Jump to content
MAINOS

Vanhusten lääkehoito


Vieras: tuulikki

Recommended Posts

Hei!

Mitä mieltä olette nykyisestä vanhustenhoidon tilasta? Itse olen viittä vaille valmis sairaanhoitaja ja tässä vaiheessa jo epäilen että ainakin lääkehoito kaipaisi monen vanhuksen kohdalla remonttia.Mitä mieltä olette, onko sairaanhoitajalla minkälaiset vaikutusmahdollisuudet puuttua väärään lääkitykseen esim vanhusten kohdalla? Ja miten tässsä asiassa lääkärin ja sairaanhoitajan yhteistyö yleensä on sujunut? :-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Vanhuksilla on todella monia lääkkeitä ja jopa samaa vaikuttavaa lääkeainetta eri kauppanimellä. Pienet kuivakat mummot ja papat syövät kilokaupalla lääkkeitä. Ei ole ihme, että jalat mene alta ja päässä tuntuu oudolta. Sain tilaisuuden olla Alli Puiravan luennoilla ja siinä on todella ihminen, joka tietää nykypäivän vanhusten lääkehoidosta. Jokaisen lääkärin, joka lääkkeitä määrää täytyisi perusteellisesti paneutua vanhuksen lääkehoitoon kokonaisuutena, mitä lääkkeitä on käytössä ja mitä sivuvaikutuksia  aiheutuu lääkkeiden yhteisvaikutuksista.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

* jakoi juuri dosetin jossa 15 pilleriä pelkästään aamussa* eli siis joo, vanhusten lääkehoito ei aina kympillä toimi.. Ja jotenkin tuntuu että nimenomaan sen sairaanhoitajan tulee niihin "turhiin" lääkkeisiiin puuttua ja lääkärille lääkelistoja toimitella  huh.gif

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sirkka-Liisa Kivelän( geriatrian erikoilääkäri, LKT, yleislääketieteen professori, jne..) "Vanhusten lääkehoito" Hygieia, 2004, Tammi. Erittäin hyvä kirja vanhusten lääkehoidosta, joka ilmeisesti olisi hyvä olla jokaisessa hoito alan työpaikassa. Suosittelen lämpimästi luettavaksi! Itse luin kirjan suorastaan ahmimalla yhden päivän aikana, ja monta kertaa totesin ; ei voi olla totta, mutta tottahan se on. Tämän kirjan perusteella aion tarkistaa omalla työpaikallani enemmän kuin yhden vanhuksen lääkkeet. Esim bentsodiatsepiinit on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen, korkeintaan pari kolme kuukautta kestävään käyttöön, ja menettävät tämän jälkeen tehonsa esim unilääkkeenä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Sairaanhoitajan vaikuttamismahdollisuudet ovat varmaankin hyvin laitoskohtaisia eli riippuu paljon siitä, minkälaista lääkäreiden ja sairaanhoitajien työsuhde ylipäätään on. Ja samankin laitoksen sisällä lääkäreissä on eroa eli yksi kuuntelee hoitajia, toinen ei arvosta heidän mielipiteitään.

Minullakin oli ilo olla Alli Puiravan luennoilla tässä talven aikana ja hänen luentojensa vaikutus meidän osastollamme oli kyllä lähes välitön. Interaktiot otettiin heti käsittelyyn ja lääkityksiä lopetettiin tai vaihdettiin. Seuraavaksi rukattiin rauhoittavien lääkkeiden määriä ja ylipäätään tiedostettiin, että varsinkin rauhoittavia annetaan liian hövelisti. Jos kipuun reagoiva potilas ärähtää, se merkitään heti papereihin agressiivisuutena ja hoitovastaisuutena ja kappas, lääkäri määrää sitten pampamia.

Asiaan on nyt julkisuudessa ryhdytty kiinnittämään huomiota ja pikkuhijaa varmasti tieto ja asennemuutokset löytävät tiensä ihan käytäntöön. Kunhan lääkehoidon arvioijia saadaan työmarkkinoille, ollaan otettu jo suuri harppaus oikeaan suuntaan.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onhan sitä polyfarmasiaa, ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Juuri se rauhoittavien ja neurolepitien käyttö oireenmukaisena hoitona johtuen alimitoitetusta henkilökunnasta ja raskashoitoisuudesta tuntuu pahalta. Aina ei ole aikaa eikä energiaa lähteä etsimään todellista syytä, joskus kyse on ymmärtämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä.

