Jump to content
MAINOS

Turvallisuus vs. itsemääräämisoikeus


Petite Infirmieré

Recommended Posts

Niin, tämä taitaa olla aikalailla ikuisuuskysymys. Mutta mikä on teidän mielipide tähän?

Henkilö, joka on asunut palvelutalossa jo jonkin aikaa, on osoittanut ettei syystä tai toisesta halua/muista soittaa hälytyskelloa (ennen kuin on jo sattunut) ja on nyt lähiaikoina kaatunut useammankin kerran. Aiemmin mitään ei ole sattunut, mutta viimeistä edellisellä kerralla kaatumisesta seurasi murtuma ja leikkaus. Tämän ajateltiin edes vähän hidastavan menoa, koska on vielä kipeäkin, mutta ei. Edelleen touhuilee huoneessaan itsenäisesti, vaikka meno on hoitajan avustaessakin huteraa.

Koska on vaarana että satuttaa itsensä vieläkin pahemmin (tai joka tapauksessa niin, että joutuu uudelleen sairaalaan), pohdimme mahdollisuutta esim. vyön käyttöön pyörätuolissa istuessa (tosiaan henkilön sairauden takia liikkuminen on vähintäänkin jäykähköä ollut jo aiemminkin, siksi pyörätuoli vaikka pystyy kävelemäänkin jotain matkoja). Mutta. Ainakaan diagnosoituna ei ole dementiaa tai muuta suuresti kognitioon vaikuttavaa sairautta, vaan käsittääkseni hänen sairautensa liittyy enemmänkin fyysiseen puoleen? Toisaalta hänen kohdallaan sitä on ehkä hieman vaikeaa arvioida, että mikä se hänen päätöstentekokyky sitten lopulta kuitenkaan on (puhuu yleensäkin hirveän vähän ja on eleissäänkin sellainen hiljaisempi/vaikeasti tulkittava). Mutta se että jos hän itse sanoo ei...? Omaisten kanssa alustavasti keskusteltu tilanteesta, ymmärtävät kyllä (ei oikein tullut suoraa vastausta puolesta eikä vastaan). 

Molemmissa vaihtoehdoissahan pyritään jollain tavalla takaamaan se "asukkaan paras", mutta mikä sitten on oikea keino... (Onneksi tosiaan omaiset vaikuttivat ymmärtäväisiltä, eikä siltä että ovat haastamassa meitä oikeuteen tai vähintään ottamassa Iltapäivälehteen yhteyttä jos sitten vaikka jotain käy). Lonkkahousut ei oikein tule kysymykseen, kun kerran käy itse vessassa ja se jo nyt hankalaa (koska ne on kuitenkin tiukat ja siksi normi housuja vaikeampi kiskoa alas). Eikä meillä harmi vaan ole oikein mitään yhteisiä tilojakaan, missä voisi päiväsaikaan pitää vahtivan silmän alla, ainut keino käydä tasaisin väliajoin ovesta kurkkimassa että on yhä pystyssä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Asuinpaikan vaihto sellaiseen ympäristöön jossa pystytään vahtimaan jatkuvasti lienee ainoa täysin lakien ja pykälien mukainen vaihtoehto...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

56 minuuttia sitten, jupet kirjoitti:

Asuinpaikan vaihto sellaiseen ympäristöön jossa pystytään vahtimaan jatkuvasti lienee ainoa täysin lakien ja pykälien mukainen vaihtoehto...

Mm, vaan missäpä vahdit toisaalta jatkuvasti... Vaikka no, ei hänellä toistaiseksi sentään öisin ole ollut tapana lähteä liikkeelle (sängystä nouseminen taitaa kuitenkin olla sen verran hankalaa ja nukkuu kyllä yöt). Että sinällään. Ja periaatteessa tietenkin varteenotettava vaihtoehto, taitaa vain olla sekä hän että omaiset niin kiintyneitä tähän paikkaan kun hän jo ainakin pari vuotta meillä ollut. 

