Ikärasismista hoitoalalla ja opiskelusta "vanhana"

[Vieras: Selena]

Hei!

Oletteko törmänneet ikärasismiin hoitoalalla? Millä tavoin? Itse haaveilen hoito-alan opinnoista reippaasti yli neljäkymppisenä. Olisiko vielä saumaa vaihtaa alaa? Saakohan töitä ikääntyneempänä vihreänä hoitajana? Haluaisin tehdä jotain muuta ja omalla alallani työt vähenevät. Miten teihin ikääntyneisiin opiskelijoihin on suhtauduttu työpaikoilla?

[Vieras: Nelkytvee]

Itse täytän juuri neljäkymmentä ja valmistuin juuri keväällä. Kyllä vanhemmille hoitajille on tarvetta joilla on elämänkokemusta enemmän. Hyvää opiskelua!

[Vieras: Happy]

Olen 46 vee ja opiskelen parhaillaan sairaanhoitajaksi.  Alaa vaihdoin neljänkympin hujakoilla,  kun opiskelin ensin lähihoitajaksi. Elämänkokemuksesta on alalla paljon hyötyä ja koen, että sitä myös arvostetaan.  Eli tänne vaan opiskelemaan 

[Vieras: lh-sh-th]

Opiskelun kanssa ei ole vaikeaa, mutta harjoitteluissa tuntui välillä kyykyttämiseltä seistä parikymppisten opiskelijoiden kanssa odottamassa että kanslian kello löi tasan. Aikuinen opiskelija on ehtinyt olla työelämässä jo jonkun tovin ennen uutta opiskeluaan ja tunnollisuus on jo selkärangassa. Mutta tähän kannattaa tottua hoito- alalla ja ajatella että itse ei sitten valmistuttuaan moiseen pikkumaisuuteen syyllisty. 

Onnea opiskeluihin :-)

[Vieras: Ope]

Kyllä vaan. Olen opettaja sairaanhoitajakoulutuksessa - paljon on meillä neli-viisikymppisiäkin opiskelijoita; alanvaihtajia tai samalla alalla lisäkoulutusta hankkimassa. Yleensä aikuisopiskelijat on motivoituneita - ja varmasti ainakin yhtä hyvät työllistymismahdollisuudet kuin nuoremmillakin. Tervetuloa alalle!

[Maryam]

Vaihdoin alaa ja valmistuin yli 9 vuotta sitten 43-vuotiaana sairaanhoitajaksi. En ole näiden vuosien aikana kertaakaan törmännyt ikärasismiin, tai ainakaan kokenut tai sitten vaan hoksannut törmääväni. Vakitoimissa olen ollut valtaosan työvuosista hoitoalalla. Ikärasismiin en törmännyt edes opiskeluaikana, joku jossain paikassa harjoittelussa muistaakseni kyseli, että miksi vaihto tälle alalle tms. mutta biologiseen ikään se ei liittynyt. Kyllä se on niin, että oma asenne ratkaisee, ja sekä avoin suhtautuminen että ennakkoluulottomuus kannattaa. Työpaikoilla joka tapauksessa porukan ikähaitari on laaja. Nuorimmat omat kollegat ovat nykyään puolta nuorempia, löytyy kutakuinkin samanikäisiä ja sitten vielä liki vuosikymmen vanhempia. Itse näen rikkautena sen, että saa työskennellä yhteisössä jossa meitä löytyy monelta vuosikymmeneltä. Duunia painaessa en mieti työkaverin ikää, tosin en sitä tehnyt edes silloin kun itse olin porukan nuorimpia...  joskus kauan sitten .  Viime syksystä lähtien olen jatko-opiskellut työn ohella YAMK-tutkintoa. Tälläkin kertaa opiskelukavereita löytyy monelta vuosikymmeneltä, enkä ole läheskään opiskeluporukkamme vanhin.  Ilman muuta lähdet opiskelemaan, jos ala kiinnostaa ja töitä tältä alalta ainakin löytyy toisin kuin monelta muulta alalta.

[Vieras: Kohta valmis alanvaihtaja]

En ole törmännyt minkäänlaiseen ikärasismiin vaikka meidän ryhmässä yksi alanvaihtaja lähentelee 60, ainoa minkä olen huomannut että osalla vanhemmista opiskelijoista on ollut vaikeuksia omaksua uuden oppimisen asennetta,ajatellaan että kyllähän minä jo tiedän kun olen ollut työelämässäkin niin kauan. Hyvällä asenteella pääsee pitkälle!