On todella sairaan- ja lähihoitajan velvollisuus huomauttaa lääkärille esim. nielemisongelmista ja vaatia määräämään helpommin annosteltava lääkemuoto ja määrätä sopivat annosvälit esim. kipulääkkeeseen. Minä henk.koht. en esim. halua murskata nielemisvaikeuksista kärsivälle Tramal depotia vaan antaisin mieluummin tippoina useammin, jotta pikkumummu ei ole ihan tillintallin kahdesti vuorokaudessa vaan kivuton ja toimintakykyinen oikeaan aikaan. Joskus lääkäri kuuntelee, joskus ei. Vaikka sama tohtori olisi hoitanut kyseistä ihmistä jo monta vuotta, voi olla, että se on tapahtunut pitkään paperilla. On kierrolla mukana olevan hoitajan velvollisuus muistuttaa lääkäriä esim. potilaan toimintakyvystä ja lääkehoidon toteutuksen ongelmista. Toisaalta jos lääkäri ei halua kuunnella eikä ottaa hoitotyöntekijän näkemystä huomioon, ei sille mitään voi. Sitten täytyy toimia annettujen ohjeiden mukaan mahdollisimman soveltavasti..  :-

Saattohoitovaiheessa olis mun mielestä aiheellista myös tehdä suunnitelma terminaalivaihetta varten. Ihminen, joka ei enää niele, joka on pääasiassa tajuton tms. ei varmaankaan tarvitse lääkinnällisesti enää muuta kuin morfiinia, nitroa ja happea voinnin mukaan. Hyvän kuoleman suunnittelu ei mielestäni ole muuta kuin hyvää ja inhimillistä hoitoa, sillä jo eettiset säännökset velvoittavat hoitohenkilökuntaa lievittämään kärsimystä ja ehkäisemään lisäkärsimystä. Jos joku kokee suunnitelman tekemisen tulevan kuoleman varalle jotenkin "pahojen manaamisena", voi miettiä mielessään mitä itselleen tai omalle vanhemmalleen haluaisi?

Hassu ilmiö tässä polyfarmasiassa on oman havaintoni mukaan (siellä missä olen töissä ollut) se, että geratrian erikoislääkäri vierailee kerran vuodessa tarkastamassa lääkitykset, antaa satikutia terveyskeskuslääkärille ja lopettaa paljon lääkkeitä - pikku hiljaa samat lääkkeet hiipivät kuin varkain takaisin samojen ihmisten lääkelistoille ja vuoden kuluttua tilanne on taas sama! Kuka on heikoin lenkki?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hassu ilmiö tässä polyfarmasiassa on oman havaintoni mukaan (siellä missä olen töissä ollut) se, että geratrian erikoislääkäri vierailee kerran vuodessa tarkastamassa lääkitykset, antaa satikutia terveyskeskuslääkärille ja lopettaa paljon lääkkeitä

Onkohan yleinenkin käytäntö? En ole terveyskeskuksissa/vanhainkodeissa moiseen käytäntöön törmännyt.

pikku hiljaa samat lääkkeet hiipivät kuin varkain takaisin samojen ihmisten lääkelistoille ja vuoden kuluttua tilanne on taas sama! Kuka on heikoin lenkki?

Olisikohan geriatrin lääkitysohjeet siinä tapauksessa todettu epäonnistuneeksi?
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hassu ilmiö tässä polyfarmasiassa on oman havaintoni mukaan (siellä missä olen töissä ollut) se, että geratrian erikoislääkäri vierailee kerran vuodessa tarkastamassa lääkitykset, antaa satikutia terveyskeskuslääkärille ja lopettaa paljon lääkkeitä

Onkohan yleinenkin käytäntö? En ole terveyskeskuksissa/vanhainkodeissa moiseen käytäntöön törmännyt.

pikku hiljaa samat lääkkeet hiipivät kuin varkain takaisin samojen ihmisten lääkelistoille ja vuoden kuluttua tilanne on taas sama! Kuka on heikoin lenkki?

Olisikohan geriatrin lääkitysohjeet siinä tapauksessa todettu epäonnistuneeksi?

