Vanhainkodista sairaalan vuodeosastolle

[Carofine]

Olen nyt kuukauden päästä vaihtamassa vanhainkodista sairaalaan töihin. 
Nyt on alkanut hirveästi jännittämään miten sopeudun sairaala maailmaan. Se kaikki on niin erilaista, ihan aseptiikasta lähtien. 
Osaisiko joku kertoa millaista se työ lähihoitajilla on sairaalassa??
Pärjääkö tälläinen joka on melkein 10 vuotta tehnyt työtä vanhainkodissa?? Perushoidon kyllä osaan, mutta se kaikki muut jännittää...

[Vieras: Keikkalainen]

Heippa!

Itse työskentelin yli 10v avohoidossa ja siirryin sairaalaan töihin, kylmiltäin.  Reilu 3v olin ja lähdin Tays:n alaisuuteen. Kaikkiaan yli 4v ja sitten kaipasin uusia työkuvioita. Sairaaloissa on myös eroja, isompia ja pienempiä. Itse työskentelin kummassakin. Nytkin keikkailen sairaalaan ja aluksi oli työ löysin pukuhuoneesta osastolle eli iso sairaala.  Kulkukortti käyttöön, heti. Lh pitää olla voimassa LoveLop ja tehdään näyttö sairaalan oman näytönmukaisesti ja ET KOSKE LÄÄKKEISIIN; ILMAN KIRJALLISTA LUPAA.  Teen kaikkia työvuoroja eli tilanteen mukaisesti ja eri osastolle mm. MRS, sisätautiosasto. Pääosastoni osasto on myös elvytysosasto ja heti lähtö kun hälytys tulee. Vaikka yöllä, kesken toimeen piteiden ja toinen hoitaja tilalle välittömästi.  Olen käynyt sairaalan elvytyskoulutukseen ja paloturvallisuuskoulutus ym.

 Riippuu  paljon millaiselle osastolle menet?  Siitä se lähtee ja itse sain ensimmäisenä työpäivänä opin paloturvallisuudesta ym. Olin sh. työparina ja he myös opettavat kunnolla ja vastuu kasvaa koko ajan. Myös vaativampia työtä sain tehdä välillä eli on myös itsestä kiinni. Paremmin kuunnellaan toisia työntekijöitä ja ainakin minun mielipidettä arvostettiin, kuin vanhuspuolella.  Sh tekevät  ns. vaativammat työt.  Lh hoitaa paljon perushoitoa, sängyn petausta, pesut, avustaminen, syöttäminen, kannustaa asiakasta tekemään itse  eli ihan normaalit työkuviot. Rauhallisempi työskentelytahti kuin vanhustenhoidossa nykyisin, reipas kävelytahti riittää.  9voi tulla nopeasti paljon potilaita ja sitten taas hiljainen hetki jne.  samoin akuuttiosasto, niissä työskentelin enimmäkseen. Pitää osasta nopeasti reagoida asioihin ja se oli minun juttuni sairaalassa. Potilaita oli todella laidasta laitaan, noro ym. turvamiehiä näkee päivittäin.  Ylivuoroja ei tehty ilman os.hoitajan lupaa, kirjallinen ja 12h piti kirjata kuka tekee eli kaikki on kirjattu tarkkaa ylös. Vanhuspuolella hoitajat vaan sanovat voin tehdä pitkää päivää. Silloin ei taatusti yksikään pomo hanki sijaista tilalle ja sitten maristaan välittömästi selän takana taaskaan ei saatu keikkalaista. Normi käytäntö vanhuspuolella, mutta sairaalassa tämä ei toimi. Palkka tuli verkkopankkiin aina oikein ja ajallaan, mitä ei kaikissa vanhuspuolella toteudu.

Vierailuaikoja noudatetaan eli kaikki on paljon suunniteltu etukäteen. Tarkkaa organisoitu ja toimii hyvin, mutta väillä on näitä akuuttitapauksia ja siihen mennään välittömästi, kun hälytys tulee. Sellaista  ei näkynyt työt siirretään toisille, vaan hoidetiin itse työt loppuun asti ja selvät työpelisääntöjä noudatettiin.  Myös ei saa samalla tavalla kontaktia kuin vanhustenpuolella eli ovat nykyisin vain muutaman päivän sisällä ja siirto seuraan paikkaan. Voisi sanoa hyvän päivän tuttuja ja monesti unohtaa heti kun ovi sulkentuu. Se, oli suorin muutos vanhustenhoidosta sairaalatyöskentelyyn, niin kuin keikkailussa asukaat vaihtuvat ja perustyö pysyy aina samanlaisena. 

