Osastosihteerin työtehtävät päivystyksessä

[mari74]

Kertokaas mitä töitä kuuluu osastosihteerille kun hän työskentelee esim. isossa sairaalassa päivystyspolilla? Teen juuri koulutehtävää ja olisi kiva saada vastauksia. Jos vaikka sairaalaan tulee ampumahaavapotilaita, joista yksi vakavasti hengenvaarassa niin mitä osastosihteeri tekee tällöin? 

 

 

 

[Pagba]

Rukoilee? Hoitotyötä hän ei ainakaan tee ilman alan koulutusta. Tuollaisessa tapauksessa osastosihteeri voisi vaikka hakea lääkärin paikalle ja/tai ilmoittaa röntgeniin ja leikkuriin, että hommia olisi kohta tiedossa. Ilmoitus ei käy lähetteestä, eikä sen pohjalta tehdä mitään, mutta tietävätpä ainakin olla lähtemättä porukalla kahville. Tai sitten työpaikalla voi olla käytäntönä, että osastosihteeri ei tee mitään ylläolevaa oma-aloitteisesti ilman hoitohenkilökunnan ohjeistusta. Käytännöt vaihtelevat niin paljon paikasta toiseen, että mitään yleispätevää on vaikea sanoa.

[OldOne]

Erikoisssairaanhoidossa ottaa lähetepotilaiden ilmoittautumisia vastaan, purkaa saneluita, hakee papereita arkistosta, monenlaista paperihommaa ja asioiden junailua. Tärkeitä ihmisiä. Eivät osallistu hoitotyöhön, mutta tärkeää taustatyötä tekevät, jotta potilaiden hoito sujuu jouhevasti.

[kpl]

Itse olen hyödyntänyt noissa traumatapauksissa sihteereitä tippalehtien ja veripussien viemisessä. Harvoin, mutta joskus. Sillo kun tietää että kaikki muut ovat ainakin ihan täynnä töitä, niin pyytänyt heitä tyhjentämään putkipostia ja viemään tippalehden..

[xsa]

Kysyjälle varmasti myöhässä, mutta... yksi sihteeri vastaa.

Yleisesti: potilaslaskutus, kuntalaskutus, saneluiden purku, lähetepotilaiden vastaanotto, päivystäjien palkkioiden tarkistus, toimistotarvikkeista huolehtiminen, tilastointi, potilaiden sisään- ja uloskirjaus, lähetteiden käsittely, puhelimeen vastaaminen ja niiden kääntäminen, potilaiden sijainnin kertominen, potilaspapereiden käsittely ja luominen ja eteenpäin lähettäminen ja pyytäminen... aivan liki kaikki mitä lääkärit, laikkarit, hoitajat eivät tee, mutta mitä sairaalan sujuva toiminta vaatii ;) 


Jos otetaan vaikka esimerkiksi erään yliopistosairaalan päivystys, jonne saadaan ennakkoilmoitus ko. ampumavammapotilaista, sihteeri alkaa välittömästi (itse ainakin aloin jo ennakkopuhelun aikana) kirjaamaan ko. potilaita etukäteen sisään, jos henkkarit tiedossa niin niillä, jos ei, niin tuntemattomina, tekemään tarrat, rannekkeet, tilaamaan potilaspaperit, mahdollisesti jopa siinä kuunnellessa tekemään osin jo traumahälytystä (lääkärit, hoitajat, lisäapu, labra, leikkuri, rtg, ane jne...) ja sitä rataa.

 

Kaiken tuon valmiiksi saatuani ei minun tarvitsekaan mitään sen suurempaa tehdä kuin tavalliset asiat, mitkä muillekin potilaille teen. Toki jos satun olemaan purkamassa saneluita, yleensä ko. tyyppisten potilaiden sanelut priorisoituvat korkealle vs. varvasmurtuma.

 

edit: Lisäksi jos potilas ehättää jatkohoitoon sanelun aikana, faxaan jatkohoitopaikkaan (leikkuri/osasto) tekstit välittömästi niiden valmistuttua.
 

