Jump to content
MAINOS

Eutanasia eli kuolinapu


Pimpampula

Recommended Posts

Eutanasian laillistamiseksi kerätään jälleen allekirjoituksia osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1713

Eduskunnan käsittelyyn aloite menee, jos sen allekirjoittaa vähintään 50 000 allekirjoittajaa.

Aloitteen keskeisiä periaatteita ovat:

·         Eutanasiaa voi hakea vain itselleen, ei toiselle ihmiselle.

·         Eutanasian saaminen edellyttää parantumatonta sairautta, johon liittyy vaikeasti hallittavia oireita.

·         Eutanasian saaminen edellyttää sitä, että ihminen on oikeustoimikelpoinen.

·         Kuolinavun voi antaa vain lääkäri, jonka on valvottava potilasta siihen saakka, kun tämä  on kuollut.

 

Aloitteen on tehnyt tälläkin kertaa sairaanhoitaja Kari Viholainen Oulusta.

Kaleva_20151212Kari.jpg

Minkälaisia ajatuksia tämä herättää hoitohenkilökunnan keskuudessa?

 

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 76
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

Yhtään vähättelemättä aiheen tärkeyttä niiden osalta joiden kohdalle tämä tarve sattuu... Silti tämä eutanasia keskustelu kertoo hyvin karkeaa kieltä siitä miten suppea ihmisten ajattelumaailma on.

Saattohoitoa tarvitsevia ihmisiä on suomessa kymmeniä tuhansia. Hyvin harvalla paikkakunnalla tarjotaan asiallista saattohoitoa niissä tapauksissa kun se potilaan loppuvaiheen hoito on hiukankaan keskivertoa haastavampaa. Liian moni potilas kuolee tukehtuen, riittämättömällä kipulääkityksellä, puhumattakaaan että tajunnantasoa olisi jotenkin morkun lisäksi asiallisesti lääkitty.

Tässä saattohoidossa puhutaan tuhansista, tai kymmenistä tuhansista ihmisistä vuodessa.... Anteeksi nyt vain, mutta eutanasia koskettaisi ehkä kymmeniä tai satoja ihmistä vuodessa.

Ketään ei kiinnosta täysin anteeksiantamattoman retuperällä oleva saattohoito, koska yleensä ihmiset eivät edes ymmärrä että ihminen kuolee muuten kuin nätisti nukkumalla pois. Sen sijaan on hieno termi kuin eutanasia, johon liitetään oikein termi armo... Ja kaikki taputtavat käsiään.

Asiallinen saattohoito, johon kuuluu tarkasti seurattu kipulääkitys, riittävin annoksin, lisäksi mahdollisuus sedatoida potilas, lääkitysmahdollisuuksia ja osaavat lääkärit... ja mahdollisuus siihen vierihoitoon kun on pakko. Kun tuo saadaan kuntoon, niin minun veikkaus on että eutanasiaa tarvittaisiin muutamassa tapauksessa vuodessa.

Jos ensin hoidettaisiin se suuri ongelma kuntoon ja sitten keskityttäisiin yksittäistapauksiin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mutta mietipä omalta kohdaltasi: haluaisitko olla kaikkien noiden toimenpiteiden kohteena, kipulääkittynä, nukutettuna tai lääkittynä niin, että tajunnantasosi on laskenut, katetroituna, letkuruokittuna ja nesteytettynä, jos joka tapauksessa kuolet lähiviikkoina tai -kuukausina?

Minä en haluaisi.

Sen sijaan haluaisin, että saisin tuossa tilanteessa lopettaa elämäni kontrolloidusti, kivuttomasti ja nopeasti esimerkiksi lääkärin määräämällä lääkeannoksella. Edes se ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska kuolinapua kannattavilla lääkäreilläkään ei ole mahdollisuutta tuollaista lääkemääräystä kirjoittaa ilman pelkoa juridisista seuraamuksista siitäkin huolimatta, että itsemurhassa avustaminen ei ole Suomessa rikos.

Kuolinapu eli eutanasia tai lääkäriavusteinen itsemurha eivät ole saattohoidon vaihtoehtoja vaan niiden pitäisi olla osa sitä silloin, kun potilas itse niin haluaa.

Ja mistäköhän johtuu se, että ihmisillä on väärä käsitys siitä, kuinka ihminen kuolee? Johtuisiko se siitä, etteivät näistä asioista puhu ne, jotka niistä tietävät?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Juuri nyt, Pimpampula kirjoitti:

Mutta mietipä omalta kohdaltasi: haluaisitko olla kaikkien noiden toimenpiteiden kohteena, kipulääkittynä, nukutettuna tai lääkittynä niin, että tajunnantasosi on laskenut, katetroituna, letkuruokittuna ja nesteytettynä, jos joka tapauksessa kuolet lähiviikkoina tai kuukausina?

Minä en haluaisi.

Sen sijaan haluaisin, että saisin tuossa tilanteessa lopettaa elämäni kontrolloidusti, kivuttomasti ja nopeasti esimerkiksi lääkärin määrämällä lääkeannoksella. Edes se ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska kuolinapua kannattavilla lääkäreilläkään ei ole mahdollisuutta tuollaista lääkemääräystä kirjoittaa ilman pelkoa juridisista seuraamuksista siitäkin huolimatta, että itsemurhassa avustaminen ei ole Suomessa rikos.

Kuolinapu eli eutanasia tai lääkäriavusteinen itsemurha eivät ole saattohoidon vaihtoehtoja vaan niiden pitäisi olla osa sitä silloin, kun potilas itse niin haluaa.