Aseptiikka ym. ne kuuluvat myös vanhustenhoitoon,  kuka missäkin  työskentelee.  Lääkärin kierokset, päivittäin ja ruoanjakelu sanelevat osittain työpäivän.  Hiarkia näkyy vieläkin työskentelytavoissa ja toisten ammattitontille ei ole menemistä. Samanlaista selän takana puhumista kuin muuallakin, missä on paljon naisia työssä.  Hoitaa  vain omat työnsä, kysyy neuvoa ja toivottavasti annetaan, paljon vierasmaalaisia sairaalassa työssä. Meillä on joka 5:s vierasmaalainen työntekijä. Sain itse kuvan, jotkut pitävät itseään parempana kun ovat sairaalan leivissä. Myös ikähaarukkaa näkyy paljon ja hyvä veliporukka toimii niin kuin muuallakin.  Loppupelissä eivät pärjää monesti muistisairaiden hoidossa, monisairaiden, neurologiasiakkaiden, masennus, mielenterveys jne. kanssa eli kentällä oppii paljon enemmän asioita nykyisin ja on monipuolisempaa. Pystyy myös sitoutumaan asiakkaaseen pitemmäksi ajaksi. Sairaalassa näki hyvin toimiiko miten avohoito ja onko kirjaukset ajan tasalla. Yhteistyö on myös näinkin päin ja itse opin avohoidolla on paljon oppimista kirjaamisesta ja myös sen pitäminen ajan tasalla ei ollut itsestään selvä asia.

Olet/tiedät   varmaan jonkun henkilön joskus ollut sairaalassa potilaana ja siinä näkee jo jotenkin sairaalan päivänrytmin. Pesut, verikokeet, aamupalat, lounas  ym. Aina on lappu laitettu tiedoksi ja sitä oikeasti myös noudatetaan. Tätä samaa on myös monessa vanhusten palvelutalotyöskentelyssä nykyisin ei paljon eroa siitä vaan millainen on työympäristö .Nykyajan sairaalat todella kilpailevat keskenään olemassaolostaan. Jotkut viihtyvät  siellä työssä ja jotkut lähtevät nopeasti pois eli ihan samanlaista siellä kuin muuallakin. Itse olen saanut sairaalasta myös ihania, pysyviä kavereita ja pidetään yhteyttä vieläkin.

 Tv:stä Seniorityössä tuli lauantaina; Oli juuri Tays:sta yövuorolainen kertoi omasta työstään  ja siitä näki kuinka rauhallinen oli yövuoro sairaalassa ja apua oli saatavilla. Vanhustenhoidossa yököllä on monesti isompi vastuu, yksin ja kodinhoitotyöt päälle. Lisäksi on näitä kokemattomia hoitajia, kielitaidottomia palkattu siihen ja tietysti kuvittelevat siellä voi käyttää omaa tietokonetta ihan rauhassa ja tehdä mitä haluaa. Ikävä kyllä, monen mielestä yövuorossa ei tehdä mitään....vain pyykinpesua tätä kuulee jatkuvasti... 

Ainakin meidän sairaala elää lopettamisalan alla ja lukiessa uutisia aika moni ei tiedä missä mennään nykyisin. Lisäksi vaihtuvuus on isompaa, ei ole aina sitä mitä puhutaan. 

Ei, tarvitse pelätä tai jännittää.   Olet varmaan  sairaanhoito ja huolenpitojaksosta valmistunut, niin kaiva vain esille oppikirjat niissä on paljon tietoa vieläkin.  Koska sairaala on ollut tarkkana , minkä osaamisjakson lähihoitaja on käynyt. Sairaalahygienia-kirja taas antaa tietoa aseptiikasta ja tietysti mene sairaalan omille sivulle niin sieltä saat oman työpaikasi tärkeimmät tiedot mm. koulutukset, aseptiikka ym. Itse selaan välillä uudet tiedot sieltä ja koulutukset n. kerran vuodessa käyn sairaalan päivittämässä koulutuksessa.

 Työ on selkeämpää kuin vanhusten hoitolaitoksissa.  Nopeasti oppii pelisäännöt ja kirjaaminen on taas työpaikkakohtainen.  Myös taitaa olla vähemmän epäpätevämpää työssä. Valkoinen työvaate on myös normaalia toisissa vanhusten hoitopaikoissa ja siitä myös hiljaa jäädään pois myös sairaalamaailmasta.

Muuten, kun kirjoitin tätä sain  kutsun työhaastatteluun ja sairaalan puolelle.  Itse laitan aina hyvät ja huonot puolet paperille ja on helpompi verrata näin keskenään asioita. Palkka ei ole se mikä vetää vaan moni muu asia on tärkeämpi.

 

 

[Vieras: Dumbelo]

Samoilla linjoilla kuin keikkalainen. Itse kanssa päädyin sairaalaan hommiin ja lähes vastavalmistuneena ja ilman sairaanhoito- ja huolenpito suuntautumista. Minulla tosin on sairaalatyöstä kokemusta muuta kautta, mutta ei osastotyöskentelystä. Tietty just aseptiikat ym. mietitytti, mutta kertailin etukäteen ja toisaalta kaikki kyllä neuvovat mielellään ja perehdytys on suht hyvää, ainakin parempaa kuin missään yksityisellä. Ja oikeasti osastoilla on aina vastavalmistuneita, opiskelijoita ja joltain muuta erikoisalueelta siirtyneitä hoitajia, että neuvoja satelee kansialassa ainakin meillä koko ajan. Jos pitää korvat auki koko ajan, kysyy ja pistää asioita muistiin ja selvittää lisää myöhemmin niin oppii aivan hitosti lisää ja uutta.

En enää millään ilveelläkään haluaisi mihinkään yksityiselle tai kolmannelle sektorille.