Jump to content
 
Kerde

Vanhempien ohjaaminen/lasten psykiatria

Recommended Posts

Kerde

Katsoin Isännän ja koiran käytöskoulua ja siinä tämä koiraguru sanoi: "Minulle tullaan kertomaan huonosti käyttäytyvästä koirasta, mutta kun menen paikalle, niin koirassa ei ole mitään vikaa vaan niissä ihmisissä ympärillä!" Lasten psykiatriassa tuntuu ihan samalta...

 

Miten ohjaatte vanhempia? Tuntuuko muistakin vai vaan musta, että välillä takoo päätään seinään vanhempia ohjatessa. Tulee joskus niin toivoton olo, että ei tästä tule koskaan mitään, huostaan vaan lapsi. Jotenkin tällä hetkellä tuntuu, kun olen ehtinyt lukemaan lehtiä ja uutisia enemmän, että yleisellä tasolla pitäisi jo enemmän päästä ohjaamaan, esim. neuvolassa.

 

Ihan käsittämätöntä lukea näitä, että Liperissä kiellettiin synttärikutsujen jakamiset päiväkodissa (vai miten se nyt meni), koska päiväkoti-ikäisille on tullut mittavia kiistoja asiasta. Eikö tällaiset ole juuri niitä hetkiä, jolloin lapsi kaipaa aikuisen neuvoja ja ohjausta miten toimia? Ei niin, että otetaan kutsut kokonaan pois. Sama kuin osa vanhemmista ratkaisee ovien paiskomista sillä, että irrottaa oven saranoiltaan kokonaan. Yöksi lapsi saadaan rauhoittumaan ottamalla hehkulamppu lampuista irti. Lasten pelaaminen kouluaamuina estetään ottamalla scart-johto käsilaukkuun työpäivän ajaksi. Tai kaukosäädin auton takapenkille työpäivän ajaksi. 

 

Mitä tällaiset keinot kertoo lapselle? Mun mielestä ne kertoo, että aikuiset ovat neuvottomia ja epävarmoja -> lapsi tulee turvattomaksi tästä -> lapsen täytyy kokeilla lisää rajojaan tästä syystä.

 

Mä ainakin työssäni kohtaan jatkuvasti sitä perusasioiden opettamista: Kyllä, sinä olet vanhempi, sinä voit kieltää lasta. Ylenpäänsä tuntuu, että lapselle puhuminen on vaikeaa. Miksi tällaisista asioista ei uutisoida? Pitäisi jotenkin enemmän antaa neuvoja kuin päivitellä lööpeissä hölmöyksiä. En edes syytä vanhempia tästä, vaan ihmettelen miten voisi jotenkin tätä nyky-yhteiskunnan vanhemmuutta vahvistaa? Puuttuu ne mummot, jotka neuvovat, koska mummotkin on nykyään niin kiireisiä.

 

Kuuntelin myös radiosta autossa jotain juttua, että jenkeissä otettiin aikanaan käyttöön nollatoleranssi aseiden suhteen, niin esimerkiksi tämän jälkeen ekaluokkalainen erotettiin koulusta ja poliisi kävi hänet hakemassa, kun oli pureskellut keksin aseen muotoon. Ei mielestäni ole kaukana, etteikö Suomessakin jossain vaiheessa olla näin hysteerinen yhteiskunta. :-X

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kpl

Meinasin jo silloin kommentoida kun kirjoitit tämän tekstin, mutta jotenkaan en osannut sanoa mitän viksua. Kyllä, olen huomannut saman ja itsehän en edes lasten/vanhempien kanssa ole paljoa tekemisissä. 

On ihan ookoo kieltää lasta, on ihan ookoo käskeä lasta.. Vanhempana joutuu tekemään päätöksiä, se on vanhemman vastuu. Ei sen lapsen kanssa aina tarvitse neuvotella, joskus on oltava se "ilkeä" vanhempi ihan vain että saadaan joku asia tehtyä joka edistää lapsen terveyttä. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jnnu

Vähän ehkä aiheen vierestä, mutta mutta..

