Jump to content
MAINOS

Mistä tietää, että sopii hoitoalalle?


Vieras: Hoitajaksiko

Recommended Posts

Vieras: Hoitajaksiko

Olen jo kauan miettinyt hoitoalalle hakeutumista, ja miettinyt omaa soveltavuuttani työhön.

Tein MBTI-persoonallisuustestin, ja saamani tulos oli ISFP. Huom: en pidä tuota testiä minään absoluuttisena totuutena, tuloshan on vain suuntaa-antava. Minun kohdallani tämän persoonallisuustyypin kuvaukset ovat kuitenkin erittäin osuvia, joten linkitän tähän pari kuvausta:
http://suomi-mbti.blogspot.fi/2014/06/isfp-taiteilija.html
http://www.16personalities.com/fi/isfp-persoonallisuus

Monissa lähteissä sanotaan, että ISFP voisi sopia hoitoalalle. Mitä mieltä te olette? Onko täällä ketään hoitajaa, joka tunnistaisi itsensä tuosta kuvauksesta?

Mitäs jos olen liian kärsimätön ja stressaantuva hoitotyöhön? Tai liian herkkä?
En ole pitkäjänteinen enkä halua tehdä työtä, jossa on liikaa rutiinia. Työn pitäisi olla jännittävää. Toisaalta taas en tiedä kestänkö sitä, jos on ihan jatkuvasti kiire.
Tykkään työskennellä ihmisten parissa, mutta ajoittain koen sosiaaliset tilanteet uuvuttavaksi. Mitä jos ihmisläheinen työkin olisi liian kuluttavaa kaltaiselleni introvertille?
Kaiken lisäksi olen välillä tosi "kömpelö", ja pelkään muutenkin mokaavani. Hoitotyössä mokat voi olla kohtalokkaita.

Haaveenani on ollut ensihoitajan työ, mutta erityisesti ensihoidossa pitäisi olla sitä stressin- ja paineensietokykyä, ja pelkäänpä että itselläni ei sitä ole tarpeeksi.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

En piittaa mistään persoonallisuustesteistä, enkä ole niistä mitenkään kiinnostunut (henkilökohtainen antipatia, anteeksi), joten vastaan vain tuohon lopuuosuuteen.

Hoitotyössä tarvitaan hyvin monenlaisia ihmisiä ja sairaanhoitajan koulutuksella pystyy tekemään monenlaista työtä. Jokatapauksessa kaikki meidän työ on toisten ihmisten kanssa yhdessä tekemistä. Potilaat osallistuvat omaan hoitoonsa entistä enemmän ja he ovat tietoisempia kaikesta mitä me teemme. Hoitotyön on ennenkaikkea yhteistyötä toisten ihmisten kanssa. Jos se ei suju, niin ehkä joku toinen ala on parempi. Tarvitaan sosiaalista taitavuutta ja pelisilmää, meidän työ ei oikein ole mitään muuta kuin sosiaalisia tilanteita.

Nykyisten säästöpaineiden myötä meidän työ on käynyt kokoajan nopeatempoisemmaksi, stressaavammaksi ja nykyään on enää vaikea päästä siihen lopputulokseen kuin itse haluaisi... koska jatkuva kiire. Stressiä oppii hallitsemaan ja parhaimmillaan se ei ole huono kaveri, kun pysytään tietyissä rajoissa, sama paineen kanssa.

Yksi tärkeimmistä asioista hoitotyössä on tietty kurinalaisuus. Kaikki virheet on kirjattava pilkun tarkasti, potilasta ei päästetä vessaan ilman kenkiä (koska ne liukastuu), lääkkeet on tarkistettava ja tarkistettava uudelleen jos epäilyttää. On osattava myöntää heti kun mokaa. Jos tuohon ei pysty joka työpäivä ja joka kellonaikaan, niin ongelmia on luvassa.

Valitettavasti hyvä itsetunto ja tietynlainen henkinen vahvuus on yksi hyvin tärkeä seikka. Potilaat ovat ilkeitä, pahimmillaan heillä ei ole muuta tarkoitusta kuin loukata, omaisista puhumattakaan. Sinulle tullaan huutamaan suoraan huutoa, haukkumaan huoraksi ja kusipääksi vaikkei sinulla ole varsinaisen asian kanssa osaa eikä arpaa. Omaisilla ja potilailla on hätä selviämisestään, se saa ihmisen joskus käyttäytymään aivan hullusti... ja hoitaja on monesti se paskakaivo joka ensimmäisenä tulee vastaan ja johon se pelko kaadetaan.

Hoitotyön opinnot ovat sikäli hyvät nykypäivänä, että harjoitteluja tulee nopeasti ja kyllä se alkaa selvitä, jos homma ei tunnu omalta. Ammattikorkeakouluissa monet opinnot ovat kaikille pakollisia, eli kun käyt ne kerran, niin ne on sitten käytynä seuraavassa koulutuksessa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 3 viikkoa myöhemmin...
Vieras: Introvertti

Mielestäni introverttikin  voi olla aivan hyvin hoitaja.

