Kotihoidon kestävyys - miten selviämme haasteista, vai selviämmekö edes?

[sh/thOuti]

Hei arvoisat kollegat!

Halusin lisätä tämän keskustelun myös edunvalvonta foorumin alle, syystä että tämä hyvin läheisesti tätä koskee, ja haluaisin mahdollisimman paljon kuulla mielipiteitänne asiaan liittyen. Alkuperäisen viestin lisäsin foorumiin "arkaluontoisemmat asiat" koska kyseessä on hyvinkin hankala tilanne, joska monella meistä on varmasti myös hyvinkin inhottavia ja eettisesti ongelmallisia kokemuksia. 

Kotihoito ja sen kestävyys on ollut polttavana puheenaiheena jo pitkään. Niin resurssipulasta kuin työn organisoinnistakin johtuva potilasturvallisuusen ja työhyvinvoinnin heikkeneminen tai jopa olemattomuus on järkyttävä tosiasia. Lainatakseni kollegan tekstiä yhdeltä foorumilta: "Tavatonta ei ole enää, että aamukäyntejä on jopa yli 10 ja iltakäyntejä on 15-24. Tästä seuraa potilasturvallisuuden vaarantuminen, koska hoitaja ei mitenkään ehdi paneutumaan yhteenkään asiakkaaseen ja asioita jää huomaamatta. Työsuojelukysymys on se, että myös hoitajien turvallisuus vaarantuu. Työ joudutaan tekemään nopeasti ajatukset jo seuraavassa potilaassa ja virheitä sattuu sekä hoitaja loukkaa itsensä helposti saati että hoitaja ehtisi pitämään ainuttakaan taukoa." Tämä on täysin totta, ja pahenee ajan edetessä. 

Työmäärän lisäksi työtä haastaa työ teknologistuminen, vaihtuvat sijaiset sekä työn optimointi tasolta, joka ei kohtaa oikeaa käytäntöä. Itse olen työskennellyt nyt opintojeni ohella keikkalaisena, niin lähihoitajana kuin sairaanhoitajana eri kaupungeissa, ja törmännyt tähän asiaan lähes joka paikassa. Ja tottahan on, että lähihoitajan työssä tämä konkretisoituu selkeästi. He tekevät mielestäni hoidon osalta juuri arvokkaimman ja konkreettisimman työn; työn jossa asiakas kohdataan ja itse hoitaminen toteutuu. Totta kai sairaanhoitajan työ on osaltaan myös tätä, mutta heidän kohdallaan työ tietenkin painottuu lääkäri konsultaatioihin, hoidon tarpeen arviointeihin sekä hoidon seurantaan. (Jossa myös omat haasteensa, mutta sitä en nyt täsä keskustelussa halua korostaa). Olen erittäin huolissani tilanteesta, niinkuin varmasti jokainen meistä. Haluaisin tässä keskustelussa kuulla teidän arvokasta tietoa ja kokemusta siitä,mitkä koette olevan keskeisimpinä haasteita ja ongelmia aiheuttavia tekijöitä käytännössä kotihodon työssä niin lähihoitajana ja sairaanhoitajana sekä keinoja siitä, miten tilannetta voisi mielestänne ratkaista? Keinoilla tarkoitan ihan pieniäkin muutoskia, joista kokisitte arjessa olevan helpotusta työhön, esim. tiimipuhelimien järkevä organisoitni, viikko-ohjelmien standartoitu kirjaus, työnjaon toteutuminen ja tarkistus työvuorojen alussa jne? 

Tuntuu, että työvuoron aikana kollegoilta (varsinkin näin sijaisen/keikkalaisen roolissa) on erittäin hankala saada irti sitä arvokasta tietoa näistä asioista. Itse haluaisin nyt kuitenkin olla viemässä näitä asioita eteenpäin, ja jotta se onnistuu, tarvitsen teidän arvokasta tietoa ja faktaa tilanteeseen liittyen. Sen sijaan, että itsekin päätän nyt poistua takavasemmalle "paremman työn" pariin, toivon, että pystyisin edistämään tilannetta jotenkin, edes tämänhetkisessä yksikössäni. 

Kiitos paljon. Jään odottelemaan arvokkaita kommenttejanne. Kuulen myös mielelläni muita kommentteja / mielipiteitä asiaan liittyen, sana täysin vapaa! 

