Vanhat hoitajat eivät anna periksi mielipiteistään

[HoitsuJ]

Pakko sanoa, että rakastan lähihoitajana työtäni vanhusten parissa. Potilaissa ja heidän joskus jopa hankalissa omaisissa ei ole mitään vikaa, mutta työkaverit... Uutena tulokkaana kaikki ideani ja osaamiseni haukutaan ihan lyttyyn, eikä minua hyväksytä osaksi työryhmää. Heidän toimintatapansa on kaiken lisäksi vanhanaikaisia ja nykypäivänä vääriä. Jos erehdyt heille sanomaan mitä he voisivat tehdä toisin niin tuli on irti.. Miten muut kestävät tällä naisvaltaisella alalla? Itselleni on työtä ja tuskaa kestää työkavereitani.

[K.U. Sijainen]

Itsekin olen jokunen vuosi sitten törmännyt vastaavaan työpaikkaan. Haaveilin sen olevan "eläkepaikka"; kestin vain kokonaista neljä kuukautta. Ehdin jo sanoa itseni kahdesti irti, mutta osastonhoitaja puhui ympäri... Kolmannella kerralla lähdin (enkä palaa). Siellä oli sisäänpäin lämpeävä työyhteisö, asukkaat olivat vain välttämätön paha.

Työnohjausta siellä myös järjestettiin. Syntipukkihan löytyi kaikille ongelmille: minä, uusi hoitaja, joka halusin vain tehdä työni hyvin, asukkaita kunnioittaen ja kuntouttaen. Kuntouttava työote olikin siellä kirosana, ei käynyt. Oli näet liian "vaativaa" vanhemmille hoitajille. Lähtiessäni jätin kirjeen osastonhoitajalle. En tiedä, vaikuttiko mitään. Tällä tiedolla olisin lähettänyt sen talon johtajalle,

Ainoa neuvo minkä voin sanoa: NOSTA KYTKINTÄ, pian! Jokainen päivä syö sinua ja työn iloasi. Usko minua; parempia paikkojakin löytyy.. (Oletkohan sattunut samaan paikkaan kuin minä? Itse sattumalta kuuntelin erään hoitajan kertomaa ja kappas, sama talo, osasto ja meillä sama tarina...

[dino]

18 tuntia sitten, Juksuu kirjoitti:

Heidän toimintatapansa on kaiken lisäksi vanhanaikaisia ja nykypäivänä vääriä. Jos erehdyt heille sanomaan mitä he voisivat tehdä toisin niin tuli on irti.. Miten muut kestävät tällä naisvaltaisella alalla? Itselleni on työtä ja tuskaa kestää työkavereitani.

Juu, tämmöisiä me vanhat varmasti ollaan... Sinänsä tietysti ihan mielenkiintoista että kun nämä "nuoret" ovat muutaman vuoden paukuttaneet päätään seinään alkavat he monilta osin kääntämään kelkkaansa, hyväksymään ja jopa toteuttamaan näitä vanhusten "vääriä ja vanhanaikaisia toimintatapoja" Toki ei tämä täysin yksisuuntaista ole, opiskelijat ja nuoret ovat tuoneet vuosien aikana paljon uusia toimintatapoja ja käytänteitä. Toki vaan parhaat mallit pääsee toteutukseen ja nekin yleensä muutaman vuoden mutustelun jälkeen...

[K.U. Sijainen]

No lisäänpä minäkin vielä työstä ja työtavoista (tästä varmaan jotkut voivat minut tunnistaa): Oli päätetty, että edellä mainittu työpaikka on savuton. No, koska itse en polta, niin päätin muun henkilökunnan partsitupakoinnin??? aikana laulattaa pari laulua muistisairaille. Kuten tiettyä, se aktivoi aivoja ja tekee muutenkin hyvää. No, ei aikaakaan, kun eräs "vanhoista" hyökkäsi luokseni ja sanoi: Täällä olisi ihan oikeitakin töitä..???? Mitä on "oikea" työ, partsitupakointia, vaikka se on kielletty? Eiköhän ne asiakkaat ja heidän aktivoimisensa ole oikeaa työtä. Muutenkin työt tehtiin tuli prseen alla ja hitaampaa morkattiin. Se "hidas" kun halusi tehdä työnsä hyvin. Ne tuli prseen alla olevat olivat sitten niin stressaantuneita, vaikka istuivat ison osan työajastaan. Myöskään aamuisesta työnjaosta ei ollut puhettakaan.