Ja mistäköhän johtuu se, että ihmisillä on väärä käsitys siitä, kuinka ihminen kuolee? Johtuisiko se siitä, etteivät näistä asioista puhu ne, jotka niistä tietävät?

Ei potilasta, jolla ei ole mitään selviämismahdollisuuksia enää nesteytetä eikä ruokita, jos ne eivät olennaisesti paranna potilaan vointia ja harvoin parantavat. Ilman nesteytystä se kuolema korjaa muutaman päivän kuluttua, eli passiivinen eutanasia.

Eutanasiasta ei tule moneen tapaukseen mitään apua, koska siihen tullaan väkisin liittämään rankka byrokratia valvirat, aluehallintovirastot ja usean lääkärin lausunnot. Tuo tarkoittaa väkisin useamman päivän käsittelyaikaa, käytännössä parin viikon käsittelyaika ei liene hatusta vedettyä. Miten siihen asti pärjätään kun päätös tulee?

En minä sikäli vastusta eutanasiaa, mutta näen sen näpertelynä kun meillä olisi jo keinot hoitaa kuoleva potilas asianmukaisesti. Eutanasia myös vie keskustelua väärään suuntaan, eli pois niistä tuhansista ihmisistä, jotka eivät saa kunnollista saattohoitoa... Sen sijaan ollaan jollain aatteellisella ristiretkellä, joka ehkä hyödyttää muutamia ihmisiä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

36 minuuttia sitten, Kunkku kirjoitti:

Ei potilasta, jolla ei ole mitään selviämismahdollisuuksia enää nesteytetä eikä ruokita, jos ne eivät olennaisesti paranna potilaan vointia ja harvoin parantavat. Ilman nesteytystä se kuolema korjaa muutaman päivän kuluttua, eli passiivinen eutanasia.

Eutanasiasta ei tule moneen tapaukseen mitään apua, koska siihen tullaan väkisin liittämään rankka byrokratia valvirat, aluehallintovirastot ja usean lääkärin lausunnot. Tuo tarkoittaa väkisin useamman päivän käsittelyaikaa, käytännössä parin viikon käsittelyaika ei liene hatusta vedettyä. Miten siihen asti pärjätään kun päätös tulee?

En minä sikäli vastusta eutanasiaa, mutta näen sen näpertelynä kun meillä olisi jo keinot hoitaa kuoleva potilas asianmukaisesti. Eutanasia myös vie keskustelua väärään suuntaan, eli pois niistä tuhansista ihmisistä, jotka eivät saa kunnollista saattohoitoa... Sen sijaan ollaan jollain aatteellisella ristiretkellä, joka ehkä hyödyttää muutamia ihmisiä.

Nimenomaan tämä tuntuukin maallikosta kummalliselta: miksi eutanasiaa ei voitaisi laillistaa, kun jo nyt on mahdollista tehdä päätös letkuruokinnan ja nesteytyksen lopettamisesta, minkä kaikki tietävät johtavan potilaan menehtymiseen muutamassa päivässä. Eikö edes siinä kohdassa olisi inhimillisempää päästää potilas kärsimyksistään saman tien?  

Ajattelen niin, että mistään ei tule mitään väkisin, vaan inhimillistä toimintaa säätelevät laeilla ihmiset, jotka voivat tehdä niistä sellaisia, että ne parhaalla mahdollisella tavalla palvelevat ihmisyhteisöä. Jos kuolinavun laillistamisesta päästäisiin edes keskustelemaan, tulisivat kaikki asiaan liittyvät näkökulmat ja yksityiskohdat varmasti selvitettyä perusteellisesti. Olen ymmärtänyt niin, että kuolinavun mahdollistaneissa maissa päätös siitä tehdään hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

En myöskään näe kuolinapua minään erillisenä asiana vaan mielestäni se pitäisi ilman muuta yhdistää saattohoitokeskusteluun. Ehkä sillä tavoin ihmisille voitaisiin antaa tietoa myös siitä, millaisia oireita elämän loppuvaiheeseen usein liittyy ja kuinka niitä jo nyt voitaisiin lievittää, jos vain terveydenhuollossa niin haluttaisiin.

Mitä taas tulee aatteelliseen ristiretkeen, niin ajattelen niin, että kaiken inhimillisen toiminnan taustalla on aina jonkinlaiset arvot, vaikka emme välttämättä niitä tiedostakaan. Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että minulla ja Kunkulla on samanlaiset arvot siinä mielessä, että me molemmat haluamme, että potilaan kärsimykset minimoidaan. Ainakin osittain eri mieltä olemme ilmeisesti siitä, millaisia keinoja tähän kärsimyksen minimointiin voitaisiin käyttää. Itselleni kuolinapu on myös itsemääräämis- ja ihmisoikeuskysymys:  vaikka lääketiede pystyisikin lievittämään lähiviikkoina tai kuukausina kuolevan potilaan oireita, se ei lopulta pysty estämään kuolemaa. Siksi potilaalla pitäisi mielestäni olla tässä tilanteessa oikeus itse päättää, kuinka hän haluaa kuolla ja halutessaan mahdollisuus saada myös kuolinapua.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

19 minuuttia sitten, Pimpampula kirjoitti:

Nimenomaan tämä tuntuukin maallikosta kummalliselta: miksi eutanasiaa ei voitaisi laillistaa, kun jo nyt on mahdollista tehdä päätös letkuruokinnan ja nesteytyksen lopettamisesta, minkä kaikki tietävät johtavan potilaan menehtymiseen muutamassa päivässä. Eikö edes siinä kohdassa olisi inhimillisempää päästää potilas kärsimyksistään saman tien? 