Yt,

Th/Sh/TtM-op, Outi 

[kahvikuppi_]

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Faktahan on että kotihoito ei ole nuorille lähihoitajille / sairaanhoitajille se mediaseksikkäin ala olla töissä. Kuormittavuus, ylipitkät päivät, ainainen kiire jne...Kuormittavat paljon. Kotihoito voi olla vain "etappi" siinä että katellaan parempaa duunia tai sitä mikä miellyttää eniten. Ainakin omalta kokemukselta kun menet kotihoidon harjoitteluun niin meno on siellä niin kaoottista ja opiskelijalle sysätään hommia mitkä eivät edes kuulu opiskelijan rooliin. Äkkiä sitä miettii että tämä ei kyllä ole mun paikka olla töissä.

Samaa ovat sanoneet monet muutkin. Päättäjien pitäisi alkaa jo tässä vaiheessa tajuamaan että mikäli ihmisiä saadaan töihin niin a) rahalla b) palkkaamalla lisää väkeä että ei ole kolmen tyypin työt niskassa kokoajan. Kortistossa on pohjois-savon alueellakin lähihoitajia ylitarpeen työttömänä. Ei sen takia kun ei työt kiinnosta vaan sen takia että ei palkata töihin.

 

[jupet]

Keinot on tosiaan sinänsä ihan helpot. Kunnollinen palkka (houkuttelee ja pitää hyvää ja taitavaa väkeä remmissä) ja riittävästi väkeä töihin joka vuoroon niin ei työntekijät pala loppuun.

 

Laadukas johtamistyökään ja kehittäminen ei ole pahitteeksi. Ja laatua ei todellakaan ole se näennäisten lyhyen tähtäimen säästöjen hakeminen.

[nor]

Meille on tullut vanhainkotiin lähäreitä ja perushoitajia jotka ovat jättäneet vakitoimensa kotihoidossa. Palkka ei ole ainoa syy, vaikka se toki motivoi yleensä. Syy on ollut työn kuormittavuudessa. Eräskin totesi että palkka on yhtä p**ka kuin 80-luvulla, mutta töitä on paljon enemmän ja se on raskaampaa. Juuri missään ei nykyisin voida tehdä laadukasta hoitotyötä nykyisillä henkilöstömäärillä. Tämä johtaa myös siihen että porukka vaihtuu ja remmissä on jatkuvasti uutta joka ei ole päässyt vielä työhön kiinni ja/tai perehdytys on jäänyt kesken. Lisäksi mukana voi olla myös epäpätevää, varsinkin jos edellä mainituista töistä kukaan pätevä ei edes harkitse kotihoitoa. 

Työn määrä ja kuormittavuus luonnolliselle tasolle, sellaiselle mikä kestää poikkeamatkin (rutiinikäynti pitkittyy, tulee saikkuja tms.) niin porukka pysyy kotihoidossa, sitoutunut ja pysyvä työntekijä on tehokkaampi ja taitavampi. Ja koska työn määrää ei voi pienentää, täytyy nostaa työntekijöiden määrää. Ei alan tarvitse olla mediaseksikäs, jotta sinne olisi tulijoita. Ei-oota meillä vanhainkodillakin joudutaan monille tarjoamaan. 

Lisäksi johtamisen heikkoudet korostuvat kun työ natisee jo muutenkin liitoksistaan. Täällä ainakin "organisaatiota on tehostettu", eli titteleitä vaihdettu, ehkä vähä henkilöitäkin. Tilalle tulee uusi jonka ainoa keino on yrittää saada samasta porukasta enemmän irti. 

[Vieras]

Kunnat seuraavat vain posentteja eikä ajattele niitä keneltä se raha tulee. Työntekijät eivät ehdi hoitamaan työtä kunnolla koska pelkää että resurssit lähtevät jollei jana/ prosentit ole määrätyillä tasolla. On kaikenlaisia ravoja, raita, hoitotyön yhteenvetoja mitä pitäisi vielä asiakaskäyntien lisäksi tehdä, muttei aikaa ole. Kunnat laittavat näihin suuria summia, mutta ei ehditä toteuttamaan. Olen aina sanonut että se on hyvä asia kun nuo päättäjät eivät taida vanheta lainkaan koska sieltä päästä vähennetään työntekijöitä ja samalla asiakkaat kasvavat.

[Vieras: Potilasturvallisuus]

20 tuntia sitten, sh/thOuti kirjoitti:

Hei arvoisat kollegat!