Loppu hommaan tuli, kun eräs "hoitaja" tönäisi minua. Naks! Työsuhteeni päättyi siihen. Siitäkin olisi pitänyt tehdä ilmotus. Sen opin, että teen omilla arvoillani työtä. Jos siihen en pysty, niin homma loppuu.. Onneksi pystyy, koska olen edelleen hoitotyössä.

[Vieras: Hoitsu]

Nuorena ja vasta lähihoitajaksi valmistuneena tätä onn pakko kommentoida.

Me nuoret haluaisimme tuoda uusia työtapoja työpaikkoihin ja hetken ehkä jaksammekin niitä toteuttaa, mutta jatkuva vanhempien hoitajien nälviminen ja työtavoista huomautteleminen vie voimat. Kukaan ei jaksa paukuttaa päätä seinään montaa vuotta. Lopulta on vain pakko alkaa toteuttaa näitä vanhempien hoitajien työtapoja ja omaksua valtava kiireen tunne. Vain sillä tavalla voi saada työtovereiltaan hyväksynnän ja huomauttelemisen loppumaan. Ei sitä haluaisi omaksua, mutta on tavallaan "sosiaalinen pakko".

Ikävä kyllä, tällä tavalla asenteet ja toimintatavat eivät koskaan muutu, kun uudetkin pakotetaan hyväksymään "vanhat tutut ja hyväksi havaitut" kikat ja työtavat.

Ymmärrän, että näin ei ole kaikissa paikoissa, mutta aivan liian monessa kuitenkin. Vanhempien hoitajien kokemusta tottakai kunnioitetaan, mutta pitäisikö vanhempien hoitajien myös muistaa kuunnella heitä, joilla on uusin ja tuorein tieto aiheesta?

[Vieras: Avoimin mielin]

Minä olen samaa mieltä; nuoret/uudet hoitajat tuovat uusia näkökulmia ja tuulia. Niitä olisi hyvä kuunnella ja niistä tulee poimia hyvät ideat käytäntöön.

Mutta on kolikolla toinenkin puoli; uudet hoitajat tulee ja mellastaa; kaikki vanha on huonoa ja ikävää. Jämähtänyttä. Nähdään hyvin vähän hyvää, jos mitään, vanhoissa työtavoissa ja käytänteissä. Niissäkään jotka oikeasti toimivat. Ollan uusimman  tiedon ja taidon huipulla!

Eli tähän pitäisi löytää se kultainen keskitie jossa uusi ja vanha kohtaavat, kaikilla mieli avoinna ja toisen työtä ja persoonaa kunnioitetaan aidosti. Kuunnellaan toista ja tehdään työtä yhteistyöllä jossa työmenetelmät suunnitellaan toimiviksi. Ollaan valmiita muutokseen, puolin ja toisin :-)

[Vieras: Keikkalainen]

Itse olen myös kierrellyt paikasta toiseen keikkalaisena, pahimmaksi mieleen on kuitenkin jäänyt työpaikka josta viimeksi irtisanouduin. Vaikka vanhusten parissa oli kyseisessä paikassa mahtava toimia, työporukka myrkytti täysin motivaation ja söi kyllä itsetuntoakin. Nämä talossa iät ja ajat olleet hoitajat, saattoivat istua tauolla tunnin, itse ei välttämättä kerinnyt edes rauhassa syödä (jos kerkesi syömään ollenkaan) koska hälytyskellojen soidessa, se oli totta kai sijaiset jotka joutuivat lähtemään katsomaan mikä mummuilla ja papoilla oli hätänä. Kun yritit tehdä tunnollisesti, työsi juoksit lähes koko päivän paikasta a, paikkaan b, sait siltikin vain sontaa niskaan ja paljon! Aina kuulit jostain nurkan takaa, kun naiset taas vatvoivat kuinka p*ska olet tekemään töitä ja patalaiska, etkä osaakaan yhtään mitään. Oli hirveä stressi mennä töihin ja lähinnä se v*tutti kun tiesi mitä päivä toisi taas tullessaan. Viimeinen niitti oli minulle kun sain burn outin, silloin tiesin että nyt on otettava jalat alle ja lujaa, jos meinaan vielä tässä ammatissa viihtyä, itsellä kuitenkin ikää oli silloin vasta 19. Nyt yli vuoden ollut nykyisessä työpaikassani, enkä kyllä vaihtaisi, en työporukan, enkä asukkaiden takia