 

Ja lisäksi moniammatillisessa työyhteisössä työskentelevä henkilö voi vähän aikaa miettiä, jos sanoo jostakin tilanteesta, että jokin ammattikunta "rukoilee". Jätetään se ihan sairaalapastoreille. Lisäksi: kysyttiinkö viestissä että mitä osastonsihteeri tekee ILMAN hoitohenkilökunnan ohjeistusta? Ei. Vaan mitä esimerkiksi tekee. Ja kyllä, osastonsihteerinkin sana painaa esim. traumahälytyksessä.
Pagban viestistä paistaa epäkunnioitus ja alentuva suhtautuminen ko. ammattikuntaa kohtaan. Ei kannattaisi. Osastonsihteereinä työskentelee lähihoitajan, sairaanhoitajan ja muilla hoitoalan koulutuksilla olevia ihmisiä sekä jopa lääkäriksi opiskelevia. Ja vaikka ei olisikaan hoitoalan koulutusta, yleisesti osastonsihteeri on se, joka tietää melkein mitä tahansa tekeekään mielesi kysyä.  -_- 


Ja tässä vaiheessa kerron kyllä vain mitä itse mm. tein ja teen, mutta minulla on kyllä hoitoalan tutkinto, en ole varma mitä kollegat sitä ilman tekevät.

[Pagba]

Ja vaikka ei olisikaan hoitoalan koulutusta, yleisesti osastonsihteeri on se, joka tietää melkein mitä tahansa tekeekään mielesi kysyä. -_-

No sepä hyvä. Meillä käy radiologi harvoin, mutta jos tulee vastaan jokin kinkkisempi ongelma, kuten että mitä jostain harvinaisesta projektiosta pitäisi erottua, niin kysynpä sitten osastonsihteeriltä, kun hän kerran on lähestulkoon kaikkitietävä.

[kpl]

Uh. En tiedä onko toisen viestin ja työn vähättely oikein kivaa :/

Luulen, että osastosihteerin työ on siinä mielessä vähän kuin vaikka laitoshuoltajien, että kun työ on tehty hyvin, niin pystyy hoitohenkilökunta tekemään työnsä. Sinäänsä "näkymätöntä" työtä, että ei sitä huomaa silloin kun on hyvin hoidettu. Mutta auta armias jos ei olekaan niin kusessa ollaan! Kun kuka muu sen osaisi..

Tämä on siis kohteliaisuus, toivottavasti osasin selittää selkeästi.

[pocis]

Usein tuntuu että jos sihteeriä ei oo niin mikään ei toimi. Sihteeri tilaa kyydit ja kuskaukset. Soittelee tutkimusajat. Hoitaa jatkoaikojen varaukset. Tilaa paperit ja hoitaa paljon muutakin juoksevaa jota ilman hoitajien on vaikeampi tehdä hoitohommaa. 

[Keep the faith]

Meitä sihteereitä on erilaisia, eri kokemuksella ja eri koulutuksella. Itse olen lähihoitaja sairaanhoidosta ja huolenpidosta, samassa talossa since 2/2009 (valmistuin 5/2008)ja sihteerin työn lisäksi teen siis hoitajan työtä, lisäksi olen harvoin mutta joskus sairaalan jononhoidossa, olen työskennellyt myös muistipolilla ja sairaalan hallinnon sihteerinä + KS:n sihteerinä.

Koska työpisteitä on ollut yhteensä nuo  9 eli 5 osastoa ja loput mainitut, tunnen kaikki seniorit ja ylipäänsä koko vakihenkilökunnan laikkarista ylilääkäriin niin....noh, saa multa kysyä ja paljon kysytäänkin.

Päivittäin.

Hyvin harvalla on samaa käsitystä ja tietoa koko organisaation kulusta, yksittäisen potilaan saapumisesta sairaalaamme aina sinne kotiutumiseen ja jatkohoitoon asti. Yksittäisen tutkimuksen kulusta, siihen vaadittavista esivalmisteluista jne.

 

Lisäksi olen mm. vienyt potilaita RTG:hen, joten väitän jotain jo siitäkin tietäväni, noin niinko kuvausteknillisesti, koska meillä vievä henkilö avustaa rtg-hoitajaa.

Semmonen yleismies Jantunen lienee oikea nimike, vaikka ihan perushoitajan palkkaa nostan. Elvytystilanteeseenkin jouduin, ihan kuten olisin joutunut tavan rivihoitajana.

