Jump to content
MAINOS

Lähihoitajakoulutus


Alf

Recommended Posts

Minkälaisia kokemuksia teillä on lähihoitajakoulun käyneinä / lähihoitajien kanssa työskennelleinä siitä miten rr-mittaukset ym temput tulee koulussa opittua ? Itseäni hämmästyttää jatkuvasti kun saa opettaa työpaikalla verenpaineen mittauksesta lähtien lähes kaikki temput.. Ei koske kaikkia, mutta aika pelottavan suurta osaa ko. koulun käyneistä. Ensihoitoon suuntautuneet muodostavat poikkeuksen asiaan.

"Sinä elät kuolemanpelossa"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 272
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

Itse olen käynyt 2,5 -vuotisen lähihoitajakoulun ennen sairaanhoitajaksi opiskeluani. Opiskelin vieläpä nuorisoasteella ollen vähän yli parikymppisenä luokan vanhimmasta päästä. Opiskelukavereista suurin osa oli 16-vuotiaita.

Muistan lähihoitajakoulutuksen paljolti tyhjänpäiväisenä "leikkimisenä ja laulamisena". Siellä panostettiin paljon arkielämän perustaitojen, kuten ruoanlaiton ja vaatehuollon opettelemiseen sekä sitten liikunnallisiin, kuvaamataidon ja musiikin opiskelemiseen. Perusteluna oli se, että näitä voidaan sitten hyödyntää tulevassa asiakastyössä. Myös yhteiskuntatietoa oli mielestäni aivan hirveästi suhteessa sitten juuri näihin laboraatio- ja hoitotyön teorian tunteihin tai vaikka anatomiaan. Hoitotyön tunneillakin suuri osa ajasta käytettiin omien asenteiden pohtimiseen, koska valtaosa opiskelijoista ei ollut koskaan hoitanut oikeaa potilasta.

Kritisoin tätä usein ääneen opiskeluaikanani, jolloin minulle todettiin alan muuttuneen siihen suuntaan, että työn ehtii opetella sitten työpaikallakin. Koulun tehtävä on luoda pohja sille opettelulle. Esimerkiksi mainitsemaasi verenpaineen mittaukseen siellä käytettiin yhdet laboraatiotunnit, joissa ensin katsottiin aiheesta video ja sen jälkeen harjoiteltiin käytännössä. Yhdessä tentissä kysyttiin asia teoriassa ja tenttiin kuului myös käytännön osio, jossa paine piti mitata opettajalta.

Oppiminen oli joka asiassa kiinni opiskelijan omasta motivaatiosta, ja jos joku sattui olemaan juuri laboraatiotunnilta pois, piti hänen korvata asia kirjallisella tehtävällä. Varmasti sellaisiakin opiskelijoita pääsi läpi, jotka sitten vain kopioivat tehtävän hoitotyön kirjasta.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että nykyisessä (silloisessa) lähihoitajakoulutuksessa oli paljon asioita, jotka olisi voitu siirtää esim sosiaali- ja terveysalalle suuntaavan kymppiluokan opetettavaksi. Ei ole mitään järkeä käyttää ammatillisessa koulutuksessa aikaa arkielämän toimintojen opiskeluun, kun ne tunnit on sitten pois jostain muualta.

En tiedä, onko lähihoitajakoulutuksen pidentyminen tuonut asiaan muutosta. Ainakin nykyisin sinne pääsee vielä nuorempana, jo 15 -vuotiaana suoraan peruskoulusta.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

HARVINAISEN TERVETTÄ KRITIIKKIÄ. Koiraslottakoulusta voisi kertoa vähän samansuuntaisia juttuja, ei nyt sentään ihan noin kovia.