[Vieras: Seuren kautta keikalla]

Olin vastavalmistuneena kerran keikalla eräällä psyko-geriatrisella osastolla. Siellä minulle esiteltiin työpariksi nainen, joka oli ollut 30 vuotta hoitajana samalla osastolla. Tässä kohtaa jo ajattelin, että apuva! No tämä kyseinen henkilö vahti minua koko illan ja yritti epätoivoisena saada minua kiinni jostakin hoitovirheestä siinä onnistumatta. Lopulta hän lavasti tällaisen tilanteen ja huuteli teatraalisen sävyyn käytävillä ihmisille, että tulkaa nyt katsomaan mitä keikkalainen on "taas" tehnyt. Toki tein tästä henkilöstä valituksen eteenpäin omalle esimiehelleni, enkä ikinä enää mennyt sille osastolle töihin. Sääli vanhuksia, jotka joutuvat olemaan riippuvaisia tuollaisista leipääntyneistä psykopaatti-hoitajista.

[Vieras: Asioilla kaksi puolta]

25 minuuttia sitten, Avoimin mielin kirjoitti:

Minä olen samaa mieltä; nuoret/uudet hoitajat tuovat uusia näkökulmia ja tuulia. Niitä olisi hyvä kuunnella ja niistä tulee poimia hyvät ideat käytäntöön.

Mutta on kolikolla toinenkin puoli; uudet hoitajat tulee ja mellastaa; kaikki vanha on huonoa ja ikävää. Jämähtänyttä. Nähdään hyvin vähän hyvää, jos mitään, vanhoissa työtavoissa ja käytänteissä. Niissäkään jotka oikeasti toimivat. Ollan uusimman  tiedon ja taidon huipulla!

Eli tähän pitäisi löytää se kultainen keskitie jossa uusi ja vanha kohtaavat, kaikilla mieli avoinna ja toisen työtä ja persoonaa kunnioitetaan aidosti. Kuunnellaan toista ja tehdään työtä yhteistyöllä jossa työmenetelmät suunnitellaan toimiviksi. Ollaan valmiita muutokseen, puolin ja toisin :-)

....jopa useampikin puoli. Välillä tuntuu, että pyörä halutaan keksiä uudelleen ja uudelleen. Asioille ja tekemisille annetaan myös uusia  nimiä; kyllä kuntouttavaa työotettakin on iät ja ajat käytetty.

Ehkä tulokkaan kannattaa hetki katsastaa ja sitten pikku hiljaa alkaa tuoda omia (uusia?oikeita?ainoita oikeita?) näkemyksiä. 

Toki on totta, että huonoja työtapoja on paljon, mutta ihminen nyt vaan herkästi puolustautuu, kun kokee tulleensa kyseenalaistetuksi. Puolin ja toisin....

[K.U. Sijainen]

Mielenkiintoinen aihe! Kaikkea itsekin on tullut nähtyä; elämäntyö aivan muissa kuvioissa (sivuaa terveydenhoitoalaa). Sen olen kokenut rikkaudeksi; on vertailupohjaa. Se paikka, jossa olin n. 4kk olisi saanut jäädä kokonaan kokematta; traumat jäi. Puistattaa. Siksi sanonkin alottajalle, että lähde liukkaasti, tyyli ei muutu.

Itsellä otti aikaa, että uskalsin "vakiintua", ajattelin jäädä kokonaan keikkariksi. Erääseen taloon ja sen tyyliin tykästyin. Siellä otettiin uudet hienosti vastaan ja jopa laulustani tykättiinkin. Kun nykyisestä leipätyöstäni jään eläkkeelle, hakeudun sinne keikkariksi. Tiedän että minusta pidettiin ja luovuus sai kukkia .

