Jump to content
MAINOS

Eutanasia eli kuolinapu


Pimpampula

Recommended Posts

MAINOS
  • Replies 76
  • Created
  • Last Reply
Guest Sanna

Mina tyoskentelen sairaanhoitajana belgialaisessa sairaalassa onkologisella osastolla, jossa myos eutanasia on arkipaivaa. Kun aloitin kyseisella osastolla tyoskentelyn minun ajatukseni eutanasiasta olivat aika sekalaiset. Hyvaksyin sen, mutta en tiennyt kuka eutanasian voi saada ja millaisin perustein. Nyt kolme vuotta myohemmin olen eutanasian puolestapuhuja. Eutanasia on parhaimmillaan kaunis ja rauhallinen kuolema, perheen ja ystavien ymparoimana. 

Belgia on byrokratia luvattu maa, mutta eutanasian kohdalla asia on toisin. Siita ei ole tehty mitenkaan vaivalloista ja aikaa vievaa prosessia. Tarvitaan kahden laakarin hyvaksynta ja potilaan omin kasin kirjoittaman tahto etta haluaa eutanasian. Potilaan tulee kirjoittaa eutanasia pyynto kahden puolueettoman todistajan lasnaollessa. Meidan sairaalassa on kaytantona, etta palliatiivisen tukiryhman jasenet toimivat todistajina. Tietyissa tapauksissa voidaan maarata potilaalle pohdinta-aika (psyykkiset syyt tms) ja talloin toisen hyvaksyvan laakarin tulee olla psykiatri. 

Kaytannosssa eutasia tapahtuu antamalla potilaalle kolmea eri laaketta. Dormicum, Pentothal ja  Norcuron. Potilaalta kysytaan viela etta han varmasti tahtoo eutanasian ja etta han ymmartaa mita nyt tapahtuu, jonka jalkeen potilas saa dormicumia johon han nukahtaa, tata seuraa sitten pentothal, joka vaivuttaa potilaan koomaan ja norcuron joka lamaa hengityksen ja pysayttaa sydaman. 

Meilla on eutanasian lisaksi kaytossa palliatiivinen sedaatio, jossa potilaalle aloitetaan dormicum-morfiini-infuusio, jonka annosta nostetaan vahitellen. Tata kaytetaan yleensa potilailla, jotka eivat syysta tai toisesta enaa pysty eutanasiaa pyytamaan.

Link to comment
Share on other sites

Kuulostaa järkevältä, asialliselta ja mielestäni myös suhteellisen yksinkertaiselta. Kertomaasi verrattuna Suomen käytännöt (tai lähinnä kai ongelma on monessa paikassa niiden puute) ja kauhutarinat kipupotilaista, jotka joutuvat esimerkiksi odottamaan lääkemääräystä viikonlopun yli, koska sitä ei muistettu hoitaa perjantaina, tuntuvat suorastaan barbaarisilta.

Minäkään en täysin ole ymmärtänyt, millä tavoin eutanasiatahto olisi terveydenhuoltojärjestelmässä sen ongelmallisempi kuin hoitotahto, jossa potilas kieltää elvyttämisen ja elintoimintoja ylläpitävät hoidot silloin, kun kuolema joka tapauksessa on lähiaikoina edessä.

Täällä Suomessa mediassa ovat saaneet paljon huomiota alaikäisten tai mielenterveyspotilaiden eutanasiatapaukset Belgiassa ja Hollannissa. Ilmeisesti ne eivät kuitenkaan ole herättäneet samalla tavalla huomiota kuin Suomessa? Onko kertomasi eutanasiakäytäntö siellä jo vakiintunut vai vieläkö siitä kinataan tai onko ollut esimerkiksi huomiota herättäviä oikeustapauksia? Tai onko tullu älämölöä niistä tapauksista, jolloin kuolemaa on edeltänyt palliatiivinen sedaatio?

