Jump to content
Nullist

Viestin aliluutnantti -> Sairaanhoitajaksi:

Recommended Posts

Nullist

Moi hoitajat,

Olen 35v miespuolinen, kansainvälinen taustalta, AUK ja jälki-RUK:n merivoimissa viestilinjan käynyt aliluutnantin arvoinen.

Opiskelen tällä hetkellä siviilissä sairaanhoitajaksi.

_______________________________

Kysymykseni ovat seuraavaat:

Olisiko minulla mahdollista siirtyä sijoituksessani lääkintä puolelle?

Vaikka osaamiseni intin puolella on viestissä, koen että olen opiskeluideni pohjalta pätevämpi hoitotyössä.

Onko korkea kynnys yhdistää tämä osaamiseni kenttälääkinnän puolelle?

Myös johtamisen kannalta?

Näin kerran vuosi pari sitten, että koulussamme mainostettiin lääkintämiehille/alikessuille kenttäharjoitusta ja harjaantumista.

Tietääkö joku, olisiko tälläisiä vastaavia, varsinkin johdon osalta, järjestettynä täksi kesäksi?

______________________________________

Kiteytettynä, olen viestin aliluutnantti, joka nyt opiskelee siviilissä sairaanhoitajaksi, ja haluaisi tarjota ja kehittää tätä osaamistani reservissä, sotilaalisesti, maamme puolustuksen eduksi ja joten voisin myös toimia hoitajana tarvittaessa ja myös johtajan tehtävissä siihen liittyen.

______________________________________

Kaiket neuvot erittäin tervetulleita.

Kiitos ajasta ja harkinnastanne.

PS: Luen tässä samalla muitakin sivuston postauksia lävitse.

Täältähän löytyykin helmiä kunhan suodattaa turhan paskan!

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Kysymykseni ovat seuraavaat:

Olisiko minulla mahdollista siirtyä sijoituksessani lääkintä puolelle?

​Totta kai on mahdollista, moni hoitaja on saanut uuden sijoituksen ammattiin valmistumisen jälkeen. Nyt vaan yhteys omaan esikuntaan niin etköhän saa sieltä tarkemmat tiedot omista mahdollisuuksistasi ja menettelytavoista. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Kiitos vastauksesta Dino,

Olen vastausta odotellessa lukenut tätä (vaikeasti löydettävää) subpalstaa, ja innostukseni on vain kasvanut. Pidän hoitotyöstä, mutta hoitotyön mahdollisuus puolustusvoimien yhteydessä on aivan omaa luokkansa ja itselleni yhä kiinnostavampi.

Käyn tulevana viikkona esikunnassa keskustelemassa asiasta.

Alustavasti keskityin reservin osaamiseni kehittämiseen, mutta nyt ajattelen jo mahdollista uran ja tulevaisuuden uutta suuntausta. Katson siellä mitä mieltä siitä olisivat!

Raportoin tänne vastauksen käytyäni, varsinkin muiden intin käyneen sairaanhoitajien puolesta.

Muokattu - Nullist
  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kahvikuppi_

Olisiko minulla mahdollista siirtyä sijoituksessani lääkintä puolelle?

 Tähän takerrun sen verran että se riippuu sinun nykyisestä sijoituksesta. Jos sinut on sijoitettu tällä hetkellä jonnekkin niin sijoitusta tuskin ihan helposti muutetaan. Jos taas kuulut vain reserviin ilman sijoitusta niin todennäköisesti saat uuden sijoituksen. Ja sijoituksen muuttaminen ei automaattisesti tarkoita sitten että olisit uudessa sijoituksessa enää johtajan statuksella. Itse olen vaihtanut tykistön au:sta lääkintäpuolelle juuri tänä keväänä ja jos siellä on tarpeeksi sakkia johtajana niin sitten sijoitetaan lääkintämieheksi olitpa reservin arvolta mikä vain. Näin mulle kerrottiin

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

Tulee olemaan hankalaa. Upseerin arvolla ei tehdä miehistön hommia koska komentosuhteiden tulee olla selvät. Lääkintäpuolella upseerikoulutettuja on ainoastaan lääkärit joten sekin aiheuttaa ongelmaa. Jos olet aktiivireserviläinen ja esim. YK-kokemusta taustalla voi sijoitus asiantuntijaksi upseerinarvolla olla mahdollista mutta niitä nakkeja ei montaa ole.

Itse tarjoaisin itseäni MPK ry:n koulutuksiin lääkintäpuolelle. Sieltä saa oikeastaan saman irti mitä "kovissa" harjoituksissa ja pääsee monipuolisesti omien kiinnostusten mukaan kehittämään itseään.  

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Kiitos kahvikuppi_ ja Söppe!

Hyviä pointteja ja huomioita molemmilta.

Uudelleen sijoitus, kun on jo edellinen sijoitus, saattaa olla hankalaa. Kuitenkin olen kouluttautuneempi ja pätevämpi sairaanhoitajana, kuin viestimiehenä. Vastakohtana se tosiasia, että AUK ja RUK koulutukseni ja kokemukseni on ainoastaan viestissä, eikä kenttälääkinnässä ja sen johtamisessa.

Olen myös lukenut, ja tiedostan, että lääkinnässä on se poikkeus, ettei aliluutnantin/vänrikin reserviarvo taivu tähän linjaan. Lääkärit ylennetään tämän yli ja ohi automaattisesti kun valmistuvat.

Tässä ilmeneekin jännä tilanne, sillä vaikka siviilissä kouluttautuneita ensihoitajia on ollut jo pitkään, ja miespuolisia sairaanhoitajia on yhä enemmän, heille ei ole varsinaisesti paikkaa järjestelmässä paitsi lääkintä aliupseereina. (Huomioin tietenkin, että tämä koskee myös naispuolisia vapaaehtoisia.)

