Jump to content
 
Laila Lahtinen

Muistisairaiden virikkeistäminen hoivakodissa

Recommended Posts

Laila Lahtinen

Kollegani väittää, että syvästi muistisairaiden aktivointi lasten lelujen avulla on heidän aliarvioimistaan ja lapsellista. On ollut käytössä muotopalikoita, palloja, alustoja, joissa erilaisia pintoja, joita kosketella yms. Tavallisia palikoita, joita voi latoa päällekkäin. Kyseessä ovat asukkaat, jotka ovat jo kadottaneet puheensa eivätkä enää esim. reagoi musiikkiin ja vanhoihin tuttuihin lauluihin. Muutama hiukan parempikuntoinenkin asukas on halunnut osallistua näihin viriketuokioihin. Emme mitenkään halua aliarvioida ihmisiä ja heidän ihmisarvoaan. Omasta mielestäni puuhastelu noilla leluilla on parempi vaihtoehto tylsistyneeseen istumiseen päivästä toiseen. Asukkaat eivät pysty viikaamaan pyykkiä tms hyödyllistä, kyvyt eivät riitä muistelemiseen.

Mitäs mieltä arvon foorumimaiset ovat?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Ja joku sanoo, että hygihaalari on alentava. Eikö se ole alentavaa, kun valelee itsensä paskalla pari kertaa päivässä?

Jos potilaat tykkää leikkiä legoilla, niin mun mielestä potilaat saa leikkiä legoilla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mimmis

Tekisivätkö muistisairaat jotain itselleen vastenmielistä puuhaa? Monella on tarve tehdä jotain ja tämä tarve sitten purkautuu erilaisilla tavoilla ulospäin. Ajattelen muistisairaalle olevan tärkeää saada onnistumisen tunteita. Kuitenkin on monia, jotka tuntevat silminnähden surua kun eivät enää osaa ja pysty. Meille niin helpot asiat eivät enää suju välttämättä lainkaan, vaikkapa lasten palapelit ovat useimmille jo aivan liian haastavia. Toisekseen olen itse huomannut muistisairaan lamaantuvan täysin, kun on saanut eteensä jotain hänen kykynsä ylittävää. Eli joo, se mistä iloa ja puuhaa saa, niin sitä tarjottakoon. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
K.U. Sijainen

On vanha sanonta, jossa kerrotaan vanhan muuttuvan lapseksi jälleen. Itse olen opiskelujen (mm. muistihoitaja), työkokemuksen sekä oman henkilökohtaisen kokemukseni perusteella samaa mieltä. Aisteihin liittyvät virikemateriaalit ovat hyviä, erityisesti musiikki.Olen kuullut, että laulu ja musiikki voi vaikuttaa kuin rauhoittava pilleri vuorokausien ajan. Pienikin voi tuottaa iloa. Itse olen virikeihminen henkeen ja vereen; yritän havainnoida hyviä tapoja ja panna jakoon.

Oma läheiseni on pitkälti muistisairas. On riipaisevaa, että hän on harvase päivä lähdössä lapsuudenkotiin vanhempiaan tapaamaan. On vaikea tilanne, kun yritän kertoa, miksi lähtö ei onnistu. Ikää on mittarissa 86v. Jos hän suoraan kysyy äidin kuolemasta?, niin silloin vastaan suoraan, muuten kerron ettei lapsuudenkodissa asu enää ketään.

Hän asuu nyt pienessä hoitokodissa, johon tuotiin oma lipasto entisestä kodista, aivan häntä varten. Sitä hän saa järjestellä mielesä mukaan omilla tavaroillaan. Tulee myös päivä, jolloin parasta on pysytellä yksinkertaisessa elämässä, liika toiminta on liikaa.