Mutta eikös geriatrian erikoislääkärin pitäisi olla juuri perehtynyt vanhusten hoitoon ja lääkitykseen? Nykyäänhän puhutaan paljon siitä miten haastellista esim yli 75-vuotiaiden lääkehoito on, saati sitten, miten hoidat yli 100 vuotiasta? Lääkkeeet kun vaikuttavat hyvin eri tavalla vanhuksilla kuin meillä nuoremmilla. Yleensä lääkkeitä tulisi vähentää ja suositus olisi 3-4 lääkettä korkeintaan , kun on kysymys iäkkäästä ihmisestä. Varmaan tarvittais lisää geriatriaan erikoistuneita sairaanhoitajia ja lääkäreitä ... huh.gif

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onhan sitä polyfarmasiaa, ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Juuri se rauhoittavien ja neurolepitien käyttö oireenmukaisena hoitona johtuen alimitoitetusta henkilökunnasta ja raskashoitoisuudesta tuntuu pahalta. Aina ei ole aikaa eikä energiaa lähteä etsimään todellista syytä, joskus kyse on ymmärtämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä.

On todella sairaan- ja lähihoitajan velvollisuus huomauttaa lääkärille esim. nielemisongelmista ja vaatia määräämään helpommin annosteltava lääkemuoto ja määrätä sopivat annosvälit esim. kipulääkkeeseen. Minä henk.koht. en esim. halua murskata nielemisvaikeuksista kärsivälle Tramal depotia vaan antaisin mieluummin tippoina useammin, jotta pikkumummu ei ole ihan tillintallin kahdesti vuorokaudessa vaan kivuton ja toimintakykyinen oikeaan aikaan. Joskus lääkäri kuuntelee, joskus ei. Vaikka sama tohtori olisi hoitanut kyseistä ihmistä jo monta vuotta, voi olla, että se on tapahtunut pitkään paperilla. On kierrolla mukana olevan hoitajan velvollisuus muistuttaa lääkäriä esim. potilaan toimintakyvystä ja lääkehoidon toteutuksen ongelmista. Toisaalta jos lääkäri ei halua kuunnella eikä ottaa hoitotyöntekijän näkemystä huomioon, ei sille mitään voi. Sitten täytyy toimia annettujen ohjeiden mukaan mahdollisimman soveltavasti..  :-

Saattohoitovaiheessa olis mun mielestä aiheellista myös tehdä suunnitelma terminaalivaihetta varten. Ihminen, joka ei enää niele, joka on pääasiassa tajuton tms. ei varmaankaan tarvitse lääkinnällisesti enää muuta kuin morfiinia, nitroa ja happea voinnin mukaan. Hyvän kuoleman suunnittelu ei mielestäni ole muuta kuin hyvää ja inhimillistä hoitoa, sillä jo eettiset säännökset velvoittavat hoitohenkilökuntaa lievittämään kärsimystä ja ehkäisemään lisäkärsimystä. Jos joku kokee suunnitelman tekemisen tulevan kuoleman varalle jotenkin "pahojen manaamisena", voi miettiä mielessään mitä itselleen tai omalle vanhemmalleen haluaisi?

Hassu ilmiö tässä polyfarmasiassa on oman havaintoni mukaan (siellä missä olen töissä ollut) se, että geratrian erikoislääkäri vierailee kerran vuodessa tarkastamassa lääkitykset, antaa satikutia terveyskeskuslääkärille ja lopettaa paljon lääkkeitä - pikku hiljaa samat lääkkeet hiipivät kuin varkain takaisin samojen ihmisten lääkelistoille ja vuoden kuluttua tilanne on taas sama! Kuka on heikoin lenkki?

Totta. Tramal kipulääketä ei nyky tietämyksen ( Kivelä Sirkka-Liisa,2004) suositella iäkkäiden kipulääkkeeksi lieviin tai keskivaikeisiin kipuihin, koska lääke kuuluu opioideihin, heikentää herkästi vanhuksen muistia, aiheuttaa kaatumisia ja sekavuutta. Sama tohtori neuvoo ettei depot tableteita saa murskata, vain puolittaa jos tabletissa jako uurre. 

Edit: lainaukset -Jone-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mutta eikös geriatrian erikoislääkärin pitäisi olla juuri perehtynyt vanhusten hoitoon ja lääkitykseen?

