Hätäkeskus ei vastannut puheluun

[kops]

Avun tarvitsijan päihtymys saattaa hidastaa hätäapua

Hätäkeskusten suhtautuminen sairaskohtauksista tehtäviin ilmoituksiin näyttäisi olevan leväperäistä. Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka on havainnut, että julkisella paikalla sairaskohtauksen saaneen apu voi viivästyä, jos hätäkeskus epäilee ihmisen olevan vain sammunut.

Kyllä, jos ihminen on vain sammunut, ei hänen hoidolla ole välttämättä kiire. Hätäkeskus kyllä kysyy, miten potilas hengittää ja voi näin muuten, humalatilasta riippumatta. Jos potilas on "vain sammunut", menee tehtävä poliisille, joka hakee tämän putkaan selviämään.

Päivystäjän selvitettyä/tentattua kohteesta mielestään luotettavasti kaikki vitaalielintoimintoihin liittyvät parametrit, ei hän voi muutakaan olettaa.

Ylipäätäänkin sairaskohtaustilanteissa avun saaminen saattaa olla kiinni siitä, miten vakuuttavasti tapahtumasta ilmoittava kykenee perustelemaan hätäkeskukselle kiireellisen sairaankuljetuksen tarpeen.

Itse en usko tähän. Hätäkeskushan suorittaa riskinarvion tiukan protokollan mukaan, olettaen pahinta. Ei se miten ohikulkija kertoo tilanteesta voi, tai saa saa vaikuttaa riskinarvion lopputulokseen. Hätäkeskuspäivystäjä kaivaa tiedon soittajalta. Jos pystyy. Ihmiset kun soittavat häkeen "hei näin tuolla osoitteessa X makaavan miehen kadulla, lähetätteks ambulanssin kiitti moi". Tälläisessäkin tapauksessa hätäkeskus olettaa pahinta, ja lähettää kohteeseen yksikön kiireellisesti.

Muistaakseni tämä tapaus helsingin keskustassa keräsi median huomion, kun henkilö menehtyi julkisella paikalla. Vikaa voisi hakea, jos syyllisiä metsästetään, myös ihmisistä jotka tilannetta seurasivat. Miksei kukaan käynyt tarkistamassa henkilön tilaa aikaisemmin? Miksei kukaan aloittanut elvytystä aikaisemmin? Miksei ja miksei.

Ei hätäkeskukseltakaan voi sentään ihmeitä odottaa.  :-

Tsemppiä vaan raskaan työn raatajille!

[Pärssinen]

Hämeenlinnan hätäkeskuspäivystäjä vapautettiin syytteistä

ILTALEHTI 15.12.2005 17:35

Hämeenlinnan käräjäoikeus hylkäsi torstaina aluehälytyskeskuksen päivystäjään kohdistuneet syytteet pelastustoimien laiminlyönnistä ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuksien rikkomisesta.

Päivystäjän katsottiin antaneen rintakipua valitelleelle naiselle vuonna 2003 sen avun, mitä kohtuudella voi edellyttää. Ei ollut näyttöä siitä, että potilaan sydänpysähdys olisi vältetty toisenlaisella kiireellisyysluokituksella.

Oikeus katsoo kansliapäätöksessään, että silloisen aluehälytyskeskuksen päivystäjä luokitteli potilaan väärään kiireellisyysluokkaan, A:n sijaan C:hen.

Virhearvion vuoksi ehti ensimmäinen sairasauto perille vasta 26 minuuttia hälytyspuhelun alkamisesta. Kun potilaan sydäninfarkti todettiin, paikalle hälytettiin lisää apua. Potilas selviytyi saatuaan kahdesti liuotushoidon Riihimäen sairaalassa ja jatkohoitoa Helsingissä.

Ei tarpeeksi selkeitä ohjeita

Käräjäoikeus korostaa, ettei päivystäjille ollut riskien arviointiin tuolloin yhtä selkeitä ohjeita kuin nykyisen hätäkeskuslaitoksen aikana. Määrärahojen puutteen takia ei syytetty ollut saanut lainkaan koulutusta vaihdettuaan työtään sairasauton kuljettajasta hälytyskeskuspäivystäjäksi vuoden 2002 alkupuolella.