 

 

Link to comment
Share on other sites

Guest Sanna

Alaikaisten eutanasia on sallittua vain Belgiassa, mutta lain saatamisen jalkeen ei viela ole yhtaan tapausta jossa lapsi olisi eutanasian saanut tai halunnut. Mielenterveyspotilaiden eutanasiasta ei taalla isommin lehdistossa puhuta, vaan ne nahdaan yhta oikeutettuina kuin terminaalisesti sairaan potilaan eutanasia. Enpa muista yhtaan oikeustapausta liittyen eutanasiaan (se ei tosin tarkoita sita etteiko niita olisi). Belgiassa on LEIF yhdistys http://leif.be/home/ joka ajaa arvokkaan kuoleman asiaa ja jolta myos saa tietoa asiasta. LEIF myos kouluttaa terveydenhuollon henkilokuntaa eutanasiaan liittyvissa asioissa.

Meidan osastolla hoidettavat potilaat ovat useimmiten niin pitkaan sairastaneita, etta palliatiivinen sedaatio on jonkun asteinen helpotus omaisille, koska ei potilaan ei enaa tarvitse karsia. Meilla on myos kaytossa ns pysyvat laakemaaraykset eli jos potilas on kivuissa voimme antaa tietynlaisen kaavion mukaan vahvempaa kipulaakitysta aina morfiiniin asti. 

Link to comment
Share on other sites

Entä onko lääkäriavusteinen itsemurha sinun osastollasi lainkaan käytössä? Jos on, millaisissa tapauksissa?

Link to comment
Share on other sites

Guest Sanna

Ei meilla ei ole laakariavusteista itsemurhaa kaytossa. Tiedan sen olevan sallittu joissain olosuhteissa ja tavallaanhan psyykkisesti sairaan (ei terminaalipotilaan) eutanasia on aina itsemurha. 

Link to comment
Share on other sites

 

Missä vaiheessa eutanasia sitten on potilaalle mahdollinen? Pitääkö katsoa palliatiivisen lääketieteen temppurata alusta loppuun vai voiko esimerkiksi levinnyttä syöpää sairastava saada eutanasian jo sellaisessa vaiheessa, jossa syöpää voitaisiin vielä hoitaa? Eli päättääkö eutanasian ajankohdan lääkäri vai potilas?

 

 

Link to comment
Share on other sites

Guest Sanna

Eutanasian voi saada siinä vaiheessa kun lääkäri toteaa sairauden olevan parantumaton. Käytännössä se tarkoittaa sitä että potilas voi itse päättää eutanasian ajankohdan. Sillä ei ole merkitystä kuinka paljon elinaikaa on jäljellä tai voisiko mahdollisella sytostaatti/sädehoidolla elinaikaavielä pidentää. 

Link to comment
Share on other sites

19 minuuttia sitten, jupet kirjoitti:

Eli ykköstyypin diabetes noin esimerkiksi kelpaa?

Sanna on tainnut aiemmin viestiketjussa kertoa työskentelevänsä Belgiassa_onkologisella_ osastolla. Onkologia on syöpäsairauksia käsittelevä lääketieteen erikoisala eikä diabetes ymmärtääkseni (edes Suomessa ;) )ole syöpäsairaus. Uskoisin niin, että niissä maissa, joissa kuolinapu on sallittu, valtaosa sitä haluavista sairastaa syöpää tai rappeuttavia neurologisia sairauksia.  

Mutta sinänsä kiinnostava kysymys: eikös diabetekseenkin voi liittyä hoidettunakin pahoja oireita ja hoitamattomanahan se johtaa kuolemaan?  Voiko diabetesta sairastava saada Belgiassa eutanasian?

Ehkä Sanna tietää. Googlaamalla ei löytynyt Belgian eutanasiakäytänteestä muuta kuin tämä: "Belgiassa hyväksyttiin 28. toukokuuta 2002 laki, jonka mukaan toisen henkilön kuoleman aiheuttaminen hänen omasta pyynnöstään ei tarkoin rajoitetuin ehdoin enää ole rangaistavaa. Pyytävän henkilön on oltava täysi-ikäinen, oikeustoimikelpoinen ja täysin tietoinen päätöksensä seurauksista. Lisäksi hänen on oltava parantumattomasti sairas ja kärsittävä jatkuvasta ja sietämättömästä kivusta."