 

Tuntuu että nykyaikana vanhemmilla ei ole enää välttämättä otetta lapsiin, vaan lapsilla on ote vanhempiin. Taannoin huoltaja toi lasta päivystysvastaanotolle silmässä olevan roskan vuoksi. Yritettiin ensin huuhdella silmää, mutta se ei onnistunut lapsen sekä huoltajan yhteistyökyvyn puutteen vuoksi. Monen hoitajan yhteistyöllä maaniteltiin lasta, mutta lapsi tomerasti ilmoitti että häneenhän ei kosketa ja hän haluaa kotiin. Lääkärikin siihen tuli ihmettelemään ja yritettiinpä siitä yhtä sun toista.. Arviolta tunnin temppuilun  ja lahjonnan jälkeen huoltaja ilmoitti että he lähtevät vastaanotolta nyt kotiin, koska hänen lapselleen ei tehdä yhtään mitään mitä lapsi ei itse halua. 
Tuossa tilanteessa se ongelma oli siinä lapsen huoltajassa ja hänen asenteessaan, ei lapsessa. Lapsi oli vaan oppinut hallitsemaan vanhempiaan, kun oli siihen huomannut tilaisuuden olevan. 



 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lego

Tuli nyt tuosta synttärikutsuista mieleen, että täällä päiväkodissa ohjeistus että laitetaan ne kutsukortit huomaamattomasti kutsuttujen lokeroihin hyvissä ajoin. Se kait on ollut ihan toimiva keino.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kpl

Tuntuu että nykyaikana vanhemmilla ei ole enää välttämättä otetta lapsiin, vaan lapsilla on ote vanhempiin. Taannoin huoltaja toi lasta päivystysvastaanotolle silmässä olevan roskan vuoksi. Yritettiin ensin huuhdella silmää, mutta se ei onnistunut lapsen sekä huoltajan yhteistyökyvyn puutteen vuoksi. Monen hoitajan yhteistyöllä maaniteltiin lasta, mutta lapsi tomerasti ilmoitti että häneenhän ei kosketa ja hän haluaa kotiin. Lääkärikin siihen tuli ihmettelemään ja yritettiinpä siitä yhtä sun toista.. Arviolta tunnin temppuilun  ja lahjonnan jälkeen huoltaja ilmoitti että he lähtevät vastaanotolta nyt kotiin, koska hänen lapselleen ei tehdä yhtään mitään mitä lapsi ei itse halua. 

Tuossa tilanteessa se ongelma oli siinä lapsen huoltajassa ja hänen asenteessaan, ei lapsessa. Lapsi oli vaan oppinut hallitsemaan vanhempiaan, kun oli siihen huomannut tilaisuuden olevan. 

Muutamaan samanlaiseen tilanteeseen oon itse näytteenotossa törmännyt. Aikamme kun olimme yrittäneet lasta taivutella nätisti ja puoliväkisin, niin tuli äidiltä/isältä kysyttyä, että otetaanko tämä koe vai ei. Molempiin vastauksiin olen törmännyt, ei-vastauksella pääsee takaisin käytävään ja saa tulla toistekin yrittään. Kyllä-vastauksella pääsee heräkästi labrahoitajan syliin tiukasti istumaan. 

Kerran nappasin syliin käytävältä huutavan ja itkevän lapsen joka vain juoksi ja veri valui kädestä.. Äiti oli lähtenyt hakemaan suklaata lapselle että rauhottuisi, ja lapsi oli sitten lähtenyt karkuun.. Veri oli siinä välissä valunut pitkin lapsen vaatteita.. :rolleyes:

Ei sillä, on niitä viksujakin vanhempia. Eräskin mukula käy aina isänsä kanssa kokeissa, kun äiti odottaa käytävässä. Äidin kanssa kun siitä ei vaan koskaan tule mitään, ite ovat sen hokanneet. Äidillä ei riitä kantti hommaan. Miusta toi on hyvin tehty.

