttuvien tilanteiden. Olen kuitenkin ollut käsityksessä, että päivystyksessä sh joutuu toimimaan lääkärin ohjeiden mukaan, eikä ns omaa harkintaa joudu käyttämään niin paljoa kuin ensihoidossa tai juuri anestesia-/tehohoidossa. Olenko täysin hakoteillä? 

 

Varmasti päivystyksessä omaisten kanssa toimiminen on hyvin vmäistä, ja lääkärit usein helvetillisiä töhöjä. Jos siis osaavat suomea edes

 

Onko jollain kokemusta lasten päivystyksestä tai tehosta? Ne varmasti myös hyvin haastavia paikkoja monin tavoin. 

 

 

[jupet]

Ensihoito-päivystys-anehoitaja akselilla sanoisin ensihoitoa ja jossain määrin myös anehoitajan hommia enemmän kongnitiivisesti kuormittaviksi (paljon päätöksentekoa) kun taas päivystyksessä on paljon paljon kovempi työtahti (päivystyksessä teoriassa lääkäri päättää ihan kaikesta ja on teoriassa aina paikalla).

Tehosta ei omakohtaista kokemusta.

[Vieras: martsanen]

Itsellä kokemusta vain päivystyksestä. Eräs asia, joka tekee päivystystyön haasteelliseksi, ovat alati vaihtuvat lääkärit. Pienemmissä sairaaloissa (ja ehkä sama juttu myös yliopistollisissa) ei päivystyksessä "päivystä" aina sama, oma lääkäri. Joka päivä tulee eri lääkäri, ja saattaa olla ettei sama naama tule vastaan viikkoihin, jopa kuukausiin.

Siinä ei kehity hoitaja-lääkäri -yhteistyötä. Tämä on mielestäni potilasturvallisuutta heikentävä asia. Joka päivä saat kysellä ja arvuutella lääkärin työtapoja: kirjaako hän määräykset koneelle? Vai mumiseeko hän ne ohi mennessään? Antaako määräyksiä ollenkaan? (hämmentävän moni epävarma lääkäri piilottelee ruudun takana ja tulee maisemiin vasta kun hoitaja on jo tilannut ja ottanut sopivaksi katsomansa labrat, miettinyt nestehoidot ja pohtinut jopa diagnoosia jo hiukan alulle...)

Lisäksi hoitaja esittelee näille jatkuville uusille lääkäreille paikat ja toimintatavat, auttaa alkuun tietokoneen kanssa ja esittelee puhelinnumerot ym.

[Vieras: Hoitsu -04]

Olisko diabetes potilaat.. hypoine ja hyperineen...

[Vieras: TH4]

Teho-, päivystys-, lanssitausta.

Teho näistä haastavin. Päivystyksessä se on lähinnä lääkärin ohjaamaa hommien lapioimista.

Ensihoidossa saa jo käyttää päätään, mutta lääkepakin ja keinojen rajallisuus ohjaa ajatuksen tehoon, ja oma ~8 v kokemus ei anna ensihoidolle tai päivystykselle edes palaa vertailussa.

[Vieras: Nepsukka]

Pienen pieni kokemus dementia ja päihdetyöstä mutta kyllä haastavuudella ja vaativuudellaan vie voiton kehitysvammatyön akuutti/kriisityö. 

Eli siis osastolla otetaan vastaan 24/7 kriisissä olevia asiakkaita joilla kehitysvammadiagnoosi, sekä yleensä jonkin sortin autismi. Lisänä useimmiten sopeutumis/ käyttäytymisen häiriöt (suomeksi yleensä aggressiivisuus muita kohtaan) sekä kommunikoinnin pulmat, yleensä kommunikointina ei ole puhe vaan joku muu tapa. Sokerina kakun päällä impulsiivisuus, ei ennakkomerkkejä mahdollisesta tulevasta väkivaltakäytöksestä välttämättä ollenkaan.

Osastolla ei lääkäriä iltaisin/öisin tai vkl. Aina kun kriisiasiakas on tulossa, tilanne on luultavasti todella akuutti, ja jotain on jo sattunut. Osastolta irrotetaan ryhmistä hoitajia, joka tarkoittaa sitä että automaattisesti ryhmät menee vajaalla ainakin loppuvuoron. Koko järjestelyn hoitaa lähärit ja sairaanhoitajat, paitsi virka-aikana. Ja niinkuin tiedetään niin kukaan ei kriisiydy virka-aikana :/  ja kaiken kukkuraksi uusi erityishuoltolaki tuo omat haasteensa ja paperityöt. Kaikkeen pitää olla päätös ja paperi, ja tottakai kunnolliset perusteet, lähtien valvotusta liikkumisesta yms.

pelkästään autistiselle jo ympäristönmuutos saattaa aiheuttaa uuden kriisin ja trauman. Ja niinkuin tiedetään, väkivaltaa ei tule missään sietää mutta kyllä tämän työn kuormittavuus on korkealla, nimenomaan kriisityössä kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa.