Sellanen tuli kuitenkin mieleen kun olin siellä sh-koulussa; olin vähän yli vuotta aikaisemmin valmistunut LVSK:ksi ja ollut sitten töissä Suomen mittapuun mukaan isossa pääkaupungissa yhessä laitoksessa mm. lääkäriampparissa ja sitten muutaman ekan viikon aikana yritin saada vapautusta SPR:n ensiapukurssi ykkösestä ja kakkosesta. Ne kun kuuluu kuulemma sairaanhoitajan suorittaa. En saanut vapautusta, koska en ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana suorittanut po. kursseja. Silloin meinasin ekan kerran lopettaa sh-koulutuksen, mutta olin lyönyt yhen palomiehen kanssa Kossupullon vetoa koulutuksen loppuunkäymisestä joten se oli sitten pakko kestää................

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Koulutuksen pidentyminen ei ole ainakaan parantanut täällä pääkaupunki seudulla lab-tuntien käyttöä näihin opetuksiin. Jokainen opiskelija jonka olen tavannut, on kertonut opettajien olevan sitä mieltä, että TYÖHARJOITTELUSSA ne opetetaan!

Tässä on tosin paikkakunta kohtaisia eroja ja en tiedä onko se pelkästään koulun linjauksesta tai opettajista itsestään kiinni millaisia ammattilaisia sieltä tulee työelämään.

Selkeästi olen ollut huomaavinani, että jos tietyn koulun nimen kuulee, asenne on jo valmis: "Ai, sä ootkin sieltä...."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse kävin HSO:ssa ensimmäisen järjestetyn lähhärikoulutuksen -94-96(hitto siitä on aikaa 8) ) ja se oli tietenkin suunnitteluvaiheessa eli kärsittiin kyllä sillä kurssilla paljon. Tosin ensihoitoon suuntauduttiin sitten motivoituneiden, ei ehkä kaikista päteviempien opettajien kanssa, mutta koulusta tuli valmistuttua 8)

Nyt kun rämpii tätä SH-AMK opiskelijan suota, niin tuntuu taas olevan lähtöpisteessä...Kävi mullekkin saman lailla kuin medille, 4.5 vuotta aktiivisena SPR:n EA-ryhmäläisenä ja perustason sairaankuljetuksen työntekijänä EA1&2(n.12 oppituntia) suorittamaan. Opettajan mielipide "nytkun tässä uudessa elvytys ohjeessa on tuo DEFIBRILAATTORI, niin kyllä sinun täytyy olla kurssilla ehdottomasti" Opettaja ei sanonut sanaakaan AED-laitteesta ko. tunnilla! No eräät kurssilaiset valittivat opetuksen huonosta tasosta, no opettaja piti täsmälleen samat tunnit uudestaan...

Ei enään "kun" 5 lukukautta :)

Kiitos.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 3 viikkoa myöhemmin...

Enpä ole ennen kuulluut noin surkeasta tilanteesta. Mistä ihmeen koulusta valmistuu lähihoitajia jotka eivät osaa edes verenpainettamitata??! Meillä verenpaineita mittailtiin perusopintojen aikana useamman kerran eri päivinä. Suuntaavalla niitä sitten mittailtiin TODELLA useasti, niin kuin tehtiin monia muitakin temppuja. Tosin olen ensihoitoon suuntautunut, että ehkä se johtu paljolti siitäkin.

Onhan noita toki temppuja, joita ei koulutukseemme ollenkaan kuulu. Kuten laskimoverinäyteenotto, jonka itse olen oppinut työpaikkakoulutuksella. Kaikki temppu taidot taitaa olla lähäristä ihan itsestään kiinni ja toki suuntautumisesta!

Nainen paranee taudista kuin taudista, kun hän saa tietää sen kuuluvan vanhenemisen merkkeihin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse olen vasta opiskeluvaiheessa, vuosi takana ja edessä odottaa vuosi suuntaavaa koulutusta. Täytyy sanoa, että en varmastikaan vielä tässä vaiheessa osaa verenpaineen mittausta. Meillä kun se käytiin tyylillä "no kunhan saatte jotain lukemia tms", ilmeisesti opettaja sitten luotti että se opetetaan paremmin suuntaavissa opinnoissa?