 

[Vieras: Poitsu]

Joo tutulta kuulostaa. Olin ainoa mies työyhteisössä enkä tupakoinut. Muut hoitajat tulivat tupakalta kun poristiin asukkaiden kanssa pöydän ääressä. Ja vastaavan kommentti oli että tuolla pyykkihuoneessakin olisi hommia. Sain myös huomautuksia kun aloin sitten muiden mennessä tupakalle istumaan keittiössä kahvilla ja lehteä lukien Kerran sitten palaverissa jossa oli omistajakin paikala sanoin että eihän minulla siihen mene sen kummemmin aikaa kun tupakoitsijoilla. No siitähän nousi semmoinen älämölö kun muut ilmoittivat käyvänsä pikaisesti 2 min. tupakalla. no en viitsinyt juoruta että yleensä siellä ollaan se varttitunti ja kaikki muut siellä ( 2-4 ) henkilöä. eli noin yhden ihmisen työpanos kerran tunnissa. ( Jos pakkasta yli - 25, niin silloin se 2 minuuttia piti paikkansa) . Opiskelija harjoittelijat jotka lähtivät tähän tupakka rinkiin saivat yleensä hyvät arvostelut. Loppupeleissä siten työsopimustani ei uusitu kun omistaja kertoi muiden työntekijöiden sanoneen etten tee tarpeeksi hommia Prkl. Asukkaita kyllä jäin kaipaamaan ja muutamaa työkaveriakin. Mielestäni omistajan olisi kannattanut olla enemmän paikalla kun ne parituntia kahdesti viikossa. Silloin ei juostu tupakalla ja oltiin ns. läsnä asukkaille ja tehtiin samalla mutakin hommia.

[Vieras: Vanhempi tulokas]

Olen kolmekymppinen alanvaihtaja,ja olen törmännyt hyvin samanlaisiin kokemuksiin keikkalaisena. Osa vakkareista tiuskii kun ei osaa juuri tehdä heidän mielestään oikein hommia,mutta ei kuitenkaan neuvota miten heidän mielestään ne hommat pitäisi tehdä. Toisaalta oletetaan että olen ikäni perusteella kokeneempi,ja ärsyynnytään kun kerron olevani vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Luojan kiitos löysin keikkapaikan missä ollaan avoimin mielin myös keikkareita kohtaan. Ei muuta kun tsemppiä,paksua nahkaa ja myös tiettyä nöyryyttä kaikille,myös näille vakkareille. Kukaan ei koskaan voi tietää kaikesta kaikkea ja ala ja toimintatavat kehittyvät koko ajan. Muistetaan se kollegiaalisuus. 

[Vieras: jaana]

Onneksi ne vanhat kävyt jää JOSKUS eläkkeelle!! Neuvona: vaihda paikkaa, mikään ei muutu ennenkö ne on elääkkeellä. Sitä odotelles t: hoitsu

[Inga]

HOHOIJAA tätä nuoren hoitsun kielen käyttöä !!! sinäkin olet joskus vanha Jaana !!! Et ole sovelias hoitoalalle edellämainitulla kielen käytöllä toivottavasti työnantajat huomaavat sinun epäasiallisen komenttisi. T . hoitsu jo 30 vuotta tehnyt hoitotyötä. Ir

[jupet]

11 minuuttia sitten, Inga kirjoitti:

HOHOIJAA tätä nuoren hoitsun kielen käyttöä !!! sinäkin olet joskus vanha Jaana !!! Et ole sovelias hoitoalalle edellämainitulla kielen käytöllä toivottavasti työnantajat huomaavat sinun epäasiallisen komenttisi. T . hoitsu jo 30 vuotta tehnyt hoitotyötä. Ir

Tämän kommentin pohjalta analysoituna kuulut juuri siihen ryhmään jonka eläköitymistä kovin odottelemme

[Vieras: yx-sh]

http://scrubsmag.com/whats-cpr-the-two-worst-types-of-new-nurses/

 

Kannattaa tsekata tuo jos engelska taipuu ootko new nurse who knows it all vai nurse who doesn´t know anything.