Mitäs sit tekee ensihoitajan/sairaanhoitajan osaamisen hyödyntämiseen reservissä ja puolustusvoimien osalta, joka on käynyt RUKn (tai AUKn myös viel lisäksi, kuten minä)?

Oletettavasti tulee ilmenemään yhä useampi ensihoitaja/sairaanhoitaja joka käy RUKn joko ennen tai jälkeen siviilissä valmistumista. Tämän lisäksi olettaisin, että lääkäreiksi valmistuu myös vähemmän asevelvollisia ja intin käyneitä miehiä, sillä naiset ovat kilpailuttaneet lääkäriksi opiskelun ja asettuvat siinä yhä vahvemmin tilastollisesti.

Olisiko kenties aika luoda uusi porras lääkintä aliupseereiden ja lääkäreiksi valmistuneiden lääkinnän upseereiden välille? Tämä puuttuva etappi  olisi RUKn käyneet ensihoitajat/sairaanhoitajat. Varsinkin sidontapaikkojen puolustuksen, toimen ja organisaation osalta, sekä kenttäsairailoissa hoitotyö- ja voiman järjestäjinä jotta lääkärit voivat keskittyä omaan osaamiseen. Plussana tämä myös motivois enemmän kouluttautuneita naisia vapaaehtoisina inttiin sillä voisivat myös ensihoitajina/sairaanhoitajina edetä RUKn asti ilman lasikatosta. Sama myös yhä useammin siviilipalveluksen valitsevan hoitoalalle suuntautuvan miehen osalta. Oletettavasti sillä ensihoitajista/sairaanhoitajista on huutava pula siviilissäkin, heidän pula puolustusvoimissa/reservissä on sitä suurempi (varsinkin huomioiden tilastollinen sukupuolijako näissä ammateissa).

Puhuin mutsini kanssa asiasta (myös sairaanhoitaja). Hän korosti, että hätätapauksessa myös naispuoliset, intin käymättömät sairaanhoitajat kutsuttiin, ja kutsutaan, palvelukseen. Hän muistaa, että näin oli heille opetettu omilla opiskeluaikoina. Itse en ole sitä koulussa kuullut kertaakaan sanottuna. Jokatapauksessa, olettaisin näin ,ahdollisesti ollen, että he olisivat ei-sotilaalisessa johtoportaassa. Varsinkin sillä heillä ei ole sotilaallista peruskoulutusta.

Sairaanhoito ja hoitotyöhän ovat erittäin tärkeä osa modernin puolustusvoiman huollossa ja ylläpidossa. Kuka siihen parempi kun talossa sotilaalisesti koulutettu, siviilin koulutuksen rinnalla.

Yksi ongelma saattaisi olla, että reservissä  upseerin arvon omaksuva aktiivisempi RUKn tai muuten pätevyyden suorittanut ensihoitaja/sairaanhoitaja voi ylentyä yli vähemmän aktiivisen lääkärin, täten nuosten korkeammaksi kommentoketjussa. Kuitenkin, jokainen sairaanhoitaja/ensihoitaja/lääkäri tiedostaa alojensa erityisosaamiset ja omat rajoituksensa. Alalla olevat toimivat tämän periaatteen mukaan arkisesti duunissaan muutenkin, ja se on eettisesti ja koulutuksessa painotettu edellytyksenä alalla toimimiselle.

Eli, mitä mieltä olette?

Huomioiden:

A) Täytettävissä oleva "tyhjä" aliluutnantin/vänrikin arvo, erikoistumisena lääkintää/hoitotyö.

B) Huutava pula hoitotyön osaajista siviilissä, ja täten myös loogisesti puolustusvoimissa, varsinkin sotilaalilisen osaamisen osalta.

C) Muuttuva demografia, jossa yhä useampi lääkäri on naispuolinen (ja täten ei kansalaisvelvollinen), samalla kun yhä useampi sairaanhoitaja/ensihoitaja on miespuolinen.

D) Hoitoalalle lähtevien miesten ja naisten motivointi valita puolustusvoimat kouluttajana sekä työnantajana.

E) Ammatillisten hoitajien hyödyntäminen osaamisensa pohjalta, sotilaalisen osaamisen lisäksi, sidontapaikkojen, rintaman ensiavun, kenttäsairaloiden ja huollon toiminnassa.

F) Eikö olisi järkevää, että kenttähoitoon ja hoitotyöhön keskittynyt lääkintämiehistö/aliupseeristo vastaisi ensisijaisesti oman osaamisen läheiseen esihenkilöön, eikä suoraan lääkäriin? Siviilissä myös, lääkärit ja hoitajat ovat kaksi eri ammattia, kuin öljy ja vesi. Tarvittaessa ne sekoittuvat, mutta toimiala ja osaaminen painottuvat tarkoituksellisesti eri asioihin. Rakenteelisesti lääkinnässä, poikkeuksellisesti muista aselinjoista, puuttuu tämä väli. Toisin sanoen, hoitotyö painotteessa lääkinnässä (mikä on myös ensihoitajien/sairaanhoidon/kenttähoitajien osa-alue), ei ole upseeritason omaa edustusta, paitsi suoraan suuren loikan yli lääkäriksi valmistuneeseen.

