Erikoistuminen

[Maribel88]

Hei vaan kaikille! Mä en ole aiemmin tässä foorumissa käynyt ja varmaankin se, mistä nyt haluaisin hieman tietoa, on käsitelty täällä ehkä useammankin kerran.

Mä olen 25-vuotias hoitsu ja oon ihan vaan itsekseni miettinyt erikoistumista, en siis ole työnantajan tai kenenkään muunkaan kanssa asiasta puhunut. Tarjolla olevista vaihtoehdoista mua ehkä eniten kiinnostaisi perioperatiivinen tai vaihtoehtoisesti pediatria. Ensinnäkin mua kiinnostaisi tietää, työskentelisinkö mä sitten esim. perioperatiivisessa hoitotyössä  vaan leikkurissa? Vai olisinko jossain muualla välillä, kenties? Sama juttu pediatriassa, onko se sitä sitten koko ajan?

Toinen kysymys koskee itse erikoistumista. Jos se kestää vuoden ja oliko se nyt 20 opintopistettä siihen päälle, vaikuttaako lukio tähän mitenkään? Mä olen lukion varsin hyvällä menestyksellä käynyt ja jotenkin mulla on mielikuva, että se (siis että lukio on käyty) katsottaisiin hyödyksi. Pitääkö tää nyt paikkansa vai oonko kuullut ihan höpöjä.

No, oikeestaan tossa oli nyt kaikki mitä oon mietiskellyt. Mun tarkoitus olisi -ehkä sitten erikoistumisen myötä- päästä kolmivuorosta normi päiväduuniin, koska mulle vuorotyö tuottaa jatkuvasti uniongelmia. Toki se ei ole ainut syy, vaan tarkoitus olisi muutenkin edetä hieman "valitsemallaan uralla" :).

Hyvää joulunalusaikaa kaikille ja kiitos niille jotka mahd. vastaa mulle :rolleyes:

[jeyce]

Lukion käyminen ei vaikuta amk-tasoisten tutkintojen jälkeisiin erikoistumisopintoihin. Paitsi voihan olla että siitä henkisiä resursseja opiskelemisen suhteen olet itsellesi saanut. Kannattaa hakea ammattikorkeakoulujen sivuilta tietoa noista erikoistumisopinnoista, niitä aika ajoin kyllä järjestetään. Ainahan opiskeleminen ja itsensä kehittäminen kannattaa.

[Vieras: Del_User]

Minä kyllä suosittelen sen lukion käymistä ihan siksikin, että se antaa aikaa. Sh:ksi ei kannata opiskella 2 kymppisenä. Se on kokemukseni mukaan nähtyäni 24 vuotiaita sairaanhoitajia jotka mm kerää virtsanäytteen limsapulloon. Ja sitten; on siinä sellainenkin puoli, että kun ymmärtää itseään, voi auttaa toista paremmin. En mollaa, koitan neuvoa. Lukio tai lähihoitajatutkinto ensin. Vaihtoehtoisesti harjoittelua vipparina, mutta siihen ei ole samoja mahdollisuuksia kouluttamattomana kuin ennen.