Tuolta Sannan linkkaamalta Leifin sivultakaan ei vastausta pysty päättelemään: se kun on (ilmeisesti) hollanniksi (enkä löytänyt sivulta muita kielivaihtoehtoja), josta jotenkin hassusti ymmärtää englannin perusteella jotakin, mutta sitten ei kuitenkaan tarpeeksi.

 

Link to comment
Share on other sites

(ykköstyypin) diabetes on melko yksiselitteisesti parantumaton sairaus nykytilanteessa ja keskustelua on käyty yleisellä tasolla eutanasian kriteereistä. En usko että onkologisella osastolla hoidetaan myöskään psyykkisiä sairauksia vaikka niihinkin liittyvästä eutanasiamahdollisuudesta on myös keskusteltu.

Link to comment
Share on other sites

Guest Sanna

Enpa ole koskaan kohdannut diabetes potilasta joka diabeteksen takia pyytaisi eutanasiaa, mutta voisin kuvitella etta silloin toimittaisiin psyykkisesti sairaan potilaan kriteerien mukaan. Parantumaton ja terminaali potilas on kaksi eri asiaa. Diabetesta voidaan hoitaa ja se ei johda valittomaan kuolemaan. Belgiassa terminaalipotilas maaritellaan ihmiseksi joka tulee kuolemaan lahiaikoina. Tilanne jossa potilaan sairaus on eteneva, eika kuratiivista hoitoa ole tarjolla. Ei ole sanottu eksaktia aikarajaa. Samoin voitaisiin alkaa keskustella voiko epileptikko saada eutanasian tai HIV-potilas ja vastaus on kylla, mutta silloin potilaan taytyy todistaa kolmelle laakarille etta hanen elamansa on kestamatonta. Lisaksi eutanasiapyynnon ja eutanasia toteutuksen valilla tulee olla vahintaan kuukausi. Kolmannen laakarin tulee olla psykiatri tai potilaan sairauden erikoislaakari. Lisaksi potilaan eutanasia pyynnon tulee olla vapaaehtoinen, lapi mietitty ja toistuva.

 

Link to comment
Share on other sites

Eli pelkkä parantumattomuus ei riitä? Niin epäilinkin.

3. heinäkuuta 2016 klo 19.37, Vieras: Sanna kirjoitti:

Eutanasian voi saada siinä vaiheessa kun lääkäri toteaa sairauden olevan parantumaton. Käytännössä se tarkoittaa sitä että potilas voi itse päättää eutanasian ajankohdan. Sillä ei ole merkitystä kuinka paljon elinaikaa on jäljellä tai voisiko mahdollisella sytostaatti/sädehoidolla elinaikaavielä pidentää. 

 

Link to comment
Share on other sites

10 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Eli pelkkä parantumattomuus ei riitä? Niin epäilinkin.

 

Jupet, tuo Sannalta lainaamasi kohta on vastaus kysymykseeni, joka koski menettelyä ja eutanasian ajoitusta nimenomaan levinneen ja siten myös parantumattoman syövän kohdalla.

Itse tulkitsen Sannan viimeisintä vastausta niin, että sairauden parantumattomuus riittää Belgiassa eutanasian perusteeksi, jos potilas pystyy sen lisäksi osoittamaan, että hänen elämänsä on sairauden tai oireen vuoksi kestämätöntä. Siinä tapauksessa proseduuri myös on hitaampi ja vaikeampi.

Tämän tulkinnan puolesta puhuu myös tämä taannoin (jälleen kohisten) julkaistu juttu:

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/belgia-sallii-raiskaajan-eutanasian-psykologisin-perustein/4662970

Ilmeisesti samantapainen käytänne on myös Hollannissa:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000744522.html

Kärsimyksellehän ei ole olemassa mitään objektiivista mittaria vaan se on aina subjektiivista. Siksi ihmettelenkin sitä, että Suomessa jotkut kuolinapua kannattavatkin lääkärit ovat sitä mieltä, että siinäkin tapauksessa, että kuolinapu joskus tulevaisuudessa sallittaisiin, eutanasia olisi terminaalipotilaillakin vasta viimeinen keino sen jälkeen, kun kaikki mahdolliset palliatiivisen lääketieteen keinot, kikat ja temput on käytetty. Ikään kuin joku muu voisi päättää, milloin jonkun toisen ihmisen kärsimys on sietämätöntä. Tämäntapainen ajattelutapa näkyy mielestäni myös tässä viestiketjussa. Esimerkiksi Kunkku oli taannoin sitä mieltä, että eutanasiaa ei tarvita, koska jo nyt on keinoja potilaan tajunnantason alentamiseen ja kipujen lievittämiseen ja siinä vaiheessa, kun kuolemaa ei enää voida viivyttää, on mahdollista lopettaa nesteytys, jolloin potilas kuolee muutamassa päivässä. Ongelmaa ei siis ole!