Mielestäni tämä olisi oivallinen tilaisuus sisällyttää siviilissä saatu hoitotyön osaaminen, kokemus ja koulutus puolustusvoimien rakenteisiin sekä voimavaroihin, mobilisoimalla ja motivoimalla hoitotyön ammattilaiset osallistumaan inttiin ja pyrkimään RUKiin (ilman nykyistä lasikattoa, jonka läpäisee vain lääkärit)

En epäile etteikö lääkinnän miehisto/aliupseeristo osaa hommansa, ja heistäkin useat ovat kouluttatuneita hoitoalalle siviilissä. Mutta ajatelkaa kuka on heitä läheisempi johtamaan? Lääkäri, tai RUKn käynyt ensihoitaja/sairaanhoitaja? 

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kahvikuppi_

Eihän tässä ole mitään tyhjää "arvoa" komentoketjussa. Lääkintämies (miehistö) -> Lääkintä AU (alikki, kersantti, ylikersantti, vääpeli, ylivääpeli, sotilasmestari) ja sitten -> Lääkintäupseeristo. Montako ketjua tuohon pitäisi perustaa? Kertaamallahan tuota pääset johtoportaassa ylemmäksi aliupseerista.

Jos ei aukene noin niin asian voi ajatella lähihoitaja/sairaanhoitaja (miehistö)-> apulaisOH -> osastonhoitaja -> ylihoitaja -> hallintoylihoitaja (aliupseeristo) -> Lääkärit (upseeristo)

Faktahan on se että siellä on tietty määrä noita upseeriston paikkoja. Vaikka olisitkin sairaanhoitaja ja rukin käynyt se ei automaattisesti tarkoita sitä että olisit siellä johtoportaassa vaan tehtävä voi olla lääkintämies oli reservin arvo mikä vaan ja se johtajan paikka varattu jollekkin muulle.

nim.merk "kersantin sotilasarvolla lääkintämies"

 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nor

Varmaan oma aluetoimisto osaa tuohon selventää myös. Ainakin sinne kannattaa nykyinen ammatti ilmoittaa. 

 

Olen elänyt siinä uskossa että kriisitilanteessa sairaanhoitajille olisi sen verran kysyntää ettei heitä muihin hommiin sijoiteta. Lääkintä-AUKissakin oli puhetta että asevelvollinen sairaanhoitaja tulee todennäköisesti palvelemaan lääkinnässä vaikkei olisikaan intissä lämärikoulutusta saanut, joko omalla sotilasarvollaan tai siviilinä sh:na tai ksh:na. Täysimittainen sotahan ei ala ihan silmänräpäyksessä, vaan ennen sitä alkaa reservin ylimääräiset kertausharjoitukset ynnä muut valmistelut. Tällöin sairaanhoitajan koulutuksen saanut voidaan pikakouluttaa osaksi kenttälääkintäjärjestelmää. 

Sama koskee muitakin tiettyjä erikoisaloja joista voisi olla armeijalle hyötyä sotatilanteessa. 

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Kahvikuppi_

Lääkinnässä nimenomaan on se "tyhjä" arvo, sillä aliluutnantti/vänrikki poikeuksellisesti ei taivu siihen. Ei ole olemassa lääkinnän puolella aliluutnanttia/vänrikkiä.

Ymmärrän ja huomioin esimerkkisi johtoportaasta sekä siviilissä, että puolustusvoimissa. Siviilissä se jakautuu osaamisen alueina, ja vastuuna siihen. Tämä heijastuisi myös puolustusvoimissa ehdotukseni mukaisesti, siten että lääkärit (jotka ovat tähän asti ainoat upseerin arvon omaavat) hoitavat oman hommansa, ja sen lisäksi muut RUKn käyneet upseeriarvoiset hoitoammattilaiset hoitavat oman hommansa. 

Sekoitat tässä arvon, ja toimenkuvan. Lääkärin ja hoitajan toimenkuva sekä koulutus ovat aivan erilaisia eivätkä arvosta riippuvaisia, vaan yhteistyöpohjaisia omasta koulutuksesta ja kokemuksellisesta osaamisesta.

Kuten olen osoittanut, käsityksesi on vanhoilinen eikä enään rinnasta hoitotyötä siviilissä, saati myöskään muissa aselinjoissa, eikä myöskään nykyistä kehittyvää ammattijakoa saati yhteiskunta rakennetta.

Ei ole ajankohtaista tai asiallista, että on poikkeuksellinen kuilu lääkintälinjassa, jossa ei ole hoitoalan ammattilaisten edustusta upseeristossa, paitsi lääkäreiden osalta. Kysy keltä vaan lääkäriltä (myös puolustusvoimissa)pärjäisivätkö ilman muuta hoitohenkilökuntaa tai johtavaa ja yhtä vaikutusvaltaista yhteishenkilöä muiden hoitoalojen yhteyshenkilöihin organisaatiossa. Vastaus tulee aina olemaan että ei, sillä toimenkuvat ja hoitotyön konkreeettinen toteutus on riippuvainen molemminpuolin. Mikään hoito-osasto, olkoon siviilissä tai puolustusvoimissa, ei toimi ilman tätä työn ja vastuu  jakoa.

Kysymys kuuluu sit (ja oikein niin, kuten itse muotoilit), onhan se toiminut tähänkin asti? Kyllä, on.

Mutta se ei tarkoita etteikö se voisi toimia paremmin jos upseeritasolla olisi myös muita hoitotyön ammattilaisia panostamassa myös heidän osaamisen integroitumista ja kehitystä. Siviilissä vallitsi myös pitkään käsitys että lääkärit määräävät, ja koostavat osaavamman ylemmistön. Tämä on myös ollut asiallinen, sillä heillä on korkeampi tutkinto, ja hoitoalan kehitys oli vasta alkuvaiheissaan. Kehityksen ja yhteiskunnan monipuolistumisen osalta kuitenkin, tämä on osoittautunut esteeksi, ja siitä ollaan luovuttu. Se ei ollut tehokasta osaamisen hyödyntämistä, kehittämistä, ja halvaannutti osastojen toiminnan sillä kaikki riippui lääkäreiden puuttumisesta asioihin josta heillä ei aina ollut kaikki tiedot halussa heidän kiireisen ajan puutteessa, ja varsinkin sillä muu hoitohenkilökunta omasi jo osaamisen ja kokemuksen hoitaa sen ilman lääkärin konsultointia.