[Vieras: Päikkäpolilta]

Minun kokemus päivystyksestä on se, että potilaat on tuntikausia pelkästään hoitajien silmän alla ja hoidossa. Jos jono lääkäriin on tunteja, ohi pääsee vain ne ketkä oikeasti tarvii lääkärin heti. Ja tämän arvioi hoitaja. Stressaavaa joskus...

 

Meillä hoitaja todellakin tekee kaiken ennen kuin lääkäri edes kuulee potilaasta. Tilaa labrat, otta filmit ja mittaukset, tekee steriilin pöydän, valitsee ompelulangan, kipulääkitsee,  tekee rtg-passin lääkärin piikkiin jos ranne on mutkalla ja jono on 6 tuntia, joskus on jatkohoitopaikkakin soitettu osastolta valmiiksi.

Joskus hirvittää kun 3 hoitajaa valvoo 30 potilasta jotka odottaa lääkäriä (joka voi olla ekaa päivää töissä oleva kandi) .

 

[kahvikuppi_]

Päivystysröntgen

[Vieras: .ff]

13 tuntia sitten, Vieras: Päikkäpolilta kirjoitti:

Minun kokemus päivystyksestä on se, että potilaat on tuntikausia pelkästään hoitajien silmän alla ja hoidossa. Jos jono lääkäriin on tunteja, ohi pääsee vain ne ketkä oikeasti tarvii lääkärin heti. Ja tämän arvioi hoitaja. Stressaavaa joskus...

 

Meillä hoitaja todellakin tekee kaiken ennen kuin lääkäri edes kuulee potilaasta. Tilaa labrat, otta filmit ja mittaukset, tekee steriilin pöydän, valitsee ompelulangan, kipulääkitsee,  tekee rtg-passin lääkärin piikkiin jos ranne on mutkalla ja jono on 6 tuntia, joskus on jatkohoitopaikkakin soitettu osastolta valmiiksi.

Joskus hirvittää kun 3 hoitajaa valvoo 30 potilasta jotka odottaa lääkäriä (joka voi olla ekaa päivää töissä oleva kandi) .

 

Tämä.

[Vieras: Jdidkdi]

Eri mieltä oon tosta että päivystystyö olis pelkkiä lääkärin määräysten toteuttamista. Tietty lääkemääräykset jne tulee lääkäriltä mutta kyllä siellä omaa järkeä käyttää, mikä päivystyksessä varmaan näkyy eniten just siinä priorisoinnissa ja hoidon tarpeen arvioinnissa. Esim. triagessa saa aika yksin miettiä mitä sille potilaalle tekee. Ja muutenkin hoitaja sen päivystyspotilaan hoidon alottaa ottamalla mittaukset ja labrat ym. Sellasten kunnon akuuttipotilaiden hoitaminen taas on muuten sellasta paineen alla työskentelyä. 

Mut alkuperäiseen kysymykseen sanoisin kuitenkin että teho olisi se vaativin paikka. 

 

[Vieras: martsanen]

23 tuntia sitten, Vieras: Päikkäpolilta kirjoitti:

Minun kokemus päivystyksestä on se, että potilaat on tuntikausia pelkästään hoitajien silmän alla ja hoidossa. Jos jono lääkäriin on tunteja, ohi pääsee vain ne ketkä oikeasti tarvii lääkärin heti. Ja tämän arvioi hoitaja. Stressaavaa joskus...

 

Meillä hoitaja todellakin tekee kaiken ennen kuin lääkäri edes kuulee potilaasta. Tilaa labrat, otta filmit ja mittaukset, tekee steriilin pöydän, valitsee ompelulangan, kipulääkitsee,  tekee rtg-passin lääkärin piikkiin jos ranne on mutkalla ja jono on 6 tuntia, joskus on jatkohoitopaikkakin soitettu osastolta valmiiksi.

Joskus hirvittää kun 3 hoitajaa valvoo 30 potilasta jotka odottaa lääkäriä (joka voi olla ekaa päivää töissä oleva kandi) .

 

Tätä yritin tuoda esiin omassa viestissänikin. Toki osa työstä on lääkärin määräysten suoraviivaista toteuttamista, mutta päivystyshoitoon kuuluu paljon muutakin. Jos on jonoa, tai kokematon arka lääkäri, niin hoitaja saattaa tehdä 85% työstä itsenäisesti ja sen jälkeen lääkäri katsoo potilasta 2 minuuttia, tekee muutaman pikaisen neurologisen testin esimerkiksi, ja sen jälkeen potilas onkin taas hoitajan hoteissa kun etsitään jatkohoitopaikkaa.

Lisäksi päivystyshoitajan (ainakin siellä missä itse olen töissä) tontti vaihtuu päivittäin. Pitää osata olla triagessa arvioimassa hoidon tarvetta, hoitaa akuutteja tapauksia, hoitaa iltaisin tk:n ollessa kiinni terveyskeskuspotilaita, neuvoa puhelimessa ym.

Kuitenkin sanoisin että teho on vaativin, mutta eri tavalla vaativa.

Päivystyshoitaja ADHD, tehohoitaja OCD -näin kärjistettynä. Tai: teholla tunnetaan potilas päästä jalkoihin, päivystyksessä tiedetään että potilaalla on pää ja jalka. Usein teho ja päivystys ovat eri ihmistyypin hommia.