Olen ymmärtänyt niin, että kuolinavun mahdollistaneissa maissa päätös siitä tehdään hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

En myöskään näe kuolinapua minään erillisenä asiana vaan mielestäni se pitäisi ilman muuta yhdistää saattohoitokeskusteluun. Ehkä sillä tavoin ihmisille voitaisiin antaa tietoa myös siitä, millaisia oireita elämän loppuvaiheeseen usein liittyy ja kuinka niitä jo nyt voitaisiin lievittää, jos vain terveydenhuollossa niin haluttaisiin.

Potilaan kärsimystä ei voida päättää samantien, koska tuosta byrokratiasta tulee väkisinkin hidas ja kankea. Virkamiehet eivät voi hyväksyä systeemiä, jossa on pienikin mahdollisuus, että eutanasia annetaan ihmiselle väärin perustein. Tuo byrokratian raskaus on se keskeinen syy miksi keskittäisin sen huomion nimenomaan saattohoitoon.

Tuollaisen päätöksen tekeminen reilusti ennen H-hetkeä vaatisi esimerkiksi merkittävää kehittystä astrologian alalla.

Sen takia pitäisin saattahoito ja eutanasia keskustelun erillään toisistaan, koska eutanasia herättää voimakasta vastustusta aika merkittävissä määrin ihmisillä ja koska se itsessään on niin tunteita herättävä aihe, niin ei siinä jää tilaa muulle. On kovin helppo olla joko eutanasiaa vastaan tai puolesta, se on ihan jokotai... Sitten kun puhutaan saattohoidosta, sedaatiosta, analgesiasta jne... Ei niistä voi olla jokotai mieltä, eikä se sen vuoksi kiinnosta suurta massaa, eikä mediaa. Palliatiivisestä sedaatiosta on hyvin vaikea luoda tv-traamaa muu maailma vs räsänen...

Mitä itse työskentelen tk-sairaalassa, niin en nyt vuoden sisältä muista äkkiseltään tapausta, jossa eutanasia olisi ollut tarpeen.

Jos ja kun eutanasia keskustelu taas jatkuu, niin olisihan se toivottavaa, että saattohoidon tilannetta tuotaisiin siinä vaiheessa esille.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

12 minuuttia sitten, Kunkku kirjoitti:

Potilaan kärsimystä ei voida päättää samantien, koska tuosta byrokratiasta tulee väkisinkin hidas ja kankea. Virkamiehet eivät voi hyväksyä systeemiä, jossa on pienikin mahdollisuus, että eutanasia annetaan ihmiselle väärin perustein. Tuo byrokratian raskaus on se keskeinen syy miksi keskittäisin sen huomion nimenomaan saattohoitoon.

Tuollaisen päätöksen tekeminen reilusti ennen H-hetkeä vaatisi esimerkiksi merkittävää kehittystä astrologian alalla.

Sen takia pitäisin saattahoito ja eutanasia keskustelun erillään toisistaan, koska eutanasia herättää voimakasta vastustusta aika merkittävissä määrin ihmisillä ja koska se itsessään on niin tunteita herättävä aihe, niin ei siinä jää tilaa muulle. On kovin helppo olla joko eutanasiaa vastaan tai puolesta, se on ihan jokotai... Sitten kun puhutaan saattohoidosta, sedaatiosta, analgesiasta jne... Ei niistä voi olla jokotai mieltä, eikä se sen vuoksi kiinnosta suurta massaa, eikä mediaa. Palliatiivisestä sedaatiosta on hyvin vaikea luoda tv-traamaa muu maailma vs räsänen...

Jos ja kun eutanasia keskustelu taas jatkuu, niin olisihan se toivottavaa, että saattohoidon tilannetta tuotaisiin siinä vaiheessa esille.

Niissä maissa, joissa lääkärin antama kuolinapu on mahdollinen, päätöksen siitä tekevät potilaan niin toivoessa häntä hoitavat lääkärit. Normaalikäytänne ymmärtääkseni on, että lääkärinarvioita pitää olla vähintään kaksi. Lisäksi kuolinavun saamisen ehtona ovat odotettavissa olevat vaikeasti hallittavat oireet ja oleellinen toimintakyvyn menetys ja joissakin maissa esimerkiksi enintään puolen vuoden elinaikaennuste.

Eli jos nyt olen oikein sairaanhoidon käytänteitä ymmärtänyt, näin toimitaan myös muita hoitopäätöksiä tehtäessä: tutkimuksen perusteella lääkäri tekee arvion, josta vakavien sairauksien kohdalla ymmärtääkseni kysyy tavallisesti myös kollegan mielipidettä. Tämän jälkeen tehdään hoitopäätös.

Eli kysymys ei ole astrologiasta vaan siitä, uskooko lääkärin arvioon vai ihmeparantumiseen. Jos uskoo ihmeparantumiseen tai haluaa katsoa elinhetkensä tappiin asti, ei luultavasti halua kuolinapua ja molempiinhan potilaalla olisi mahdollisuus senkin jälkeen, jos eutanasia laillistettaisiin. H-hetkeen eutanasiasta sopimista ei voida luonnollisesti jättää senkään takia, että usein kai potilaan tajunnantaso tosiaan on lääkityksen tai sairauden vuoksi alentunut niin, ettei häntä voida pitää oikeustoimikelpoisena.