Ehdotukseni pyrkii tähän samaan kehitykseen puolustusvoimissa. Lääkäreitä tarvitaan, aina, mutta heidän käytettävä aikansa on rajoitettu. Delegointi ja ylimääräisten  muiden tehtävien siirtäminen toiselle osaavalle tasolle on kriittistä jotta he voivat keskittyä heidän varsinaisiin tehtäviinsä.

Kuulostaako tutulta? Kyllä, tämähän on myös komentoketjun ja johtoporrastuksen keskeisiä perusteluja.

On olemassa, ja demograaffisesti katsottuna, yhä kasvava tarve myös puolustusvoimissa käyttää hyväkseen yhteiskunnassa tapahtuva muutos, omaksi edukseen.

Mitä itse olen kokenut sairaanhoitajan (ja etäältä katsottuna varsinkin myös ensihoitajan, jotka pärjäävät akuutin stressin ja paineen alla erinomaisesti) koulutuksesta, harjoituksista, toteutuksista. Meistä voi muodostua valtava apu lääkintälinjalle, ammatillisesti, sotilaallisesti ja kehityksellisesti kenttälääkinnän puolesta.

Näin on käynyt siviilissä. Muutos tapahtui, ja sen on todettu hyväksi kaiken puolin, varsinkin lääkäreiden osalta. Voidaan kyl riidellä vastaako se puolustusvoimien etua, mutta mielestäni kyllä. Enkä usko, että hoitotyö ja tehtävien jako, sekä sen ilmeiset edut, ovat eri siviilissä kun rintamalla. Mitä hoitotyöhön tulee, lääkäri edelleen, koulutuksensa ja vastuualueensa seurauksena, määrä mitä hänellee kuuluu. Sotilasarvo ei muuta tuota suhdetta mitenkään.

Onko asiallista ja ajankohtaista, ettei lääkintälinjassa ole omaa upseeristoa paitsi ainoastaan lääkäreitä? On useita muita hoitoalan ammattilaisia jotka ovat lukeneet itsensä paljon pidemmälle. Muissa linjoissa on myös reservin upseeristo joka toimii välittäjänä sekä tekijänä komentoketjussa oman osaamisen pohjalta suhteessa alaisiinsa, jotta komentava upseeri voi keskittyä muihin hänen vastuihinsa ilman jatkuvaa mirkomanagementtia kaikista alempien tahojen osastoista.

Tällä kuilulla lääkinnässä miehistön/aliupseereiden ja lääkäreiden välillä (ainoana linjan upseeristona), ei ole mitään pragmaattista hyötyä. Se ei ole myöskään näiden lääkäreiden omaksi hyödyksi sillä ei ole olemassa hoitoalan osaavaa upseeriston alaista jolle delegoida varsinaisen hoitotyön. Ja kuinka usein lääkintäupseeri (eli nykyään ainoastaan lääkäri) osallistuu kenttäolosuhteissa kriisialueill sotilaaliseen toimintaan? Kyllä heitä on (ja hieno kiitos heille), mutta entäs jos ensihoitajat/sairaanhoitajat myös osallistuisivat upseerin arvolla ja kehittäisivät kenttäläkkintää ja hoitotyötyä heidän kokemuksensa pohjalta?

___________________________________________

TLDR:

Lääkäreiden ja hoitajien hierarkia on latistunut siviilissa, hyvistä tutkituista syistä, ja lopputulos on ollut hyvä.  Siitä on etua kaikille osallisille, varsinkin potilaille. Sama pätisi myös puolutusvoimissa.

Muiden kuin lääkärien, eli hoitoalan osaajien sisällyttäminen upseeristoon ei riko lääkärin/hoitajan määräämis- tai suhdeketjua, eikä puolustusvoimien komentoketuja, sillä se perustuu erilliseen mutta samalla rinnakkaiseen eettisen perustaan joka määrittelee hoitotyön sekä lääkäreiden ja hoitajien osalta, olisivat he puolustusvoimissa tai siviilissä.

Nykyään puuttuvan hoitotyön osaavan lääkinnän reservin upseeriston sisällyttäminen, muuten kuin ainoastaan lääkäreiden, mahdollistaisi lääkäreiden tehokkaamman delegoinnin hoitotyöstä, enemmän aikaa muihin heidän operatiivisille vastuualueille, uuden hoitotyön keskeisen kehitys- ja tutkimus suuntauksen puolustusvoimien sisäisesti omaksi edukseen, sekä motivois demograafisesti supistuvan ja vaihtuvan kansailaisvelvoiteisten tai vapaaehtoisten osien yhteiskunnasta harkitsemaan inttiä RUKn ja Maanpuolustuskorkeakoulun kautta osallistumista.

Kaikin puolin win-win.

 

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kahvikuppi_

On niin pohdiskelevaa tekstiä että minusta ei tuommoiseen ole enää vastaamaan. :)

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Sori :D

Entäs tuo TLDR osio?

Yritin kiteyttä siinä hajatukseni asiasta ytimekkäästi.

Arvostaisin ja kiittäisin mielipidettäsi siitä, olkoon puolesta tai vastaan.

