Eutanasia

[Cero]

Minulla on syöpä. Yhtenä päivänä huomasin kuinka vatsani on kipeä. Olin voinut pahoin jo muutaman päivän.

Minulla on suolistosyöpä jota ei voi leikata. Mutta ehkä sädehoito voi tarjota minulle muutaman vuoden, tai edes kuukauden. Siirryn liemimäisiin ruokiin joka auttaa. Nesteet mahtuvat tuon suolistossani kasvavan solukon ohitse.

Yhtenä päivänä alan taas voida pahoin, minä oksennan ja vatsani on entistä kipeämpi. Hakeudun hoitoon.

Kasvain suolistossani on levinnyt. Pian se tukkii suoleni kokonaan. En ole tarpeeksi vahva sädehoitoon. Minä oksentelen, en pysty syömään. Oloni on heikko. Tippa kaulastani suureen suoneen tarjoaa ravitsemusta, siinä on rasvat ja kaikki. Minulla on toivoa. Jostain syystä nesteet kuitenkin kertyvät kehooni. Olen turvoksissa mutta se on pieni hinta. Suoleni ei ole toiminut moneen päivään, syön vatsanpehmikkeitä päivittäin. Lopulta suoli toimii, se auttaa hieman pahoinvointiin. Pahoinvointilääkkeet, joita saan useasti päivässä eivät vie pahoinvointiani pois, ne tarjoavat vain hetkellistä lievitystä. Onneksi kipulääkkeet auttavat.

Käyn klinikalla. Sädehoito voisi antaa minulle aikaa mutta en kestä sitä. En ole tarpeeksi hyväkuntoinen. Ravitsemustilanteeni on heikko. Syöpä sisälläni estää suolistoani hyödyntämästä ravitsemusta ja vie itselleen suuren osan energiastani. Loinen sisälläni. Menee aikaa, ravitsemustani yritetään korjata. Kuntoni on edelleen liian huono. Syöpä on liian vahva, se voittaa tämän taistelun.

Olen saattohoidossa.

Alan oksentelemaan enemmän. Suoleni ei toimi. Lopulta oksennan ulostetta suustani. Vatsani on kipeä, leviävä kasvain aiheuttaa kipua.

Saan lääkkeitä, saan niitä usein mutta silti oksennan ja vatsani on äärimmäisen kipeä. Voimani heikkenevät. En enää jaksa kävellä wc:hen, käyn sänkyni vieressä astialla. Kivut lisääntyvät, syöpä haittaa muidenkin elinteni toimintaa. Ihoni kellastuu maksan toiminnan hiipuessa. Vähäisetkin nesteet kertyvät ihoni alle sillä kehoni kyky hyödyntää ravitsemusta heikkenee. Jano on sammumaton. Lopulta en pääse sängystä ylös. En tunne rakostani valuvaa virtsaa. Makaan silmät kiinni, olen kipeä ja oksettaa. Olen saanut neljää eri lääkettä lyhyen ajan sisällä. Silti olen kipeä ja oksettaa. Omaiseni istuu vieressä, sydän kurkussa kuristaen. En jaksa enää puhua.

Tarjotaan mahdollisuutta nukkua viimeinen aika. Ajatus siitä että olisin tiedottomassa tilassa jopa viikkoja kauhistuttaa. Kunpa kuolisin pois. 

Ja niin kuolinkin. Lopulta keuhkokuume katkaisi hengitykseni. Loppuni tuskaisimpia päiviä oli seitsemän. Sitä ennen olin kärsinyt useita viikkoja. 

Entä jos minulla olisi ollut vaihtoehto? Entä jos olisin voinut valita lähtöpäiväni?

Kuntoni heikentyessä olisin pyytänyt läheiset vierelleni, jättänyt hyvästit rakkaimmilleni. Lapset olisivat siinä. He voisivat olla siinä sillä en olisi keltainen ja voipunut, kasvot tuskasta vääristyneenä, kehossa piuhoja joiden pitäisi helpottaa oloani. Kuoleman haju ei olisi vielä tavoittanut minua eivätkä mustat lautumat ihollani antaneet merkkejä lähdöstä. Minä olisin minä. Väsyneempi, laihempi. Hymyni olisi surun vääristämä sillä enhän minä halunnut kuolla. En nyt. En näin.

Mutta entä jos lähtöni olisi tapahtunut eutanasian kautta?

[Pimpampula]

Myös lääkäriavusteinen itsemurha olisi voinut olla avuksi.

(Kommenttina kertomukseen: ulosteen oksentaminen on mahdollista, mutta ymmärtääkseni hyvin harvinaista. Ei siis mikään levinneen suolistosyövän normioire.)

[jupet]

Ulosteen oksentaminen on okluusiossa ihan suht tavallista ja okluusio on suolistosyövissä kohtalaisen yleinen komplikaatio. Numerodataa varmaan löytyy pienellä kirjallisuushaulla.

[Pimpampula]

No saivarrellaan nyt tästäkin: oletan, että sen verran kunnossa saattohoito ja muu terveydenhoito kuitenkin on, että siellä kuitenkin pyritään siihen, ettei näin pääse käymään. Ja mikä sitten on ulostetta? Ohutsuolen imeytymättömät nesteet? En oikein jaksa uskoa, että jööti peräsuolesta puksuttelee kovin helposti paksusuolen lenkin ja ohutsuolen kautta takaisin ruoansulatuskanavaan. Ja jos potilas ei enää itse pysty syömään, eikö häntä ruokita ravintoliuoksella ja silloinhan ulostetta ei enää suoleen kerrykään. 

[jupet]

Tuskin kenelläkään on pitkäaikainen tila juu kun siihen tietenkin puututaan. Noita ripulipaskalta haisevaa ja näyttävää töhnää (tämä on mielestäni riittävä määritelmä) oksentavia kuitenkin jonkin verran vastaan tulee ainakin päivystyksellisessä kontekstissa. Voisin kuvitella että vatsa-alan osastoilla myös. Ikävä kyllä kyse on ihan todellisesta todella ikävästä ilmiöstä joka ei ole mm. suolistosyöpien yhteydessä mitenkään kamalan harvinainen.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku;jsessionid=1BB148F1BF19D86E20EE5D513F866149?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=tapausselostus&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo10823

http://www.nettiterveys.fi/artikkeli/suolitukos

http://www.medilexicon.com/dictionary/99419

 

[Pimpampula]

No eihän se oksennuskaan erityisen hyvältä haise, maistu ja näytä. Ja jos sitten tukkeuman aikana sattuu tulemaan ohutsuolesta asti, niin olisiko vähän enemmän sappinestettä mukana, mikä voisi selittää hajua ja väriä? Ei siis kannatta syödä liikaa perunasalaattia ja nakkeja uutenavuotena, ettei tule okluusiota.

[jupet]

Noinko pihalla tosiaan olet näistä? Vai onko tämä olevinaan jonkun lajin vitsi?

[Tuomari]

https://hoitajat.net/forums/topic/17629-eutanasia-eli-kuolinapu/