Riittääkö uusien sairaanhoitajien ammatillinen pätevyys työelämälle?

[Reportteri]

Sairaanhoitajien lukumäärä ei yksin takaa hoidon korkeaa laatua, vaan ratkaisevassa asemassa on ammattipätevyys. Satu Kajander-Unkurin väitöskirjatutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat valmistumisvaiheessa ammattipätevyytensä paremmaksi kuin se heidän ohjaajiensa näkemyksen mukaan on.

 

Valmistuvista sairaanhoitajaopiskelijoista ammatillisen pätevyytensä arvioi erinomaiseksi 26 %, hyväksi 63 %, kohtalaiseksi 10 % ja matalaksi 1 %. Kaikissa arvioiduissa osa-alueissa harjoittelua ohjanneet sairaanhoitajat arvioivat sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillisen pätevyyden matalammaksi kuin sairaanhoitajaopiskelijat itse.

 

Mitä korkeammaksi sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat harjoitteluyksikön ilmapiirin, ohjaussuhteen harjoittelua ohjaavan sairaanhoitajan kanssa sekä sairaanhoitajakoulutuksen antamat valmiudet, sitä korkeampi oli heidän itsearvioitu ammatillinen pätevyytensä.

 

– Tämä tulos vahvistaa kliinisen oppimisympäristön ja siellä tapahtuvan ohjauksen merkitystä opiskelijan oppimisprosessissa, Kajander-Unkuri toteaa.

 

Sairaanhoitajakoulutuksesta puolet tapahtuu EU direktiivin mukaan harjoittelussa, joten ohjaajien antaman palautteen merkitys sairaanhoitajaopiskelijan ammatillisen pätevyyden kehittymiseen on suuri.

 

– Ohjaajien koulutukseen tulisi panostaa eri harjoitteluyksiköissä. Jos opiskelija kokee harjoitteluyksikön hyvänä harjoittelupaikkana, hän voi tulevaisuudessa valita sen myös työpaikakseen. Tällä on merkitystä, sillä kilpailu ammattitaitoisista sairaanhoitajista vain kiihtyy eläköitymismäärien kasvaessa.

 

Väitös: Nurse Competence of Graduating Nursing Students

Lähde: ​Turun yliopiston tiedote

[Vieras: Heikki Lång]

Jos ohjaaja kohtelee opiskelijaa kuin tulevaa kollegaa, ollaan jo oikeilla jäljillä. Työpaikoissani opiskelijoiden kerma siirtynyt useissa tapauksissa opiskelijan roolista kollegaksi sujuvasti opintojen päätyttyä, osa jo ennen valmistumista. 

[Vieras: Martta]

Minulla lähestulkoon vain positiivisia kokemuksia opiskeluajoilta ohjausprosesseista. Kyllä ohjaajan taidot ja mielenkiinto ohjaukseen vaikuttaa opiskelevan ja valmistuneen sairaanhoitajan ammattitaitoon todella paljon. Vähintään yhtä suuri rooli on kuitenkin myös opiskelijan omalla motivaatiolla ja aktiivisuudella. Aina olen ohjausta saanut, kun olen halunnut. Kyllä ohjaaja huomaa, mikäli opiskelijaa ei kiinnosta. Minulla koulussa ei tuntunut asioista jäävän päähän mitään, eniten koin oppivani harjoitteluissa ja siellä sitten itse opiskelemalla eri potilastapauksista kirjallisuudesta / internetistä. Mutta kyllä ohjaajien merkitys on suuri, ja siihen tulisikin panostaa. Paljon on ohjaajia, joita ei vain ohjaaminen kiinnosta ja kyllä se vaikuttaa opiskelijan oppimiseen ja ammattitaidon kehittymiseen.