Jump to content
MAINOS

Eutanasia eli kuolinapu


Pimpampula

Recommended Posts

En usko, että suomessa saadaan koskaan tai ainakaan lähivuosikymmeninä minkäänlaista eutanasian sallivaan lainsäädäntöä. Poliitikoissa on valitettavasti niin paljon uskonnollista väkeä joiden vakaumus estää tälläisen asian eteenpäin viemisen, vaikka tuollaiseen kansalaisaloitteeseen saataisiinkin tarvittava määrä allekirjoituksia. Jo tuon tasa-arvoisen avioliittolain veivaamisen seuraaminen vakuuttaa siitä, että aktiivinen eutanasia on todella kaukaisessa tulevaisuudessa tässä maassa.

Enemmänkin toivoisi, että jollakulla olisi rohkeutta testata järjestelmää samalla tavalla kuin muuallakin maailmalla "testattu". Tosin niitä ei nyt testeinä varmaan ajateltu vaan kunhan vain ottivat aktiivisen roolin ja neuvoivat ihmisiä ja rakensivat tarvittavat välineet. Ohjeethan on edelleen netissä ja itse olen omalle kohdalle ajatellut tavan poistua hyvissä ajoin ennenkuin joudun lähellekään minkäänlaista hoitolaitosta tai sairaalaa. Jos vaan pystyn vaikuttamaan siihen enkä esim. huomisaamuna aja kolaria ja päädy sairaalaan vammautuneena ja kykenemättömänä enää toteuttamaan mitään suunnitelmaa.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS
  • Replies 76
  • Created
  • Last Reply

Ison osan Suomessa tehtävistä itsemurhista tekevät jo nyt monisairaat vanhukset. On mahdollista, että kuolinavun laillistaminen itse asiassa vähentäisi itsemurhia. Kun ihmiset tietäisivät pääsevänsä nopeasti pois, jos tilanne muuttuu kestämättömäksi, ei olisi tarvetta hankkiutua hengestään eroon "varmuuden vuoksi" ennen aikojaan.

Itse uskon siihen, että ainakin jonkinlainen kuolinapu tulee mahdolliseksi lähivuosina. Noin puolet lääkäreistä suhtautuu tällä hetkellä kuolinapuun myönteisesti, ja lääkäriliitossakin tapahtunee lähivuosina sukupolvenvaihdos, kun kuolinapua vastustava Heikki Pälve jää eläkkeelle.

 

 

Link to comment
Share on other sites

Tunti sitten, Pimpampula kirjoitti:

Ison osan Suomessa tehtävistä itsemurhista tekevät jo nyt monisairaat vanhukset.

Onko tähän jotain lähdettä? Itse en ole törmännyt tämmöiseen ilmiöön tai edes yksittäisiin tapauksiin.

Link to comment
Share on other sites

Sama homma, ei ole tullut vastaan vaikka ensihoidossa luulisi olevan aika näköalapaikalla. Itsemurhan tyypillisin "yrittäjä" on nuori nainen ja onnistuneen itsemurhan tekijä keski-ikäinen mies.

Link to comment
Share on other sites

Ihan googlettamalla 'vanhusten itsemurhat' löytyy:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhusten-itsemurhia-joka-toinen-paiva/623299/

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/720453/Vanhusten+itsemurhia+kuvastaa+tekotapojen+poikkeuksellinen+raakuus

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo90038&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Thl on tutkinut myös 1998-2009 tehdyt vanhusten itsemurhat.

https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/27976

 

Ehkä eivät näy hoitohenkilökunnan arjessa, koska kun ihminen on kuollut, mitään hoidettavaa ei enää ole. Turun Sanomien jutussa myös mainittiin, että tyypillistä vanhusten itsemurhille on se, että ne tehdään varmoilla menetelmillä. Tarkoitus ei siis ole kerjätä huomiota vaan lopettaa elämä, joten ei tarvitse enää ajella lanssilla ensiapuun. Valtaosa vanhusitsemurhaajista on miehiä.

Muistan myös jonkun lääkärin joskus maininneen, että erityisesti miehiä vaivaa ajatus siitä, että joutuvat jonkun muun armoille ja varmistavat sitten itsemurhalla, etteivät. joudu. Luultavasti myös osa vanhusten itsemurhista ei tule sellaisiksi tilastoitua. Kun käytössä on kaikenlaisia lääkkeitä, sattuu helposti "vahinkoja".