Toki meilläkin jotain yleisiä tiloja on (takkahuone, ruokasali ja toimiston läheinen pieni aulatila), mutta yhteinen televisio on suoraan sanottuna ihan typerässä paikassa ja iso osa meidän asukkaista on aikamoisia kotihiiriä, että heistäkään ihan hirveästi seuraa olisi... tosin ei sillä, eipä hän oikein toisten seurasta taida piitatakaan (sinänsä juttelee jos hänelle jutellaan ja lähtee kyllä mukaan jumppiin ym., mutta ei itse ota kontaktia keneenkään ja tuntuu viihtyvän melkein parhaiten omassa rauhassa huoneessaan).

Toki jos hänet veisi hoivakodin puolelle saliin (jossa on televisio + seuraa).... hmm, pitäisivätköhän siellä silmällä tai suostuisiko olemaan siellä...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jos potilas on oikeustoimikelpoinen niin hänellä on lupa kaatuilla miten paljon haluaa.

Ymmärrän kyllä, että elämän viime metreillä haluaa pitää kiinni omasta vapaasta liikkumisestaan vaikka se olisikin vain sohvan ja kahvinkeittimen välillä.

Suomessa rajoitetaan vanhuksia perusteettomasti aika paljon erityisesti palvelutaloissa, joiden pitäisi olla muka jotenkin kodinomaisia vuokra-asuntoja palveluilla höystettynä. Toki niissä asuu paljon väkeä joiden kuuluisi olla laitoshoidossa. Konsepti on ihan hyvä, mutta toteutus ontuu.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

4 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Aloituskin heti nimenomaan kuulosti siltä että haetaan jonkunlaista oikeutusta kiinni sitomiselle...

Ehkä. Lähinnä tarkoitus oli kuitenkin kysellä että minkälaisia ajatuksia muilla herää. Itsehän olen siis sitä mieltä, että koska meillä asukkaat asuu ihan virallisesti kotonaan, ei voida esimerkiksi pakottaa olemaan yhteisissä tiloissa, jos haluaa olla huoneessaan. Koska jokainenhan saa kotonaan tehdä periaatteessa niin kuin itse tahtoo. Vöitä tai laitoja tms. ei meillä myöskään laiteta, jos henkilö on sen hoitotahdossaan kieltänyt tai on 'järkevä' ja sen kieltää (tai vaikkei hoitotahdossa olisikaan mainintaa tai muuten tietoa potilaan mahdollisesta mielipiteestä mutta omaiset ehdottomasti kieltää). Lisäksi tarvitaan lääkärin lupa.

Muuutta ko. henkilö on hoitotahdossaan ilmaissut vöiden ym. olevan ok. Tämähän kuitenkin koskee vain tilannetta, jossa hän ei enää pysty tahtoaan ilmaisemaan tai ei ymmärrys ei riitä päätöksen tekemiseen (ja se että henkilön mielipide on eriävä, voi toki hoitajan näkökulmasta vaikuttaa siltä, ettei ymmärrä omaa parastaan, mutta toisaalta joskus se vaan yksinkertaisesti on niin että potilaan ja hoitajien näkökannat tilanteeseen ovat erilaiset ja se on vaan voi voi - yleensä hoitajan näkökulmasta siis, koska itsemääräämisoikeus). Haasteellista on ehkä arvioida sitä hänen kykyään tehdä päätöksiä ja keskustella asiasta ym. Lääkäristäkään ole apua siinä mielessä, että hän on juuri vaihtunut eikä uusi ole vielä ikinä nähnyt häntä. 

 

Varmaankin tilanne vaatii hieman enemmänkin keskustelua, kuin vain että vyö tai ei. Vaan että olisko jotain muuta keinoa turvallisuuden lisäämiseksi tai olisiko meidän toimintatavoissa ylipäänsä jotai muokattavaa (muutama muukin löytyy, jolla kaatumisia). Ja ehkä vielä enemmänkin käydä omaisten (ja asukkaan itsensä toki) kanssa keskustelua tilanteesta ja että mitä mieltä he on. Toisaalta juuri hetki sitten koulutuksessa yksi isommista pomoista totesi kaatumisten lisääntyneen (koko kaupungissa) pikku hiljaa varmaankin sen takia, että nykyään hyväksytään enemmän se että laitoksissa ym. voi elää kodinomaista elämää vaikka olisikin sitten uhka kaatumiselle.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Suomessa ihminen voidaan sitoa syvemmän tarkastelun kestävästi vain mielenterveyslain ja kehitysvammalain perusteella.