 Se, että joku asia herättää voimakasta vastustusta tai on tunteita herättävä aihe, ei mielestäni voi olla syy olla keskustelematta siitä. Pikemminkin päinvastoin, silloin asiasta juuri pitäisikin keskustella. 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Yksi tyypillisin perusterveydenhuollon asiakas on sydämmen- ja munuaistenvajaaotiminta potilaat. Nämä aiheuttaa tyypistä riippuen nesteen kertymistä keuhkoihin tai muualle kehoon. Sairauden pahentuessa hengitys voi vaikeutua, neste tihkuu raajoista läpi ja syntyy haavoja. Vatsa voi myös turvota sinne kertyvän nesteen vuoksi vaikeuttaen vatsan toimintaa ja hengitystä. Näitä potilaita on merkittävä osa perusterveydenhuollon osastopotilaista.

Nestettä voidaan poistaa neulalla, letkulla jne tai lääkkeillä... Johonkin pisteeseen asti.

Edellä mainituista potilastyypeistä jokainen alalla oleva tietää, että jossain vaiheessa se vajaatoimintatilanne saattaa hankaloitua niin pahasti, että tarvitaan suonensisäisiä opiaatteja, lisähappea ja hyvinkin rajuja lääkeitä, jotta se ihminen ei tukehdu. Monessa tapauksessa se ihminen saattaa päästä vielä kotiutumaan, kun ongelmaa on saatu hoidettua. Yksi kaunis kerta, se vointi ei enää lähde kohenemaan...

Tätä on se meidän arki. On vakavasti monisairaita potilaita, jotka pystyvät vielä elämään, mutta jossain vaiheessa saattaa tulla niitä hetkiä kun se hengissä pysyminen on kovin vähästä kiinni. Missä vaiheessa näissä tapauksissa aletaan puhua eutanasiasta, kun se potilas on jo lääkitty päättämiskyvystään pihalle? Ei näiden selviämistä osaa kukaan ennustaa.

Kuka lääkäri rupeaa antamaan arviota tämmöisellä tasolla kun sen pelkän saattohoitopäätöksen linjaaminen tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa ja DNR (ei elvytetä) päätöksistäkin saa vääntää. Suomalaiset lääkärit eivät tule tuollaisia hoitopäätöksiä meidän kulttuurissa ihan hetkeen antamaan, ennen aika radikaalia asennemuutosta.

Elinajanennusteet ovat yhdysvaltalaista tv-draamaa, eikä suomalaista terveydenhuoltoa siinä määrin kuin voisi luulla.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Esimerkiksi

14 tuntia sitten, Kunkku kirjoitti:

Yksi tyypillisin perusterveydenhuollon asiakas on sydämmen- ja munuaistenvajaaotiminta potilaat. Nämä aiheuttaa tyypistä riippuen nesteen kertymistä keuhkoihin tai muualle kehoon. Sairauden pahentuessa hengitys voi vaikeutua, neste tihkuu raajoista läpi ja syntyy haavoja. Vatsa voi myös turvota sinne kertyvän nesteen vuoksi vaikeuttaen vatsan toimintaa ja hengitystä. Näitä potilaita on merkittävä osa perusterveydenhuollon osastopotilaista.

Nestettä voidaan poistaa neulalla, letkulla jne tai lääkkeillä... Johonkin pisteeseen asti.

Edellä mainituista potilastyypeistä jokainen alalla oleva tietää, että jossain vaiheessa se vajaatoimintatilanne saattaa hankaloitua niin pahasti, että tarvitaan suonensisäisiä opiaatteja, lisähappea ja hyvinkin rajuja lääkeitä, jotta se ihminen ei tukehdu. Monessa tapauksessa se ihminen saattaa päästä vielä kotiutumaan, kun ongelmaa on saatu hoidettua. Yksi kaunis kerta, se vointi ei enää lähde kohenemaan...

Tätä on se meidän arki. On vakavasti monisairaita potilaita, jotka pystyvät vielä elämään, mutta jossain vaiheessa saattaa tulla niitä hetkiä kun se hengissä pysyminen on kovin vähästä kiinni. Missä vaiheessa näissä tapauksissa aletaan puhua eutanasiasta, kun se potilas on jo lääkitty päättämiskyvystään pihalle? Ei näiden selviämistä osaa kukaan ennustaa.

Kuka lääkäri rupeaa antamaan arviota tämmöisellä tasolla kun sen pelkän saattohoitopäätöksen linjaaminen tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa ja DNR (ei elvytetä) päätöksistäkin saa vääntää. Suomalaiset lääkärit eivät tule tuollaisia hoitopäätöksiä meidän kulttuurissa ihan hetkeen antamaan, ennen aika radikaalia asennemuutosta.

Elinajanennusteet ovat yhdysvaltalaista tv-draamaa, eikä suomalaista terveydenhuoltoa siinä määrin kuin voisi luulla.

Ei kuolinapu tietenkään olisi missään tapauksessa ratkaisu kaikkien kuolevien ongelmaan. Jos potilas esimerkiksi "on lääkitty päättämiskyvystään pihalle", hän on oikeustoimikelvoton eikä kuolinapu silloin tietenkään ole mahdollinen.

Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, kuvailemasi kaltainen oireisto on tavallinen myös monien syöpien terminaalivaiheessa: kun kudokset alkavat pettää, nesteitä liruu sinne, minne ei pitäisi, mistä seuraa sitä, tätä ja tuota, jota voidaan ehkä lievittää sillä, tällä ja tuolla, mutta mikä aiheuttaa sitten sitä, tätä ja tuota jne.