Olen siis ylioppilaspohjaisella, mutta kaverini peruskoulupohjalta joutuivat kyllä opettelemaan esim. verenpaineen mittauksen jo perusopinnoissaan, heillä oli siitä oikein käytännön koe joka piti suorittaa hyväksytyksi, että sai kurssista numeron. Sama koski ainakin lihakseen pistämistä, muistaakseni. Meidän pistosten harjoittelu jäi opettajan malliesimerkin näyttämisen jälkeen siihen, että hän kysyi haluaako joku kokeilla. No, eipä sitten halunnut, joten pääsimme viikonlopun viettoon...

Täytyy kyllä myöntää, että nuo vuoden perusopinnot oli muillekin kun minulle haahuilua odotellessa sitä odotettua ja haluttua suuntautumisvuotta. Nyt on koulunvaihto edessä, saa nähdä miten näillä tiedoilla pärjään toisessa koulussa 8)

Minä synnyin tällaiseksi, mikä on sinun puolustuksesi?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: SummerAngel

Itse olen opiskellut alaa vuoden ja on vielä 1,5 v jäljellä, olen yo-pohjaisella luokalla. Outoa on se että suoraan yläasteelta (15 vuotias) pääsee opiskelemaan alaa.. Koulussa kävimme moneen otteeseen verenpaineen mittauksen ja jopa kokeessa se oli, se oli ehtona että sai numeron. Työssäoppimispaikassa kuitenkin vielä neuvottiin ja laitettiin mittaamaan verenpainetta. Pistämistäkin (insuliinin antoa) harjoiteltiin. Jokainen pisti itseään vaikka pakko ei ollut. On paljon helpompi ku itse ensin harjoittelee niin osaa tehdä sen potilaalle/asiakkaalle oikein. Kai se riippuu opettajistakin mihin he eniten painottavat. Siinä olette oikeassa että enemmän saisi olla konkreettista harjoittelua kuin teoriaa mutta on hyvä tietää mitä tekee ennen kuin alkaa tekemään mitään..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ehkä sillä koulutuksen pidentymisellä on haettu juuri sitä, että kun peruskoulun päättäneet hakevat ja tulevat valituiksi terveydenhuoltoalalle, niin arkielämän taidot on hukassa siinä vaiheessa. Jostain toisesta päästä on sitten karsittava pois, mutta oleellisia alan taitoihin liittyviä ei voi jättää huomiotta, se tulee eteen joka tapauksessa työssä. Olisi hyvä antaa palautetta kouluille siitä missä huomaa puutteita. Kovasti kaikki alan koulut mainostavat, että kuuntelevat kentän ääntä ja yrittävät vastata tarpeisiin. Mistä saataisiin tilastoa miten ovat onnistuneet?..

Ergonomia, kuntouksen jaksolla on monelta hukassa. Teknisten välineiden pelko on johtanut tilanteisiin, että delegoi hommaa jatkuvasti muille ja oma osaaminen ei edisty, kun ei uskalla koskea laitteisiin tai opetella ohjauksessa niiden käyttöä. Täysin oppineita tuskin kukaan on, mutta työnkehittyminen ja oman ammattitaidon kasvu pysähtyy, sekö on tavoite?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 kuukautta myöhemmin...

Minä olen valmistunut viime jouluna lähihoitajaksi ja meille kyllä opetettiin ihan kunnolla jo perusopinnoissa nuo rr-mittaukset sun temput.

Minä olen kyllä ensihoitoon suuntautunut, että siellä niitä tuli käytännössä enempi käytettyä ehkä niitä ei niin paljoa tule sitten käytettyä muilla työharjoittelussa ja muualla. Täällä missä nyt olen ollut töissä olen kyllä auttanut mittaamisissa ja muissa 8) , mutta ei siitä sen enempiä.

