Jump to content
MAINOS

Viestin aliluutnantti -> Sairaanhoitajaksi:


Nullist

Recommended Posts

Mitenhän mahtoi tämän asian kanssa käydä Nullistille?

Jotain osviittaa tornifirman kantaan näihin sijoitusasioihin, sotilasarvoon ja siviiliosaamiseen antaa esim. se, että reservissä tarkka-ampujakoulutuksen MPK:n koulutusputkessa käyneet upseerit eivät saa sijoitusta tarkka-ampujiksi, koska sellaista tehtävää ei ole. Tarkkis-AU:ita on, mutta siihen vältellään upseereiden laittamista. Miehistössa tai aliupseerina olevat saavat todennäköisesti sijoituksen, mutta tämä riippuu tietenkin siitä, onko nykyinen sijoitus tärkeämpi..

Näin ainakin sanottiin TA-kurssilla. Omien ressuilu-uran havaintojen perusteella johtajia, erityisesti upseereja käytetään ensisijaisesti johtamiseen ja organisoimiseen, vasta toisena asiana mietitään soveltuvaa siviilikoulutusta.

Jotain liukumaa kyllä näyttäisi olevan, joskus upseeri ryhmänjohtajana tai aliupseeri miehistötehtävässä, mutta upseeria en ole toistaiseksi koskaan nähnyt sijoitettavan miehistöön eikä toisin päin, ellei kyse ole jostain erikoisupseerin tehtävästä (juristi, pappi, lääkäri, palomies, mitä näitä nyt on).

Nämä näyttävät palvelevan sotilasvirkamiehinä, jos upseeriarvoa ei löydy omasta takaa. Tämäkin koskee sitten lähinnä rauhanturvakeikkoja, ei syvässä reservissä kykkimistä.

Ammattilaisista en tiedä, ei ole juuri kokemusta, mutta aika vähän miehistö arvolla palvelevia siellä taitaa olla.

Mitä tuohon lääkintäpuolen sotilasarvottamiseen tulee, niin aika monen länsivallan modernissa armeijassa on lääkäreillä ja saikkareilla on omat, rinnakkaiset etenemispolkunsa, ja molemmat ovat lähtökohtaisesti upseereita. Arvottavat saikkarin osaamisen huomattavasti taistelupelastajan tai varusmieslämärin osaamista korkeammalle, mikä näkyy kyllä näissä yhteiskunnissa muutenkin palkkauksen ja arvostuksen osalta.

On niitä ollut noissa maissa kenttäsairaanhoitajakenraaleja ja -everstejä jo 70-luvulta lähtien. Saisi tulla Suomeen takaisin tämä ajattelutapa. Ennen oli lääkintähuoltoupseereja, vaan ei ole enää. Tässä mielessä yhdyn Nullistin kirjailemien luentojen ajatuksiin.

SH:t muutenkin näyttävät olevan vähän oma lukunsa, olen kuullut muualtakin tuon "käsketään palvelukseen siviilinä kenttäsairaalaan / vastaavaan". Tällä tavalla kikkailemalla varmaan saadaan upseereita ja miehistöä vähän minne halutaan eikä kenenkään tarvitse ahdistua siitä, että lähihoitaja-vänrikki pyyhkii pyllyä ja ylihoitaja-korpraali johtaa osastoa.

Itse menetin sijoituksen kolmekymppisenä, mutta sain uuden maakuntajoukkoihin hakeutumalla. Vielä kelpaa vanhakin kiväärin varteen, kunhan vaan kunto pysyy riittävällä tasolla. 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 3 vuotta myöhemmin...
MAINOS

Sellaisen huomion haluan tuoda entisenä ammattisotilaana että pitää muistaa se että varsinaisen hoitotyön tarve itse taistelevassa joukossa on hyvin pieni. Haavoittuneille annetaan henkeä pelastava ensiapu evakuoidaan joukkosidontapaikalle tai kenttäsairaalaan jossa lääkintäupseeri (lääkäri) pistää heidät sellaiseen kuntoon että heidät saadaan evakuoitua varsinaisiin sairaaloihin. Ja tässä heitä avustavat lääkintmiehet sekä rauhan ajan kenttäsairaanhoitajat jotka on sijoitettu kenttäsairaaloihin. Varsinaisia sotilassairaaloita tullaan perustamaan mutta niissä työskentelevä hoitohenkilökunta ei ole sotilasorganisaatioon kuuluvia vaan määrätty sinne Valmiuslain nojalla. Eli käytännössä niitä osaavia sairaanhoitajia ei tarvita siellä sotilastehtävissä vaan heitä tarvitaan nimenomaan siviilitehtävissä perustetuissa sotilassairaaloissa ja normaalissa terveydenhuollossa.

Enemmänkin siis saattaa olla ongelma että useampi miessairaanhoitaja on sijoitettu reservissä vaikka heidät tarvittaisiin sinne sairaaloihin jossa haavoittuneiden varsinainen jatkohoito tapahtuu eikä sinne kentälle laittamaan CATia ja antamaan fentanyylitikkaria jonka voi tehdä lyhyemmälläkin koulutuksella. Ja koska meillä on nimenomaan PUOLUSTUSvoimat niin sotilasorganisaatio pystyy aina tukeutumaan tositilanteessa normaaliin terveydenhuollon organisaatioon joten samanlaista kykyä pystyttää kenttäsairaala kaikkine th-palveluineen kuten esim. jenkeillä jotka taistelevat jossain päin maailmaa jatkuvasti ei tarvita.

Eli loppukateettina se että jos haluat oikeasti tehdä sairaanhoitajan hommia sotilasorganisaatiossa sodan aikana niin kannattaa hakea rauhan aikana PV:lle töihin kenttäsairaanhoitajaksi. Lääkintämiehenä osaamisesi menee kyllä hukkaan. Kansainväliset tehtävät ovat sitten asia ihan erikseen mutta ne eivät toimikaan samalla tavalla ja asiantuntijoille määrätään palvelusarvo tehtävän ajaksi jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä reserviarvon kanssa.

Muokattu - Ackwell
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Luo tunnus tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Vain jäsenet voivat kommentoida

Luo tunnus

Rekisteröi tunnus yhteisöömme. Se on helppoa!

Rekisteröi uusi tunnus

Kirjaudu sisään

Onko sinulla jo tunnus?

Kirjaudu sisään
×
×
  • Luo uusi...