Voi olla, että kuolevien potilaiden kanssa työskentelevät ja ylipäänsä terveydenhuollon ammattilaiset näkevät niin paljon kaikenlaista, että heidän on pakko jollakin tavoin kovettaa itsensä. Suurin osa ihmisistä ja siten myös terveydenhuollon ammattilaisista ehkä myös itse pelkää kuolemaa niin paljon, että heidän on oikeastaan hyvin vaikea käsitellä sitä tunnetasolla ja lopulta eläytyä kuolevan ihmisen asemaan. Ja jos työskentelee sellaisessa terveydenhuollon pisteessä, jossa kuolema koko ajan on läsnä, on luultavasti aivan itsensä takia pakkokin suhtautua kuolemaan aika käytännöllisesti arkisena asiana, mitä se tietenkin loppujen lopuksi onkin. Mutta silti ihmetyttää se, etteivät monetkaan terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä sitä, että kuoleva itse ei välttämättä ajattele niin, että sillä, mitä elämäni viime hetkinä tapahtuu, ei loppujen lopuksi ole merkitystä, koska nehän ovat kuitenkin vain elämäni viimeiset hetket.

Aika harva kuolemansairas luultavasti ajattelee, että kun minulla on ollut hyvä ja rikas elämä, niin ei se nyt niin haittaa, jos vikat viikot menevätkin verta oksentaessa ja paskantaessa ja käänneltävänä ja väänneltävänä. Onneksi loppu tulee sitten nesteytyksen lopettamisen jälkeen muutamassa päivässä. Ja enhän minä onneksi itse siitä enää mitään tajua, kun olen kuitenkin saanut tarpeeksi morkkua. Luultavasti korisen vain tyytyväisenä.

Link to comment
Share on other sites

Guest Sanna

Juurikin nain. Suurin osa meidan potilaista ovat jo sairauden alkuvaiheessa tehneet hoitotahdon ja osa on jopa tehnyt eutanasiapyynnon noin niinkuin kaiken varalta. Belgiassa keskustelu kuolinavusta ja kuolemasta itsessaan on hyvinkin avointa ja ihmiset ovat valveutuneita. Tarkein pointti on etta potilaalle itsellaan sailyy paatosoikeus ja etta kukaan muu ei paatokseen voi vaikuttaa.

Link to comment
Share on other sites

Ei nyt sitten edelleenkään tullut yksiselitteistä vastausta. Riittääkö vai eikö mikä tahansa parantumaton sairaus (vaikka nyt esimerkiksi se DM1) Belgialaisessa systeemissä eutanasian perusteeksi jos potilas niin vakaasti haluaa?

Ei liity tähän, mutta itse olen ehdottomasti eutanasian kannattaja. Vaikka toki syvä sedaatio onkin näkemykseni mukaan potilaan itsensä kannalta käytännössä sama asia.

Link to comment
Share on other sites

Eutanasialla ja palliatiivisella sedaatiolla on ymmärtääkseni se ero, että eutanasiassa pyritään nimenomaan lopettamaan potilaan elämä potilaan omasta tahdosta, palliatiivisessa sedaatiossa taas nukutetaan kuoleman lähellä oleva potilas kärsimyksen lieventämiseksi, kunnes hän enempi tai vähempi luonnollisesti kuolee. Ero on mielestäni myös siinä, että esimerkiksi tuolla Belgiassa kuoleva päättää eutanasian ajankohdan, jos se hänelle onmyönnetty. Palliatiivisesta sedaatiosta kai päättää potilaan tilan ja oireiden perusteella lääkäri.