Oikeus hylkäsi myös asianomistajan 7 000 euron korvausvaatimukset. Hänen liki 3 000 euron oikeuskulunsa korvataan valtion varoista.

Etelä-Suomen lääninhallitus on antanut Kanta-Hämeen hätäkeskukselle huomautuksen kyseisen hätäpuhelun virheellisestä ja puutteellisesta käsittelystä. Jo sitä ennen päivystäjä oli saanut suullisen huomautuksen esimieheltään.

Hämeen hätäkeskus järjesti vuosi sitten keväällä päivystäjille kaksipäiväisen koulutuksen hätäpuheluitten hoitamisesta. Riskiarviointikansion käyttö tuli samoihin aikoihin pakolliseksi.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka julkisti vastikään huolensa siitä, että hätäkeskukset suhtautuivat tiettyihin hätäilmoituksiin leväperäisesti.

[Teemu]

Hämeenlinnan hätäkeskuspäivystäjä vapautettiin syytteistä

ILTALEHTI 15.12.2005 17:35

Oikeus katsoo kansliapäätöksessään, että silloisen aluehälytyskeskuksen päivystäjä luokitteli potilaan väärään kiireellisyysluokkaan A:sta-C:hen

Virhearvion vuoksi ehti ensimmäinen sairasauto perille vasta 26 minuuttia hälytyspuhelun alkamisesta. Kun potilaan sydäninfarkti todettiin, paikalle hälytettiin lisää apua.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka julkisti vastikään huolensa siitä, että hätäkeskukset suhtautuivat tiettyihin hätäilmoituksiin leväperäisesti.

Olis hauska tietää, missä päin kuntaa kohde sijaitsi ja millä lähtöajalla ko. yksikkö oli hälytetty? 26min puhelun alusta ja kohteessa tavoitettu potilas ei ole mielestäni pitkäaika, toki se sitä on odottavalle potilaalle.

Lopussa mainitun Jonkan mielestä pitää HÄKE:n lähettää kaikille keikoille koko torvisoittokunta

[Kimbe]

Ei 26 minuuttia ole paha aika alkuunkaan. Jos ajattelee, että vaikka päivystäjä tekisi hälytyksen 3 sekunnissa, voi sen jälkeen kulua aikaa muuhunkin. Ambulanssi saattaa toimia 15 minuutin valmiudessa (mikä on jo nopea lähtö vapaamuotoisella varalla olevalle miehistölle) ja matkaankin voi maaseudulla mennä tovi.

Aito huoli pitäisikin suunnata myös siihen, miksi ambulanssien on mahdollista toimia nykyisenlailla, miehistön "kytätessä" keikkaa varallaolossa. Ja tietenkin myös siihen, miten erilaista ja heikkolaatuista ensihoitoa potilaille eripuolella maata vieläkin tarjotaan. Joka suoritustasolla.

[Luuriapina]

Milloinkahan näissä oikeudenkäynneissä tutkitaan myös se, että riskinarvioinnin jälkeen ja ambulanssin saapumisen välisenä aikana potilaassa tapahtuvat muutokset voidaan todistettavasti dokumentoida? (Olipas erittäin surkeasti ilmaistu) Eli tarkoitan sitä, että todella harvoin kohteesta soitetaan uudelleen, mikäli potilaan voinnissa tapahtuu muutosta huonompaan.

Tuo kun sattuu olemaan ainakin allekirjoittaneen toiseksi viimeisin lause/ohje soittajalle. "Soittakaa välittömästi uudelleen 112, mikäli pt:n tila pahenee tai pt menee esim. puhumattomaksi ennen avun saapumista"--> näin siis ei pääsääntöisesti tapahdu, vaikka pt menisi elottomaksikin. Pt:n vieressä ollut hlö ei tee elettäkään ohjeiden mukaisesti, vaan ensivaste tai kohteen ensiksi tavoittava saku tilaa lisäapua resuskin takia...