 

Minä pidän työstäni, saan paljon arvostusta ja kiitosta ihan lääkäreitä ja hoitajia myöten. Ylpeäksi ammattitaidostani en rupea, se vanha sanonta ylepys käy lankeamuksen edellä on enempi kuin tosi. Olen niin nuori vielä alalla, että mulla on paljon opittavaa talon ulkopuolisesta maailmasta. Ja itse olen hommani valinnut, suostunut ennakkoluulottomasti kiertäväksi sihteeriksi ja hoitajaksi, kun kerran varahenkilöstöön kuulun. Se on myös talon etu, että loma-ja sairaussijauksiia tekee vakkari, joka tietää paljon käytännöstä.

 

Pagba tuskin kommenteillaan halusi olla vähättelevä, kaikilta ei vain verbaalinen ulosanti onnistu niin hyvin, ei vaikka olisi Jumalasta seuraava. Sekin on nimittäin taito, asetella sanansa vaikka tekisi mieli haistattaa paskantärkeälle henkilölle pitkät.

 

Sihteerin työ on osa arvokasta työtä sairaaloissa ja muissa toimipisteissä, sellaista stressaavaa ja alati läsnäolevaa hommaa. Mutta me like.

 

Tuossa vielä vanhempi ketju aiheesta;

http://hoitajat.net/foorumi/topic/441-osastonsihteerin-ty%C3%B6/?hl=osastonsihteeri#entry6838

[hoplaa]

On kyllä vähän ikävä sävy osassa viestejä. Kuitenkin harvempi laitos on toimiva ilman eri alan osaajia, ja monesta osasta koostuu isompi, toimiva kokonaisuus. Arvostetaan toinen toisiamme siis, joku muu tekee sen mihin oma nimike ei edellytä/riitä, mutta ihan yhtälailla sekin on tärkeä osa työyhteisöä. Mulle ainakin oli paljon uutta tietoa osastosihteerin työstä :)

[Pagba]

Jumalasta seuraavan viittaa hartioille ja supersankarin trikoita jalkaan oli xsa osastonsihteerin päälle sovittamassa ja sitä jalustalle nostamista protestoin. Olen nyt tehnyt yksin töitä röntgenosastolla kahden viikon ajan ja olen hoitanut myös osastonsihteerin hommat ajanvarauksineen ja lausuntojen purkamisineen. Tarvittaessa pystyisin tekemään ne vaikka vuoden ajan. Mutta kuinka kauan osastonsihteeri pärjäisi yksin röntgenosastolla? Ei vuotta, vaan sen yhden ainokaisen päivän, jonka hän käyttäisi perumalla tutkimusajat. Minusta siinä on vissi ero.

[Julma]

Jumalasta seuraavan viittaa hartioille ja supersankarin trikoita jalkaan oli xsa osastonsihteerin päälle sovittamassa ja sitä jalustalle nostamista protestoin. Olen nyt tehnyt yksin töitä röntgenosastolla kahden viikon ajan ja olen hoitanut myös osastonsihteerin hommat ajanvarauksineen ja lausuntojen purkamisineen. Tarvittaessa pystyisin tekemään ne vaikka vuoden ajan. Mutta kuinka kauan osastonsihteeri pärjäisi yksin röntgenosastolla? Ei vuotta, vaan sen yhden ainokaisen päivän, jonka hän käyttäisi perumalla tutkimusajat. Minusta siinä on vissi ero.

En sitten tiedä onko teillä sihteerit pelkästään ajanvarausta ja lausuntojen purkua varten, mutta ainakin päivystyksessä se toimenkuva on melkoisesti laajempi. Tuskin siellä saisi kovin moni hoitaja edes potilasranneketta tulostettua, saati että pyörittäisi kaikkea mahdollista. Ja toisaalta harvassa päivystyksessä hoitajilla olisi edes aikaa noihin tehtäviin.

 

Jos on hiljainen osasto ja vähän töitä niin mikä jottei siellä yksinkin kuuntele radiota muutaman vuoden. Eipä tartte pelätä että kukaan syö eväät kaapista.

[Satu]

Jumalasta seuraavan viittaa hartioille ja supersankarin trikoita jalkaan oli xsa osastonsihteerin päälle sovittamassa ja sitä jalustalle nostamista protestoin. Olen nyt tehnyt yksin töitä röntgenosastolla kahden viikon ajan ja olen hoitanut myös osastonsihteerin hommat ajanvarauksineen ja lausuntojen purkamisineen. Tarvittaessa pystyisin tekemään ne vaikka vuoden ajan. Mutta kuinka kauan osastonsihteeri pärjäisi yksin röntgenosastolla? Ei vuotta, vaan sen yhden ainokaisen päivän, jonka hän käyttäisi perumalla tutkimusajat. Minusta siinä on vissi ero.