 

 

Link to comment
Share on other sites

Guest Sanna

Periaatteessa riittaa se etta potilas kokee elamansa jatkumisen olevan kestamatonta. Voin kysella meidan onkologeilta, jotka ovat myos LEIF-laakareita etta miten asia lain edessa ihan pilkulleen menee, mutta luulisin etta jos potilaan mielesta nyt elama diabeteksen kanssa on kestamatonta niin eutanasia on teoriassa mahdollista. On ollut tapauksia joissa aviopari on saanut eutanasian yhdessa kun muutoin jaljelle jaava puolisi olisi kokenut elaman ilman kuollutta puolisoa kestamattomana.

Link to comment
Share on other sites

8 tuntia sitten, Pimpampula kirjoitti:

Eutanasialla ja palliatiivisella sedaatiolla on ymmärtääkseni se ero, että eutanasiassa pyritään nimenomaan lopettamaan potilaan elämä potilaan omasta tahdosta, palliatiivisessa sedaatiossa taas nukutetaan kuoleman lähellä oleva potilas kärsimyksen lieventämiseksi, kunnes hän enempi tai vähempi luonnollisesti kuolee. Ero on mielestäni myös siinä, että esimerkiksi tuolla Belgiassa kuoleva päättää eutanasian ajankohdan, jos se hänelle onmyönnetty. Palliatiivisesta sedaatiosta kai päättää potilaan tilan ja oireiden perusteella lääkäri.

Jos potilas on sedatoituna täysin tiedottomaan tilaan eikä hän enää tule tajuihinsa ennen varainaista kliinistä kuolemaa, ei tällä potilaan tietoisuudesta katsoen ole mitään eroa. Byrokraattisesti ja muiden henkilöiden näkökulmasta toki ero on suuri mutta ei potilaan näkökulmasta.

Miksei potilas voi pyytää itse palliatiivista sedaatiota ja saada sitä haluamastaan ajankohdasta lähtien sikäli kun se on lääketieteellisesti perusteltua? Sanotaanko jossain ettei sedaatiota saa antaa jos potilas sitä pyytää? Ja tarvitaanhan Belgialaisessa mallissa eutanasiaankin oikein useamman lääkärin "määräys".

Link to comment
Share on other sites

No jos pyydän saattohoitolääkäriä sedatoimaan itseni siinä vaiheessa, kun alan tarvita sairaalatasoista saattohoitoa ja pitämään sedatoituna siihen saakka, kun kuolen, niin ei varmasti suostu. Ero on potilaan näkökulmasta myös siinä, että jos kuolema kerran on tullakseen, en haluaisi edes nukutettuna olla muiden armoilla yhtään sen pitempää kuin on pakko. Eli siis kuolisin mieluummin kertalinttuulla ja tietoisena kuin pikkuhiljaa ja sedatoituna tai kommunikointikyvyttömäksi ja tiedottomaksi muutoin lääkittynä. Eutanasia olisi potilaan näkökulmasta nimenomaan _arvokkaampi_ lähtö. Nimenomaan tämän asian merkitystä monetkaan terveydenhuoltoihmiset eivät mielestäni ymmärrä. Vaikka olettekin taitavia ja ammattitaitoisia, ei siellä hoidossanne kovinkaan moni halua maata, varsinkin jos vielä kaiken lisäksi tietää, ettei sieltä enää elävänä lähde.

Link to comment
Share on other sites

2 tuntia sitten, Pimpampula kirjoitti:

No jos pyydän saattohoitolääkäriä sedatoimaan itseni siinä vaiheessa, kun alan tarvita sairaalatasoista saattohoitoa ja pitämään sedatoituna siihen saakka, kun kuolen, niin ei varmasti suostu. Ero on potilaan näkökulmasta myös siinä, että jos kuolema kerran on tullakseen, en haluaisi edes nukutettuna olla muiden armoilla yhtään sen pitempää kuin on pakko. Eli siis kuolisin mieluummin kertalinttuulla ja tietoisena kuin pikkuhiljaa ja sedatoituna tai kommunikointikyvyttömäksi ja tiedottomaksi muutoin lääkittynä. Eutanasia olisi potilaan näkökulmasta nimenomaan _arvokkaampi_ lähtö. Nimenomaan tämän asian merkitystä monetkaan terveydenhuoltoihmiset eivät mielestäni ymmärrä. Vaikka olettekin taitavia ja ammattitaitoisia, ei siellä hoidossanne kovinkaan moni halua maata, varsinkin jos vielä kaiken lisäksi tietää, ettei sieltä enää elävänä lähde.