Täällä kuitenkin potilaita sidotaan "pakkotilaan" perustuen, joka on siis pakkokeinolaista otettu pykälä. Pakkotilan ajatus on että loukattu oikeus on pienempi paha kuin sillä saavutettu etu. Ongelmia tästä syntyy jos tämä on toistuvaa.

Jos Martti siis sidotaan kiinni tuoliin ja estetään hänen kaatuminen kohtalokkaasti siksi aikaa, että hoitaja saa soitettua apua... Niin tuo saattaa jopa olla lain hengen mukaista. Sitten kun tämä on se päivästä toiseen toistuva tapa, niin tilanne on aika arvellutava.

Kaipaamme edelleen sitä lakia potilaiden hoidosta, jossa myös sitomisen ja kiinnipidon tarve on huomioitu.

 

Ps. Hitsi että yövuorossa olisin taas kaivannut sellaista moottorivene tyyppistä karkuremmiä, joka soittaisi kelloa kun dementikko nostaa päänsä sängystä... Siihen kerkeisi vielä väliin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kehitysvammankaan vuoksi ei enää saa sitoa tuosta vaan. Kesäkuussa 2016 Suomi viimein ratifioi vammaisten oikeudet. Nyt rajoitustoimenpiteet vaativat perustelun _etukäteen_ paperilla. Eli mitään ex tempore rajoittamista sitoen ei saa tehdä.

Hauskasti jäljelle jää vain mielenterveyspotilaat joiden ihmisoikeudet ovat vähäisemmät.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Missä laissa tai asetuksessa annetaan lupa sitoa yms mielenterveyspotilaita ilman lääkärin nimenomaista potilaskohtaista (etukäteis)harkintaa?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Laki, asetus, määräys.....on eri asia kuin  käytäntö.

Jokainen tietää ettei se nyt mielenterveyspuolella mene noin, että etukäteen kirjaillaan paperille ja mietitään ja pohditaan ja perustellaan. Ei mene, aikusiten oikeasti. Kyllä siinä menee jokainen psykoosikaveri samaan nippuun riippumatta minkälainen kaveri itse asiassa on kyseessä ja voisiko sen kanssa ehkä toimia jotenkin muuten kuin tuttuun, totuttuun ja helppoon tyyliin. Juu toki tämä on muuttumassa....hitaasti. Vähemmänhän tätä käytetään kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ylilyöntejä tapahtuu edelleen kuten olemme saaneet lukea.

Se mitä tiedän myös keva puolelta on, että ainakin etelä-suomessa toimijat ovat oikeasti joutuneet käymään jokaikisen asiakkaan läpi ja oikeasti miettimään, että miksi jamppa on sidottu pyörätuoliinsa viimeiset 20 vuotta? Mikä sille on peruste? Ja peruste ei siis ole se, että estetään tipahtaminen siitä tuolista, vaikka siis se ei ole siitä tipahtanut viimeiseen 20 vuoteen...ellei jamppa itse sano, että sitokaa.

Kaverin liikkumista ei myöskään saa rajata esim. sulkemalla huoneen ovet ja pakottamalla olemaan yhdessä huoneessa jos toinen selkeästi ilmaisee, että haluaa pois huoneesta.

Mielenterveyspuoleen verrattuna toi keva puolen touhu ja tarkkuus on kuin toiselta planeetalta. Ei niitä voi verratta edes samassa keskustelussa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tunti sitten, Vieras: Soomi kirjoitti:

Kyllä siinä menee jokainen psykoosikaveri samaan nippuun riippumatta minkälainen kaveri itse asiassa on kyseessä ja voisiko sen kanssa ehkä toimia jotenkin muuten kuin tuttuun, totuttuun ja helppoon tyyliin.

Kyllä mä väitän, että on aika harvinaista sitoa psykoottista potilasta, ellei se ole jollain tapaa väkivaltainen tai yritä aktiivisesti teloa itseään. Toki muulla tavoin liikkumista joudutaan rajoittamaan, jos potilas haluaisi poistua osastolta tms. Usein nuo psykoosipotilaat on kuitenkin ohjattavissa pelkästään puhumalla.