Asiasta täytyy antaa kouluille palautetta asiasta.

Minusta kyllä tuntuu siltä että se mitä minä opiskelin oli paljon enempi teoriapainotteista kuin se mitä olisi odottanut siltä koulutukselta :) , mutta se taitaa olla ongelma joka paikassa.

"Ei kuullosta kovin järkevältä", sanoi Kani. "Ei", sanoi Puh nöyrästi. "Ei kuulostakkaan nyt kun sen sanoo. Sitä ennen se kuullosti aivan järkevältä."

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."

-Nalle Puh

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tervettä kritiikkiä lähihoitajakoulutuksesta. Itse kävin lukiopohjata lähihoitajaksi. Kutakuinkin kaiken, minkä osasin, osasin onnekkaana saamani pitkäaikaisen työpaikkani ansiosta. Koulutusta kutsuin pilipalikouluksi. Koulutuksessa pohdittiin "syntyjä syviä", vaan ei suoranaisesti ammatin kannalta olennaisia asioita lainkaan. Etenkin laboraatiot olivat tasoltaan heikko ---.

Samaisen osaamattomuuden fiiliksen pohjalta kouluttauduin sh:ksi. Kuolutuksen aikana tunsin kyllä monesti hyötyneeni aikaisemmasta alan työkokemuksesta ja pohjasta, jonka lähihoitajakoulutuksen ja ammatin mahdollistamana olin saanut. Niin, ja sh:na työelämään meno oli ehkä helpompaa, kun oli keltanokka-sh:na kuitenkin monia muita kaltaisiaan vankempi pohja!

Toivottavasti lh-koulutus on muuttunut meidän koulutuksen jälkeen!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Valmistuin lh:ksi Hgin sairaanhoito-opistosta jouluna -97, suuntaaviina  opintoina sairaanhoito ja huolenpito. Verrattuna monien muiden koulujen kasvatteihin, tunnen saaneeni hyvän koulutuksen. Tietenkään sitä ei ole heti, itse asiassa milloinkaan, täysin valmis, mutta hyvät valmiudet kyllä työelämään sain. Toki koulutuksen aikana oli turhaakin, mm. 7/03 viesteissä mainitut vaatehuolto ja köksä, mutta verraten vähäistä se oli. Laboraatioita meillä oli riittävästi, ja mielestäni tasoltaan ihan ok. Koulun antamille valmiuksilla olen päässyt hyvin kehittymään hoitajan työssä. Nyt opiskelen sh:ksi samaisessa talossa mistä 6 vuotta sitten valmistuin.

Lh-koulutuksesta vielä sen verran, että yhdyn joidenkin käsitykseen siitä, että joku ikäraja pitäisi olla. Luulen että 17v. olisi aika ok. Melkoisen harva 15-16-vuotias on riittävän kypsä ja vastuuntuntoinen...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kaikkihan riippuu siitä, kuka sattuu opettajaksi ja kuinka paljon opiskelijalla itsellään on mielenkiintoa aiheeseen.

Itse opiskelen tällä hetkellä juuri ensihoidon suuntaavaa ja voin ilokseni todeta, että meillä on hyvät käytännön opettajat. Ovat molemmat pelastuslaitoksen L4:nä toimineita ja fiksuja kavereita. Vaan sen EA-kurssituksen suhteen minulla oli aivan sama juttu. EA1 ollut vuodesta 94, 2 vuodesta 95 ja olen uusinut ne viimeksi keväällä 2001, kun opetin puolet kurssista itse opettajan kuunnellessa. Nyt alkusyksystä kuitenkin piti käydä ne samat jutut tavallaan uudestaan (onneksi meillä oli lähinnä vain kirjakoe, eikä juuri laboraatiota).