En ole esittänyt mitään väitettä sitä mitä juuri sinä haluaisit. Eikä se minua edes varsinaisesti kiinnosta. Käsittämätöntä vaahtoamista. Opettajaksi esittäytyvän luulisi ylipäätään ymmärtävän ettei "en haluaisi" ja "[joku geneerinen lääkäri] ei varmasti suostu" eivät ole mitään argumentteja.

Itsekin mielummin mm kustannuskysymysten ja omaisille koituvan emotionaalisen taakan mahdollisisi vähentämiseksi valitsisin tottakai oikean eutanasian jos sellainen olisi valittavissa.

Henkilökohtainen mieltymys vaan on aika lailla täysin irrelevanttia pohdittaessa vastausta siihen filosofiseen kysymykseen onko eroa skenarioilla "tietoisuus sammuu lopullisesti päivänä x.y.zzzz klo 19" vs "tietoisuus sammuu lopullisesti päivänä x.y.zzzz klo 19" jos ainoastaan kliinisen kuoleman ajankohdassa on eroa. Etenkin kun ylläolevan perusteella belgialainen eutanasiakin alkaa sedaatiolla ja etenee vaan huomattavasti nopeammin (indusoituun) kliiniseen kuolemaan.

Missä laissa kielletään aloittamasta sedaatiohoitoa hyvissä ajoin jos potilas sitä pyytää ja lääkäri sen katsoo perustelluksi?

Link to comment
Share on other sites

Niin myös "minä" on tässä viestiketjussa ja etenkin edellisessä viestissä teoreettinen. Ei siis tarkoita minua henkilökohtaisesti  (sillä en ole juuri nyt kuolemassa, vaikka olenkin ollut vakavasti sairas ja lähellä kuolemaa, minkä vuoksi myös yritän kuolinavun laillistamisen puolesta puhua) vaan ketä tahansa kuolemansairasta, joka haluaisi mieluummin lähteä nopeasti ja vaivattomasti ja tajuissaan eikä hitaasti ja huumattuna.

Ja yritän nimenomaan puhua (tai siis kirjoittaa) siitä, minkä puit hienosti sanoiksi: kuratiivista hoitoa annettaessa ei ehkä ole niin nöpönuukaa, mikä potilaan kokemus on. Tavoitehan on saada potilas pois ja terveeksi ja takaisin omaan elämäänsä mahdollisimman pian.  Mutta kun kysymys on kuolevasta potilaasta, se, mitä potilas kokee ja haluaa, nimenomaan on mielestäni se kaikkein oleellisin kysymys. 

Minä luulen, että tämän voi tajuta vain sellainen ihminen, joka on jatkuvasti ja pitkään ollut tekemisissä kuolevien kanssa ja silti pystynyt säilyttämään inhimillisen herkkyytensä. Tai sitten sellainen ihminen, joka oikeasti on ollut tilanteessa, jossa elinaika mahdollisesti lasketaan kuukausissa.

Sairaanhoitoa koskevan lainsäädänmön Jupeet tuntee varmasti minua paremmin. Hienoa, jos palliatiivinen sedaatio on mahdollinen siinä vaiheessa, kun potilas sitä haluaa. 

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 2 weeks later...

Uskon sen, että esimerkiksi syövän loppuvaiheessa nesteytys vain lisää kärsimystä ja pitkittää kuolemaa. En kuitenkaan ymmärrä, mistä me voimme tietää ja olla varmoja siitä, mitä "kuivatettava" potilas tuntee. Onko joku vironnut sieltä vielä elävien kirjoihin asiasta kertomaan? Tämä keskustelu on mielestäni hyvin absurdia. 

http://www.hs.fi/paivanlehti/08092016/a1473218803772

 

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...