 

Link to comment
Share on other sites

Melkoisen paljon lanssit saa 700B -tehtävää eli löydetty ja ei oletettavasti ole mitään tehtävissä. Näitä käydään ihan hoitolaitoksissakin katsomassa.

Link to comment
Share on other sites

Ja en siis yhtään epäile etteikö vanhukset itsemurhia tekisi. Ei vaan ollenkaan tosiaan ole osunut kohdalle vaikka onnistujiakin kyllä vastaan tulee,

Link to comment
Share on other sites

Vanhusten itsemurhat yksi asia, mutta onkohan sitä koskaan tutkittu, että minkälainen sairaushistoria ylipäätään itsemurhan tehneillä on. Sitä ei lanssi tiedä. Kirjataanko tälläisiä tietoja edes ylös tilastomielessä. Kun eihän se ainoastaan vanhukset ole niitä jotka sairastuvat parantumattomasti.

Itselläni on vielä aikaa vanhuuteen, mutta jos sairastuisin niin, että toivoa parantumisesta on heikonlaisesti niin varmasti turvautuisin omaan varasuunnitelmaani.

Ja niinkuin tuossa edellä sanottiin niin olen mies, että ehkä se vaikuttaa tähän omaan asenteeseeni eutanasian suhteen omalta kohdaltani. Lisäksi myös hoitaja ja kuolema voi olla kaunis ja hyvä niillä henkilöillä jotka pääsevät oikeasti hyvään saattohoitoon ja saavat asiantuntevaa palliatiivista hoitoa. Mutta turha on hurskastella, että kaikki tai edes läheskään kaikki kuolevat ihmiset näin hyvää palvelua saavat. Eivät saa ja sitä on kyllä hoitajana ja ennenkaikkea ihmisenä todella tuskallista katsella.

Link to comment
Share on other sites

36 minuuttia sitten, Vieras: Exit kirjoitti:

Vanhusten itsemurhat yksi asia, mutta onkohan sitä koskaan tutkittu, että minkälainen sairaushistoria ylipäätään itsemurhan tehneillä on. Sitä ei lanssi tiedä.

Mitä oikein kuvittelet että ensihoitokertomukseen kirjataan ja omaisilta, konsultaatiossa, potilaan kotona olevista papereista ja potilaalta itseltään (jos elossa ja puhekunnossa) selvitetään? Potilaan tausta ja historia on vähän helvetin tärkeässä roolissa.

Sairaudethat on aika yleinen syy itsemurhaan kaikenlaisissa väestöryhmissä. Ainoa tapa saada eutanasiaa on oman käden kautta ja siihen tarvittaessa todennäköisesti itsekin lähtisin jos tilanne näyttäisi toivottomalta.

Link to comment
Share on other sites

Sori ajattelin muutamaa henkilöä joiden tiedän kävelleen suoraan lekurin luota kotiin ja ottaneen hengen itseltään. Ajattelin vain näitä tapauksia jossa lääkärin kynä tuskin vielä on edes heilunut, kun kohde on jo kylmennyt. Näissäkin jäi tietysti jäljelle oleville aavistuksen epäselväksi mikä se syy sitten loppujen lopuksi oli, mutta mielestäni siitä nyt ei hirveästi ollut kysymystä.

Toisen näistä olin itse löytämässä ja lanssi tuli paikalle, vaikka kerroin häkeen mitä paikan päällä odottaa. Tulivat paikalla ja eipä niitä kiinnostanut selkeä ruumis enkä ihmettele. Muutakin tekemistä. Paikalle tuli poliisi jota kiinnosti enemmän ja lopulta ruumisauto. Siinä taustan selvittelyt. Poliisi toki selvitteli enemmänkin tahollaan, mutta aikaahan siihen meni järjettömästi. Kuukausia. Eikä heidänkään viimeisessä raportissa otettu mitään kantaan mihinkään sairaushistoriaan.

Mutta joo olisi mielenkiintoista tietää tilastot tähän asiaan.

Link to comment
Share on other sites

11 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Mitä oikein kuvittelet että ensihoitokertomukseen kirjataan ja omaisilta, konsultaatiossa, potilaan kotona olevista papereista ja potilaalta itseltään (jos elossa ja puhekunnossa) selvitetään? Potilaan tausta ja historia on vähän helvetin tärkeässä roolissa.