1 tunti sitten, jupet kirjoitti:

Missä laissa tai asetuksessa annetaan lupa sitoa yms mielenterveyspotilaita ilman lääkärin nimenomaista potilaskohtaista (etukäteis)harkintaa?

Pakkotilan tai yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella voinee potilaan sitoa, jos hän psykoosipäissään rikkoo paikkoja tai ihmisiä. Tällöin toki on miljööstä riippuen kutsuttava paikalle välittömän uhan poistuttua poliisi tai se lääkäri käyttämään julkista valtaa ja määräämään rajoitustoimenpiteet. 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Oma kritiikkini nyt kohdistuu enemmänkin siihen toimintatapaan ja kulttuuriin jossa halutaan aina mennä ns. helpoimman kautta ja tuttuun totuttuun tyyliin. Kuten mielestäni loisti myös tästä aloituksesta.

Ei ole kerta tai kaksi, kun kutsutaan poliisi retuuttamaan kaveri somaattiselta puolelta amppariin ja psykan puolelle. Minä taas en henk.kohtaisesta nauti tuollaisesta esityksestä vaan yleensä yritän keskustella kaverin kanssa josko nyt kävelisi omin jaloin sinne amppariin. Aina on keskustelu onnistunut ja poliisit ovat voineet vaikka syödä donitsia sillä välin.

Ja en todellakaan ole mikään "tehohoitaja". On lohjennut hammas, lähellä ollut nenän/otsan murtuminen, purtu, lyöty, syljetty ja saanut asiakkaan verta päälle. Kaikki tämä tässä hauskassa hoitotyössä. Eli ei mene aina putkeen keskustelut.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

9 tuntia sitten, Julma kirjoitti:

 

Pakkotilan tai yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella voinee potilaan sitoa, jos hän psykoosipäissään rikkoo paikkoja tai ihmisiä. Tällöin toki on miljööstä riippuen kutsuttava paikalle välittömän uhan poistuttua poliisi tai se lääkäri käyttämään julkista valtaa ja määräämään rajoitustoimenpiteet. 

Tämä ei kuitenkaan tee eroa mt-potilaan, kehitysvammaisen tai vaikka vaan huvikseen riehuvan "terveen" välille. Kysymys oli siitä miten väitetysti mt-potilaan suoja on vähäisempi kuin muiden ihmisten.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

15 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Missä laissa tai asetuksessa annetaan lupa sitoa yms mielenterveyspotilaita ilman lääkärin nimenomaista potilaskohtaista (etukäteis)harkintaa?

Mielenterveyslain 4a. luvun § 22e
 

Lainaa

Potilaan eristämisestä ja sitomisesta päättää potilasta hoitava lääkäri suorittamansa tutkimuksen perusteella. Kiireellisissä tapauksissa hoitohenkilökuntaan kuuluva saa väliaikaisesti eristää tai sitoa potilaan, minkä jälkeen asiasta on välittömästi ilmoitettava lääkärille.

Kyllä tuota käytännössä myös on toteutettu niissä yksiköissä joissa olen työskennellyt. Potilas otetaan hallintaan ja eristetään, tarvittaessa vaikka sidotaan. Tottakai jos joku pystyy kutsumaan lääkärin paikalle samantien, niin ehdottomasti niin toimitaan. Harvinaista tuo toki on, että tilanne eskaloituu tuohon pisteeseen asti.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No juu, eristämisen osalta tosiaan on eroa. Sitominen yms aloillaan pitäminen onnistuu lääkäriä tai poliisia odotellassa käytännössä ihan samoin kenelle vaan joka mahdollisen sairautensa vuoksi riehuu tai muuten on vaaraksi itselleen ja muille (ks Julman kommentti).

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

4 minuuttia sitten, jupet kirjoitti:

No juu, eristämisen osalta tosiaan on eroa. Sitominen yms aloillaan pitäminen onnistuu lääkäriä tai poliisia odotellassa käytännössä ihan samoin kenelle vaan joka mahdollisen sairautensa vuoksi riehuu tai muuten on vaaraksi itselleen ja muille (ks Julman kommentti).