Kysymyshän on nimenomaan siitä, mitä potilas haluaa. Yksi on valmis kestämään tällaista jumalten keinua, jos sen avulla vielä saa elää vähän pitempään. Toinen kokee kerta toisensa jälkeen toistuvat rankat hoidot ja sen vuoksi myös elämänsä sietämättömiksi kärsimyksiksi ja kieltäytyisi hoidoista heti, jos tietäisi, että hänellä on oireiden seuraavan kerran pahentuessa mahdollisuus saada kuolinapua.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kuolinapukeskustelua torppaavat nimenomaan lääkärit. Toisaalta lääkäreidenkin asenteet ovat jo nyt muuttuneet: vuonna 2013 tehdyn kyselyn mukaan 46 prosenttia lääkäreistä suhtautuu kuolinapuun myönteisesti ja noin 23 prosenttia olisi valmis toteuttamaan sitä työssään, jos se olisi laillista.  http://sjtt.fi/2015/06/yha-useampi-suomalainen-hyvaksyy-eutanasian/

En alkaisi kinata lääkärin kanssa siitä, miten sitä tai tätä sairautta pitää hoitaa, mutta kuten jo aiemmin olen maininnut, kuolinapu ei ole mielestäni ensisijaisesti lääketieteellinen kysymys vaan ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys. Siksi se täytyy pudottaa lääkäreiden norsunluutornista laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Ehkä silloin potilaat alkaisivat saada oikealla hetkellä myös saattohoitopäätökset ja myös elvyttämiskieltotahdosta pidettäisiin nykyistä paremmin kiinni.

Ja vielä elinajanennusteista: esimerkiksi levinneen syövän kohdalla ennuste voidaan useimmiten antaa (joskaan sitä kai ei useimmiten sanota potilaalle) ja se ymmärtääkseni myös pitää kohtalaisen hyvin paikkansa myös muualla kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa.

 

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Exitus ry on ajanut eutanasian laillistamista Suomessa jo 25 vuotta. Ks. mm. http://www.exitus.fi/ . Muutama vuosi takaperin myös saattohoidon uranuurtaja ylilääkäri Juha Hänninen Terhokodista myönsi, että joissain tapauksissa edes paras mahdollinen palliatiivinen hoito ei auta kuolevan kärsimyksissä ja hänkin ilmoittautui eutanasian kannattajaksi. Asenteet maassamme ovat muuttuneet, sanoisin suorastaan, tuskallisen hitaasti. Onneksi kuitenkin keskustelu eutanasiasta on alkanut järkevöityä. Vain poliitikot, jotka viimekädessä laista tulevat päättämään, laahaavat kaukana muiden takana, samoin kuin Lääkäriliitto.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

22 tuntia sitten, potilasX kirjoitti:

Onneksi kuitenkin keskustelu eutanasiasta on alkanut järkevöityä. Vain poliitikot, jotka viimekädessä laista tulevat päättämään, laahaavat kaukana muiden takana, samoin kuin Lääkäriliitto.

Toisaalta Lääkäriliiton kannan ymmärtää: Niin kauan kuin ammattiliiton enemmistö ei kannata kuolinapua, Lääkäriliitto ei tee aloitetta kuolinavun laillistamiseksi. Ja tuskinpa itsekään olisin kuolinapua varsinaisesti työtehtäviini toivomassa, jos olisin lääkäri.

Lääkäreillä on luonnollisesti oikeus muiden ammattikuntien tavoin ajaa omia etujaan. Arveluttavana sen sijaan pidän sitä, että Lääkäriliitto kerta toisensa jälkeen perustelee kategorisesti kielteistä kuolinapukantaansa lääkärin eettisillä säännöillä aivan kuin ammattikunnan sisäiset säännöt olisivat jokin universaali, ihmisen yläpuolella oleva eettinen ohjeisto. Erityisen kummalliselta tämä tuntuu sen vuoksi, etteivät esimerkiksi Suomen Lääkäriliiton eettisen valtuuskunnan hyväksymät lääkärin eettiset ohjeet sulje lääkärin antamaa kuolinapua pois http://www.lääkäriliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/liiton-ohjeet/eettisen-ohjee/

Siksi olisi mielestäni reilumpaa todeta, että Lääkäriliitto vastustaa lääkärin antamaa kuolinapua, koska sen jäsenten enemmistö vastustaa lääkärin antamaa kuolinapua ja koska liitto pelkää, että  kuolinavun mahdollistaminen toisi uusia, vaikeasti kontrolloitavia ongelmia lääkärin työhön, joka jo ennestäänkin on hyvin vaativaa ja paineistettua. Tällä tavoin kuolinapukeskustelukin asettuisi mielestäni oikeaan viitekehykseensä ja tulisi selvästi ilmaistua, että sairaanhoito ja lääkärin työ sen osana on paitsi suorastaan yli-inhimillisiltä tuntuvia lääketieteellisiä urotöitä ja sankaritarinoita myös inhimillistä toimintaa,  jota yhteiskunnassa säännellään samalla tavoin kuin mitä tahansa muuta inhimillistä toimintaa.

Kaikkien muiden asiantuntijoiden tavoin lääkäreillä on luonnollisesti tarve ja oikeus suojella oman asiantuntijuutensa kenttää. Oleellinen kysymys kuolinavun kohdalla on kuitenkin mielestäni nimenomaan se, onko kuolema pelkästään lääketieteellinen kysymys, johon liittyvistä käytänteistä voidaan päättää lääkäreiden kesken lääkäreiden omassa norsunluutornissa, vai onko kuolema myös monisyinen arvo-, ihmisoikeus- ja maailmankatsomuskysymys, joka aikanaan koskee meitä kaikkia ja johon liittyvistä käytänteistä pitäisi sen vuoksi käydä mahdollisimman laajaa yhteiskunnallista keskustelua. 