[Vieras: Lähihoitaja vm-90]

Itse olen nuorempi, alle kolmekymppinen, mutta myös alanvaihtaja. Nelisen vuotta sitten valmistuin lähihoitajaksi. Olen opiskeluajoista lähtien pitänyt työskentelystä itseäni vanhempien kanssa. He ovat suurin osa aitoja ja motivoituneita, tavoitteena hoidettavien hyvinvointi! Olen aina ihmetellyt tuota elämänkokemus-asennetta, joka liitetään vain vanhempiin ihmisiin. Monella nuoremmalla, esimerkiksi itselläni, on paljon asioita tapahtunut elämässä, joiden myötä olen henkisesti kasvanut ihmisenä sekä hoitajana. Enkä tarkota poikaystävästä eroa tai kynnen katkeamista vaan jotakin suurempaa. Oli ikä mikä hyvänsä, motivaatio ja asenne ratkaisee:) Minä henkilökohtaisesti rakastan työtäni! 

[Sini]

Rekrytoijana täytyy todeta, että mielelläni palkkaan muutakin elämää nähneitä ihmisiä, työelämätaidot ovat hanskassa ja monesti aiemmasta taustasta on apua erityistilanteissa. 

Omalla asenteella on suuri merkitys, yleensä alanvaihtajat ovat sopeutujia, muutos on heille mahdollisuus. Kaikki alanvaihtajat eivät ole keski-ikäisiä, nykyään jo kolmekymppiset pohtivat, mitä minä elämältäni haluan. Uusimmat tulevat akateemisesta maailmasta ja haluavat tehdä ihmisläheistä työtä.

[Vieras: Kuusikymppinen]

Opiskelin hieman yli nelikymppisenä lähihoitajaksi ja sitten sairaanhoitajaksi. En ole ollut päivääkään työttömänä, vaan minut on otettu vakituiseen työhön ihan suoraan, kun vakanssi on vapautunut. En ole kokenut minkäänlaista ikärasismia, pikemminkin olen ollut se tukipylväs nuoremmille hoitajille. Nyt kuusikymppisenä hain osastonhoitajan paikkaa ja sain sen. Tervetuloa hoitoalalle. 

[Vieras: 51 Vuotias.]

Valmistuin keväällä lähihoitajaksi. Elämän kokemuksesta on ollut paljon apua, niin opiskelussa kuin työssäkin. Olen todella tyytyväinen, että vielä uskalsin lähteä opiskelemaan. Ei muuta, kuin rohkeasti vaan!

[Keep the faith]

Komps muut. Valmistuin v. 2008 ollessani 38v (aika kiitää, kyllä!) ja ryhmässä oli reippaasti yli 50v ikäisiäkin. Ovat jo teoriassa jopa eläkkeellä?

Työskentelen kaupungilla ja olen oikeastaan aivan ydinryhmää, kun niitä kaupungin tilastoja katsoo. SoTe:n keski-ikä on Helsingissä se 46v ja sitähän tässä juurikin ollaan, kohta 47v

[nor]

Omasta mielestäni aikuisemmalla iällä olevia uusia lähihoitajia ja lh-opiskelijoita kohdellaan paremmin kuin nuorisopuolelta valmistuneita/valmistuvia. Mielipiteeni perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja havainnointiin nykyisestä ja edellisestä työpaikastani. Itsekin otan mielummin aikuispuolen lh-opiskelijan ohjattavaksi, kun yleensä heillä on monet työelämätaidot ja elämänkokemus apuna. Nuorten valttina on oppiminen, heillä oppiminen on "tuoreessa muistissa" joten he eivät tuskastele tenttien kanssa samalla tavalla kuin aikuiset. Tällä alalla on kuitenkin valtavan laaja-alaisesti töitä ja harvoja ammatteja jossa omaa elämänkokemusta voi käyttää valttikorttina työskentelyssä. 

Varmasti monella muulla alalla ikärasismia on paljon enemmän. Koittakaapa opiskella neljäkymppisenä automaatioasentajaksi ja saada töitä jonkun muun alan työkokemuksella. 

[Vieras: Vieras 50v. lähihoitaja]

Ikärasismiin en ole törmännyt opiskelujen aikana mutta uuden työpaikan saamisessa kyllä. On sanottu suoraan haastatteluissa että suosivat nuoria vastavalmistuneita.

[Vieras: shp]

20 tuntia sitten, Vieras: Kohta valmis alanvaihtaja kirjoitti:

En ole törmännyt minkäänlaiseen ikärasismiin vaikka meidän ryhmässä yksi alanvaihtaja lähentelee 60, ainoa minkä olen huomannut että osalla vanhemmista opiskelijoista on ollut vaikeuksia omaksua uuden oppimisen asennetta,ajatellaan että kyllähän minä jo tiedän kun olen ollut työelämässäkin niin kauan. Hyvällä asenteella pääsee pitkälle!