Olen nähnyt useita useita kertoja miten uusi, vastavalmistunut nurse täräyttää työpaikalle ja tietää kaikesta aivan kaiken, haluaa muuttaa kaiken koska kaikki tehdään väärin "uusi tieto paras tieto" "älkää tulko mulle selittää dinosaurukset". No toki tuoretta tietoa sieltä nurse schoolista varmasti saadaan ja työpaikoille tuodaan. On kuitenkin joskus hyvä myös kuunnella niitä vanhoja jääriä/dinosauruksia siellä työpaikalla voi vaikkapa selvitä mistä syytä joku juttu tehdään juuri niinkuin se tehdään.

Elä ja anna muidenkin elää <3

[Vieras: Ex-hoitaja]

Kiitos! Oli toisaalta ilo lukea, että muilla on samoja kokemuksia, mutta toisaalta todella surullista asiakkaiden puolesta, että ne motivoituneet painostetaan joko muuttumaan tai poistumaan. Itse vaihdoin alaa koska moraalini ei antanut periksi muuttua työyhteisön hyväksymään tyyliin vaan arvostin oikeasti kuntoutusta ja asiakkaita. 

[Vieras: ollaan ihmisiksi]

6 tuntia sitten, Asioilla kaksi puolta kirjoitti:

....jopa useampikin puoli. Välillä tuntuu, että pyörä halutaan keksiä uudelleen ja uudelleen. Asioille ja tekemisille annetaan myös uusia  nimiä; kyllä kuntouttavaa työotettakin on iät ja ajat käytetty.

Ehkä tulokkaan kannattaa hetki katsastaa ja sitten pikku hiljaa alkaa tuoda omia (uusia?oikeita?ainoita oikeita?) näkemyksiä. 

Toki on totta, että huonoja työtapoja on paljon, mutta ihminen nyt vaan herkästi puolustautuu, kun kokee tulleensa kyseenalaistetuksi. Puolin ja toisin....

Olen samaa mieltä. Olen kohta eläkkeelle jäävä, hoitotyössä pitkän tien kulkenut, hoitoapulaisen sairaala-apulaisen ja apuhoitajan työstä perioperatiiviseksi sairaanhoitajaksi. Nähnyt ja tehnyt hoitotyötä monessa eri paikassa, joissa oli mahdollisuus tarkastella hoitotyötä monesta eri näkökulmasta. Olen ollut uusi työntekijä monen monta kertaa, sekä myös vanha työntekijä "luutuneine asenteineen" ja sen olen oppinut, että uuteen paikkaan mennessä ensin pitää oppia talon tavat millä kyseisessä yksikössä tehdään työt, perehdytään kokonaisuuteen ja oppia tuntemaan työtoverit.

Ei ole kovinkaan hedelmällistä ruveta heti arvostelemaan työtapoja ja tarjota ainoana oikeana vaihtoehtona omia näkemyksiään, aivan varmasti saa kohtadata vastustusta ja varsin jos se tapahtuu hoitotilanteessa. Jokainen voi mennä itseensä tässä kohtaa, se uusikin työntekijä, miten itse ottaisi vastaan sen mitä ja miten itse tarjoaa. Jos ja kun on halua kehtittää ja uudistaa hoitotyötä se kannattaa tehdä asiallisesti ja suunnitelmallisesti, pyytää lähiesimieheltä tilaisuutta puhua esim. osastotunnilla käytössä olevista työtavoista sekä omista havainnoista sekä kehitysidoista. Hyvä on myös osata perustella miksi jokin asia olisi parempi tehdä toisella tavalla, hyötynakökohdat esim. ergonomia, parempi hoito potilaalle, näyttöön perustuva tieto.

En puolusta millään tavalla uuden työntekijän huonoa kohtelua, sitä itsekin monasti kohdanneena, kurjaa se on ja vie energiaa työsteosta sekä uuden oppimisesta. Eikä sitä tarvitse sietää. Mutta en myöskään puolustele millään tavalla uuden työntekijän huonoa käytöstä,  ylimielistä niskojen nakkelua ja töiden valikoimista.

