Kuinka helposti ja nopeasti Norjaan?

[Vieras: Arzi]

Terve vaan kaikki Norjassa töitä tekevät! Mitkäköhän olis mahdollisuudet päästä Norjaan ja millaisiin työpisteisiin / millä palkalla? Kokemusta PH 2v ppkl + 2v SH ppkl (yliopistosairaala)+ sairaankuljetuksesta keikkahommia kuukausittain (pari yksityistä, perus-ja hoitotaso). Ruotsinkielen taito : ääntäminen hyvä, sanavarasto kaipaa täytettä - mutta pärjään. Englantiakin tulee puhuttua kiitettävästi, mikäli sillä merkitystä on...

Ja sitten... millähän aikataululla olisi siellä paikkoihin tutustumassa, mikäli haun käynnistää? Olisko helpompi/kannattavampi ottaa yhteyttä suoraan johonkin paikallisista sairaaloista vai käyttää ensikertalaisena välitysfirmaa? Kokemuksista ja kommenteista kiitos kaikille, jotka jaksavat näppäimistöä käyttää!

[Jio]

Arzi; rivienvälistä alkaa tuntua että alat olla aika kypsä Suomen tarjoamiin "mahdollisuuksiin"? Heh!

[Vieras: Sini]

Firman kautta saat todistukset käännätettyä ja hoidettua rekisteröinnin eli paperiasiat sujuu helpommin. Voit toki ottaa suoraan yhteyttä työnantajiin. Molemmat käyvät. Firman kautta neuvottelut saattavat sujua helpommin, kun kielitaito on vielä vähän hakusessaan. Eli Norjassa voit neuvotella palkasta, muuttoavustuksesta, mahd. asunnosta...Liittoon ei ole pakko kuulua, mutta Norjan liitto on vahva ja siellä joka syksy neuvotellaan jäsenille henk.koht. palkkaliukumista lisiä. Usein onnistuneesti.

Kannattaa miettiä valmiiksi mihin päin haluaa ja millaista työtä tehdä.

[almamaria]

Omalla kohdallani asiat kehittyivät seuraavasti: alkutilanteeni oli ihanteellinen, koska minulla oli vakitoimi Suomessa. Ei ollut stressiä määräyskirjoista ja oli rauha suunnitella tulevaisuutta. Päätin -98, että vuoden kuluttua olen töissä Norjassa ja sitten laadin aikataulun tekemisilleni. Kävin parilla kansalaisopiston kielikurssilla, niistä ei ollut kuitenkaan kummemmin apua koska ne olivat kaikille tarkoitettuja ja joukkoon mahtui vaikka minkälaisin perustein kieltä opiskelemaan lähteneitä - joku luki aikansa kuluksi, jonkun oli tarkoituksena kesällä lähteä asuntovaunulla Norjaa kiertämään jne. Olin joukon ainoa, jolla oli konkreettisia muuttoaikeita. Ostin sitten kielikasetit joiden avulla kohensin kielitaitoa eli alkeellista touhua oli. Isompiin ja tehokkaampiin kursseihin ei vain ollut mahdollisuutta, kun olin töissä aika tehokkaasti kiinni. Valmistuin -93 leikkaus- ja anestesiasairaanhoitajaksi ja tein niitä hommia samassa sairaalassa 6 vuotta ennen lähtöäni muille maille.

Rahaakin säästin, jotta ei ihan tyhjätaskuna tarvinnut aloittaa uudessa maassa ja täällähän rahaa palaa ihan kevyesti. Rekisteröintiin tarvittavat paperit ja työtodistukset käännätin itse ja itse otin myös yhteyttä työnantajiin, niitähän löytyy ihan kivasti esim. jo mainituilta www.aetat.no ja www.nosf.no sivuilta. Siitä se sitten lähti ja täällä on kulunut kivuttomasti 4 vuotta. En voi tarpeeksi korostaa sitä, että kielitaidon (englanti ei sinua tässä tapauksessa auta) on hyvä olla mahdollisimman sujuvassa kunnossa - jos norjan lukeminen on kangertelevaa, niin odotas kun ne alkavat pajattaa murteella ja nynorskilla. Muutaman ensimmäisen kuukauden olin niin jumalattoman väsynyt työpäivän jälkeen, että oli pakko pysytellä poissa asunnolta tai olisin vain nukkunut kielen, kulttuurin ja työn uutuuden aiheuttamaa väsymystä. Sitten se vain helpotti ja elämä jotenkin loksahti paikoilleen.

Summa summarum: olet tehnyt päätöksen, ONNITTELUT siitä! Jos ja kun on tilanteeseensa kotimaassa tyytymätön, on järkevää tehdä jotain sen muuttamiseksi. Jäitä hattuun siinä mielessä, että suunnittelet asiat niin pitkälle kuin pystyt. Muuten toivottelen onnea touhuun, hoidat sitten asiat yksin tai firman kautta. Norja on mukava maa, palkka parempi kuin Suomessa (vaikka kalliimpaahan täällä on, sille nyt ei voi mitään) ja työtoverit oikein hauskoja ja kannustavia. Tervetuloa!

[Vieras: Arzi]

Kiitoksia vinkeistä ja Jio: eipä tartte edes paljoa rivien välistä lukea, kun mielipide hyppää tekstistä kasvoille...heh... Tyytymättömyys on suuri ja eipä sitä voi kukaan muu muuttaa kuin minä itse. Ensin oli mielessä vain lähinnä arabimaat palkkojen suhteen, mutta kun porukka puhuu niin ylistävästi lähemmistäkin vaihtoehdoista ja ovathan ne sentään länsimaisia, niin pakostakin ajatus alkaa houkuttaa. Koko elo on kiduteltu rahallisesti ja sama jatkuu vielä opinto- ja muiden lainojen osalta vuosia, jollei tee ratkaisuja. Täytyy ottaa aikaa asioiden järjestelemiseen ja katsella kielikursseja opistoista. Menojalka vispaa ja ajatus kalastuksesta vuonoilla kiehtoo pirusti... Tattista!!