__________________________

Loppujenlopuksi asiani on minun kohdaltani seuraava:

En voi siirtyä lääkinnän aliluutnantiksi/vänrikiksi reservissä hoitotyön osaamiseni puolesta, koska sellaista sijoitusta saati arvoa ei ole poikkeuksellisesti olemassakaan. Käyn keskustelemassa aluetoimistossa ensviikolla, mutta tämä yllä on jo selvää. Voin MPKn ja vapaaehtoisen toiminnan kautta harjaantuu lääkinnässä sotilaalisesti, mutta se ei muuta ylläolevaa. Luultavasti myös, sodan synnyttyä (toivottavasti ei koskaan), toimisin jokatapauksessa sairaanhoitajana, reservin arvostani ja nykyisestä sijoituksestani huolimatta (luulen ettei SA edes vielä tiedä sairaanhoitaja opinnoistani kunnes käyn kertomassa ensviikolla), mut sekään ei muuta ylläolevaa.

____________________________

Katsotaan miten käy. Pontini vaan, että olisi hyvä sisällyttää hoitotyön ammattilaiset jotka ovat AUKn+lisäkoulutuksen tai RUKn käyneet siihen "tyhjään" lääkinnän aliluutnantin/vänrikin arvoon ja sijoitukseen. Meitä saatta olla harvassa, mutta uskon lisää tulevan, varsinkin jos se tehdään mahdolliseksi, sekä että minä ja muut vastaavanlaiset melko pienellä lisäkoulutuksella pystyttäisiin johtamaan, järjestämään sekä kehittämään kenttähoitoa varsinaisen lääkäri upseeriston yhteydessä. Sinulle myöskin se tarjoaisi tilaisuuden ylentyä, kehittää itseäsi ja alaa, ja ottaa suurempaa vastuuta johon varmasti olet myös kykenevä.

Osaamisemme on liian tärkeä voimavara heittää hukkaan tällei. Paskan sattuessa, se ollaan joka tapauksessa sinä ja minä jotka ensisijaisesti hoidetaan, puolustetaan ja ollaan vastuussa haavoittuneistamme kunnes/jos herra lääkäri ehtii paikalle tai saadaan heidät stabilisoitu ja evakuoitu. Reservin lääkintäaliupseerit varmasti osaavat hommansa, mutta AUKn ja RUKn käyneenä, voin sanoa niissä olevan huomattavia eroja. Lääkintä tarvitsee oman hoitoalallisesti koulutetun ei-lääkäri tasoisen upseeriston (joita on enemmin saatavilla kuin lääkäreitä), jotka voivat organisoida ja johtaa lääkinnän toimintää kun lääkäriä (eli samalla tällä hetkellä ainoat lääkinnän upseeritasoiset johtajat) ei ole lähettyvillä. Kaikissa muissa aselajeissa joukkueen vara/johtaja vetää aliupseereiden kanssa hommaa kunnes kuuluu käsky korkeammalta. Lääkinnältä puuttuu tämä, paitsi harvan lääkärin (eli ainoana lääkinnän reservin upseeristona) ollessa läsnä. Arvaa riittääko heitä? Muutenkin heitä tarvitaan enemmän keskittyneissä hoitopisteissa osaamisensa pohjalta ja jossa on hommia heille niin saatanasti ettei varmasti ehdi muuhun, saati johtamiseen, jos ei kukaan (hoitaja) tuo kenttäpuhelinta korvalle asti kun ovat kyynärpäitä myöten haavoittuneiden veressä ja suolistossa. Kuka lääkintä aliupseeristoa siis koordinoi ja johtaa sillä välillä paikan päällä? Tämä altistaa heidät myös muiden paikalle sattuvien mahdollisesti tilanteesta tietämättömien upseereiden käskynalaisuuteen.

Saattaa olla, että tällä hetkellä löytyy niukasti reservin upseereita jolla on hoitoalan koulutus, mutta se on seuraus siitä ettei yksinkertaisesti ole ollut olemassa lääkintä RUKta tai vastaavaa jatkokoulutusta paitsi lääkäreille. Eli he ovat aliupseeristoa, joista osa olisi jatkokouluttautuneet JOS tilaisuus olisi ollut siihen. Varmasti tilaisuuden tullessa, siihen löytyisi motivoituneita, osaavia halukkaita.

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
holbs

Mä oon sotilasarvoltani jääkäri. Kyllä mäki koen, että minusta ois enemmän hyötyä lääkinnän puolella. Mun siviiliammatti on kyllä tiedossa, mutta sijoitus ei oo vaihtunut. Sille puolelle ois sitä kiinnostusta ja motivaatiotakin enemmän. Mutta Puolutusvoimat tekee niinku parhaaks näkee.

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pekka

Ja muistettakoon vielä, että varsin monet terveydenhuoltoalan ammattilaiset varataan (VAP) työskentelemään omassa työyksikössään myös kriisitilanteissa. Esimerkiksi leikkaustoimenpiteiden, tehopotilaiden, päivystyspotilaiden ja kirurgisten vuodeosastopotilaiden määrä on usein kasvava kriisitilanteissa ja näihin tehtäviin tarvitaan kokenutta hoitohenkilökuntaan.  Eli sijoitukseesi vaikuttaa myös oma tuleva  työyksikkösi.

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Holbs, aivan.

Pekka, jokainen valmistunut sairaanhoitaja ainakin nimellisesti on pätevöitynyt noihin tehtäviin myös, nykyisestä työyksiköstä huolimatta.

Ongelmana tässä on vanhentunut suhtautuminen hoitotyön ammattilaisiin demograafisesti.