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Näyttää muuten siltä, että hoitajien suhtautumista kuolemaan ja myös eutanasiaan on jonkun verran tutkittukin. Kiinnostava oli esimerkiksi tämä Tiina Suvasen opinnäyte, jossa tutkittiin sitä, millaisia merkityksiä hoitajat kuolemalle antavat. Siinä monet hoitajat kertoivat pitävänsä hyvän kuoleman tunnusmerkkinä sitä, että ihminen ei joudu kuolemaan yksin. Varmaan moni muukin ihminen ajattelee niin, mutta itse en ymmärrä, miksi. Itse ajattelen niin, että kuollessaan ihminen on joka tapauksessa yksin. Siksi on samantekevää, istuuko sängyn vieressä kuoleman hetkellä joku vai ei: hänhän jää joka tapauksessa vielä elämään, kun kuoleva kuolee.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42399/merkityk.pdf?sequence=1

Anja Terkamo-Moision työssä taas on tutkittu sairaanhoitajien käsityksiä eutanasiasta. Terkamo-Moision haastattelemat sairaanhoitajat pitävät eutanasian laillistamista todennäköisenä. Kiinnostavaa on, että lääkäriavusteisen itsemurhan haastatellut hoitajat torjuvat "suomalaiselle kulttuurille vieraana". Työn lopussa on kahdeksansivuinen liite 2000-luvuilla eri maissa julkaistuista eutanasia-aiheisista artikkeleista. Näyttää siltä, että kuolinapua pohditaan tällä hetkellä aika monessa maassa.

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130428/urn_nbn_fi_uef-20130428.pdf

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

En itse taas voi nähdä millä muotoa on samantekevää onko kuolevan kanssa joku vai ei. Jo kunnioituksesta ihmiselämää kohtaan, onhan se jokaiselle ainutkertainen, pitää siihen suhtautua tietyllä arvokkuudella. Niillä harvoilla kokemuksilla mitä itsellä on, kuoleva ihminen on rauhoittunut selvästi jos vaikka kättä on silitellyt. Jos se on viimeinen palvelus, jonka voit tehdä, miksi jättäisit tekemättä?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Juu tokitoki, jos ihminen itse sitä haluaa. Mietin asiaa lähinnä omalta kohdaltani. Kun itse sairastuin vakavasti ja oli mahdollista, että elinaikani olisi alle vuosi, minulle olisi ollut samantekevää, olisiko vuoteeni vieressä kuolinhetkellä joku vai ei. Paljon merkityksellisemmältä tuntui ja tuntuu se, joutuisinko kuollessani kärsimään vai en ja jos, niin kuinka kauan. 

Samoin se, mitä ihmiset pitävät arvokkaana ja ihmiselämää kunnioittavana, vaihtelee ihmisen mukaan. Esimerkiksi itse pitäisin huomattavasti enemmän omaa elämääni kunnioittavana ja arvokkaampana sitä, että saisin vakavasti sairaana mahdollisuuden kuolla kivuttomasti ja nopeasti lääkärin määräämällä lääkeannoksella siinä vaiheessa, kun itse vielä olen tilanteesta tietoinen kuin sitä, että joku istuisi vieressäni kättä silittelemässä siinä vaiheessa, kun en tästä maailmasta enää vähään aikaan ole juuri mitään tajunnut tai itse asiassa vielä pahemmassa tapauksessa olisin tajunnut, muttei kukaan olisi kivulle tai kärsimykselleni pystynyt tekemään muuta kuin silittelemään kättäni.

Kuolema on ainutkertainen samalla tavalla kuin elämäkin. Juuri siksi ihmisillä pitäisi olla oikeus kuolla tavalla, joka on heidän itsensä näköinen. Se olisi mielestäni arvokasta suhtautumista.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 kuukautta myöhemmin...
Vieras: Ihme touhua
‎29‎.‎1‎.‎2016 klo 21.27, Kunkku kirjoitti:

Sen takia pitäisin saattahoito ja eutanasia keskustelun erillään toisistaan, koska eutanasia herättää voimakasta vastustusta aika merkittävissä määrin ihmisillä ja koska se itsessään on niin tunteita herättävä aihe, niin ei siinä jää tilaa muulle. On kovin helppo olla joko eutanasiaa vastaan tai puolesta, se on ihan jokotai... Sitten kun puhutaan saattohoidosta, sedaatiosta, analgesiasta jne... Ei niistä voi olla jokotai mieltä, eikä se sen vuoksi kiinnosta suurta massaa, eikä mediaa. Palliatiivisestä sedaatiosta on hyvin vaikea luoda tv-traamaa muu maailma vs räsänen...

Mitä itse työskentelen tk-sairaalassa, niin en nyt vuoden sisältä muista äkkiseltään tapausta, jossa eutanasia olisi ollut tarpeen.

Ihmetyttää tämä terveydenhuoltoalan ammattilaisten kyyninen suhtautuminen kuoleviin: kävitkö tosiaan terveyskeskussairaalassa kysymyssä jokaiselta kuolevalta, että haluaako hän kuolla kaikkien hienojen hoitotoimiesi jälkeen vain olisiko mieluummin lähtenyt vähän aikaisemmin ja nopeammin ja mahdollisesti pienemmin kärsimyksin? Hoitajako sen päättää ja tietää, onko eutanasia tarpeen vain ei? Voi hyvät hyssyt!

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Juuri nyt, Vieras: Ihme touhua kirjoitti:

Hoitajako sen päättää ja tietää, onko eutanasia tarpeen vain ei? Voi hyvät hyssyt!