Ovat toki, enkä arvostele heidän ammattitaitoaan. Mutta on syytä muistaa että eivät nämä 75+ vanhukset kuulu samaan geriatriseen massaan jossa kaikille sopisi samat lääkitysohjeet ja WHO:n suositukset. Samalla lailla joudutaan heille tekemään lääkityskokeiluita kuin nuoremmillakin.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mutta eikös geriatrian erikoislääkärin pitäisi olla juuri perehtynyt vanhusten hoitoon ja lääkitykseen?

Ovat toki, enkä arvostele heidän ammattitaitoaan. Mutta on syytä muistaa että eivät nämä 75+ vanhukset kuulu samaan geriatriseen massaan jossa kaikille sopisi samat lääkitysohjeet ja WHO:n suositukset. Samalla lailla joudutaan heille tekemään lääkityskokeiluita kuin nuoremmillakin.

Näin on, mutta tietyt ertyispiiirteet on syytä tämän ikäisillä ihmisillä syytä ottaa huomioon. :o

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ite törmäsin just yks päivä polilla erääseen muoriin, jolla meni reilusti päällekkäin mitä erilaisempia pillereitä. Kyseinen muori oli käynyt lukuisilla eri lekureilla (yksityisillä?) eikä ollut pahemmin kertonut heille lääkityksestään. Onneksi muorin omalääkäri sattui olemaan talossa ja hän otti lääkityksen tarkasteluun ja poisti ylimääräiset lääkkeet listoilta ja osaa lääkityksestä lähdettiin purkamaan hitaasti.

Kieltämättä tämä lääkäri kuuluu siihen lääkärien kategoriaan, joiden toimintaa muutenkin suuresti ihailen  :) (ovat mukavia, osaavat kohdella potilaita _hienosti_ ja muutenkin heillä on homma hanskassa (mutta ei hanskat hukassa) ja kaikenlisäksi heiltä löytyy omatoimisuutta ja runsaasti mielikuvitusta ja mikä parasta: he osaavat arvostaa hoitajien ammattitaitoa ja luottavat hoitajiin). Tällaisia lääkäreitä tunnen itse vain 3.

- Sinähän olet väsynyt, kun on oikein pussitkin silmien alla!

- Ei ne oo pussit, ne on tissit!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hassu ilmiö tässä polyfarmasiassa on oman havaintoni mukaan (siellä missä olen töissä ollut) se, että geratrian erikoislääkäri vierailee kerran vuodessa tarkastamassa lääkitykset, antaa satikutia terveyskeskuslääkärille ja lopettaa paljon lääkkeitä

Onkohan yleinenkin käytäntö? En ole terveyskeskuksissa/vanhainkodeissa moiseen käytäntöön törmännyt.

pikku hiljaa samat lääkkeet hiipivät kuin varkain takaisin samojen ihmisten lääkelistoille ja vuoden kuluttua tilanne on taas sama! Kuka on heikoin lenkki?

Olisikohan geriatrin lääkitysohjeet siinä tapauksessa todettu epäonnistuneeksi?

Ehkä, tai sitten henkilökunnan mitoitus ja koulutus ei vastaa tarpeita ja/tai asenteessakin pätkii. Kyseiset lääkkeet nimittäin usein juuri rauhoittavia, mielialalääkkeitä, neuroleptejä, unilääkkeitä, opiaatteja.......

Hoitajalle on helpompaa pyytää tohtoria määräämään sen tenoksin/pampamin/risperdaalin ennen suihkutusta ja/tai joka aamu, kuin taistella puolen tunnin sijasta puolitoista tuntia hiki hatussa ... !

Asiasta ilmeisesti (valitettavasti?) tulossa ylihuomenna tv2:n silminnäkijä -raportti, ristiriitaisin tuntein ja odotuksin jään odottamaan Kari Mokkon paljastuksia..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ehkä, tai sitten henkilökunnan mitoitus ja koulutus ei vastaa tarpeita ja/tai asenteessakin pätkii. Kyseiset lääkkeet nimittäin usein juuri rauhoittavia, mielialalääkkeitä, neuroleptejä, unilääkkeitä, opiaatteja.......

Hoitajalle on helpompaa pyytää tohtoria määräämään sen tenoksin/pampamin/risperdaalin ennen suihkutusta ja/tai joka aamu, kuin taistella puolen tunnin sijasta puolitoista tuntia hiki hatussa ... !

Se ylimääräinen tunti on pois niiltä muilta potilailta...Eli todennäköisesti kaksi jäisi suihkuttamatta. Entä heidän oikeutensa saada hoitoa.