Lähi/sairaanhoitajan alat ovat edelleen erittäin naispainotteisia (poikkeuksena ensihoito). Mutta löytyy myös kasvava reservivahvuus intin käyneitä (eli perus sotilaalisen koulutuksen omaava) ja hoitoalaan kouluttautuneita. Huomattavana erona tässä, on että naispuoliset hoitajat (paitsi hyvin pieni vähemmistö) eivät ole reservin tai puolustusvoimien käytettävissä, eivätkä sotilaallista koulutusta käyneitä.

Esim. Holbsin tapauksessa, vaikka hän on jääkäri, hän jokatapauksessa toimisi ryhmässään nimittömättömänä lämärinä, sillä hänen koulutuksensa ylittää liitettyjen lämäreiden osaamisen. Kenet mielummin haluut hoitamaan itseäsi kentällä? 6kk palvelleen lämärin tai 6kk jääkärinä + tutkinnon suorittanut ja työtä tehneen hoitoalan ammattilaisen? En tunne Holbsia, mutta olen varma että vaikka hän toimisi ensisijaisesti jääkärinä, hän jokatapauksessa toimisi ryhmässään kaikissa tarvittavissa tilanteissa myös sairaanhoitajan osaamisensa pohjalta. Itsekkin, sairaanhoitajaksi valmistuvana, viestissä nimellisesti, en mitenkään paskan sattuessa voisi vaan katsoa sivusta omaa tehtävaani suorittaessa kun nään haavoittuneen. Mun on pakko tehdä jotain, ainakin kunnes lämäri ehtii paikalle.

Kasvavan reservin hoitoalan osaaminen on sijoitettava sen mukaisiin tehtäviin, vaikka lääkinnän organisaation uudelleen kartoituksessa tai jopa uuden osaston luonnissa. Heillä on sotilaalinen koulutus, velvollisuus/käskynalaisuus ja hoitotyön koulutus suoriutua tästä. Tässä on mahtava hyödyntämätön vahvuus sijoitettavissa.

Kuka parempi, kun aseistettu sotilaalisesti koulutettu ja hoitoalaan koulutettu, johtamaan ja toimittamaan kenttäolosuhteissa haavoittuneiden puolustusta, hoidon toteutusta, logistiikan tarpeita ja tilausta, yhteistyötä kenttäsairailoiden kanssa ja varmistamaan että mahdollisimman moni haavoittunut saa parhaamman mahdollisen hoidon.

Lotta Svärd hoiti tän ennen, sillä ei ollut hoitotyöhön kouluttautuneita miehiä (paitsi lääkäreitä) mutta heitä ei enään ole. (Vaikka kuinka toivoisin)

Sen sijaan, meillä on kasvava asevelvollinen, sotilaallisesti koulutettu, hoitotyöhön koulutettu reservi, jotka voidaan sijoittaa ja jatkokouluttaa kenttätehtäviin lääkinnän puolella. Miehistö, aliupseeri ja upseeri tasolla.

Hyödyntäkää meidät. Kouluttakaa meidät. Me joka tapauksessa kannetaan ja hoidetaan haavoittuneet veljemme turvaan. Kaveria ei jätetä, meillä vaan sattu olemaan myös hoitokoulutusta sen lisäksi, että voidaan hoitaa heitä omilla käsillä jotta paasisivät vielä jonakin päivänä kotiinkin.

Hoitotyön ammattilainen reservissa tulisi samantien sijoittaa lääkintään ja ahkerasti kertauttaa. Miehistö tasolla korpraaleiksi ainakin, aliupseeritasolla ainakin ylikersanteiksi, upseeritasolla on luotava lääkinnän aliluutnantti/vänrikki taho jotta muiden kuin lääkäreiden hoitotyön osaaminen on edustettuna ja kehitettävissä myös puolustusvoimissa samoin kuin siviilissä.

Kuka muu sit sitä tekisi, paitsi me? Eikö myös sisälly puolustusvoimien mandaattiin ja lupaukseen asevelvollisille, että haavoittuneet saavat parhaimman mahdollisen hoidon. Vitut mä ainakaan heitä kentälle jätän makaamaan ja vuotamaan hoitamatta, vaikka olenkin nimellisesti sijoitettu viestin aliluutnantti. En, no way. Ja uskoisin, ettei myöskään muut intin käyneet hoitotyön ammattilaiset.

Me tuodaan joka ikinen veli turvaan ja hoitoon, vaikka oma henki menisi.

Tähän me ollaan koulutettu, tähän me ollaan valmiita.

Antakaa sijoitus ja lisäkoulutus jotta voidaan hoittaa kaverit kotiiin.

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Työkaveri juuri tänään jutteli asiasta. Hänen miehensä toimii siviilissä ensihoitajana ja on sotilasarvoltaan vänrikki. En muista mistä aselajista, mutta ei kuitenkaan lääkinnästä. Oli siis saanut tornikirjeen ja siellä oli hänet sijoitettu lääkintämieheksi.

Sitä tarina ei toki kerro, että missä tehtävässä käytännössä toimisi. Lienee todennäköistä, että on lääkintä-au:n paikalla lääkintäryhmän johtajana tai sitten jossain muissa huoltopatterin/-komppanian tehtävissä lääkintään liittyen. Mutta siis kuitenkin näköjään vänrikkilämäreitäkin on olemassa.

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist
  1. Julma: Kiinnostavaa. Hänen tilanteensa vastaisi pitkälti omaani. En aijo udella, mutta reservikirjeessa lukee sekä osastosijoitus ja tehtävä.
  2. Lukemani mukaan, aliluutnantin/vänrikin arvo ei, poikkeuksellisesti, taivu lääkintään reservissä. Kaikki lääkinnän reservin upseerit ovat yksin ja ainoastaan lääkäreitä, sillä lääkintä RUKn otetaan vain lääkäreitä.
  3. Käyn ensiviikolla esikunnassa kysymässä asiaa. Olisi erittäin tärkeätä, että RUKn käyneet ja hoitoalalla valmistautuneet voivat osallistua osaamisen pohjalta, sekä sotilaalisesti, että hoitajana.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kahvikuppi_

Mutta siis kuitenkin näköjään vänrikkilämäreitäkin on olemassa.