Voi tulla ihan kysymykseen näiden B-lähetteellä (vapaaehtoisesti) hoidossa olevien kohdalla, edellä lainattu pykälä koskee vain tarkkailussa tai tahdosta riippumattomassa hoidossa olevia.
Jos lähdetään sitomaan potilasta joka ei ole mielenterveyslain mukaisessa pakkohoidossa tai tarkkailussa, niin sille pitää olla aika pirun hyvät perusteet (simppelisti: "Mikään muu keino ei onnistu").

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei lain hengen mukaan tule kysymykseen tahdosta riippumattomassakaan hoidossa niin kauan kun muita keinoja on tarjolla...

Mutta sitten kun ei ole muita keinoja niin ei ole. Ei ihmisen voi antaa esim hakata päätään betoniseinään sairauden vuoksi tai pahoinpidellä muita oli joku hoitolähete/päätös olemassa sillä hetkellä tai ei.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

3/10/2017 klo 07.32, Vieras: Soomi kirjoitti:

Oma kritiikkini nyt kohdistuu enemmänkin siihen toimintatapaan ja kulttuuriin jossa halutaan aina mennä ns. helpoimman kautta ja tuttuun totuttuun tyyliin. Kuten mielestäni loisti myös tästä aloituksesta.

Ei ole kerta tai kaksi, kun kutsutaan poliisi retuuttamaan kaveri somaattiselta puolelta amppariin ja psykan puolelle. Minä taas en henk.kohtaisesta nauti tuollaisesta esityksestä vaan yleensä yritän keskustella kaverin kanssa josko nyt kävelisi omin jaloin sinne amppariin. Aina on keskustelu onnistunut ja poliisit ovat voineet vaikka syödä donitsia sillä välin.

Ja en todellakaan ole mikään "tehohoitaja". On lohjennut hammas, lähellä ollut nenän/otsan murtuminen, purtu, lyöty, syljetty ja saanut asiakkaan verta päälle. Kaikki tämä tässä hauskassa hoitotyössä. Eli ei mene aina putkeen keskustelut.

Oma kokemus poliiseista on se, että ne ei todellakaan retuuta asiakkaittaan. Puhuttavat ihan viimeiseen asti. Osa jopa erittäin asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Silloin kun itse olen nähnyt poliisien fyysisesti ohjaavan asiakkaittaan (kertoja on useita), on tilanne ollut sellainen, että potilas on merkittävästi vaarantanut omaa, hoitohenkilökunnan tai poliisin terveyttä toiminnallaan.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

No, voin kertoa että kyllä meillä mennään useimmiten kaikkea muuta kuin helpoimman kautta. Esim. tällä hetkellä ainoastaan kaksi meidän asukkaista on vöissä/laitojen takana. Ja tämä yhteisymmärryksessä asukkaiden kanssa (kumpikaan ei kaatuvaa sorttia - jalat ei toimi sen verraa että edes pääsisi tuomissa ylös, vaan valahtaa tuolissa ja toinen saattaisi kierähtää unissaan alas - toinen taas haluaa itse matalan laidan oman turvallisuuden tunteen vuoksi). Muiden kanssa ollaan selvitelty labroja, vähennetty psyykelääkkeitä, fyssari on jumppaillut ym. Jollain vähän paremmin tuloksin kuin jollain. Mut ei mikään vyö siis ole tosiaankaan eka vaihtoehto (eikä välttämättä vaihtoehto lainkaan, jos selkeä ilmaisu on että ei). 

Kyseenomaisen henkilön kohdalla ongelma oli/on perussairaus, johon ei voida oikein millään vaikuttaa. + haluttomuus soittaa kelloa /muistamattomuus. Mutta asia on sikäli ratkennut, että lukuisten keskustelujen jälkeen hän on nykyään ainakin silloin tällöin soittanut kelloa (mistä ollaan kovin kehuttu). Lisäksi fyssari otti murtuman jälkeen tehojumppaan, joka on jopa parantanut kävelykykyä jonkin verran. Ollaan myös käyty keskustelua omaisten kanssa ja muutenkin työyhteisössä pomoa myöten (lisäksi itse juuri osallistuin koulutukseen, jossa sivuttiin aihetta kaatuminen, ja josta sai ehkä hieman lisäeväitä).

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...