Sairaudethat on aika yleinen syy itsemurhaan kaikenlaisissa väestöryhmissä. Ainoa tapa saada eutanasiaa on oman käden kautta ja siihen tarvittaessa todennäköisesti itsekin lähtisin jos tilanne näyttäisi toivottomalta.

Oletkohan muuten Jupet huomannut, että viestisi muuttuvat aika helposti vähän aggressiivisiksi? Eikö vastaus voisi kuitenkin olla asiallinen, vaikka jollakulla olisikin mielestäsi väärä käsitys asiasta?

Luultavasti itsemurhan lopullista syytä ei monta kertaa tiedä edes itsemurhaaja itse, mutta Suomen mielenterveysseuran vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan itsemurhan syitä olivat työ, ihmissuhteet, mielenterveysongelmat, alkoholiongelma, fyysiset sairaudet, yksinäisyys, turvattomuus ja arvottomuuden tunne.

https://www.tukinet.net/aineisto/aineisto_tiedot.tmpl?id=569;paluu=1

Kiinnostava tieto on se, että lääkärit tekivät ainakin 1990-luvun lopussa enemmän itsemurhia kuin muut akateemiset ammattiryhmät.

http://personal.fimnet.fi/laaketiede/hanski.tapiovaara/laakaripaivat2007.htm

 

 

12 tuntia sitten, Vieras: Exit kirjoitti:

 Mutta turha on hurskastella, että kaikki tai edes läheskään kaikki kuolevat ihmiset näin hyvää palvelua saavat. Eivät saa ja sitä on kyllä hoitajana ja ennenkaikkea ihmisenä todella tuskallista katsella.

Asiahan ei tietenkään selviä esimerkiksi tässä hoitajat-keskustelufoorumissa mutta sepä nimenomaan onkin kiinnostavaa, että miksi kuolinavun laillistamisen mahdollisuutta ei aktiivisemmin selvitetä, kun kuolinapuun suhtautuu myönteisesti iso osa a) parantumattomasti sairaista ja vaikeista oireista kärsivistä b) parantumattomasti sairaiden omaisista c) suomalaisista ja d) hoitohenkilökunnasta.

Kaikenlaisia periaatteellisia ja käytännön ongelmia varmasti olisi, mutta sitä, olisivatko ne ylitsepääsemättömiä, ei saada selville, ennen kuin asia perusteellisesti selvitetään.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Lääkäriliitto kaipaa lakikeskustelua kuolinavusta. Videossa liiton asiantuntija sanoo, että kuolinapuun liittyvä lainsäädäntö voisi olla esimerkiksi siitä, että rikoslakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan lääkärin antama kuolinapu tai kuolinhoito ei ole rangaistavaa, jos potilas on tätä pyytänyt.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kolmasosa-laakareista-suostuisi-kuolinapuun/6106902

http://www.hs.fi/kotimaa/a1475726632687

Link to comment
Share on other sites

Lääkäriliiton seminaarin alustukset ovat muuten katsottavissa tässä linkissä. En nyt tiedä, oliko tuolle edellisessä viestissä mainitulle Maikkarin uutiselle oikeastaan katetta näissä alustuksissa. Ei niissä mielestäni varsinaisesti toivottu keskustelua lainsäädännön muuttamisesta vaan enemmänkin kartoitettiin monipuolisesti nykytilannetta. Erityisen kiinnostava oli mielestäni Päivi Hietasen alustus siitä, miksi hoitojärjestelmä ei tällä hetkellä toteuta potilaan parasta.

https://vimeo.com/album/4173241

Hietasen alustuksen oleellinen sisältö taitaa olla tiiviissä muodossa myös tässä hänen kolumnissaan:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/ylihoitoa-voidaan-valttaa-puhumalla/

 

Link to comment
Share on other sites

Ja mitähän tästä pitäisi ajatella: Ylen uutisen mukaan Hollanti suunnittelee uutta lakia, joka sallisi avustetun itsemurhan vanhuksille, jotka kokevat saaneensa elämästä tarpeeksi.Itsemurhan auktorisoisi lääketieteellisen koulutuksen saanut henkilö, jonka tehtävänä olisi varmistaa, että vanhus todella haluaa kuolla.

http://yle.fi/uutiset/3-9229007

 

