Perehdytyksestä tai sen puutteesta

[miuski]

Onko oikein, että toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen saanut lähihoitaja sijoitetaan ennestään tuntemattomaan työpaikkaan, jossa toinen työntekijä "perehdyttää" työhön yhteensä kahden työvuoron (aamuvuoro ja iltavuoro) ajan normaalin työn (aamutoimet, pesut, ruokailut, hoitotoimenpiteet, iltatoimet) lomassa? Noiden kahden työvuoron jälkeen uusi hoitaja jää työhön yksin. Siis työ on kaksivuorotyötä ja vuorossa on yleensä yksi, joskus harvoin kaksi työntekijää.

Taustalla työntekijällä on valmistumisensa jälkeen muutama lyhyt sijaisuus aivan erilaisessa työympäristössä ja sen jälkeen useampi hoitovapaavuosi ja tästä työnantaja oli siis täysin tietoinen.

Pikkuisen meinasi mennä sormi suuhun, kun kolmantena aamuna saavuin yksin aamuvuoroon periaatteessa täysin vieraaseen työpaikkaan enkä edes tiennyt minne toinen työntekijä oli jemmannut perehdytyskansion. Onneksi vuodet kotiäitinä olivat antaneet minulle jonkinlaiset selviytymistaidot ja onnistuin suoriutumaan ensimmäisistä työvuoroistani kuitenkin kunnialla.

Tästä on jo jonkin aikaa, mutta näin jälkikäteen miettiessä tuntuu kyllä aikamoiselta.. En ymmärrä miten näin vähäisen työkokemuksen omaavana onnistuin tekemään päivän työt aikataulun puitteissa ja samaan aikaan etsimään tavaroita ja puhelinnumeroita, pitämään omaiset ajantasalla, esittäytymään asiakkaille ja yhteistyökumppaneille ja opettelemaan oikeastaan itsekseni potilastietojärjestelmän käytön, kirjaamisen yms. Näin jälkikäteen ihmettelen myös suuresti miten minut edes palkattiin tuohon työhön.

Millaista perehdytystä te olette saaneet?

[Vieras: plusvitamiini]

Paljon keikkailleena usein max päivän- n. 20min perehdytyksellä hoitanut hommia itsenäisesti. Ei varmasti järkevin malli mutta valitettavan yleistä

[Tinttaralla]

Joo-oo... Tähän täytyy todeta että muutama vuosi sitten aloin opetella uusia juttuja työssäni. Järjestettiinkö silloin minulle perehdytystä että olisi vaikka viikon saanut olla mukana uusia juttuja opettelemassa. Ehei, älkää luulko. Kaiken opin jouduin repimään oman työni ohessa. Olihan ne kirjattu myös tulos- ja tavoitekeskustelussa hienoihin kehitysjuttuhin. Joo. En tiedä odotettiinko minun edes niitä saavuttavan mutta tein kuin teinkin ne ja selvisin. Hmmm.... Sitten viime keväänä mulle vain sanotaan päin naamaa että kun sä et pärjää... Joo. Nämähän johti sitten lopulta työuupumukseen ja viimeksi käydyissä YT:ssä sitten sainkin kenkää. Joten tässä kiitos. Katsotaan seuraavaksi mikä on liiton kanta asiaan.

[Vieras: Avustaja]

Joo, tuttu käytäntö. Itselläni ei ole lähihoitaja-koulutusta, vaan kehitysvamma-alan ammattitutkinto sekä minilop, että sain insuliinipistosluvan, sekä lääkkeenjako-oikeudet. Tämän minilopin jälkeen menin vanhuspuolen työhön, aivan uusi paikka, tuntemattomat hoidettavat, perehdytystä sain kaksi päivää, jonka jälkeen jouduin ns. vastuuvuoroon, jossa ainoana minulla oli pisto-oikeus, meitä oli työvuorossa 3. Korostan, että minulla oli todella vähäinen kokemus pistoista, sekä yleensäkkin lääkkeitten jaosta. Huhhuh... täytyy vaan lähettää kiitos yläilmoihin, ettei mitään pahaa sattunut. Tulee eittämättä mieleen, että vanhusten hengellä leikitään näillä keinoilla, ANTEEKSI vaan. Enää en ole kys. paikassa töissä, sanoin itse itseni irti!

[Vieras: Oranssi kettu]

Itse tein juuri sijaisuuden kylmiltään ihan uuteen paikkaan ilman minkäänlaista perehdytystä. Apuna sentään kirjanen jossa oli asiakkaan nimi, asunto ja suoritettavat aamutoimet. Mut hurjaa on meno..

[Vieras: vastavalmistunut]

Olen tehnyt keikkatyötä, jolloin perehdytystä ei juurikaan ole ollut. Tosin esimerkiksi vierihoidossa ollessa yövuorossa iltavuoro on saattanut näyttää esimerkiksi uudenaikaisen vac-laitteen toiminnan. 