 

Protestoit toisen jalustalle nostamista ja seuraavassa lauseessa teet itse itsellesi samaa..? mmmmkay.

[Pagba]

Jep, olen minä aika sälli. Hallitsen osastoni kaiken toiminnan. Meitä on nyt kaksi rölliä töissä ja se on hyvä se. Aiemmin olin kaksin osastonsihteerin kanssa ja se kävi vain väliaikaisratkaisusta. Jos sairastuin, ei kukaan tehnyt minun hommiani. Potilassiirroissa ei toimiston ihmisestä ollut apua, sillä hänellä ei ollut hoitoalan koulutusta ja vakuutusyhtiö olisi alkanut nikotella, jos hän olisi telonut selkänsä siirtopatjan kanssa. Hän oli toimistossa säästäen minulta vaivan olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Olen ollut töissä isommissakin paikoissa ja niissä arvostin osastonsihteereitä enemmän, joskin nyppi olla pimennossa joistain potilaita koskevista asioista. Vaan mitäs, minulla oli oma työsarkani, eikä osastonhoitaja olisi katsellut hyvällä sitä, että olisin opetellut itselleni kuulumattomia hommia. Ajanhukkaa olisi ollut se.

[Keep the faith]

^Se on harmi, että sulla on tuo kuva asioista ja tuo asenne sihteeriänne kohtaan. Siinä lienee jo jotain henkilökemiassakin?

Mitä tarkoitat "nyppi olla pimennossa joistain potilaita koskevista asioista"?

 

Tekstisi perusteella sinulla siis on arvostusongelmaa juuri teidän yksikön suhteen, kuitenkin olet nähnyt isompiakin yksiköitä, hyvä niin. Ettei jää turhan yksipuoliseksi noi sun näkökannat.

[Pagba]

No mitäs, osastonsihteerin kanssa työskenteleminen tarkoittaa minun työpaikassani sitä, että henkilökuntarakenne on vaillinnainen. Kun aloitin työt, meitä oli kaksi ja puoli röntgenhoitajaa. Puolikas meni kokonaan eläkkeelle ja toinenkin häipyi maailmalle. Sain työkavereikseni kaksi rölliä peräjälkeen. Ensimmäinen oli liiankin pätevä ja lähti takaisin kiinnostavampiin hommiin ennen koeajan loppumista. Toinen oli hyvä vain kahdessa asiassa: työpanoksensa markkinoimisessa ja sen selittelyssä, että miksei hän sitten käyttänyt sitä. Häneltä lähti tallennukseen kuvia, jollaisia yksikään hitusenkaan itsekriittinen rölli ei lähettäisi eteenpäin (tyyliin kahden polven sijaan puolitoista polvea). Onneksi hänkin lähti pois ja minusta tuli yksikön esimies. Vapautunutta paikkaa haki vain yksi rölli, mutta hänellä oli äitiysloma pahasti kesken. Pärjäilin sitten osastonsihteerien kanssa.

Yksi oli raivostuttavan nöyrä. "Anteeksi kun minä tämän virheen tein, ethän vain teloita minua tämän vuoksi." Virheistään oppii, mutta asenteellaan hän nosti huomauttamiskynnyksen huomattavan korkealle. Ei kehdannut sanoa petrattavista jutuista. Toinen yritti varata aikoja väleihin, jotka oli tarkoituksellisesti jätetty vapaiksi. Potilaita niin aikaisin aamulla, että teknisiä rutiineja ei vielä ollut tehty. Liukuvalle ruoka-ajalle varatuksi tunniksi, jolloin ei joko ehtinyt kuvata äkkiarvaamatta tulleita päivystyksiä tai lähteä syömään. Päivän loppuun, kun muutenkin joku saattoi tulla viittä minuuttia ennen työajan loppumista koettamaan onneaan. Hän siis yritti muuttaa käytäntöjä kysymättä ensin, josko niissä olisi ollut jotain järkeä sellaisinaan. Otti kylläkin onkeensa palautteesta ja oli muuten niin hyvä osastonsihteeri, että sai monen muun havitteleman vakipaikan yksityispuolelta. Kolmatta vähän jännitin, sillä talon osastonsihteereitä johtava ihminen oli sivuutettu edellistä osastonsihteeriä valitessa ja nyt hän olisi saattanut kostaa sen määräämällä töihin ruokkoamattoman neanderilaisen, joka olisi vain tuijottanut synkästi potilaita luukun takaa ja äyskäissyt: "Mitä asiaa!" Tulikin mukava ja särmä osastonsihteeri, jolta opin monta tietoteknillistä juttua. Ei hänkään silti kuvia osannut ottaa tai potilaita siirtää.