On tärkeää osata erottaa työ ja vapaa-aika. Itse olen töissä puhelias ja reipas, mutta kotiin tullessa saatan vain nauttia itsekseen olemisesta täydessä hiljaisuudessa. Itse olen vanhustyössä, jossa on tietynlaista rutiinia, mutta myös paljon yllättäviä tilanteita. Tämä sopii minulle, jotta voin välillä tehdä töitä ns. rauhassa, mutta en silti tylsisty. Tuosta kuvauksesta olen ISFJ ja olen vähän "hupsu", mutta se on vain osa minua ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Mokaamista ei kannata pelätä. Kaikki mokaavat joskus, niitä isompia mokia on vain vältettävä tekemästä. Hoitotyössä kun tulee tietynlainen varmuus, vältät kuitenkin mokia automaattisesti huomaamattasi saamasi taidon ja tiedon vuoksi. 

Ehkä tärkeintä on oma mielenterveys ja sen tasapaino sekä motivaatio ja halu tehdä tätä työtä. Halu tehdä jotain merkityksellistä toisen ihmisen auttamiseksi. 

Tsemppiä! :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 vuosi myöhemmin...
Vieras: Tuleva introvertti enska
1.2.2016 klo 16.20, Vieras: Hoitajaksiko kirjoitti:

Olen jo kauan miettinyt hoitoalalle hakeutumista, ja miettinyt omaa soveltavuuttani työhön.

Tein MBTI-persoonallisuustestin, ja saamani tulos oli ISFP. Huom: en pidä tuota testiä minään absoluuttisena totuutena, tuloshan on vain suuntaa-antava. Minun kohdallani tämän persoonallisuustyypin kuvaukset ovat kuitenkin erittäin osuvia, joten linkitän tähän pari kuvausta:
http://suomi-mbti.blogspot.fi/2014/06/isfp-taiteilija.html
http://www.16personalities.com/fi/isfp-persoonallisuus

Monissa lähteissä sanotaan, että ISFP voisi sopia hoitoalalle. Mitä mieltä te olette? Onko täällä ketään hoitajaa, joka tunnistaisi itsensä tuosta kuvauksesta?

Mitäs jos olen liian kärsimätön ja stressaantuva hoitotyöhön? Tai liian herkkä?
En ole pitkäjänteinen enkä halua tehdä työtä, jossa on liikaa rutiinia. Työn pitäisi olla jännittävää. Toisaalta taas en tiedä kestänkö sitä, jos on ihan jatkuvasti kiire.
Tykkään työskennellä ihmisten parissa, mutta ajoittain koen sosiaaliset tilanteet uuvuttavaksi. Mitä jos ihmisläheinen työkin olisi liian kuluttavaa kaltaiselleni introvertille?
Kaiken lisäksi olen välillä tosi "kömpelö", ja pelkään muutenkin mokaavani. Hoitotyössä mokat voi olla kohtalokkaita.

Haaveenani on ollut ensihoitajan työ, mutta erityisesti ensihoidossa pitäisi olla sitä stressin- ja paineensietokykyä, ja pelkäänpä että itselläni ei sitä ole tarpeeksi.

Tämä aihe on muakin kiinnostanu, oon siis ite ISFJ persoonatyyppiä. Oon opiskellu kohta 3 vuotta perustason ensihoitoa, hain alalle ku kiinnosti ihmisläheinen työ ja sellanen eitylsä työ. Harjotteluita on ollu päiväkodeissa, palvelutaloissa, sairaalassa ja ambulansseissa joissa olen selvinny kiitettävin arvosanoin. Ja oon jo 1,5 vuotta tehny opiskeluiden sivussa vanhusten parissa töitä, joka tuntuu ihan kivalta. Vanhusten parissa saa sopivasti vastuuta ja olla ihmisläheisessä työssä ja sielläkin saattaa tulla yllättäviä tilanteita. Sitä hommaa en välttämättä tekis kumminkaa koko työuraa.

Ensihoito on taas vaativaa ja ajoittain harkassa tuntu aika raskaalta. Suurin haaste on stressi- ja paineensietokyky. Ite oon justii miettiny et pystyykö oikeesti tekemään tätä työtä pidemmän päälle. Vielä olis yks harkka edessä jollon saa luultavasti vähä parempaa kuvaa pystyykö tehdä tuota työtä. Työ ei ole kummiskaa koko ajan ajoa ainakaa hiljaisemmilla asemilla, joten välillä kerkeää levähdellä asemalla.

Harjoitteluissa on oppinu omat vahvuudet ja heikkoudet. En tiennyt miten suhtaudun esim. Vereen, mutta se ei tuottanut ongelmia. Luin jotain muitaki keskusteluita nii sielläki joku kerto "työroolista", joka tulee mulla ainaki vahvasti töissä. Osaan työskennellä sosiaaliseti vaikka olen introvertti. Mutta määkin haluaisin tietää ensihoidossa työskenteleviltä introverteiltä miten pärjää siellä?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...