Yksi ongelma on se, että osaa vanhuksista hoidetaan väärässä paikassa. Jonot dementiaosastoille ja vanhainkoteihin ovat pitkiä. Odotuspaikkana on usein terveyskeskuksen vuodeosasto. Sitä ei ole tarkoitettu muistamattomille, mutta liikkuville dementiaa sairastaville vanhuksille. Koska henkilökohtaiseen hoitajaan ei ole resursseja, täytyy ainakin osaksi aikaa vanhus sitoa tai lääkkeillä rauhoittaa sekä hänen oman turvallisuutensa että muiden potilaiden turvallisuuden vuoksi. (..mm. oli käynyt vähän säätämässä naapurin tippaa...)

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: tirlittan

Vaihtoehtona on omaishoito. Hoidan sekä vaskulaarista että Alzheimerin tautia sairastavaa isääni. Sisarrukseni eivät voisi vähemmän välittää, mutta vanhusten hoitoon perehtynyt poikani auttaa joskus.

Julkisen sektorin polit ovat tavoittamattomissa, samoin sotaveteraanien kuntoutus, joka on kunnassamme suunnattu vain TULE-sairaille. Kahteena s-postiyhteydenottoon kuntamme sos&terveysjohtaja ei ole vastannut. Ehkä ammattilaisille ei tarvitse vastata?

Lääkityksia on erikoissairaanhoidossa  annettu rankasti, mutta ystävällisen neurologin avustuksella on tarpeettomat lopetettu. Yksityisesti ei pääse geriatrille.

Eli nyt lääkkeissä on simvastatiini, bisoprololi,ramipriili ja asetosalisyyli. Alzheimerlääkkeet puuttuvat.

Jos tarkoitus olisi 3-4 lääkettä, niin mikä pudotettaisiin pois?

Sairaalaan joutuminen olisi pahinta, mitä voi tapahtua. Nyt kun isä jaksaa kirjoittaa muistelmiaan pienen hetken päivässä. Sairaalasta hän tulisi  kotiin ylilääkittynä pakettina, jonka kuntouttaminen omatoimiseksi vaatisi taas viikkojen kokopäiväisen työn.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vaihtoehtona on omaishoito. Hoidan sekä vaskulaarista että Alzheimerin tautia sairastavaa isääni. Sisarrukseni eivät voisi vähemmän välittää, mutta vanhusten hoitoon perehtynyt poikani auttaa joskus.

Julkisen sektorin polit ovat tavoittamattomissa, samoin sotaveteraanien kuntoutus, joka on kunnassamme suunnattu vain TULE-sairaille. Kahteena s-postiyhteydenottoon kuntamme sos&terveysjohtaja ei ole vastannut. Ehkä ammattilaisille ei tarvitse vastata?

Lääkityksia on erikoissairaanhoidossa  annettu rankasti, mutta ystävällisen neurologin avustuksella on tarpeettomat lopetettu. Yksityisesti ei pääse geriatrille.

Eli nyt lääkkeissä on simvastatiini, bisoprololi,ramipriili ja asetosalisyyli. Alzheimerlääkkeet puuttuvat.

Jos tarkoitus olisi 3-4 lääkettä, niin mikä pudotettaisiin pois?

Omassa työssäni olen kohdannut paljon omaishoitajia, he tekevät todella arvokasta ja vaatiivaa työtä. Tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä aikaa,  myös minä joudun tekemään ratkaisuja omien vanhempieni hoidosta.Se ei tule olemaan helppo asia.  Vanhustenhoitoa aika paljon nähneenä olen kuitenkin tehnyt omat johtopäätökseni.Oma koti näyttää olevan paras paikka monelle, hyvin huonokuntoisellekkin, kunhan sinne vaan saa riittävän avun. Ikävä kyllä, laitokseen tai sairaalaan joutuessaan iäkäs ihminen näyttää menettävän suurimman osan itsemäärämis oikeudestaan.Omaa reviiriä on vain sairaalan sänky, jos sekään. Kotona on kuitenkin asiat toisin, asiakkaalla on oma ympäristö jota hän hallitsee.