Halusin lisätä tämän keskustelun myös edunvalvonta foorumin alle, syystä että tämä hyvin läheisesti tätä koskee, ja haluaisin mahdollisimman paljon kuulla mielipiteitänne asiaan liittyen. Alkuperäisen viestin lisäsin foorumiin "arkaluontoisemmat asiat" koska kyseessä on hyvinkin hankala tilanne, joska monella meistä on varmasti myös hyvinkin inhottavia ja eettisesti ongelmallisia kokemuksia. 

Kotihoito ja sen kestävyys on ollut polttavana puheenaiheena jo pitkään. Niin resurssipulasta kuin työn organisoinnistakin johtuva potilasturvallisuusen ja työhyvinvoinnin heikkeneminen tai jopa olemattomuus on järkyttävä tosiasia. Lainatakseni kollegan tekstiä yhdeltä foorumilta: "Tavatonta ei ole enää, että aamukäyntejä on jopa yli 10 ja iltakäyntejä on 15-24. Tästä seuraa potilasturvallisuuden vaarantuminen, koska hoitaja ei mitenkään ehdi paneutumaan yhteenkään asiakkaaseen ja asioita jää huomaamatta. Työsuojelukysymys on se, että myös hoitajien turvallisuus vaarantuu. Työ joudutaan tekemään nopeasti ajatukset jo seuraavassa potilaassa ja virheitä sattuu sekä hoitaja loukkaa itsensä helposti saati että hoitaja ehtisi pitämään ainuttakaan taukoa." Tämä on täysin totta, ja pahenee ajan edetessä. 

Työmäärän lisäksi työtä haastaa työ teknologistuminen, vaihtuvat sijaiset sekä työn optimointi tasolta, joka ei kohtaa oikeaa käytäntöä. Itse olen työskennellyt nyt opintojeni ohella keikkalaisena, niin lähihoitajana kuin sairaanhoitajana eri kaupungeissa, ja törmännyt tähän asiaan lähes joka paikassa. Ja tottahan on, että lähihoitajan työssä tämä konkretisoituu selkeästi. He tekevät mielestäni hoidon osalta juuri arvokkaimman ja konkreettisimman työn; työn jossa asiakas kohdataan ja itse hoitaminen toteutuu. Totta kai sairaanhoitajan työ on osaltaan myös tätä, mutta heidän kohdallaan työ tietenkin painottuu lääkäri konsultaatioihin, hoidon tarpeen arviointeihin sekä hoidon seurantaan. (Jossa myös omat haasteensa, mutta sitä en nyt täsä keskustelussa halua korostaa). Olen erittäin huolissani tilanteesta, niinkuin varmasti jokainen meistä. Haluaisin tässä keskustelussa kuulla teidän arvokasta tietoa ja kokemusta siitä,mitkä koette olevan keskeisimpinä haasteita ja ongelmia aiheuttavia tekijöitä käytännössä kotihodon työssä niin lähihoitajana ja sairaanhoitajana sekä keinoja siitä, miten tilannetta voisi mielestänne ratkaista? Keinoilla tarkoitan ihan pieniäkin muutoskia, joista kokisitte arjessa olevan helpotusta työhön, esim. tiimipuhelimien järkevä organisoitni, viikko-ohjelmien standartoitu kirjaus, työnjaon toteutuminen ja tarkistus työvuorojen alussa jne? 

Tuntuu, että työvuoron aikana kollegoilta (varsinkin näin sijaisen/keikkalaisen roolissa) on erittäin hankala saada irti sitä arvokasta tietoa näistä asioista. Itse haluaisin nyt kuitenkin olla viemässä näitä asioita eteenpäin, ja jotta se onnistuu, tarvitsen teidän arvokasta tietoa ja faktaa tilanteeseen liittyen. Sen sijaan, että itsekin päätän nyt poistua takavasemmalle "paremman työn" pariin, toivon, että pystyisin edistämään tilannetta jotenkin, edes tämänhetkisessä yksikössäni. 

Kiitos paljon. Jään odottelemaan arvokkaita kommenttejanne. Kuulen myös mielelläni muita kommentteja / mielipiteitä asiaan liittyen, sana täysin vapaa! 