Mitä opetukseen tulee, eivät sairaanhoitajaopiskelijat ole sen valmiimpia kentällä kuin lähihoitajaopiskelijatkaan. Käytännön hommia tehneenä olen nähnyt molempien tekevän melkoisia mokia ja opettanut itse niitä kädentaitoja, jotka minulle työkokemuksen myötä ovat karttuneet. Ja vaikka monet "temput" ovatkin tärkeitä hoitotyössä, kaiken mahdollisen käytännön hommista osaava ei välttämättä ole se parempi hoitaja, vaikka osaakin tehdä paljon. Hoitotyössä on aina se sosiaalinenkin puoli. Itse mieluummin olisin hieman teknisesti epävarman, mutta sosiaalisesti hyvin hoitotyössä mukana olevan hoitajan hoidettavana niin kauan kuin ei ole oikeasti kovin suurta hätää - hätätilanteessa sen hoitajan puhumattomuudella tms. ei ole oikeastaan juurikaan väliä, ainakaan jos potilas on tajuton.

Pitää aina muistaa, että potilasta siinä hoidetaan, ei tautia eikä konetta...

God save the king - cause no-one else will!

- Black Adder

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toki koulutuksen aikana oli turhaakin, mm. 7/03 viesteissä mainitut vaatehuolto ja köksä

Turhaa??

Ehkä väärässä paikassa opetettua, mutta ei varmasti taitoina turhimpia. No, tiedän kyllä (yksityisiä) laitoksia joissa hoitajan päivärutiineihin kuuluu ruoanlaitto ja pyykinpesu. Mikäs se on potilaana ollessa mukavampaa kuin herätä uuden leivän tuoksuun kun yökkö on aamuyöllä paakelsit vääntänyt...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toki koulutuksen aikana oli turhaakin, mm. 7/03 viesteissä mainitut vaatehuolto ja köksä

Turhaa??

Ehkä väärässä paikassa opetettua, mutta ei varmasti taitoina turhimpia. No, tiedän kyllä (yksityisiä) laitoksia joissa hoitajan päivärutiineihin kuuluu ruoanlaitto ja pyykinpesu.

Samaa mieltä, lähäreitä kun työskentelee kotipalvelussa, yksityisissä hoivakodeissa yms, missä on osattava k.o taidot. Ja nykynuorethan eivät tutkitusti osaa keittää edes perunoita, joten ei varmaankaan turhia aiheita. 8)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No, ajattelin ehkä vähän liikaakin omalta kantilta, kun on tullut asuttua omillaan 17-vuotiaasta ja kotona asuessa on tullut aina osallistuttua kaikkiin kotitöihin...

Toki kerran keitettiin puuroja ja leivottiin sämpylöitä, mutta siinä vaiheessa en tiennyt olisko pitäny itkeä vai nauraa kun keiteltiin pussikeittoja ja lämmiteltiin uunissa maksalaatikkoa yms... Et silleen... Olis se jakso oikeesti voinu olla antoisampikin. En tiedä oliko vika meidän koulussa vai ko. opetuksen toteuttaneessa opinahjossa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: 31052004

HEI KAIKKI !

Olen valinnan edessä . Unelmani on ollut jo 20 vuotta hoitoala. Haluaisin tietoa ja kokemuksia siitä, kannattaako valita lähihoitajan koulutusohjelmaksi VANHUSTYÖ vai SAIRAANHOITO JA HUOLENPITO huh.gif?

Olen nopeasta työtahdista kiinnostunut ja niistä työtehtävistä mitkä aina ovat hoitajille kuuluneet. Siis onko työmarkkinoilla enemmän vetoa kumpaan koulutussuuntaan ?? Tiedän että LH :jia ei niin sairaanhoitajien keskuudessa arvosteta, mutta meitäkin varmasti tarvitaan, hoitotyötä, sitä perushoitoa kun antavat ne LH:t.