Lääkärikö, omainen vai Jesse ja likainen tusina?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Ihme touhua
‎8‎.‎5‎.‎2016 klo 20.11, Kunkku kirjoitti:

Lääkärikö, omainen vai Jesse ja likainen tusina?

Pitääkö Sinun ihan oikeasti kysyä tätä: totta kai kuolevan itse pitäisi saada päättää, onko eutanasiaan tarvetta. Eihän sitä kukaan muu voi päättää.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Pimpompula
11.5.2016 klo 22.50, Osku kirjoitti:

Tähänkö sitä sitten päädytään http://www.hs.fi/ulkomaat/a1462939853455

MT-vaivoista eutanasia.

Se, että jossakin maassa on jossakin asiassa tehty meistä sopimattomia tai huonoja ratkaisuja ei tarkoittane, että meidän pitäisi samassa asiassa automaattisesti päätyä samaan huonoon ratkaisuun.

Sitä paitsi nythän olemme päätyneet tähän eikä kovin hyvältä mielestäni näytä tämäkään: 

http://areena.yle.fi/1-2250968

Oikeustoimikelvottomien, kuten esimerkiksi lasten ja dementikkojen, kuolinapu on tietenkin ongelmallinen kysymys. Itse en sitä kannata, mutta voipa olla, että olisin eri kannalla, jos olisin esimerkiksi katsellut pari kuukautta alle kouluikäisen lapseni väistämätöntä kuolemista.

Myös mt-potilailla kuolinapu on ongelmallinen kysymys sen vuoksi, että moniin mt-häiriöihin taitaa kuulua itsetuhoisuus. Lisäksi mt-häiriöt eivät kai yleensä aiheuta fyysistä kärsimystä ja kuolemaa samalla tavoin kuin esimerkiksi syöpä. Toisaalta psyykkinen kärsimys voi fyysisen tavoin olla sietämätöntä ja tehdä toimintakyvyttömäksi. Jos psyykkisestä sairaudesta kärsivä ihminen siis on oikeustoimikelpoinen eivätkä vallitsevan hoitokäytänteen mukaiset hoidot tepsi, eikö hänen toivomansa kuolinapu voisi olla armelias ratkaisu?

Osuva oli mielestäni Terhokodin ylilääkärin Juha Hännisen kommentti Hesarin jutussa:  "Jos ihminen toivoo kuolemaa, mikä oikeus muilla olisi sanoa, että eutanasia olisi ehdottomasti kielletty.” Hollannin tapausta Hänninenkin piti jutun mukaan arveluttavana.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1463025549286

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Lääkäri

Ihmettelen miksi lääkäriä tarvitaan tekemään eutanasia? Kuolettavan lääkeannoksen kun voi yhtä hyvin antaa omainen, lähihoitaja tai vaikka laitoshuoltaja. Apteekin reseptivapailla lääkkeilläkin voi avustaa omaisensa kuolemaan. Rakennusliikkeistä löytyy tehokkaita nesteitä. Syöpäsairas voi jemmata kipulääkkeitä eutanasiaa varten. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten pitäisi saada kaikki yhteiskunnalta ja ilmaiseksi. Lääkäriä tai yhteiskunnan varoja ei kannata tuhlata eutanasiaa varten. Käytetään nekin rahat koulujen ryhmäkokojen pienentämiseen.

Ei lääkärikoulutuksessa opeteta sanallakaan ihmisten tappamisesta. Toki kun terveydenhuollon rahat vähenevät vuosi vuodelta, voi asia muuttua tulevaisuudessa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

19.5.2016 klo 17.49, Vieras: Lääkäri kirjoitti:

Ihmettelen miksi lääkäriä tarvitaan tekemään eutanasia? Kuolettavan lääkeannoksen kun voi yhtä hyvin antaa omainen, lähihoitaja tai vaikka laitoshuoltaja. Apteekin reseptivapailla lääkkeilläkin voi avustaa omaisensa kuolemaan. Rakennusliikkeistä löytyy tehokkaita nesteitä. Syöpäsairas voi jemmata kipulääkkeitä eutanasiaa varten. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten pitäisi saada kaikki yhteiskunnalta ja ilmaiseksi. Lääkäriä tai yhteiskunnan varoja ei kannata tuhlata eutanasiaa varten. Käytetään nekin rahat koulujen ryhmäkokojen pienentämiseen.

Ei lääkärikoulutuksessa opeteta sanallakaan ihmisten tappamisesta. Toki kun terveydenhuollon rahat vähenevät vuosi vuodelta, voi asia muuttua tulevaisuudessa.

No tämähän on trolli, mutta vastaan silti.

Kuolinapua harkittaessa ja annettaessa lääkäriä tarvitaan a) arvioimaan potilaan terveydentila b) kirjoittamaan lääkemääräys, jolla kärsivä pääsee hengestään. Potilaan terveydentilan arviointi on lääkärin perustyötä. Lääkäri on myös lääkeaineiden asiantuntija. Siksi häntä tarvitaan arvioimaan, millaisella lääkeaineella vakavasti sairas pääsee nopeimmin ja kivuttomimmin hengestään.

Lääkäriavusteisessa itsemurhassa lääkärin osuus jääkin usein tähän. Esimerkiksi Sveitsissä lääkäri (tai itse asiassa useampi lääkäri) arvioi potilaan terveydentilan ja jos tietyt ehdot täyttyvät, lääkäri määrää potilaalle tappavan annoksen rauhoittavaa ja hengityksen lamauttavaa lääkettä. Tämän lääkkeen kuolemansairaalle toimittaa jonkun maassa toimivan kuolinapujärjestön jäsen. Useimmiten lääkäri ei ole paikalla tilanteessa, jossa kuoleva lääkeannoksen nauttii.