Epämääräinen lausahdukseni, jota en nyt tällä täppärillä saa näkyviini, tarkoitti kokonaiskuvan hallitsemista ja ahdistusta siitä, että se ei onnistu rakenteellisista syistä. Olin Suomessa tehnyt muutaman kuukauden ajan töitä sädehoidossa ennen kuin lähdin Norjaan töihin. Siellä otti päähän se, etten tiennyt potilaista muuta kuin nimen, syntymäajan ja diagnoosin. Suomessa tiesin paljon enemmän ja kokonaishoito oli meidän vastuullamme, Norjassa työ oli teknisempää. Potilailla oli erityinen hoitosairaanhoitaja, jonka luona he kävivät viikoittain. Hänellä oli pääsy papereihin, meillä ei. Samanlainen lokeroiminen, töiden tiukka jakaminen, ottaa pannuun isommissakin suomalaisissa yksiköissä. Haluan pitää kaikkia ohjaksia käsissäni. Luulen, että olisin onnellisimmillani jossain tosi pienessä yksikössä, jossa tekisin vaivatta kaikki työt. Meidän yksikkömme on siihen hieman liian suuri.

[G.Focker]

Ota lainaa ja perusta oma kuvantamisyksikkö. Siten sulla on kaikki langat käsissä. Saat olla ampuja ja tähystäjä, kuski ja kartturi, laitosapulainen ja osastosihteeri.

[Pagba]

Ei onnistu täällä, Gaylord. Kilpailu olisi liian kovaa nykyisen yksikköni kanssa. Toisaalle taas en voisi sitä perustaa, sillä olen liian mieltynyt nykyisiin seitsemän minuutin työmatkoihini pyörällä. Kotini puolestaan pysyy siellä missä lapset ovat ja lapset ovat siellä missä heidän isovanhempansa ovat. Se kahdessa asiassa hyvä entinen työkaverini muuten palkattiin nostamaan yksityistä kuvantamisyksikköä pystyyn täällä, mutta yllättäen hän epäonnistui tehtävässään.

[xsa]

Onneksi on ihmisiä, jotka osaavat kaiken, eivät vain halua sitä toteuttaa käytännön asioiden vuoksi.
 

Oma "osaan ja tiedän kaiken"-lauseeni oli EHKÄ aavistuksen IRONINEN.
Kieltämättä tiedän monista asioista monia asioita, ja sellaisiakin asioita joita itse asiassa esimerkiksi tällä hetkellä kukaan muu ei polilla tiedä, koska hoidan ne yksin, mutta en lähtisi väittämään ikinä että hoitaisin koko puljun itse enkä kyllä haluaisikaan, olen täysin tyytyväinen siihen, että on muita ihmisiä ja olen yhteistyökykyinen, vaikka tekisivät asiat vaikka eri tavoin kuin minä, tai kuten haluaisin ne tehtävän, (ajatella!).
Lähinnä halusin ensinnäkin korostaa sitä, että ateistina en halua joutua rukoilijan asemaan, ja toiseksi, että osastonsihteerin työnkuva (kysymykseen liittyen) PÄIVYSTYSpoliklinikalla on mo-ni-puo-li-nen, oli tilanne mikä tahansa niin tumput suorina en seiso, siitä ei minulle makseta.
 

[Pagba]

Minäkin olen ateisti ja siksi koko sopan keittänyt kommenttini on tulkittavissa ironiseksi, vaikka samaahan voisi väittää mistä pahennusta aiheuttaneesta lausumasta hyvänsä. On usein väitettykin. Valitsin huonot kortit tähän peliin, mutta se ei ole mikään tekosyy jättää peliä kesken. Heghlu'meH QaQ jajvam!