​On. Ja myös muita reservin aliupseerin tai upseerin arvolla jotka ovat sijoitettu lämäreiksi. Kaikkihan ei voi johtajia olla. On näitä esimerkkejä myös rauhanturvaamishommista. Haet sairaanhoitajana palvelukseen ja reservinarvo on lääkintä-au mutta joukoissa olet vain lämäri koska johtajat on jo valmiina.

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Ja paskat. Tuo on osaamisen ja resurssien haaskaamista.

Ei ole mitään järkeä sijoittaa reservin upseeria miehistöön, varsinkaan jos on sillä alalla koulutus.

Mites siinä käytännössä toimii, kun itsellään on aliluutnantin/vänrikin natsat (tai jopa luutnantin osallistumisen ja yllenyyksen myötä) ja koulutus, ja hoitoalan koulutus kukkuraksi, miehistön lämäreiden tasolla sijoituksessa. Ei muakaan haittaa AUK ja RUKn käyneenä olla miehistön kanssa tiiviisti, mutta komentoketju ei toimi tälläin. Parhaimmilla mieheistö oniloinen kun on oma rivi upseeri rinnalla, pahimmillaan se on halventava vitsi.

Ei toimi mitenkään. Ei muutenkaan voi sen ansaineelta ja suorittaneelta riistää sotilasarvoansa ilman että he omilla rikollisilla teoilla sen aiheuttavat. Hoitoalalle kouluttaminen ei ole perusta riistää ansaineelta sotilasarvonsa, tai mitätöidä veronmaksaajien, oman,  eikä puolustusvoimien sijoituksen hänen koulutukseen sellaiseksi seulonnan läpikäyneenä.

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kahvikuppi_

Ja paskat. Tuo on osaamisen ja resurssien haaskaamista.

Ei ole mitään järkeä sijoittaa reservin upseeria miehistöön, varsinkaan jos on sillä alalla koulutus.

​Ei varmaan olekkaan mitään järkeä. Myös koulutettua miehistöä tarvitaan ja jos sitä ei ole riittävästi niin stten sinne otetaan aliupseeristoa/reservinupseeristoa. Ei kaikki voi olla johtajia vaikka kuinka haluaisi.

E. Helvettiäkö sitä nyt tekee parillakymmenellä johtajalla jos ei ole alaisia.

Muokattu - kahvikuppi_

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Alaisia löytyy samasta järjestelmästä. Kaikki ovat jonkun alainen, paitsi presidentti.

Se että suloo reserviupseeriston hoitoalan osaajat järjestelmään osaamisen ja arvonsa mukaisesti ei muuta alaisten määrää ylös tai alas, se vaan luo hoitotyön osaavan tahon muuten lääkäreiden omaavan lääkinnän johtoportaan lisäksi.

Ei ole mitään järkeä että reservinupseeri toimii miehistö tasolla, varsinkaan alalla jossa hänellä on koulutusta ja kokemusta.

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jupet

Kenet mielummin haluut hoitamaan itseäsi kentällä? 6kk palvelleen lämärin tai 6kk jääkärinä + tutkinnon suorittanut ja työtä tehneen hoitoalan ammattilaisen?

Jos lämäri on hyvin sisäistänyt taisteluensiavun (tai mikä onkaan nimeltään milloinkin) perusteet, hän saattaa olla hyvinkin paljon tehokkaampi ensivaiheen henkeä pelastavissa toimissaan kuin random sairaanhoitaja vuodeosastolta tai vaikka joltain ajanvarauspolilta ilman sitä lämärikoulutusta.

Ei pidä vähätellä täsmäkoulutuksen ja selkeiden protokollien etuja.

  • Tykkää 2

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nullist

Samaa mieltä. Ei pidäkkään, enkä olen niin tehnyt.

Ei toisalta myöskään pidä vähätellä monivuotisen hoitoon liittyvän tutkinnon suorittaneen osaamista, jolla on myös sama tai laajempi sotilaallinen koulutus.

Heidätkin voi täsmäkouluttaa (ja pitäisikin) mikäli ei toiminut lämärinä intissä, kenttähoidon protokolleihin, muun kattavan osaamisen lisäksi.

Ei ole kovin vaikeata tehdä oppineesta hoitajasta lämäri, verrattuna tehdä lämäristä oppinut hoitaja.

Muokattu - Nullist

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Olen tulenjohto-au ja kaksien kertausharjoitusten jälkeen tuli kessun natsat. Valmistuin sairaanhoitajaksi ennen toisia kertausharjoituksia (muistaakseni päivitin tämän uuden ammatin väestörekisteriin). Toisen kertausharjoituksen ja ylennyksen jälkeen heräsi mielenkiinto ylennysportaista sekä sijoituksestani ja poikkesin aluetoimistossa tarkistamassa tietoni. Sieltä kertoivat että minut on sijoitettu ammattini takia johonkin kenttäsairaalaan sairaanhoitajana. PV siis otti täyden hyödyn irti siviiliosaamisestani, itseä toki vähä harmitti "turhaan" tehdyt kertausharjoitukset ja ylennykset.

Vastaavasti sairaalamme eräs lääkäri on korpraali (oisko ollu joku panssarimies) ja sodanajan sijoitus on reserviläiskirjeen mukaan yksinkertaisesti lääkärin hommat..