Toisaalta tämän päivän hoitotyö tulee olemaan sairaaloissakin enimmäkseen vanmhusten hoitoa, koska he ovat niin sairaita, mutta pääseekö sillä koulutuksella mihinkään muuhun kuin pitkäaikaisosastoille huh.gif

VASTATKAA PLIIS MAHDOLLISIMMAN PIAN T. Sintttu

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No jos mulle annettas nuo kaksi vaihtoehtoa valita suuntaavaksi kuin vanhustyö tai sairaanhoito ja huolenpito niin valitsisin kakkosvaihtoehdon eli sairaanhoidon ja huolenpidon. Se mitä ymmärsin niistä kun kuuntelin niitä vaihtoehtoja omassa koulussani silloin 2001 niin SH ja Huolenpito vaikutti laajemmalta ja sen puoleen antaa enempi valmiuksia käytännön työhön tai jotain.

Itse kyllä luin ensihoidon suuntaavan 8)

Anu

"Ei kuullosta kovin järkevältä", sanoi Kani. "Ei", sanoi Puh nöyrästi. "Ei kuulostakkaan nyt kun sen sanoo. Sitä ennen se kuullosti aivan järkevältä."

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."

-Nalle Puh

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jep ja ehtoota. Aiheesta jotakin..itse luin ensihoidon, ja vieläpä kurssiohjelman mukaan jotenka sain olla muiden pioneerien joukossa. Meitä edeltävät kurssit kun lukivat 1/2 vuoden suuntaavat opinnot.

Sitten töihin, saku:ssa ja päivystyksessä. Tuli aika lähteä lisäoppimaan (sh:ksi) ja kun tuli tunneilla puhetta ea-viikosta, hain vapautusta..ja eipä tullutkaan..eivätpä auttaneet työnantajan työtodistuksetkaan ja kouluttajakin oli jostain mualta kuin spr:ltä tai jostain sairaalan päivystyksestä..mutta se siitä..koulu jäi sen sileän tien..ja nyt uudet kikat mielessä..pärjätkää !!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sinttu: Itse suuntauduin lh-opinnoissa sh ja huolenpitoon, ja suosittelen sitä lämpimästi. Ainakin meillä opetus oli ihan ok ja työnantajat ovat suuntautumisvaihtoehtoa arvostaneet. Jos meinaat osastotyöhön, työnantajat arvostavat tätä silloin mm. ensihoitoakin enemmän, oman kokemukseni ja keskustelujen mukaan, monipuolisuutensa vuoksi. Vanhustyö on arvokas asia ja varmasti ihan hyvä suuntaava sekin, mutta sh ja huolenpito varmasti monipuolisempi.

Ja usko pois: arvostus ei ole enää ammattinimikkeestä kiinni; kun pääset kerran näyttämään tietotaitosi ja kehityskelpoisuutesi, sinua arvistetaan niiden perusteella, ei nimikkeen.

Onnea opintoihin!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Noista kahdesta valitsisin ehdottomasti sairaanhoidon ja huolenpidon. Se antaa laajemmat valmiudet työskennellä eri paikoissa. Ainakin meidän koulussa vanhustyön suuntaukseen sisältyi todella paljon luovia aineita ja liian vähän lääkehoitoa ja tautioppia. Sairaanhoidon suuntaus (jonka siis itse kävin) oli silkkaa asiaa. Kaikki laululeikit ja askarteluopit oli poissa ja opiskeltiin vaan sairauksia, lääkehoitoa jne.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen peruskoulupohjainen LH-opiskelija ja valmistunen keväällä 2004, joten opinnot ovat ihan kiitettävän pitkällä. Olen erikoistumassa Sairaanhoitoon- ja huolenpitoon...

Juuri minun luokalleni on sattunut opettajia, joilla ei ole alaansa kiinnostusta tai sitten kunnon pätevyyttä. Monet ryhmät ovat valittaneet, että he haluavat opetusta, mutta kyseessä on rahakysymys!