Nöyryyttä ( ei tarkoita nöyristelyä) ja ymmärtämystä vaaditaan puolin ja toisin, eikä pitkä pinnakaan ole pahitteeksi..se silittää tietä tulevaisuuteen ja helpottaa jatkossa työskentelyä yhdessä. Selkeisiin väärinkäytöksiin pitää puuttua.

Kohtele toisia siten kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan.

[K.U. Sijainen]

Niin, ollaan ihmisiksi. "Kohtele toisia siten kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan".....

Erilaisia tapoja ja ihmisiä toki on, mutta pitää muistaa ketä  varten teeemme työtämme! En rupea silmän palvojaksi (partsitupakoijaksi) siksi, että "pitää ajaa itsensä sisään". Ei siinä tarvitse esimiehen lupaa tai osastopalaveria, jos haluaa tehdä työnsä hyvin. Itse jouduin todisteeksi työstäni tulostamaan Käypähoito- sivuja työni puolustukseksi. Onneksi palstalla on muitakin saman kokeneita ja samaa ajatusmaailmaa edustavia. Pidetään lippu korkealla ja arvostetaan asiakkaitamme ja työtämme.

[jupet]

Yhtä lailla se vakiintunut toimintatapa täytyy pystyä perustelemaan. "Näin on aina tehty" variaatioineen ei paina paskan vertaa.

[Vieras: LallyMy]

Olen tässä asiassa sekä puolesta että vastaan. Monesti pitkään työtä tehneet hoitajat ovat kyllä muutosvastaisia, joskus syystäkin. Hoitoala on alati muuttuva ja se stressaa. Uudet kirjaamismallit, uudet työvälineet jne. Kaikki muutokset eivät paranna hoitotyötä kenenkään kannalta vaan voivat jopa vaikeuttavaa työntekoa, tässä kohtaa ymmärrän muutosvastaisuuden. Kaikki toimintamallit eivät myöskään toimi kaikilla erikoisaloilla.  

Toisaalta yhtäkään muutosta ja uutta toimintamallia tuskin tehdään tahallaan työtä hankaloittamaan. Olen sen verran ehkä naivi, että uskon päätösten takana aina olevan potilaan paras. Siksi uudet asiat ovat mielestäni aina kokeilemisen arvoisia.

Toimii se kuitenkin myös päinvastoin. Siinä missä "kalkkikset" torppaavat uusien hoitajien ja opiskelijoiden ideoita ja ajatuksia, uudet työntekijät ja jo opiskelijat ovat välillä aivan liian hanakoita huutelemaan ja kommentoimaan asioita. Itse olen valmistunut sairaanhoitajaksi kohta 3 vuotta sitten. Työpaikalleni paukahti sh opiskelija, joka heti ensimmäisenä päivänään kritisoi kovin sanoin osaston toimintamallia siinä, että hän ei saa avaimia lääkehuoneeseen. Välittömästi tuli kalkkiskortti esiin ennen kuin ehdin mitään muuta sanomaan: "tämä on taas sitä että kun te olette vuosia tehneet niin ja näin niin toimitaan sitten aina niin!" ja "mitä siellä teidän lääkekaapissa on sellaista mitä en olisi voinut varastaa ollessani jo osastolla x". Sanonpa vaan, että kiinnostus ohjata tuota opiskelijaa laski sadasta pakkasen puolelle kun välittömästi hypitään silmille. Niitä ideoita ja ajatuksia ei kannata väkisin työntää kenenkään kurkusta alas. Elämässä yleensä viestinsä saa paremmin perille, kun hiukan miettii miten esittää asiansa.

Parhaimmillaan uusi työntekijä/opiskelija tuo uusia tuulia tullessaan ja rikastuttaa työyhteisiö. Nimenomaan parhaimmillaan, se ei ole automaatio. Meitä on moneen junaan ja osa valitettavasti jää asemalle.

Eipä mulla muuta. Yritettäisiinkö elää sovussa ja tehdä työtä ensin potilasta ajatellen. Se toivottavasti on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen missio. 

Kivaa kevättä kaikille hoitajille!