Link to comment
Share on other sites

Eikös demokratiassa ole tarkoitus lait tehdä sen mukaan mitä kansan enemmistö tahtoo. Miksi yksilö ei saisi päättää elämäänsä jos niin vakaasti on päättänyt? Itse ainakin mielelläni ottaisin tuon mahdollisuuden vaikka tarvetta sille on vaikea ennustaa.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Viisi ex-kansanedustajaa viidestä eri puolueesta on tehnyt kansalaisaloitteen eutanasialain valmistelun aloittamisesta. Eduskunnan käsittelyyn aloite menee, jos sen allekirjoittaa toukokuun alkuun mennessä 50 000 kansalaista. Aloitteeseen voi tutustua ja sen voi allekirjoittaa osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve ottaa varovaisen myönteisen kannan lääkäriavusteiseen itsemurhaan. Ihmetyttää vain, mistä yllättävä suunnanmuutos johtuu, kun liiton virallinen kanta lääkäriavusteiseen itsemurhaankin on tähän saakka ollut niin tiukan kielteinen: 

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarit-ottavat-kantaa/eutanasiassa-laakarilla-on-arvo-ja-velvoiteristiriita/

Mietin myös, että muistaako joku lääkäriliiton johdon puhuneen pontevasti saattohoidon puolesta milloinkaan muulloin kuin kuolinavun vastustamisen yhteydessä?  Eikö lääkärikunnalla ja lääkäriliitolla ole ollut kolme vuosikymmentä aikaa (Lääkintöhallitus taisi antaa ensimmäiset ohjeet saattohoidoista 1982) hoitaa saattohoito kuntoon? Tälläkin hetkellähän sitä hoitaa lääkäriliiton sijasta kuntoon lähinnä Juha Hännisen vetämä Hyvä kuolema -hanke, jonka rahoitus on järjestynyt Yhteisvastuu-keräyksellä. Kun Hänninen ja muut saattohoidon tilasta huolestuneet lääkärit taannoin tekivät kansalaisaloitteen saattohoitolaista, allekirjoittajia oli vähän yli 4000, vaikka Suomessa on yli 20 000 lääkäriä.

Mikähän mahtoi olla lääkäriliiton kanta saattohoitolakialoitteeseen?  Ainakin Pälvehän on ymmärtääkseni ollut sitä mieltä, että erillistä lakia ei tarvita, koska edellytykset hyvään saattohoitoon ovat jo nyt olemassa. Se on kuitenkin jäänyt vähän epäselväksi, minkä vuoksi nämä hyvät edellytykset eivät hänen mielestään tällä hetkellä realisoidu tasa-arvoiseksi ja hyvälaatuiseksi saattohoidoksi kaikkien kuolevien kohdalla.  

Link to comment
Share on other sites

Guest Kuolevainen

En tiedä lääkäriliiton saattohoitolakikannasta mutta jännä että lääkäriliiton toiminnanohjaaja ja maailman lääkäriliiton puheenjohtaja ei tiedä että Belgiassa ja Hollannissa eutanasiaa suoritettiin vuosikymmenten ajan jo ennen kuin se laillistettiin. Vai teeskenteleekö vain ettei tiedä? Silloin oltiin kaltevalla pinnalla paljon enemmän kuin nyt. Sitten eutanasialle luotiin säännöt, joiden mukaan tapauksista on ilmoitettava.  Siksi eutanasiatapausten määrä on kasvanut viime vuosina. 70-luvulla aborttien määrä kasvoi Suomessa kun abortista tuli laillinen myös sosiaalisista syistä. Sitä ennen  eitoivotut raskaudet kesksytettiin laittomasti eivätkä ne näkyneet missään tilastoissa. Sama juttu. 

 

 

 

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

Ymmärrän eutanasian puolesta sekä vastaan puhuvia yhtä lailla. Jos eutanasia tullaan tulevaisuudessa laillistamaan, sen toteuttamiseksi tulisi olla erittäin tarkat kriteerit. Mutta voidaanko eutanasia toteuttaa kriteereistä huolimatta? Toki pystytään melko hyvin arvioimaan oirekuvaa, mitä esimerkiksi keuhkosyöpä + COPD -yhdistelmä toisi mukanaan, mutta.. kuinka hyvin pystytään arvioimaan, tuleeko niin hankalia oireita, ettei niitä pystyttäisi hyvällä saattohoidolla hoitamaan tai ettei palliatiivinen sedaatio auta?