Yt,

Th/Sh/TtM-op, Outi 

Kotihoidossa työskentelee myös suoraan kadulta palkattuja "hoita-avustajia" joiden ammattitaitoa ei ole millään tavalla varmistettu. Heille sysätään aikaisemmin sairaanhoitajalle ja lähihoitajalle kuuluneita töitä. Näiden ihmisten - usein melko kielitaidottomien - perehdytys on myös olematonta - he eivät tiedä mitä heidän työhönsä voi kuulua ja mitä ei. Kotihoidon asiakaskunta on yhä moniongelmaisempaa, mikä tekee työstä haastavampaa jo ammattitaitoiselle väellekin. Sekä potilasturvallisuus että työntekijöiden oikeusturva on ajettu alas.

[Vieras: keväällä valmistunut]

Teen palvelutalossa pitkäaikaisia sijaisuuksia. Satunnaisesti minut siirretään kotihoitoon, koska olen ollut siellä harjottelussa ennen valmistumista. Osaan työn, ja olen hyvä siinä. Taas tuli alkuviikosta soitto, että voitko tulla, nykyisen työmääräsi ohella, tekemään mitä tahansa vuoroja loppuviikoksi. Olen huono sanomaan ei, mutta nyt oli pakko. 

Näin kaksi yötä painajaisia tämän jälkeen, kuinka kävin asiakkailla jotka jäätyivät 30 asteen pakkasessa puulämmitteiseen taloonsa, ja en voinut sytyttää takkaa koska kukaan ei jäänyt sitä vahtimaan. Kävin ovilta kurkkaamassa että ihminen on hengissä ja lääkkeet lähtenyt kiposta. Juoksin niin kovaa kun jaloistani pääsin, vilkuilin puhelinta kuinka työaika loppuu tunnin päästä ja vielä 10 paikkaa jäljellä.. Onneksi oli vain unta.

Yhdellä viikolla hypin tiimistä toiseen ja viikon aikana sain tavata 100 uutta ihmistä. Ei varmasti ollut asiakkaillekaan herkkua, kun uusi töhö hoitaja ei tiedä edes missä lääkkeet säilytetään ja kyseli ja penkoi kaikki kaapit läpi. Ja kahvikin oli väärin tehty ja mikropuuro paloi pohjaan.

-tv huono hoitaja

[Vieras]

Tilanne on hankala enkä kiistä kiirettä enkä huonokuntoisia asiakkaita. Kaikki tiedämme, miten huonokuntoisia asiakkaat ovat. Toki helpottaisi kaikkien työtä jos hoitosuunnitelma olisi huolella tehty ja ajan tasalla. Helsingissä toimii myös etähoito kotihoidon apuna, jonka apua voisi hyödyntää enempikin. Jäisi sitten käsiä sinne mihin niitä todella tarvitaan.

[Vieras: Vieras]

Itse kohta kymmenen vuotta sissinä toimineena kaipaan kaikkein eniten esimiesten tukea ja kannustusta. Tällä hetkellä mennään aika ruoska meiningillä ja työntekijöitä uhkaillaan jopa irtisanomisilla jos laitetaan jostain vastaan. Työ itsessään on mukavaa ja palkitsevaa mutta byrokratia ja esimiesten pompottelu tekee siitä tuskaista. Henkilöstöstrategia on lähinnä naurettavaa luettavaa. Tuntuu että kaikesta tehdään mahdollisimman hankalaa ja halpaa. Mutta opiskelijoiden kannalta katsottuna ainakin ohjaaminen on hankaloitunut paljon kamalan kiireen vuoksi... ps. Kävin 18 aamukäyntiä tänään + 6 päiväkäyntiä. ..

[Vieras]

1 tunti sitten, Vieras kirjoitti:

Itse kohta kymmenen vuotta sissinä toimineena kaipaan kaikkein eniten esimiesten tukea ja kannustusta. Tällä hetkellä mennään aika ruoska meiningillä ja työntekijöitä uhkaillaan jopa irtisanomisilla jos laitetaan jostain vastaan. Työ itsessään on mukavaa ja palkitsevaa mutta byrokratia ja esimiesten pompottelu tekee siitä tuskaista. Henkilöstöstrategia on lähinnä naurettavaa luettavaa. Tuntuu että kaikesta tehdään mahdollisimman hankalaa ja halpaa. Mutta opiskelijoiden kannalta katsottuna ainakin ohjaaminen on hankaloitunut paljon kamalan kiireen vuoksi... ps. Kävin 18 aamukäyntiä tänään + 6 päiväkäyntiä. ..

Eli normi viikonloppu