Tuommoisen jälkeen väitetään, että riskinarvio meni pieleen... ei, vaan oli tapahtumahetkellä ok, muttei esim. minuutti puhelun lopettamisen jälkeen... (näitä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon)

Ja sitten se kohteesta nykyään saatava tieto... siitä en jaksa edes puhuakaan enään...  ;D

[kops]

Tuo kun sattuu olemaan ainakin allekirjoittaneen toiseksi viimeisin lause/ohje soittajalle. "Soittakaa välittömästi uudelleen 112, mikäli pt:n tila pahenee tai pt menee esim. puhumattomaksi ennen avun saapumista"--> näin siis ei pääsääntöisesti tapahdu, vaikka pt menisi elottomaksikin. Pt:n vieressä ollut hlö ei tee elettäkään ohjeiden mukaisesti, vaan ensivaste tai kohteen ensiksi tavoittava saku tilaa lisäapua resuskin takia...

Olen ollut jo pidempään sitä mieltä, että olisi hyvä jos tuo asia ilmenisi myös hätäkeskuslaitoksen viestinnässä. Nythän siellä lähinnä painotetaan ettei saa lopettaa puhelua ennenkuin saa luvan: http://www.112.fi/documents/Soittamisen_ohje_2005.pdf

Tuo kohdan 5) Noudata annettuja ohjeita ei varmasti mene jakeluun hädässä. Ehkä se toimisi paremmin jos se kuuluisi ns. yleissivistykseen sen myötä mitä esimerkiksi puhelinluetteloissa on ohjeita hätänumeroon soittamisesta?

Toivon itse sitten joskus tekeväni opinnäytetyöni jotenkin liittyen hätäkeskustoimintaan. Juuri tämä puhelimen välityksellä annettava ohjeistus voisi olla mielenkiintoinen aihe tutkia ja kehittää.

[Vieras: Hörhö]

Ei 26 minuuttia ole paha aika alkuunkaan. Jos ajattelee, että vaikka päivystäjä tekisi hälytyksen 3 sekunnissa, voi sen jälkeen kulua aikaa muuhunkin. Ambulanssi saattaa toimia 15 minuutin valmiudessa (mikä on jo nopea lähtö vapaamuotoisella varalla olevalle miehistölle) ja matkaankin voi maaseudulla mennä tovi.

Milloinkahan näissä oikeudenkäynneissä tutkitaan myös se, että riskinarvioinnin jälkeen ja ambulanssin saapumisen välisenä aikana potilaassa tapahtuvat muutokset voidaan todistettavasti dokumentoida? (Olipas erittäin surkeasti ilmaistu) Eli tarkoitan sitä, että todella harvoin kohteesta soitetaan uudelleen, mikäli potilaan voinnissa tapahtuu muutosta huonompaan.

Nythän nämä viime aikaiset oikeudenkäynnit ja julkiset ruodinnat hätäkeskusta vastaan on mun käsittääkseni olleet joko tuosta "väärin" menneestä riskinarviosta tai sitten liian pitkäksi venyneestä (>90sek) keskimääräisestä hälyttämisestä johtuvia.

Ensinnäkin tuosta pitkäksi venähtäneestä hälyttämisviiveestä noussutta kohua, oliko se nyt sitten Pirkanmaalla :-, jokseenkin huvittuneena seurasin, koska varmaan suurin osa kyseisen hätäkeskuksen käyttämistä ambulansseista päivystää varallaolossa enimmän osan vuorokaudesta. Eli herää kysymys, että onko muutamalla sekunnilla kovin suurta merkitystä, jos yksikkö on esim. 15 minuutin valmiudessa.

Tietenkin on hyvä, että laitetaan rajoja joiden välissä pitää toimia, mutta tässä tapauksessa tais tulla kärpäsestä härkänen vai miten se sanonta menee.

Sitten toinen asia mikä ihmetyttää on se, että hätäkeskuksen toiminnassa nousee kohu muutamasta sekunnista, mutta kukaan ei ole puuttunut siihen, että lähteekö minuutin valmiudessa oleva yksikkö liikkeelle todella alle 60 sekunnin. (mikä on mun mielestä helpompi järjestää käytännössä kuin tuo hätäkeskuksen aikaraja)

Tässä niitä viiveitä tapahtuu jos missä.