Eilisestä silminnäkijä raportista" Vuoteeseen sidotut" olen sitä mieltä,  että asioista  annettu kuva oli kovin mustavalkoinen. Raportissa esiteltiin vain eräiden henkilöiden näkökulmia. Ohjelmassa ei haastateltu sairaanhoitajia, osastonhoitajia, teveysjohtajia,sosiaalijohtajia, kaupunginjohtajia jne...Vika ei ole hoitajissa, vaan ehkä yhteiskunnan aliarvostavassa suhtautumisessa ikääntymiseen ja vanhuuteen. Minusta suurin osa hoitajista tekee työtänsä täysillä ja sydämmellä ja ovat erittäin ammattitaitoisia.Mutta yli- ihmisiä emme sentään ole. 

edit: muokattu lainausta, dino

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Se ylimääräinen tunti on pois niiltä muilta potilailta...Eli todennäköisesti kaksi jäisi suihkuttamatta. Entä heidän oikeutensa saada hoitoa.

Näin on! Edelleen silti haluan mietittävän, jotta kaikki saisivat hoitoa tasapuolisesti ja yksilöllisesti, tarvitseeko siihen ensimmäisenä edistämiskeinona käyttää lääkkeitä? Tässä yhteydessä haluan viitata myös vanhustenhoitoa käsittelevään kolumniin tässä foorumissa.

Tarkoitan tällä sitä, että henkilöstöresurssit eivät vastaa tarvetta ja organisaatio asettaa työhön haastavia vaatimuksia. Yksilöllistä rytmiä ei voi toteuttaa jos esim. keittiö vaatii tiskit ja ruokakärryt tietyssä aikataulussa tai ollaan kalkkiinnuttu tiettyyn kivikautiseen työn aikataulutukseen tyyliin "henkilökunta juo kahvit kello yhdeksän ja siihen mennessä on kaikki työt a, b, c ja d oltava tehtynä". Joskus myös koulutuksessa tai asenteessa tai työyhteisön normeissa on jotain häikkää, esim. aina ei tarvitsisi taistella jos osattaisiin kohdata potilas ja tilanne sen vaatimalla tavalla. Tottakai siitä tulee taistelu kun lähdetään väkisin viemään niin että mummulla töppöset jalassa vaan pyörii.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Se ylimääräinen tunti on pois niiltä muilta potilailta...Eli todennäköisesti kaksi jäisi suihkuttamatta. Entä heidän oikeutensa saada hoitoa.

Näin on! Edelleen silti haluan mietittävän, jotta kaikki saisivat hoitoa tasapuolisesti ja yksilöllisesti, tarvitseeko siihen ensimmäisenä edistämiskeinona käyttää lääkkeitä? Tässä yhteydessä haluan viitata myös vanhustenhoitoa käsittelevään kolumniin tässä foorumissa.

Tarkoitan tällä sitä, että henkilöstöresurssit eivät vastaa tarvetta ja organisaatio asettaa työhön haastavia vaatimuksia. Yksilöllistä rytmiä ei voi toteuttaa jos esim. keittiö vaatii tiskit ja ruokakärryt tietyssä aikataulussa tai ollaan kalkkiinnuttu tiettyyn kivikautiseen työn aikataulutukseen tyyliin "henkilökunta juo kahvit kello yhdeksän ja siihen mennessä on kaikki työt a, b, c ja d oltava tehtynä". Joskus myös koulutuksessa tai asenteessa tai työyhteisön normeissa on jotain häikkää, esim. aina ei tarvitsisi taistella jos osattaisiin kohdata potilas ja tilanne sen vaatimalla tavalla. Tottakai siitä tulee taistelu kun lähdetään väkisin viemään niin että mummulla töppöset jalassa vaan pyörii.

Tällaiseen meininkiin olen kyllä itsekkin törmännyt aika usein.. Rutiineja kannattaisi entistä rohkeammin kyseenalaistaa. Mutta joka näin uskaltaa tehdä, joutuu kyllä herkästi tulilinjalle.

Organisaatioilta ja valtiolta kyllä annetaan vanhustyöhön ohjeistuksia ja hienoja tavoitteita. Itse olen tehnyt vanhustyötä jo 15 vuotta. Niin kauan kuin minä muistan työt on täytynyt hoitaa vähällä väellä ja sijaisiakin on palkattu harkiten. Aina olemme saaneet kuulla siitä miten suuri menoerä avohoito on,ja taaskin on tuhlattu liikaa. Erittäin helposti tulee tunne, ettei yhteiskunta ja kunnat taida siltikään työtämme arvostaa. Vanhustyön tavoitteet ja tosiasiallinen toiminta näyttävät olevan kaukana toisistaan.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...