Tämähän se ongelma usein on. Vaikka se saattaa tuntua epäreilulta ja jopa ikärasismilta, on sen neli/viisikymppisen alanvaihtajan ymmärrettävä, että se nuorempi kolmekymppinen hoitaja on saattanut tehdä sitä duuniaan jo kymmenen vuotta, joten tämän kokemuspohja ja sitä mukaa ammatillinen osaaminen on aivan eri tasolla. Ammatillista kokemusta ei voi korvata ns. elämänkokemuksella, mitä kaikki eivät valitettavasti ymmärrä. 

[K.U. Sijainen]

4 tuntia sitten, Vieras: shp kirjoitti:

Tämähän se ongelma usein on. Vaikka se saattaa tuntua epäreilulta ja jopa ikärasismilta, on sen neli/viisikymppisen alanvaihtajan ymmärrettävä, että se nuorempi kolmekymppinen hoitaja on saattanut tehdä sitä duuniaan jo kymmenen vuotta, joten tämän kokemuspohja ja sitä mukaa ammatillinen osaaminen on aivan eri tasolla. Ammatillista kokemusta ei voi korvata ns. elämänkokemuksella, mitä kaikki eivät valitettavasti ymmärrä. 

Ne perustaidot saadaan opiskellessa, sen jälkeen päästään "harjoittelemaan". En kyllä sanoisi näin, ettei elämänkokemuksella olisi mitään osaa työelämässä, erityisesti hoitoalalla. Pointti onkin se, että nippelitietoa oppii kuka vaan, mutta ihmisen KOHTAAMINEN on se juttu; jos siihen ei kykene, niin ei opeista paljon ole apua. Viittaan toisaalla palstalla olevaan tarinaan "tehohoitajista". Ei se ole työvuosista kiinni, vaan ihmissuhdetaidoista.

 

[Vieras: Santtu]

Katselin äskettäin keskustelu24 palstaa ja samoista myös siellä keskusteltiin. TE:n toimisto laittelee myös tämän mukaan yli 60v lähihoitajakoulutukseen. En, tiedä kuinka paljon pahan suopaa kirjoittamisessa, mutta kehutaan 3000€ /kk palkalla ja ei ole raskasta työtä? Mikä ei pidä paikansa, jos tekee töitä lakien mukaan ja maksaa myös veroja valtiolle oikein.  Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Nykyisin enemmän henkisesti raskasta. Kiitos monesti HUONON TYÖILMAPIIRIN. Monessa paikassa vieläkin lokeroidaan henkilöt, joko iän, koulutuksen ym. mukaan.

Tulee sellainen läpihuuto -juttu koko koulutuksesta ja myös koko työstä.  Lukekaan tarkkaa mitä työpaikkakyselyssä lukee. Itse kierän kaukaa, jos ei tarvita koulutusta nämä työpaikat.

Itse olen tehnyt lähärin töitä yli 20v ja todella ei ole läpihuuto-juttu. Jos, tekee työnsä kunnolla. Hakijoita voi olla 50-100 ja eri asia onko paljon päteviä hakenut? Olin juuri Helsingin Kaupungilla haastattelussa ja jäi karvas maku suuhun.

Ei, tarkistettu koulutodistuksia, Valviran tai henkilöpapereita eli ei mitään?

Itse kerroin suulisesti eli olisin voinut päin naamaa valehdella mitä tahansa heille. Viimeinen niitti oli; Olin käynyt LoveLop- koulutuksen Jyväskylässä ja siitä sain huonon palauteen. Miksi siellä?  Helsingissä EI OLLUT PÄTEVIÄ OTTAMASSA VASTAAN TENTIÄ.  Toinen asia tuli ilmi, etten kirjannut kaikkia koulutuksia hakuun, tuli sanomista. Miksi laitaisin kun yleisesti tiedetään meitä ei notereta ollenkaan haussa vaan paperit heitetään suoraan roskakoriin katsomatta. Eräs esimies totesi suoraan asian muutama vuosi sitten, väärä ikä, ns. ylikoulutus?  Näitä esimiehiä taitaa olla paljon....Myös jätin kertomasta aloitan lisäkoulutuksen 1.3.2017 työn ohessa, sain tiedotteen koulusta.

On, sama vaikka seisot päälläsi mikään ei kelpaa heille.  Sen jo huomaa haastattelussa, ikävä kyllä.

Vaan nämä juuri valmistuneet  saavat paikan, ihan puhumalla mitä lienee.

 Työ kun koittaa ja koeaika loppuu, niin silloin oikea tyyppi astuu esiin sieltä. Muistan aina opettajan joka totesi jokainen voi esittää muuta 3-4kk, mutta sitten ei enää pysty. Pettymys on silloin suuri, kun tulee esiin oikea luonne. Ikävä, kyllä pitää paikansa.