[Kimbe]

Hätäkeskuksen toiminta onkin "julkista". Niin toki kai sakujenkin toiminnan pitäisi olla, mutta hätäkeskuksen toiminta ainakin "näkyvämpää". Siihen on helpompi puuttua. Sakutoimintaa osataan peitellä hienosti.

[Teemu]

Ei 26 minuuttia ole paha aika alkuunkaan. Jos ajattelee, että vaikka päivystäjä tekisi hälytyksen 3 sekunnissa, voi sen jälkeen kulua aikaa muuhunkin. Ambulanssi saattaa toimia 15 minuutin valmiudessa (mikä on jo nopea lähtö vapaamuotoisella varalla olevalle miehistölle) ja matkaankin voi maaseudulla mennä tovi.

Nämä molemmat 15min "varalla"

http://www.sakathky.fi/ambu729.htm

http://www.sakathky.fi/226amb.htm

Matkaa pahimmillaan 56km yhteensuuntaan...

[Kimbe]

Nämä molemmat 15min "varalla"

http://www.sakathky.fi/ambu729.htm

http://www.sakathky.fi/226amb.htm

Matkaa pahimmillaan 56km yhteensuuntaan...

Ai 15 minuutin varalla? Ja vapaamuotoisen periaatteilla tietenkin?

Miksiköhän sitten mainostavat olevansa 5 minuutin valmiudessa? Taitaa olla tässä taas yksi esimerkki siitä, kun työntekijöitä käytetään hyväksi oikein kunnolla.

[Luuriapina]

Tuo kun sattuu olemaan ainakin allekirjoittaneen toiseksi viimeisin lause/ohje soittajalle. "Soittakaa välittömästi uudelleen 112, mikäli pt:n tila pahenee tai pt menee esim. puhumattomaksi ennen avun saapumista"--> näin siis ei pääsääntöisesti tapahdu, vaikka pt menisi elottomaksikin. Pt:n vieressä ollut hlö ei tee elettäkään ohjeiden mukaisesti, vaan ensivaste tai kohteen ensiksi tavoittava saku tilaa lisäapua resuskin takia...

Olen ollut jo pidempään sitä mieltä, että olisi hyvä jos tuo asia ilmenisi myös hätäkeskuslaitoksen viestinnässä. Nythän siellä lähinnä painotetaan ettei saa lopettaa puhelua ennenkuin saa luvan: http://www.112.fi/documents/Soittamisen_ohje_2005.pdf

Tuo kohdan 5) Noudata annettuja ohjeita ei varmasti mene jakeluun hädässä. Ehkä se toimisi paremmin jos se kuuluisi ns. yleissivistykseen sen myötä mitä esimerkiksi puhelinluetteloissa on ohjeita hätänumeroon soittamisesta?

Toivon itse sitten joskus tekeväni opinnäytetyöni jotenkin liittyen hätäkeskustoimintaan. Juuri tämä puhelimen välityksellä annettava ohjeistus voisi olla mielenkiintoinen aihe tutkia ja kehittää.

Linkissäsi olevassa dokumentissa on asiasta puhetta. Neljänneksi alimmainen rivi.

Kansalaisille pitäisi kouluttaa ko. asia. Vieläkin on niitä, jotka yrittävät saada ensihoitopalvelun aktivoitua kertomalla paikkakunnan ja osoitteen... Jos katkaisee, eikä uutta yhtettä saa--> UIV tai D-tehtävä jonoon. (Takseille nuo riittää, hätäkeskukselle ei. Ei voi sitoa yksikköä ilman tietoa mihinkään, ettei TODELLINEN avuntarvitsija siitä kärsisi. <-- Huom. henkilökohtainen kanta asiaan, ei virallinen.)