 

Nyt tosin reserviläiskirje kertoi ettei minulle ole toistaiseksi paikkaa. Johtuu ehkä jo iästäkin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sah

Muutama ajatus, joka heräsi tätä ketjua lukiessa:

Reservinupseereita toimii nyt jo pilvin pimein alipäällystön tehtävissä: osa puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä, aliupseeristosta, on reservin sotilasarvoltaan vänrikistä ylöspäin. Eli he ovat varusmiespalveluksen käyneet RUK:ssa, mutta puolustusvoimissa työskentelevät aliupseerina aliupseerin arvolla. He ammattisotilaina eivät varmaankaan koe, että RUK koulutus olisi mennyt mitenkään 'hukkaan' tai että olisivat RUK:n käyneinä jotenkin aivan liian päteviä hommaansa.

35 vuotias on auttamattomasti ihan liian vanha etulinjan sotahommiin, olkoon sotilasarvo mikä tahansa (poislukien ehkä jotkut esikuntatehtävät). Sijoitus takalinjoilla kenttäsairaalassa, VAP päätöksellä siviilisairaalassa, kouluttajaksi tms. mieluummin kuin nurmiporaksi tst pelastaja tehtäviin. Sotilaalliset hommat on nuorille reilusti alle 30v miehille. Siksi valmista sairaanhoitajaa ei kannata kouluttaa tst-pelastaja hommiin, vaan siihen kannattaa sijoittaa 19v lämärikurssin käynyt juippi, jolla on aktiivisia reservivuosia jäljellä vielä muutamia. Valmis sairaanhoitaja on kp valmiiksi iältään neljä vuotta vanhempi kuin se 19v varusmies, ja nämä neljä vuotta ovat tavallaan pois aktiivisista reservivuosista. Me neljääkymppiä lähestyvät aikamiehet emme enää fyysisesti jaksa taisteluolosuhteita, herääminen ja palautuminen kestävät aivan liian kauan parikymppisiin verrattuna. Siispä varttunut hoitoalan mies tai nainen ei tee varsinaisesti sotilakoulutuksellaan enää mitään, koska häntä ei voi sijoittaa ikänsä vuoksi enään ampumista vaativaan tehtävään. Hoitamisen johtaminen ei vaadi RUK:n käyntiä, se ei tuo itseasiassa siihen mitään lisäarvoa (tosin ei se haittaakaan). Siitä esimerkkinä siviilimaailma: inttiä käymättömät varttuneet naiset pystyvät hyvin toimimaan oh:n, ylihoitajan ja jopa lääkäri tasoisissa johtotehtävissä. Toimintaympäristön tuntemiseen ei tarvita RUK:a, siihen riittää ihan perus varusmiespalveluskin.

Komentoketju ei millään lailla kärsi siitä, että esimies on reservin arvoltaan korkeampi kuin alainen. Vertaa tätä kertausharjoituksiin: Kantahenkilökuntaan kuuluva ylikersantti kouluttaa reservin luutnanttia sa-tehtäväänsä. Nokkimisjärjestys on selvä, ylikersantti antaa tehtävän reservin luutnantille. En ole koskaan kuullut, että mitään ongelmia olisi ollut tässä suhteessa tai järjestely olisi jollain lailla toimimaton (Jossain hierarkiaa korostavissa merivoimissa voi ehkä näin olla, mutta he ovat muutenkin outoa sakkia ;) , pois se maavoimista)

Ongelma tosiaan on se, että lääkintälinjalle hakeutuessaan varusmies valitsee sen, että hän ei voi päästä RUK:uun (paitsi jos on lääkäri koulutukseltaan). Hinku reservin upseeriksi laittaa monen hoitoalaa opiskelleen nohevan varusmiehen valitsemaan jonkun muun polun kuin lääkinnän.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Osku
21.5.2015 at 18.13, nor kirjoitti:

Olen elänyt siinä uskossa että kriisitilanteessa sairaanhoitajille olisi sen verran kysyntää ettei heitä muihin hommiin sijoiteta. Lääkintä-AUKissakin oli puhetta että asevelvollinen sairaanhoitaja tulee todennäköisesti palvelemaan lääkinnässä vaikkei olisikaan intissä lämärikoulutusta saanut, joko omalla sotilasarvollaan tai siviilinä sh:na tai ksh:na. Täysimittainen sotahan ei ala ihan silmänräpäyksessä, vaan ennen sitä alkaa reservin ylimääräiset kertausharjoitukset ynnä muut valmistelut. Tällöin sairaanhoitajan koulutuksen saanut voidaan pikakouluttaa osaksi kenttälääkintäjärjestelmää. 

Olin intissä sotilaspoliisi, ensimmäinen kertausharjoituskin meni spol-kompanjassa kaupunkisotaa harjoitellessa. Nyt tuli taas kutsu kertausharjoituksiin, järjestäjänä Sotilaslääketieteen keskus, suunniteltu koulutus: sairaanhoitaja. Mulla on hämärä muistikuva, että edellisessä kertauksessa kerroin olevani hoitaja (silloin lh) ja kysyin mahdollisuutta toimia lääkinnässä. Silloin ei onnistunut. Nyt ovat näemmä siirtäneet. Ihan jees.

25.6.2015 at 22.19, Vieras Sah kirjoitti:

Siispä varttunut hoitoalan mies tai nainen ei tee varsinaisesti sotilakoulutuksellaan enää mitään, koska häntä ei voi sijoittaa ikänsä vuoksi enään ampumista vaativaan tehtävään.

Kiitti! Ehkä siksi ne siirsivät mut lääkintäpuolelle :D 43v

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×