Sain työhaastattelun aikana kutsun 2:n työpaikkahaastatteluun. Esimiesten ilme oli maksamisen arvoinen, kun tajusivat asian oikean laidan. Kysyttää on muualle.

Kumpikin tarkistivat heti todistukset, valviran ym. Toisessa olin jo käynyt aikaisemin ryhmähaastattelun läpi nyt kävin yksilöhaastattelun ja vielä tarkistavat tiedot.

  Toisen kanssa tein suulisesti sitoutumis- ja mitä kertausta tarvitsen. Sain miettimisaikaa viikonlopun ja vastaus on valmis kun soittavat. Keikat loppuvat ja vakituinen pesti odottaa. Päätös oli helppo. Todella asianmukainen ja pätevä esimies. Ei, todella päästä helpolla vaan odottaa työntekijöiltä motivaatioita uuden oppimiseen ja haasteisiin. Myös sitoutuminen tähän firmaan moneksi vuodeksi. Selvät säännöt, luottamus puolin ja toisin tuli selväksi jo työhaastattelussa.

On, valtava ero miten palkataan työntekijä ja myös minkä kuvan esimies/ johtaja antaa työpaikasta ja sen johtamisesta.

Helsingin Kaupungille ; Kiitos Ei. Parempi tarjous tuli. Palkka ei ole ratkaise enää missä työskennellään tulevaisuudessa. Se, aika on eletty ohi, vaan hyvä, tasapuolinen johtaminen. On, sama missä kaupungissa työnhakija asuu, minkä ikäinen ym. Pst. en ole muutamassa Helsinkiin. TE:n mukaan matkaan saa mennä 3h/pv ja osa-aikatyössä 2h/pv. On muuttunut ennen oli 80km/ suunta. Liiton lehdessä oli faktaa tästä ym.

Toinen johtaja kysyi myös tätä mahdollisuutta, mutta minulla matka kestää vain reilu 1h ja samalla työllistän linja-autoliikennettä. Pahemmat ovat he kenellä työmatkaa menee vain 5min/suunta ja sittenkin myöhästelevät työstä. Tiedoksi; On jokaisen oma asia miten tulee työvuoroon, ei kuulu yhdellekään toiselle "työntekijälle" vaan on työntekijän ja pomon välinen asia. Onneksi nyt alkaa olla kellokortti näissä työpaikoissa.

Opetelkaa ajattelemaan/katsomaan laaja -alaisesti asioita. Elämää pitäisi olla myös työpaikan ulkopuolella.

Monella on ns. putkinäkö katsella asioita vain omasta näkökulmasta.

 

[Julma]

2 tuntia sitten, Vieras: Santtu kirjoitti:

On, sama vaikka seisot päälläsi mikään ei kelpaa heille.  Sen jo huomaa haastattelussa, ikävä kyllä.

Vaan nämä juuri valmistuneet  saavat paikan, ihan puhumalla mitä lienee.

Jos sulla on yli 20 vuotta työkokemusta ja jäät vastavalmistuneiden jalkoihin haastetteluissa niin oletko miettinyt, että se voi johtua jostain muustakin kuin työnantajapuolen maanlaajuisesta salaliitosta?

[K.U. Sijainen]

Itse olen aikuinen alanvaihtaja. Vanhuspuolen lähihoitajaksi valmistuin 5- kymppisenä. Muistihoitajakoulutuksen kävin myös. Eipä ole ollut valittamista, kolmesti olen vaihtanut vakkaripaikkaa, tarjouksia olen saanut keikkapaikoista. Nyt alan siirtymään pois säännöllisestä työstä, en kuitenkaan jätä vanhuksia .

Eli ei kyllä ainakaan Helsingissä ole ollut näkyvissä ikärasismia. Sen olen huomannut, että jotkut pienet hoitopaikat hakevat "nuorekasta" hoitajaa ikääntyneiden hoitoon. Panee miettimään... Ehkä joissain asioissa "nuorekkuus" ei ole avu, esimerkiksi kävin juuri keikalla paikassa, jossa "rokki soi" kommunikointiin kykenemättömän vanhuksen huoneessa. Jee, itsellä radio lentää ikkunasta mäkeen, jos joku pakkosoittaa mulle jatsia, sitten kun hoivaa tarvitsen.

Ikä taas voi tuoda jaksamisongelmia. Jotkut paikat vaan ovat sairaan raskaita. Kahden hoidettavat hoidetaan yksin, liian pieni mitoitus, jne...Nuorikin väsyy-

[Vieras: Vieras]

Ikärasismia on kyllä ainakin ensihoidossa. Jo vähän enemmän vuosia kartuttanut nainen ei todellakaan ole haluttua työvoimaa.