Pikku hiljaa alkaa näkyä esim. pelastuslaitosten valistamisen merkit. Esim. kouluikäisille suunnatut parin tunnin paketit ovat tuottaneet jo konkreettista hyötyä. Esim. erään rakennuspalon alkuvaiheessa koulutetut estivät tilanteen laajenemisen, suorittivat erittäin ansiokkaan hätäpuhelun jne. Myös muistuu mieleen muutama terveydellinen poikkeustilanne, joissa hätäilmoituksen suorittajat olivat lähiaikoina olleet koulutuksessa aiheesta peruskoulussa.

[kops]

Olen ollut jo pidempään sitä mieltä, että olisi hyvä jos tuo asia ilmenisi myös hätäkeskuslaitoksen viestinnässä. Nythän siellä lähinnä painotetaan ettei saa lopettaa puhelua ennenkuin saa luvan: http://www.112.fi/documents/Soittamisen_ohje_2005.pdf

Linkissäsi olevassa dokumentissa on asiasta puhetta. Neljänneksi alimmainen rivi.

Oho, liian isolla. ;D Näin sitä dokumenttia myös näemmä lukee "alan ammattilainenkin"  :-

Valistustoiminnasta lisää; http://www.paloforum.net/index.php?showtopic=2594

Sitä ihan oikeasti siis ilmeisesti myös tehdään, painottaen myös juuri tätä hätäilmoituksen tekemistä. Hyvä juttu.

[Pöllö]

Autopalon ikkunastaan nähnyt lääninhallituksen työntekijä soitti välittömästi 112-hätänumeroon saadakseen apua paikalle. Puhelimeen ei kuitenkaan vastattu minuuttien odottelun jälkeen.

Onkohan tota aikaa joku jostain tarkistanut. Odottavan aika, on joskus pitkä.

No jos kännykän ajanotto lasketaan luotettavaksi ajanottovälineeksi, niin tällä viikolla tuli odoteltua yli 4,5 Helsingissä ennen 112:n vastausta. Lämpimässä kesäsäässä, muiden ihmisten läsnäollessa ja erityisesti ei-niin-kiireellisessä ja ei-etenevässä tilanteessa aika nyt ei tuntunut niin kovin pahalta. Mitä hätäkeskuslaitoksen "eri ajoissa kulkevat kellot" ajaksi kertovat, en tiedä... 8)

Vastaava odotusaika voi kyllä tuntua varsin stressaavalta ihmisestä, joka ainutkertaisesti seuraa esim. (etenevää) paloa tai sairaskohtauksen saanutta hieman adrenaliinia veressä. Ihminen ei voi tietää, että hälytys paloon on jo tehty tai että jonotuksen syy johtuu useista päällekkäisistä kiireellisistä tilanteista. Jollakulla jonotukseen voi liittyä puolitietoinen pelko läheisen äkillisestä sairastumisesta, onnettomuustilanteeseen joutumisesta, ja ihminen kokee jäävänsä yksin, tulleensa petetyksi, kun häke ei vastaa nopeasti. Ns. eloonjäämissyyllisyys voi olla aika mahtava tilanteessa, jossa joku on vaikeasti vammautunut tai kuollut, vaikka syyllisyyttä kokeva ei ainakaan negatiivisesti olisi vammaan vaikuttanut. Tämä syyllisyys kun hakee selityksiä ja purkautumisteitä, niin...

Moni psyyke kuitenkin on suhteuttanut hankalia tilanteita ja varautuu alitajuisestikin aika hyvin erilaisiin uusiin ja ehkä yllättäviin tilanteisiin, joko kokemuksen tai koulutuksen tms. mallien pohjalta. Itse huomasi ajavansa samantien puolitietoisesti lahoon päähänsä toiminta- ja asennoitumismalleja "entäs-jos" -tilanteessa, jossa häkeen ei saadakaan yhteyttä tilanteeseen verrattuna "varsin pitkän ajan kuluessa". Asia, johon voi suhtautua joko lakonisesti asian todeten tai viimeistään jälkikäteen hieman naureskellen, että "joutuipas odottamaan hetken aikaa".

Tulipahan psykologisoiduksi jostain syystä puhelimessa jonottaminenkin.  :o Ehdotuksia lääkityksen muuttamisesta otetaan vastaan...  ;)