Työvoimapula jatkuu terveysalalla

[Reportteri]

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman Ammattibarometrin arvion mukaan työvoimapula jatkuu lähitulevaisuudessa erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammateissa. Viidentoista yleisimmän pula-ammatin listalla on 10 sosiaali- ja terveysalan ammattia. Yleisimmin pulaa on lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Edellisiin arviointeihin verrattuna tilanne on näiden ammattien osalta hieman helpottunut. Pulaa on edelleen myös muun muassa hammaslääkäreistä ja -hoitajista, sosiaalityöntekijöistä, puheterapeuteista, farmaseuteista, psykologeista ja lastentarhanopettajista.

 

http://www.tem.fi/tyo/tiedotteet_tyo?89506_m=113932

[Pöllö]

Alan johtaminen ja palkkaus kuntoon... Tietysti voidaan kouluttaa jatkossakin veronmaksajien rahoilla kymmeniä tuhansia ylimääräisiä hoitajia, jotka vaihtavat alaa ja säilyttää ns. työnantajan markkinat, mutta kansantaloudellisesti siinäkään alanvaihtorumbassa ei paljoa järkeä ole.

[Kunkku]

Äläkäähän kaverit huoliko. Haetaan suomeen taas 50 hoitajaa espanjasta ja 200 thaimaasta, niin taas pyörii klinikat.

[Pöllö]

Espoo vaatii lääkäreitä ja kotihoitajia lisäämään käyntejä: http://www.hs.fi/kaupunki/Espoo+vaatii+l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4reilt%C3%A4+lis%C3%A4%C3%A4+tehoja+Potilaita+hoidettava+enemm%C3%A4n/a1397187659450.

 

Pitäisiköhän taas alkaa konsultiksi? Nykymallissa kotihoitaja 8 h työpäivän aikana käy 10 min potilaan luona, käyttää 10 min siirtymiseen ja 1 h lounaaseen, välineisiin ja kirjaamiseen. 7 h aikana hoitaja ehtii käydä 21 potilaan luona. Potilaiden luona tehdään töitä 3 h 30 min päivässä (tunnissa 3 potilasta; 10 min potilaan luona ja 10 min siirtymisiä per potilas). Uudessa mallissa potilaan luona oltaisiinkin vain 5 minuuttia kerrallaan. 7 h aikana ehdittäisiin käydä 28 potilaan luona (tunnissa 4 potilasta: 5 min potilaan luona ja 10 min siirtymistä per potilas). Varsinaista potilastyötä tehtäisiin tosin vain 2 h 20 minuuttia päivässä - kolmannes vähemmän! Huipputehokkaassa mallissa käytäisiin vain moikkaamassa ovella ja sanottaisiin potilaalle vaikka "terve ja heihei". 7 h aikana ehtisi tavata jopa 42 potilasta! Jopas näyttäisivät käyntimäärämittarit hienoilta! Varsinaista työtä tosin ei tehtäisi lainkaan - eli vaikutus olisi 100 %:n lasku työtehoon... 

 

Edellä oleva esimerkki on klassinen. Lisäämällä tehokkuutta epäterveellä tavalla todellisuudessa vähennetään varsinaista työntekoa. Lisäksi ongelmat alkavat kertautua, koska asioita ei ehditä tehdä kunnolla, vaan asiat pahenevat. Lisäksi asioiden korjaamiseen menee enemmän aikaa - ja asioiden tekeminen täytyy aloittaa monta kertaa uudestaan. Klassinen esimerkki kuvaa myös ajatusta, että tekemällä asiat "tehottomammin" saattaa varsinaiselle työnteolle jäädä jopa enemmän aikaa. Jos potilaan luona oltaisiinkin kerralla jopa 20 minuuttia, 7 h aikana saavutettaisiin 14 potilasta, mutta potilaiden luona tehtäisiin varsinaista työtä 4 h 40 min päivässä. Varsinaisen tehdyn työn määrä nousisi 30 % korkeammalle...

 

Suomessa tehokkuutta haetaan säästämällä ja vähentämällä. Työntekijöiden selkänahasta otetaan enemmän, vaikka kustannustehokkuus ja työteho työntekijöiden näkökulmasta on pohjoismaista huippuluokkaa. Todellisuudessa terveydenhuollon kriisiytyminen johtuu nimenomaan työn sirpaloitumisesta. Mitään ei ehditä tehdä kunnolla, jolloin asioihin palataan yhä uudestaan. Hoitoprosessit ovat sirpaloituneita. Oma leikkaukseen pääsyni vaati usean lääkärikäynnin lähetteen saamiseksi tutkimuksiin. Sitten oli tutkimuskäynti. Sitten kaksi lääkärikäyntiä leikkaustarpeen arvioimiseksi. Sitten leikkaus. Sitten komplikaation vuoksi kahdesti lääkäriin. Sitten vielä terveydenhoitajakäynti. Optimaalisessa prosessissa olisi lähetekäynti, tutkimuskäynti - ja leikkaus. Kolme käyntiä yhdeksän sijaan.