On tietty opiskelijoitakin, jotka pilaavat muiden opiskelumotivaatiota esim. jättämällä ryhmätöitten työt muille ryhmän jäsenille ja pilaamalla ilmapiiriä. He ovat yleensä jääneet kursseilta ja lopettaneet enemmin tai myöhemmin...

Itse opetus on aika kehnoa, eniten olen oppinut psykologian, aseptiikan, työsuojelun ja lääkehoidon tunneilla. Itse käytännön tunnit olivat TEORIAPOHJAISET, josta me opettajalle sanoimme, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. No, saattoihan se olla siitäkin, että hän oli nuori opettaja ja ei niin paljoa ollut käytännön puolella töissä...

Kuulemma tuntejakin/opintoviikkoja on karsittu juuri tärkeiltä aineilta (labratunnit jne tiedätte kyllä), mutta kyllähän me aina tarvitsemme äidinkieltä ja tilastomatematiikkaa (niin taas). Tarvitaan niitäkin vain, että saamme tutkinto-/jatko-opiskelukelpoisuuden (?)!

Pienten mutkien ja tiedottomuuden kautta minusta LH tulee, vaatii vain hieman enemmän itsenäistä teoriapohjaista opiskelua, kun aina ei voi saada täydellistä opetusta.

PS: Harvassa työpaikassa etenkään laitoksessa on enää nykyään elohopeamittaria tai sitten ne ovat rikkinäisiä...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 kuukautta myöhemmin...

koulutuksesta ihan sen verran, että labra tunteja on todellakin karsittu ja paljon JA KUN asiasta valittaa tai ilmaisee mielipidettään vastaus on aina sama "koululla ei ole määrävaroja", joten tunteja hoitoluokissa ei niin vaan tipu, mutta onneksi rr-mittarin kykenee kantamaan luokkaankin  :) ..opetus vaan jää kovin vähäiseksi..

suuntautumis vaiheessa puhaltavatkin jo uudet tuulet! ensihoitoon erikoistuneena voin sanoa että homma alkoi "toimimaan" saatiin ulkopuolisia luennon pitäjiä ja käytännön harjoittelua..lisäksi pidemmät työharjottelut ovat suurta plussaa  8) !!!

...muta LH nimike ei joka paikassa tuo hymyä muiden kasvoilla "aijaa, olet vain lh.." ja eräs hoitaja tokaisi että sh:lla ja lh:lla on täysin erillainen työnkuva, itse en kyllä allekirjoittaisi että TÄYSIN erilainen, samalla laillahan sitä potilaita otetaan vastaan, hoidetaan ja ojennellaan lääkkeitä...osastolla tietysti lääkkeenjaot taitaa suorittaa vain sh?(ja nyt puhuttiin vielä sh ja lh opiskelijoista) ainut ero joka silmiin pisti oli että itse en ainakaan saanut silloin antaa iv:sti lääkkeitä, en sitten tiedä saiko sh-opiskelijakaan..kohta varmasti tiedän kun alan kokeilemaan mitä on olla sh-opiskelija  :)

..tulipa selitettyä, eipä tosta taida tolkkua saada..yritystä oli kuitenkin

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

koulutuksesta ihan sen verran, että labra tunteja on todellakin karsittu ja paljon JA KUN asiasta valittaa tai ilmaisee mielipidettään vastaus on aina sama "koululla ei ole määrävaroja", joten tunteja hoitoluokissa ei niin vaan tipu, mutta onneksi rr-mittarin kykenee kantamaan luokkaankin  :) ..opetus vaan jää kovin vähäiseksi..:) !!!

Valitettavasti raha pyörittää kaikkea jopa kouluja 8). Ja kun koululta loppuu määrärahat koulu siirtää opiskelijalle vastuun hakea tieto taito, joko viimeistään kentäjaksolla tai hakea tarvitsemansa tieto muualta.  :)

Mutta tsemppiä sulle kovasti  :-*

Etulinjan mies

Kanyloi varjoaan nopeammin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...