[Vieras: Saara-sh]

Itse sain vastavalmistuneena sairaanhoitajana vakituisen toimen vanhuspuolelta ja olin tietenkin onnellinen vakkarityöstä. Nyt n. 4 vuotta olen ollut ko työpaikassa ja jo mietin että josko riittäisi. Nautin suunnattomasti työstäni vanhuspuolelta, en koskaan olen mieltynyt itseni akuuttihoitajaksi. Harmittaa vaan kun en pysty mm. juuri työkavereiden takia tekemään työtäni haluamallani tavalla. Työpaikalla keski-ikä huitelee siellä +55v tienoilla, osa ollut samalla osastolla useita kymmeniä vuosia. Nuori ja uusi työvoima nähdään heti uhkana, ja saa kyllä kokea nahoissaan jos ei aiempaan muottiin sovikaan. 

Eritoten harmittaa se, että vanhemmilla kollegoilla on jostain syystä oikeus valittaa ihan kaikesta. Istua tauoilla tuntikausia. Valitetaan kun mikään ei muutu, jos kysytään mielipidettä vastaus on "ihan sama" tai "ei täällä kuitenkaan mikään muutu". Kun lähtee huoneesta niin selän takana idea lytätään ja mielipide sanotaankin isoon ääneen. Ja sitten valitetaan jos joku joskus muuttuukin. 

En yleistä, ei kaikki ole tällaisia. Meilläkin oikein ihania vanhempia hoitajia. Harmi vaan että ne loput myrkyttää käytöksellään hyvin nopeasti koko muun työyhteisön. 

[herkkähipiäinen]

Minulla on myös itselläni "karseeta" kokemuksia vanhuspuolelta. Eivät unohdu ja katson tarkkaan onko yksikään näistä hoitajista työssä siellä ja kierään kaukaa jos ovat. Olin aina työpaikan kuopus ja ikähaarukkaa oli kunnolla. En, tuntenut kiusausta tai savustusta vaan viihdyin työssä. Pidän vieläkin yhteyttä muutamiin ex. hoitajiin. Nykyisin asiat ovat todella huonosti: Olen joutunut  ilmoittamaan  muutamalle esimiehelle; en työskentele kyseisen henkilö kanssa ja  hän tietää perusteet. Vallankäyttö ja töiden laimin lyönti. Minua ei ole palkattu tekemään toisen henkilön töitä jatkuvasti ja vahtimaan häntä. Tämä kyseisen henkilö istuu ja tilaa netistä itselle, lapsille ym. hän aika menee muualla kuin työhön. Sitten kun esimies tulee osastolle, niin ensimmäisenä menee nuolemaan häntä. Hän on PARAS hoitaja. Kyllä suustaan ja paha, ilkeä puhumaan toisista hoitajista selän takana. Edessä nuoleskelee hyvin ja odotetaan mitä taas haluaa.  Nykyisin todella käytetään Valtaa toiseen työntekijää.  Tämä täydellinen vakituinen, ei osannut muuta kuin huutaa osastolla toisille hoitajille, pesettään omia henkilökohtaisia vaatteita osastolla,( kuulemma esimiehen lupa). Ei, ollut sain kuulla myöhemmin; Kuinka huonoja  hoitajat ovat, kadulta otettu kaikki hoitajat töihin ja mitään ei osattu, tätä kun kuunteli 8h. Yksikään ei halunnut häntä työpariksi ja aina keikkalainen sai hänet. Nähtiin painajaisia, kun tiedettiin kenen kanssa taas jouduttaa pariksi. Moni lopetti keikat täältä jo oman turvallisuuden takia.Toinen tapaus; Vakituinen keski-ikäinen iltavuoro alkoi hyvin;  Minulle oli ensimmäinen iltavuoro hänen kanssaan ja myös viimeinen. Sinä pidät suusi kiinni koko illan ja minä hoidan puhumisen totesi keikkalaiselle. Keikkalainen tunsi osaston asiakkaat paremmin ja vakituinen oli siiretty illaksi tähän osastoon. Niin kylmää vallankäyttöä, että keikkailu loppuu heti tähän yksikköön. Nyt tein pitkästä aikaa keikkaa päiväkotiin; Sama asia myös siellä: Vakituiset käyttävät valtaa keikkalaisiin törkeästi. Perehdys on vitsi, kaikki piti tietää ulkoa, talo ja lapset olivat vieraita eli kaikki mitä teit vakituinen/ esimies kyseenalaisti ja lisäksi palkka väärin. 2pv:n en edes tiennyt missä on wc:n ja saako käydä työajalla.  Tämä alkaa olla yleistä; savustaminen, kiusaaminen ym. Toinen mihin olen keikkalaisena törmännyt; Vakituinen minulla on esimiehen lupa mm. jättää/ siirtää työt toiselle. Tarkistakaa asia, heti ja usein esimies ei edes tiedä asiasta. Näitä pikkupomoja on joka paikassa. Huomatkaa; aina samat hoitajat kiertävät talosta- taloon. Uusi ilmiö minulle; Nykyisin tullaan töihin huutamaan kurkku suorana toisille. Vakituisen vastasi tähän; minulla on sellainen tapa tai muuten asukkaat eivät usko minua, olen pienikokoinen? Näitä selityksiä kyllä keksitään laidasta laitaan. Onko tämä nykyisin uusi ilmiö; Kehuttaan omaa miestä (lääkäri), kuinka hyvä ammatti on ja onko hänellä firma  ja tullaan taksilla töihin. Mutta näille pitää olla oma parkkiruutu lähellä ovea ja aina myöhässä. Suoraan sanoen; Leveillään omasta miehestä toisille, mutta kun pomo tulee viereen ollaan niin hyvää pataa, että tekee pahaa katsella. Tähänkö ollaan menty; Tätäkö nykyisin koulussa opetetaan; Vallankäyttö, kiusaaminen tai vastaavasti savustaminen toisia työntekijöitä kohtaan. Onko kukaan koskaan miettinyt; kuinka moni hoitaja on tämän takia vakavasti sairastunut, ajanut itsensä loppuun henkisesti tai pahimmillaan vielä pahempaa (itsemurhaan). Onko näillä työpaikkakiusaajilla, edes mitään vastuuta omista teostaan. Kysyn sen takia; olen opiskeluajalla ollut työssä, missä hoitaja teki kaikista karmeimman päätöksen. Koko osasto oli kriisissä ja saatiin kriisiapua kaikille. Se jätti kuitenkin jälkeensä meihin kaikkiin. Tämäkö on muka hoitotyö, kun emme osaa edes käytyä toisiamme kohtaan asiallisesti työssä. Ensimmäisen kerran todella olen miettinyt vakavasti alanvaihtoa ja vanhaksi en halua elää.