 

Lääkärit tuskailevat hitaiden tietojärjestelmien parissa, ihmettelevät, miksi KELA:n vielä täytyy varmistaa lääkärin tekemä diagnoosi lääkekorvauksen saamiseksi, ja naputtelevat B-lausuntoja päivät pitkät. Potilaita lähetellään toiseen rakennukseen tutkimuksiin, joiden tulokset katsotaan myöhemmin ja potilas voi käydä kolme kertaa terveydenhuollossa saadakseen tuloksen yksinkertaisimpaankin asiaan. Tehokkuus löytyy siis lisäämällä käyntikertoja lääkäriä kohden? No, voidaanhan toimintaa sirpaloida vielä lisääkin. Saman asian hoitaminen aloitetaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Luodaan siis päällekkäistä toimintaa päällekkäisyyksien poistamiseksi. Edellä oleva kotihoitaja esimerkki on aivan sovellettavissa lääkäritoimintaankin. Lääkäri tutkii 20 minuuttia potilasta ja käyttää 10 minuuttia kirjaamiseen ja taustatyöhön. 7 tunnin aikana potilastyötä tehdään 4 h 40 min. Lisätään käyntejä: lääkäri tutkii 10 minuuttia potilasta ja käyttää 10 minuuttia kirjaamiseen ja taustatyöhön. 7 tunnin aikana tehdään 3 h 30 min potilastyötä... Ehkä terveydenhuolto toimisi parhaiten, jos lääkäri kohtaisi ne 42 potilasta päivässä?

[dino]

Lääkärit tuskailevat hitaiden tietojärjestelmien parissa, ihmettelevät, miksi KELA:n vielä täytyy varmistaa lääkärin tekemä diagnoosi lääkekorvauksen saamiseksi, ja naputtelevat B-lausuntoja päivät pitkät. Potilaita lähetellään toiseen rakennukseen tutkimuksiin, joiden tulokset katsotaan myöhemmin ja potilas voi käydä kolme kertaa terveydenhuollossa saadakseen tuloksen yksinkertaisimpaankin asiaan. Tehokkuus löytyy siis lisäämällä käyntikertoja lääkäriä kohden? No, voidaanhan toimintaa sirpaloida vielä lisääkin. Saman asian hoitaminen aloitetaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Luodaan siis päällekkäistä toimintaa päällekkäisyyksien poistamiseksi. 

Pöllö puhuu asiaa, terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat huonoja organisoimaan prosesseja, ovat tosi surkeita poistamaan toimintojen päällekkäisyyksiä ja aivan onnettomia mittaamaan prosesseista muita parametreja kuin välittömiä kustannuksia ja läpimenoaikoja. Tietysti iso ongelma on se että resurssit on rajalliset ja kysyntä valtavaa, tästä syystä isoilla päälliköillä pitäisikin olla kykyä katsoa kokonaisuutta ja tehdä kannustavia päätöksiä ja linjauksia niin työntekijöidenkin kuin potilaidenkin osalta.

 

Nythän eri ammattiryhmien toimenkuvat on nuijittu ohjeilla ja säädöksillä niin rajoittuneiksi että se syö auttamatta työtehoa ja resursseja ja pahimmillaan kannustaa tiettyjä ammattiryhmiä lorvailemaan "omissa mukavissa spesiaalijutuissa" kun reippaasti omat duunit tekemällä joutuis ikävämpiin "kuraporrashommiin.."

 

Ja se aika mikä tänä päivänä käytetään kirjaamiseen ei ole missään suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Olenkin odotellut mistä löytyisi se maalaisjärjellä ajatteleva terveystieteilijä joka tekisi verrokkitutkimuksen ja väikkärin kevyen mallin kirjaamisesta tyyliin  kuumekurva-raportointi vs. rakenteinen kirjaaminen.. 

[pocis]

"terve ja moi" käynneillä näpättäis se koodi ovelta, heitettäis lääkkeet nassuun ja sanottais mummolle että hinaas ittes vessaan, tuun sitte päiväkäynnille auttaa pesuissa ja jätän ruoan pöydälle, ehdit sitten iltaan mennessä hinata ittes syömään ja vessaan takas niin tuun sitte iltakäynnille auttaa yövaipan ja heittää lääkkeet. Aika tehokasta ... ja erittäin eettisesti tuotettua hoitotyötä  :itkee:

[kahvikuppi_]

Äläkäähän kaverit huoliko. Haetaan suomeen taas 50 hoitajaa espanjasta ja 200 thaimaasta, niin taas pyörii klinikat.

Eikös nämäkin ole lähtenyt paremman liksan ja työolojen perässä jonnekkin muualle jo töihin?

[kahvikuppi_]

Mitenkähän tälle alalle saisi hyviä johtajia.

[-VF-]

Mitenkähän tälle alalle saisi hyviä johtajia.

 

Maksamalla kunnollista palkkaa. Jos palkka on hyvä, niin tehtäviin hakeutuisi pätevimmät henkilöt. Jos osastonhoitajan palkka on 3000 euroa kuukaudessa, niin ei niihin hommiin penaalin terävimmät akateemisen koulutuksen saaneet kynät hakeudu. Hyvät esimiehet eivät myy osaamistaan pilkkahinnalla.