 

joo, oon lapseton ja miusta monesti vaan voisivat vanhemmat miettiä omia asenteita ja kasvatustaan. Jos vanhempi pelkää, niin mites sitten se oma lapsi kun ottaa mallia kuitenkin vanhemmistaan  :rolleyes: ei toki kaikkien kohdalla, on niitä viksujakin äitejä ja isiä.

 

uh, tulipa taas avauduttua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hansukatti

Hoh-hoijaa... :) Itse työskentelen aikuispsykiatrialla ja siellä kanssa törmää ihan jatkuvasti aivan käsittämättömiin vanhempiin. Tyylin: "Me vaaditaan, että meidän Jarin on parannuttava skitsofreniasta nyt tai me tehdään teistä valitus." "Meidän Villen on päästävä heti töihin ja saatava asunto ja sitä ja tätä" ja Ville on oikeasti heikkolahjainen, psykoottinen narkkari, jonka elämänhallintataidot on alle absoluuttisen nollapisteen. Sitten on nämä, jotka säilövät ja hyysäävät sitä avutonta kolmekymppistä pienokaistaan omissa nurkissaan ja auttavat täysin avuttomiksi ja tulevat sitten meiltä vaatimaan yhtä sun toista.

 

No, sitten äidin puheenvuoro. Täytyy sanoa, että se lasten kieltäminen ja se maailman ilkeämpänä ihmisenä toimiminen ja siitä seuraavan raivon ja mielipahan kestäminen on kyllä ollut synnytyksen jälkeen vaikeinta, mitä vanhemmuudessa olen kohdannut. Mutta se on vaan tämän homman se "paskaduuni", joka on myös tehtävä, että sitten pääsee nauttimaan niistä parhaista hetkistä. Yksi tuttu sossu kerran sanoi, että jos vanhemmat ei koskaan laita lapselleen rajoja, sen joutuu aina lopulta tekemään poliisi. Näin taitaa olla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Multa yksi äiti kysyi neuvoa, kun neuvolalääkäri oli kouluikäiselle suositellut sitä Miniriniä yökasteluun. Hän ei haluaisi lääkkeitä syöttää. Äiti pohti voisiko tämä johtua siitä, että joskus 3-vuotiaana lapsi on kokenut trauman: Väkisin pidettiin kiinni labrassa. Kyllä siinä sai hetken mielessä kerätä itseään, että jaksoi taas asiallisesti ja myötätuntoisesti vakuuttaa, että lapsi ei traumatisoidu sellaisesta ja jos lääkäri on määrännyt Miniriniä, niin kannattaisi sitä kokeilla, niin voi joskus päästä yökylään kavrillekin ilman, että traumatisoituu siitä, että pissaa kaverin kotona sänkyyn... :-X Tai siitä, ettei ikinä uskalla yökylään kavereille tämän vaivan takia ja jää sosiaalisista suhteista vaillinaiseksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
tittelituure

Jo neuvolassa näkyy ihan vauva-aikana tuo vanhempien kyvyttömyys sietää lapsen pettymyksiä. Vielä yli 1-vuotiasta imetetään tai pulloruokitaan useita kertoja yössä, kun lapsi itkee öisin ja haluaa maitoa/velliä ja sitten harmitellaan, kun lapselle ei ruoka maistu ja yöt on risaisia. Ja itse tiedät puhuneen jo alusta asti näistä asioista kerta toisensa jälkeen ja yrität puhua siitä, että lapsen täytyy oppia sietämään pettymyksiä; että se on yksi lapsen kehitystehtävistä, johon tarvitaan aikuisen apua ja tukea. Kun jo siinä vaiheessa puhuu kuuroille korville niin vaikeammaksi vaan menee ajan myötä...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kpl

Multa yksi äiti kysyi neuvoa, kun neuvolalääkäri oli kouluikäiselle suositellut sitä Miniriniä yökasteluun. Hän ei haluaisi lääkkeitä syöttää. Äiti pohti voisiko tämä johtua siitä, että joskus 3-vuotiaana lapsi on kokenut trauman: Väkisin pidettiin kiinni labrassa. 