[vilma]

Mistä noin karmea kuva on saatu tuohon fb:n uutiseen, oikein isot ihohuokosetkin näkyvät  Mua ärsyttää eniten tämä vanha-nuori vastakkain asettelu. Olen nuorekas vanha alle 2 vuotta sairaanhoitajana ollut. Samanlaista nenävartta pitkin katsomista olen kohdannut nuoremmilta, kauemmin alalla olleiden taholta. Mutta en välitä, tiedän osaavani ja tietäväni paljon, opiskelen, kertaan asioita ja opin päivittäin uutta. Kyllä olen yhden nyrpeän työyhteisön selättänyt, sain hyvää palautetta kun lähdin mutta osa hoitajista oli sellaisia, että lähdin mielelläni. Vahva pitää olla sisäisesti eikä työpaikan asioita saa päästä 'nahan sisään'. Tiedän, että tämä on vaikeata toisinaan ja olen yhden burn-outin kautta tämän oppinut ollessani lähihoitajana, jossa olin myös se vastavalmistunut ja innokas. Haluan muuttaa alan käytänteitä eikä vähiten siinä miten työkaveria kohdellaan. Hoitotyö ja ihmisten auttaminen on kuitenkin parasta mitä tiedän, monenlaista muutakin olen alanvaihtajana tehnyt. Se, että ihminen kyynistyy vanhetessaan, on kyllä ikävän yleistä. Siihen porukkaan en aio ikinä, se on oma valinta.  

[OldOne]

11 tuntia sitten, vilma kirjoitti:

Mistä noin karmea kuva on saatu tuohon fb:n uutiseen, oikein isot ihohuokosetkin näkyvät 

Eikös o hieno!