Pystyykö joku vaikuttamaan päätöksentekoon ja mitenkä helposti? Lähdetäänkö liian helposti eutanasian puolelle, kun se mahdollisuus normalisoituu? Valitaanko eutanasia, koska pelätään tulevaa kuolemaa vai pyrimmekö helpottamaan henkistä tuskaa ja pelkoa? "Kiirehditäänkö kuolemaan?"

Kun mietin omalle kohdalle eutanasian mahdollisuutta, en itse 'uskaltaisi' siihen lähteä, vaan haluaisin vielä katsoa ympärilleni ja lopuksi saada palliatiivisen sedaation ja ns. lähteä pois sitä tajuamatta, mikäli tilanne äityy pahaksi. Minulle kuolema on normaali osa elämän kiertokulkua, mutta minua pelottaisi lähteä tästä maailmasta tietoisesti pyytämällä tappamaan minut.

En ole varsinaisesti eutanasiaa vastaan, mutta toivoisin, että ensin kehitettäisiin ja parannettaisiin resursseja saattohoidon saralla. Palliatiivisen sedaationkin saaminen tuntuu joskus vaikealta saada. Varsinaista eutanasiaa tarvitsevia on hyvin pieni joukko saattohoitoa tarvitsevien joukossa - yhdelle kohtaamalleni potilaalle olisin sen suonut ja sitä toivonut hänen puolestaan. Harvoin kuolemaan liittyy dramatiikkaa ja hyvällä saattohoidolla saadaan lievitettyä fyysisiä oireita ja henkistä tuskaa. Moni kuolema on rauhallinen, levollinen ja jopa kaunis. Toki kukaan kuoleman rajamailla ei ole päässyt kertomaan, tunteeko minkäänlaista tuskaa ollessaan 'omassa maailmassaan'.

Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura ry:tä siteeraten:

"Voidaanko ihmisen tarpeisiin

koskaan vastata päättämällä hänen

elämänsä?”

20120106-cartoon.jpg

Link to comment
Share on other sites

21 tuntia sitten, hoomoilanen kirjoitti:

Ymmärrän eutanasian puolesta sekä vastaan puhuvia yhtä lailla. Jos eutanasia tullaan tulevaisuudessa laillistamaan, sen toteuttamiseksi tulisi olla erittäin tarkat kriteerit. Mutta voidaanko eutanasia toteuttaa kriteereistä huolimatta? Toki pystytään melko hyvin arvioimaan oirekuvaa, mitä esimerkiksi keuhkosyöpä + COPD -yhdistelmä toisi mukanaan, mutta.. kuinka hyvin pystytään arvioimaan, tuleeko niin hankalia oireita, ettei niitä pystyttäisi hyvällä saattohoidolla hoitamaan tai ettei palliatiivinen sedaatio auta?

Pystyykö joku vaikuttamaan päätöksentekoon ja mitenkä helposti? Lähdetäänkö liian helposti eutanasian puolelle, kun se mahdollisuus normalisoituu? Valitaanko eutanasia, koska pelätään tulevaa kuolemaa vai pyrimmekö helpottamaan henkistä tuskaa ja pelkoa? "Kiirehditäänkö kuolemaan?"

Kun mietin omalle kohdalle eutanasian mahdollisuutta, en itse 'uskaltaisi' siihen lähteä, vaan haluaisin vielä katsoa ympärilleni ja lopuksi saada palliatiivisen sedaation ja ns. lähteä pois sitä tajuamatta, mikäli tilanne äityy pahaksi. Minulle kuolema on normaali osa elämän kiertokulkua, mutta minua pelottaisi lähteä tästä maailmasta tietoisesti pyytämällä tappamaan minut.

En ole varsinaisesti eutanasiaa vastaan, mutta toivoisin, että ensin kehitettäisiin ja parannettaisiin resursseja saattohoidon saralla. Palliatiivisen sedaationkin saaminen tuntuu joskus vaikealta saada. Varsinaista eutanasiaa tarvitsevia on hyvin pieni joukko saattohoitoa tarvitsevien joukossa - yhdelle kohtaamalleni potilaalle olisin sen suonut ja sitä toivonut hänen puolestaan. Harvoin kuolemaan liittyy dramatiikkaa ja hyvällä saattohoidolla saadaan lievitettyä fyysisiä oireita ja henkistä tuskaa. Moni kuolema on rauhallinen, levollinen ja jopa kaunis. Toki kukaan kuoleman rajamailla ei ole päässyt kertomaan, tunteeko minkäänlaista tuskaa ollessaan 'omassa maailmassaan'.

Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura ry:tä siteeraten:

"Voidaanko ihmisen tarpeisiin

koskaan vastata päättämällä hänen

elämänsä?”

 

 

Lainaa

Aloitteen ja kaikkien eutanasian laillistaneiden maiden lähtökohta on ollut, että kriteereiden on täytyttävä. Ymmärtääkseni Australiassa muutaman kuukauden voimassa ollut eutanasialaki kumottiin sen vuoksi, että siinä oli suhteellisen tarkka elinajanodotekriteeri eikä etukäteen ollut mietitty, mitä tehdään siinä tapauksessa, että lääkärit ovat erimielisiä siitä, onko potilaan sairaus tappava ja kuinka pitkään hänen voi odottaa elävän. Hollannissa on ollut  tapauksia, joissa läääkäri on toteuttanut parantumattomasti sairaan eutanasian ilman, että potilaan pyyntöä on asianmukaisesti dokumentoitu, mutta koska Hollannissa on käytössä ns. perhelääkärijärjestelmä, lääkäri oli näissäkin tapauksissa tuntenut potilaan pitkältä ajalta ja tämän eutanasiatoive oli ollut tiedossa. Belgiasta muistan tapauksen, jossa moninkertaiselle seksuaalirikolliselle myönnettiin eutanasia hänen vedotessaan sietämättömiin vankilaoloihin. Sitä ihmettelin, koska syy ei mielestäni ollut lääketieteellinen, mutta Belgia taitaa muutoinkin olla jotenkin omaa luokkaansa ainakin jos on uusinta Suomen Kuvalehteä uskominen.

Nuo esittämäsi kysymykset voisi esittää minkä tahansa hoitotoimen ja oikeustoimen kohdalla. Jos ruvetaan epäilemään sitä, onko meillä mahdollisuus päästä varmuuteen ih isten tahdosta tässä asiassa, meidän pitäisi mielestäni kysyä samaa silloin, kun nesteytys tai letkuruokinta lopetetaan tai silloin, kun potilaalta kysytään suostumusta mahdollisesti kuolemaan tai vaikeisiin oireisiin johtaviin hoitotoimiin. Mistä koskaan tiedämme, miksi ihmiset päätyvät niihin ratlaisuihin, joihin päätyvät? Eivätkö siihen aina vaikuta myös muut ihmiset? Riittävällä tavalla se, ettei ihmistä painosteta eutanasiaan, voitaneen kuitenkin varmistaa siten, että luodaan järjestelmä, jossa tämä asia riittävän monta kertaa keskustelemalla tarkistetaan.

Henkinen tuska ja pelkokin voivat olla sietämättömiä ja siten syitä toivoa sitä, että kuolema tulisi mahdollisimman nopeasti. Arvelen että et itse voi tietää, mitä haluat ennen kuin olet siinä tilanteessa. Kun itse sairastuin vakavasti ja oli mahdollista, että syöpä olisi ennättänyt levitä eikä sitä voitaisi enää leikata, minulle oli nopeasti selvää, etten haluaisi jäädä odottelemaan pahenevia oireita ja kuolemaa siinä vaiheessa, kun alan menettää toimintakykyäni. Minulle olisi riittänyt tosin siinä vaiheesa myös lääkäriavusteinen itsemurha, eutanasiaa en olisi tarvinnut.

Mielestäni et myöskään voi sanoa, kuinka moni näkemistäsi kuolevista olisi "tarvinnut" eutanasian. Se, ettei ihmisellä ole kipuja, ei vielä tarkoita sitä, että hän ei olisi parantumattomasti sairaana valinnut eutanasiaa, jos sellainen olisi ollut tarjolla.

Mihin perustuu käsityksesi siitä, että harvoin kuolemaan liittyy dramatiikkaa?  Aika usein kuulee (tai näillä palstoilla myös näkee) myös päinvastaista todistusta. Ja vielä vastauksena viimeiseen kysymykseen: kyllä elämän päättäminen voi olla monta kertaa vastaus ihmisen tarpeisiin.

 

 

 

 

 

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...