 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Laila Lahtinen

Muistelut ovat kollegan mielestä loistava ja   paras virike ikinä. Mutta millä muistelet, kun puhekyky on hävinnyt. Kun vain istut ja korkeintaan yrität laittaa ruokaliinaa suuhusi tai näpräät pöydän pintaan jäänyttä tahraa. Onko liian lapsellista antaa tällaiselle henkilölle hetki ajastasi ja yhdessä kosketella erilaisia materiaaleja lapsille tarkoitetussa "puuhamatossa" tai antaa hänen siirrellä palikoita, onnistuen ehkä saamaan kaksi päällekkäin, pyöritellä palloa, tms. yksinkertaista, mutta juuri tälle ihmiselle sopivan haastavaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: hoitaja

Vanhainkodissa jossa työskentelen on mummo, hän ei ymmärrä maailmanmenosta mitään. Istuu suurimman osan ajastaan geriatrisessa pyörätuolissa, sormet suussa. Kun hänelle tuodaan kukkakuvioidut hernepussit ja värikkäät pallot eteen, hänen nauru on loppumatonta. Hänellä on hauskaa, ja hän tykkää heitellä niitä hoitajan kanssa. Silloin hän osaa vastata kysymykseen "onko tämä mukavaa" ja vastaus on aina "kyllä". Muutoin mummo ei puhu sanaakaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: marke

Eräässä palvelutalossa oli yksi mummo joka ei pystynyt kommunikoimaan sanoilla, mutta tykkäsi heitellä pientä pehmeää palloa. Toinen käsi ei toiminut, mutta toisella kädellä otti kiinni ja heitti. Ei sen tarvitse olla kovin monimutkaista virikettä. Myös keilojen kaataminen pallolla on hyvä virike tai pallon heittäminen ämpäriin. Monet mummot tykkäsivät myös kastella kukkia avustettuna.

 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa, kyllä muistisairaalle on hyvä olla agviiviteetteja itse hoidan muistusairaita ja on riipaisevaa katsottavaa kun asukas ei osaa kommunikoida omia mieltymyksiään mutta kun hän saa jonkin esineen tai hän kuulee musiikkia tai hänelle näytetään valokuvia omista sukulaisistaan hän alkaa puhua, ilmekirkastuu, kyynelkin vierähtää silmäkulmassa silmissä näkyy ilonpilkahduksia ei voi kun olla tyytyväinen ja iloinen hänen puolestaan.:)

 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sari-Helena

Kyllä tässä, jos jossain, voi sanoa: "Tarkoitus pyhittää keinot"

 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Petite Infirmieré

Eräässä palvelutalossa oli yksi mummo joka ei pystynyt kommunikoimaan sanoilla, mutta tykkäsi heitellä pientä pehmeää palloa. Toinen käsi ei toiminut, mutta toisella kädellä otti kiinni ja heitti. Ei sen tarvitse olla kovin monimutkaista virikettä. Myös keilojen kaataminen pallolla on hyvä virike tai pallon heittäminen ämpäriin. Monet mummot tykkäsivät myös kastella kukkia avustettuna.

 

Meillä kanssa keilataan, lastataan laivaa tai heitellään palloa koriin. Joskus pelataan ilmapallosulkkista tai ihan vaan heitellään palloa. Asukkaita nauratti joskus kovin, kun minä kokeilin, saanko osuttua pallolla kattoon (kyseessä korkea huone) - ja sitä taitoahan piti sitten esitellä useammankin kerran, kun se oli monesta niin hauskaa. Palapelejä olen myös joskus nähnyt, mutta nyt ei taida oikein olla sellaista asukasta, jonka kanssa niitä tekisi. Joitain muitakin lasten leluja on, enemmän kai kuitenkin pieniä vierailijoita varten hommattuja. Mut noi pallojutut on monien mielestä kivoja (monta kertaa ihan viriilienkin asukkaiden mielestä on kiva vaikka vaan heitellä sitä palloa - ompahan jotain tekemistä. Varsinkin jos huomaa, että tunnelma asukkaiden keskuudessa alkaa kiristyä, voi ollakin hyvä todetta että "nyt kuulkaas keskustelu poikki, täältä lähtee pallo", jos vaan on aikaa). Aistikahvilaa meillä myös joskus pidetään, missä on justiinsa jotain koskettelujuttuja yms. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×