Epäilemättä kuolemansairailla ja ihmisillä yleensä on monia mahdollisuuksia hankkiutua eroon hengestään. Kysymys onkin nimenomaan siitä, onko yhteiskunta ja terveydenhuoltojärjestelmä niin inhimillinen, että se kunnioittaa vakavasti sairaan ja kärsivän ihmisen toivetta päättää elämänsä nopeasti ja kivuttomasti silloin, kun sairaus on lähiaikoina viemässä potilaalta toimintakyvyn tai hengen. Tuntuu sydämettömältä, että joku viitsii edes "vitsinä" ehdottaa, että kuolemansairaan pitäisi tällaisessa tilanteessa "jemmata kipulääkkeitään" tai turvautua "rakennusliikkeen tehokkaisiin nesteisiin".

Lisäksi salassa ja kotikonstein tehdyt itsemurhat aiheuttavat yhteiskunnalle myös kustannuksia esimerkiksi kuolemansyyntutkintoina. Pahimmasa tapauksissa hallitsemattomat itsemurhat aiheuttavat vaaraa ja vahinkoa ulkopuolisille.

Mielestäni on myös ilmeistä, ettei lääkärikoulutukseen sisälly tappamisen osiota. Se onkin varmaankin syy siihen, etteivät lääkärit tällä hetkellä osaa tappaa kärsiviä ja lähiaikoina joka tapauksessa kuolevia potilaitaan nopeasti ja kivuttomasti vaan kuolemaa voidaan jouduttaa pelkästään hoito lopettamalla, jolloin potilas käytännössä useimmiten kuolee janoon. 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 4 viikkoa myöhemmin...

Tämän viestiketjun ensimmäisessä viestissä mainittu Kari Viholaisen viime joulukuussa tekemä kansalaisaloite eutanasialaista keräsi määräaikaan eli kesäkuun alkuun mennessä www.kansalaisaloite.fi -palvelussa 7747 allekirjoitusta. Tätä(kään) kautta eutanasiaa koskeva yhteiskunnallinen keskustelu ei siis ole syventymässä, sillä eduskunnan käsittelyyn pääsevät aloitteet, jotka puolen vuoden aikana on allekirjoittanut vähintään 50 000 Suomen kansalaista.

Paljon paremmin eivät ole menestyneet aiemmatkaan eutanasialakia ajaneet kansalaisaloitteet, sillä Exitus ry:n vuonna 2014 tekemän kansalaisaloitteen allekirjoitti 4339 kansalaista ja niin ikään Kari Viholaisen vuonna 2013 tekemän kansalaisaloitteen 10016 allekirjoittajaa. Näyttää siis siltä, että vaikka suomalaiset kyselyiden mukaan kannattavat eutanasian laillistamista, edes kansalaisaloitteen allekirjoittamisen kaltaisiin, suhteellisen vähän vaativiin konkreettisiin tekoihin tämä vakaumus ei johda.

Tämänkin viestiketjun puheenvuoroissa joku oli sitä mieltä, että ennen kuin kuolinavun laillistamisesta voidaan Suomessa ruveta puhumaan, pitäisi (muu) saattohoito saada kuntoon. Myös saattohoidosta on muuten tehty vuonna 2014 kansalaisaloite. Muun muassa saattohoidon riittävän ja tasa-arvoisen toteutumisen takaavan saattohoitolain säätämistä vaatineen aloitteen allekirjoitti 5106 allekirjoittajaa.

Suomessa on kymmeniä, ellei satoja tuhansia terveydenhuollon ammattilaisia, joista suurin osa luultavasti yrittää ammattietiikkansa mukaisesti toimia potilaan parhaaksi. Siksi toivoisi, että terveydenhuollon ammattilaiset myös käyttäisivät asiantuntemustaan ja joukkovoimaansa ja pyrkisivät lisäämään yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaisessa eettisessä viitekehyksessä terveydenhuolto- ja sairaanhoitotyötä yleisesti tehdään. Erityistä huomiota toivoisi kuolevien potilaiden hoitoon.

Kaikissa tässä viestissä mainittuihin kansalaisaloitteisiin voi tutustua osoitteessa www.kansalaisaloite.fi Saattohoitoa ja kuolinapua käsittelevät aloitteet löytää helpoimmin sivuston hakupalvelun avulla hakusanoilla "eutanasia" tai "saattohoito". Paljon kiinnostavaa materiaalia löytyy myös esimerkiksi Hyvä kuolema -hankkeen nettisivuilta osoitteesta http://www.hyväkuolema.fi/

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Exitus ry järjestää tilaisuuden eutanasiasta. Vieraaksemme saapuu professori Esko Valtaoja. Tilaisuus pidetään Helsingin yliopiston tiloissa. Porthaniassa. Yliopistonkatu 3. Helsinki. Exitus ry on jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan toiminut eutanasialainsäädännön aikaansaamiseksi Suomeen. Olemme iloisia kun saamme vieraaksi keskustelemaan eutanasiasta Esko Valtaojan. Tervetuloa itse kukin tilaisuuteen. Olet lämpimästi tervetullut. Tilaisuus on 14. 11.16 klo.18-20.

https://www.facebook.com/events/666420386844565/?acontext={"ref"%3A22%2C"feed_story_type"%3A22%2C"action_history"%3A"null"}

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...