:shock:

 

oon muutes miettinyt tuota, että minkä ikäisen lapsen pitäs se yö pääsääntöisesti nukkua syömättä? Ei siis aina eikä kaikkien kohdalla, mutta sellain suurin piirtein. nimimerkil lapseton

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Rintamaidolla olevat lapset tarvitsee yösyöttöjä pidempään kuin muut lapset. Tietenkin hyvin yksilöllistähän se on, painonkehitys yms. Mutta mielestäni olisi hyvä huomioida myös vanhempien jaksaminen. Itse olen aina mennyt intuitiollani: nukutaan niin kuin se parhaiten kaikille sopii. Unikoulut on kamalinta mitä vanhemmat keksii vauvaikäisille! (Etenkin sellaiset missä ei vastata pienen vauvan tarpeeseen.)

 

Jotenkin yleisemmällä tasolla pitäisi vanhempia neuvoa, miten toimitaan missäkin. Mä työskentelen alakoululaisten parissa, niin siinä kohdin on jo moni asia vaikea kääntää toisin päin. Yhden lapsen kohdalla, josta itse ajattelen, että tavoite on saavutettu, jos lapsesta ei tule EVA-osastonuori. Yhtäkkiä sitten hoksasin, että äiti olisi kaikki nämä vuodet kaivannut konkreettisia neuvoja mitä hän voi tehdä. Kädestä pitäen. Hän oli aivan onnessaan, kun sai neuvon, että jos käytös on huonoa (myöhästelee koulusta tms) niin hän voi kieltää lapselta menon tapahtumaan, joka on tyyppiä "once in a lifetime". Äiti teki näin ja lapsi paransi käytöstään. Toki hirveellä mekkalalla, mutta raja oli asetettu, käytös parani ja äiti oli tämän jälkeen aivan ihmeissään, että oikeesti voiko hän jatkossain näin tehdä. Minä taas mielessäni olin pahoillani miten huonosti heitäkin tämä yhteiskunta pystyy auttamaan. Ei neuvolassa tällaisiin keretä, jos aikuiselle on täysin alkeista opetettava mitä voi tehdä vanhempana. (Tämä esimerkki on siis hedelmällinen: perhe on vastaanottavainen. Eri asia sitten ne perheet, joissa tilanne on tämä ja pidättäytyvätkin siinä...)

 

Jos joskus erehtyy lukemaan vauva-lehden Aihe vapaa-palstaa, niin ... lopullisesti tekee mieli luovuttaa. :w00t:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

 

Multa yksi äiti kysyi neuvoa, kun neuvolalääkäri oli kouluikäiselle suositellut sitä Miniriniä yökasteluun. Hän ei haluaisi lääkkeitä syöttää. Äiti pohti voisiko tämä johtua siitä, että joskus 3-vuotiaana lapsi on kokenut trauman: Väkisin pidettiin kiinni labrassa. 

:shock:

 

oon muutes miettinyt tuota, että minkä ikäisen lapsen pitäs se yö pääsääntöisesti nukkua syömättä? Ei siis aina eikä kaikkien kohdalla, mutta sellain suurin piirtein. nimimerkil lapseton

 

Jos ajatellaan puhtaasti rintamaidolla kasvavia vauvoja, esim. suositusten mukaan ens.6kk pelkkää rintamaitoa, niin yösyötöillä on suuri merkitys. Ei pelkästään sille lapselle, vaan äidin maidoneritykselle; http://www.ppshp.fi/imetys/prime101/prime114.aspx

Imetys on kysynnän ja tarjonnan lakien alla.

Eli minä esim. valitsin ja tähtäsin kuopukseni kanssa sinne 6kk täysimetyksellä, joten siihen valintaan sisältyi myös yösyötöt.

Jotka minä järjestelmällisesti "ajoin alas" 6kk jälkeen, joka pienensi maidoneritystä niin, että kuopus vieroittui rinnoilta ollessaan 8kk. Joka jälleen oli valintani.

Se, miten usein ja mihin rintaruokittu vauva havahtuu, herää tai on imetyksen tarpeessa, on kovin yksilöllistä.

Muokattu - Keep the faith

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×