Valmistuin siis juuri tänä vuonna. Ensimmäinen pidempi sijaisuus psykiatrialla suljetulla osastolla - en ollut tätä ennen ollut suljetulla osastolla, joten rajoitekoodit ja yleiset menettelyt tuli oppia nopeasti. Eristystoimenpiteet yms. tuli uutena. Avohoidossa olin ollut aiemmin, joten sikäli psykiatria oli tuttu. Mielenterveyslaki oli tuttu ja koluttu läpi. Minulle oli määrätty perehdyttäjä, joka hoiti homman todella hyvin muun työn ohessa. Työnantaja laittoi jo ekalla viikolla MAPA-koulutukseen ja muissakin koulutuksissa kävin. Olihan mut laitettu tokana päivänä vuoron vastuu sairaanhoitajaksi, pikkasen oli koko käsite hukassa mikä virkani tällöin on vuorossa. Varsinkin kun juuri valmistunut  Mutta kysymällä asiat selitettiin. Olin heti osana resursseja, eli en ylimääräisenä, joten ei siinä voinut jäädä mitään kansioita lukemaan tai kattelemaan ympärilleen. 

Kohta menossa uuteen vakityöpaikkaan. Sieltä luvattu että perehdytyshoitajan kanssa käydään yleisiä asioita läpi ja lisäksi ensimmäisen viikon olen ylimääräisenä vuoroissa. Kuulostaa hyvältä.

Musta tuntuu että kunnalla perehdytys toimii, sen sijaan eräs yksityinen firma ei panosta perehdytykseen lainkaan ja uusilta odotetaan heti valmiutta työhön. Tässä kyseisessä firmassa nyt muutenkin moni asia pielessä. Olin itse vakikeikkalaisena ainoa, joka perehdytti edes jonkin verran uutta työntekijää. 

[Vieras]

Ylipäätään elämäni ensimmäinen kesätyöpaikka hoitoalalla johon luvattiin viikon perehdytysjakso. Ensimmäisen aamuvuoron olin työparina perehdyttäjän kanssa, toisena päivänä iltavuoro jolloin iskettiin asiakaslista käteen ja toivotettiin onnea matkaan. Vuorossa siis kolme hoitajaa josta minä minä olin yksi, muistan vielä kauhistuneena sanovani ääneen: "Mutta minullahan piti olla viikon perehdytys?". Tähän minulle vastasi yksi hoitsuista, että ei täällä mitään perehdytyksiä ehditä antamaan, olet laskettuna suoraan vahvuuteen joten ei muuta kuin hommiin. Itkuhan siinä pääsi, mutta hammasta purren ja luja usko omaan tekemiseen sai selviytymään tuostakin. Lopulta jäin vakikeikkalaiseksi ko. paikkaan yli kahdeksi vuodeksi, ja vieläkin hymyilyttää tuo muisto ja kokemus. Muistankin sen aina jos vastaan tulee tilanne missä koen epävarmuutta, koska hoen itselleni: "Jos selvisin siitä ensimmäisestä kesästä, niin taatusti selviän tästäkin!".

Nyt 6-vuotta myöhemmin olen pääasiassa tehnyt pelkkiä sijaisuuksia/keikkoja joten keikkalaisen arki tuttua kauraa. Joissakin paikoissa on järjestetty 2-5 päivän kunnollinen perehdytys jolloin on ollut ns. ylimääräisenä vuorossa, joissakin paikoissa taas heitetään kylmilteen tekemään hommia. Itselleni varsinkin vanhuspuolen työkuviot ovat tuttuakin tutumpaa hommaa, ja ei oikeastaan edes pelota lähteä kylmiltäänkin täysin uuteen paikkaan. Itse työ kun kuitenkin on aina sitä perushommaa vaikka asiakkaat/potilaat vaihtuvat, osaan aukaista suuni ja puhua/kysyä jos jotakin epäselvää ja luotan itseeni sen suhteen, että osaan. Ainoastaan sellaisissa tilanteissa on ollut epävarmuustekijöitä kun tosiaan kylmiltään laitetaan esim. lääkevastaavaksi täysin uudessa paikassa jossa ei tunne tai tiedä nimeltä asiakkaita/potilaita. Varsinkin jos kysyttäessä vastaukseksi saa epämääräisiä sinnepäin vastauksia tai se, että olet itse keikkalaisena toisen keikkalaisen kanssa joka ei ole aiemmin ollut osastolla töissä. Siinäpä tosiaan sitten jo saa käyttää sitä mielikuvitusta ja puhelahjoja, että varmasti menee oikeat lääkkeet oikealle ihmiselle.